Simo Kiviranta, teol.lis. (1936\u20132004)<\/p>\n
Minulle on annettu aihe \u201dLuther eksegeettin\u00e4.\u201d Rajoitun vain Lutherin raamatunselitystekniikkaan. Luther oli Raamatun selitysopin professori. H\u00e4n askaroi koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan muun toimintansa ohella Raamatun kielen, ymm\u00e4rt\u00e4misen, k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja selitt\u00e4misen parissa. Tutkimus on pitk\u00e4lti yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Luther ymm\u00e4rsi itsens\u00e4 juuri Raamatun selitt\u00e4j\u00e4ksi, siis raamattuteologiksi. H\u00e4n n\u00e4ki koko reformatorisen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4n Raamatun opettajan kutsumuksesta k\u00e4sin mahdolliseksi ja oikeutetuksi. Keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n siit\u00e4, voidaanko vaikeuksiin joutunutta kirkkoa uudistaa ja miten se on voisi tapahtua. Luther itse asiassa kertoo Kristityn Vapaus -teoksen johdannossa \u2013 tai oikeastaan siin\u00e4 kirjeess\u00e4, jonka h\u00e4n l\u00e4hetti Paavi Leo X:lle (De libertate) \u2013 ett\u00e4 h\u00e4n jossain vaiheessa jo ihan nuorena miehen\u00e4 menetti toivonsa kirkon uudistumisesta. N\u00e4in h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 mieless\u00e4ni sanoin: J\u00e4\u00e4 hyv\u00e4sti rakas Rooma. Saastukoon mik\u00e4 on saastainen. Min\u00e4 l\u00e4hdin tutkimaan Raamattua voidakseni olla hy\u00f6dyksi niille, jota l\u00e4hell\u00e4ni asuvat.\u201d Mutta sitten t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 kantoi hedelm\u00e4\u00e4, ja itse pimeyden ruhtinas kiinnitti siihen katseensa. Niin syntyi taistelu. <\/p>\n
Raamatun tutkiminen sai aikaan uskonpuhdistuksen<\/strong><\/p>\n Otan t\u00e4st\u00e4 vain sen yhden ajatuksen: Luther n\u00e4ki, ett\u00e4 koskaan kirkossa ei tilanne voi olla niin huono etteik\u00f6 kannattaisi ryhty\u00e4 tutkimaan Raamattua ja silt\u00e4 pohjalta mietti\u00e4, miten voisi olla hy\u00f6dyksi niille, jotka l\u00e4hell\u00e4 asuvat. Sill\u00e4 tavalla reformaatio siis l\u00e4hti liikkeelle. Jaroslav Pelikan, amerikkalainen Luther?tutkija, joka on julkaissut Lutherin teokset englanniksi, on kirjoittanut t\u00e4m\u00e4n Lutherin teossarjan t\u00e4ydennysosassa laajan tutkimuksen Lutherista Raamatun selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n sanoo siin\u00e4, ett\u00e4 Luther perusteli koko toimintansa Raamatun selitysteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin (Luther the Expositor). H\u00e4nell\u00e4 oli yleiskirkollinen kutsumus, joka ylitti sen, mit\u00e4 h\u00e4n oli Wittenbergin kirkkoherrana sen vuoksi, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi olevansa raamattuteologi. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen reformatorisen toimintansa varsinainen oikeutus. Pelikan osoittaa t\u00e4m\u00e4n hyvin er\u00e4ill\u00e4 Luther-kohdilla.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 Luther-tutkimus on laajalti yht\u00e4 mielt\u00e4. Mutta t\u00e4h\u00e4n oikeastaan Luther-tutkimuksen yksimielisyys sitten p\u00e4\u00e4ttyykin. Kun kysyt\u00e4\u00e4n, millainen Raamatun tutkija ja selitt\u00e4j\u00e4 Luther oli, niin vastaukset menev\u00e4t valitettavasti aivan hajalle. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 rajoitun lyhyesti ja yleisesti vain yhteen kysymykseen, josta koetan esitt\u00e4\u00e4 joitakin historiallisia tosiseikkoja. Asia, josta puhun, on ilmaistavissa kahdella usein kuultavalla v\u00e4itteell\u00e4.<\/p>\n Kaksi v\u00e4itett\u00e4 Lutherista<\/strong><\/p>\n Ensimm\u00e4inen v\u00e4ite: ett\u00e4 Luther hylk\u00e4si ns. allegorisen eli vertauskuvallisen Raamatun tulkinnan ja pit\u00e4ytyi vain kirjaimelliseen tulkintaan. Toinen v\u00e4ite: n\u00e4in menetelless\u00e4\u00e4n Luther on meid\u00e4n aikakautemme raamatunselitysopin edelt\u00e4j\u00e4. H\u00e4nen syvint\u00e4 teologista tarkoitustaan ajatellaan seurattavan, kun Raamattua tutkitaan vain inhimillisesti, kielitieteellisesti ja historiallisesti er\u00e4\u00e4n\u00e4 juutalais-kreikkalaisen kirjallisuuden kokoelmana. Juuri historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen er\u00e4\u00e4t edustajat vetoavat Lutheriin ja sanovat ett\u00e4 itse asiassa Luther on sen alkuunpanija.<\/p>\n V\u00e4itet\u00e4\u00e4n \u2013 n\u00e4in k\u00e4rjistetysti sanottuna \u2013 ett\u00e4 dogmaattisesta Raamatun tulkinnasta vapaudutaan, kun Raamattua l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n vain kieliopit ja sanakirjat k\u00e4dess\u00e4. Aikaisemmin ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin saadaan esille my\u00f6s yleisp\u00e4tev\u00e4sti Raamatun kristillinen sanoma. Siis aivan tavallisilla kielitieteellisill\u00e4 menetelmill\u00e4 suoritetaan jonkinlaista Raamatun aatehistoriallista analyysi\u00e4, joka tuottaa tulokseksi kristinuskon sanoman, kristinuskon uskonnolliset ideat, sen aitoper\u00e4iset ajatukset ja jopa puhtaan evankeliumin. T\u00e4llaista ajatusta Raamatun selitt\u00e4misest\u00e4, siis eksegeettist\u00e4 teoriaa, on nimenomaan varhaisemmin ollut hyvin paljon.<\/p>\n Meill\u00e4 Suomessa t\u00e4llaista k\u00e4sityst\u00e4, jossa uskotaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kielitieteen ja historian avulla saatavan esille kristinuskon sis\u00e4lt\u00f6 Uudesta testamentista, on kaikkein n\u00e4kyvimmin edustanut Aimo T. Nikolainen. Mutta nyt h\u00e4nen seuraajansa ajattelevat yleens\u00e4 toisin. He ajattelevat suurin piirtein t\u00e4h\u00e4n tapaan: \u201dRaamatun tekstit ovat itse asiassa meille vieraita. Niiss\u00e4 kohtaamme eri aikakausien ihmisten uskonnollisten kokemusten perinteit\u00e4. Uudessa tilanteessa uskonnolliset ihmiset ovat tulkinneet n\u00e4m\u00e4 perinteet uudella tavalla. N\u00e4in on jatkunut halki koko kristinuskon historian. Raamatun sis\u00e4ll\u00e4 tulkittiin perinne aina uudella tavalla ja sitten kristinuskon historiassa j\u00e4lleen aina tulkitaan uudella tavalla, ja t\u00e4st\u00e4 on erinomaisena esimerkkin\u00e4 Luther.\u201d<\/p>\n Radiosta olemme \u00e4skett\u00e4in kuulleet Raamattua selitett\u00e4v\u00e4n siten, ett\u00e4 Pietari olisi tulkinnut kaiken uudella tavalla eik\u00e4 h\u00e4nen en\u00e4\u00e4 olisi t\u00e4ytynyt pit\u00e4yty\u00e4 tekstiin, kun h\u00e4n siirtyi pakanal\u00e4hetyksen kannalle. T\u00e4llaiseksi my\u00f6s Lutheria v\u00e4itet\u00e4\u00e4n. H\u00e4n olisi ollut er\u00e4s maailman huomattavimmista uudelleentulkitsijoista. Ratkaisevaa t\u00e4ll\u00f6in on kuitenkin, ett\u00e4 tutkijan, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Lutherin uskonnollinen tajunta tai kokemus on siis se perusta, jonka varassa koko perinne tulkitaan uudelleen. N\u00e4m\u00e4 kaksi k\u00e4sityst\u00e4 ovat oikeastaan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kirjaimellisen ja allegorisen Raamatun tulkinnan kaltaiset.<\/p>\n Tuon ensimm\u00e4inen k\u00e4sityksen mukaan Raamattu on siis meille vieras. Sen ajatukset ovat niin toisilta aikakausilta, ett\u00e4 me emme voi siit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti saada mit\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan ep\u00e4suorasti, kun tulkitsemme sen uudessa tilanteessa. T\u00e4m\u00e4 vieraus on sit\u00e4 kirjaimellista tulkintaa, kun paljastetaan kuinka vieras Raamattu meille itse asiassa on. Sitten on t\u00e4m\u00e4 uusi, uudessa tilanteessa tapahtuva tulkinta. Se on tekstin sis\u00e4\u00e4n luettu uusi k\u00e4sitys, jota kannattaa vain uskonnollinen subjekti tai mahdollisesti yhteis\u00f6.<\/p>\n N\u00e4in voidaan luopua tekstiuskollisuudesta ja Raamatun ohjeellisuudesta ja Raamattu muuttuu vain virikkeiden antajaksi. Raamattu on ik\u00e4\u00e4n kuin vain sellainen kuvio, joka saadaan uuteen j\u00e4rjestyksen, kun uskonnollinen kokemus alkaa sit\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on itse asiassa hyvin l\u00e4hell\u00e4 allegorista tulkintaa. Siin\u00e4 kaikki mik\u00e4 on perinteist\u00e4 saa uuden merkityksen, toisen merkityksen. Palaan t\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Onko t\u00e4llainen k\u00e4sitys Lutherista paikkansa pit\u00e4v\u00e4? Kun Luther on niin k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 teologi, niin millaista muutosta h\u00e4n Raamatun tutkijana edustaa?<\/p>\n Luther ja keskiajan Raamatun selitys<\/strong><\/p>\n Otan t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdaksi ehk\u00e4 hivenen harvemmin k\u00e4ytetyn taustan, nimitt\u00e4in Lutherin suhtautumisen keskiajan Raamatun selitykseen, Raamatun selityksen nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n eli oppiin Raamatun nelinkertaisesta merkityksest\u00e4. Ensimm\u00e4inen merkitys on kirjain eli se osoittaa historiallisia tositapahtumia. Toinen on allegorinen. Se esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 meid\u00e4n tulee k\u00e4sill\u00e4 olevasta Raamatun kohdasta uskoa, sen varsinaisen uskonnollisen merkityksen. Kolmas on moraalinen selitys, joka selitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 yksil\u00f6n tulee tehd\u00e4. Nelj\u00e4s on anagoginen, jossa kohotetaan mieli taivaallisiin. <\/p>\n T\u00e4llainen perinne on vanha ja tuo neliosaisuus on v\u00e4hitellen kertynyt. Alun perin se oli vain kaksiosainen, kirkkois\u00e4 Origeneesta l\u00e4htien \u2013 oli kirjaimellinen ja historiallinen merkitys ja sitten sen alla oleva toinen mystinen tai hengellinen merkitys. V\u00e4hitellen t\u00e4m\u00e4 nelinkertainen selitys vakiintui. T\u00e4ss\u00e4 muodossa l\u00f6yd\u00e4mme sen esimerkiksi Nikolaus Lyyralaisen kommentaarista, jota Lutherkin ahkerasti k\u00e4ytti. Luther esitt\u00e4\u00e4 itse my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n saman nelinkertaisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n Galatalaiskirjeen 1. luvun selityksess\u00e4 vuodelta 1516 ja 1517 (Littera gesta docet, Allegoria quid credas, Moralis quid agas, Anagogia quo tendas).<\/p>\n Mill\u00e4 tavalla t\u00e4m\u00e4 nelinkertainen selitys k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toimii? Otan esille psalmin 147 jakeen 12: \u201dKiit\u00e4 Herraa Jerusalem, ylist\u00e4 Jumalaasi Siion\u201d. Kun nyt l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 nelinkertaista merkityst\u00e4 niin silloin Jerusalem tulkittiin seuraavasti: 1) historiallinen eli kirjaimellinen merkitys = Jerusalem oli juutalaisten kaupunki, 2) allegorinen merkitys = Jerusalem on Kristuksen kirkko, 3) Jerusalem = ihmissielu, 4) anagoginen merkitys = Jerusalem on Jumalan taivaallinen kaupunki, joka on meid\u00e4n kaikkien \u00e4iti. N\u00e4in esimerkiksi Nikolaus Lyyralainen selitt\u00e4\u00e4 Galatalaiskirjeen 4:24 selityksess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n psalmin jakeen.<\/p>\n Keskiajalla oli pyrkimys p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hengelliseen merkitykseen. Samalla syntyi kuitenkin vakava j\u00e4nnitys humanismin vaikutuksesta t\u00e4m\u00e4n hengellisen merkityksen ja kirjaimellisen merkityksen v\u00e4lill\u00e4. Niinp\u00e4 Nikolaus Lyyralainen pyrki keskittym\u00e4\u00e4n kirjaimelliseen merkitykseen ja yritti saada puhtaasti kirjaimellisesta eli historiallisesta Raamatun merkityksest\u00e4 kaksi puolta. H\u00e4n yritti jakaa sen kahteen, jolloin ensimm\u00e4inen olisi ollut kirjaimellinen merkitys historiallisessa merkityksess\u00e4 ja toinen kirjaimellinen merkitys profeetallisessa merkityksess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli jossain m\u00e4\u00e4rin jo viitteellist\u00e4 sille, mit\u00e4 Luther tuli tekem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Yrit\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 lyhyesti selitt\u00e4\u00e4 miten Luther suhtautui t\u00e4h\u00e4n nelinkertaiseen merkitykseen Raamatun selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Se v\u00e4ite, ettei Luther olisi ollenkaan k\u00e4ytt\u00e4nyt n\u00e4it\u00e4 muita merkityksi\u00e4, ettei h\u00e4n olisi ollenkaan esimerkiksi k\u00e4ytt\u00e4nyt allegoriaa, ei pid\u00e4 historiallisesti paikkaansa. Esimerkiksi Kirkkopostillasta l\u00f6yd\u00e4mme puolipaaston sunnuntain saarnasta valtavasti sellaista selityst\u00e4, jota voidaan pit\u00e4\u00e4 allegorisena. Minusta t\u00e4m\u00e4n asian on parhaiten sanonut Luther-tutkija Heinrich Bornkamm, joka tutkimuksessaan \u201dLuther ja Vanha Testamentti\u201d toteaa, ett\u00e4 Luther muutti keskiajan raamatunselityksen kokonaan toiseksi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaa?<\/p>\n Ensiksi t\u00e4ytyy katsoa miten Luther l\u00e4hti liikkeelle. H\u00e4n syventyi Raamatun kieleen, jonka tutkimuksessa h\u00e4n todella kykeni hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n ns. humanistista perusty\u00f6t\u00e4. Humanistit ty\u00f6skenteliv\u00e4t tarkan kielitieteellisen tekstitulkinnan parissa, mutta tosiasiassa hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 teologista, hengellist\u00e4 tai allegorista tulkintatapaa kokonaan. Niinp\u00e4 esimerkiksi Erasmus, humanistien kuningas, arvostelee paikoitellen Nikolaus Lyyralaista siit\u00e4, ett\u00e4 juutalaiset teologiset ajatukset ovat h\u00e4neen vaikuttaneet tarpeettoman paljon eik\u00e4 h\u00e4n n\u00e4e VT:n sanan kirjaimellisen merkityksen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4 kristologista merkityst\u00e4. Luther ei siis ole suinkaan ainoa, joka pyrkii pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kirjaimelliseen merkitykseen, mutta h\u00e4n ei silti hyl\u00e4nnyt t\u00e4t\u00e4 hengellist\u00e4 merkityst\u00e4.<\/p>\n Niinp\u00e4 Luther er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa liittyy Erasmukseen, mutta toisessa kohdassa h\u00e4n voimakkaasti eroaa t\u00e4st\u00e4. Luther nimitt\u00e4in ymm\u00e4rsi VT:n erityisen arvon kristillisen sanoman tulkitsemisessa, toisin kuin Erasmus. Erasmus asetti VT:n rinnalle antiikin pakanallisten kirjailijoiden teokset ja pyrki selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s niit\u00e4 sill\u00e4 tavoin, ett\u00e4 ne viittaavat Kristukseen. Toisaalta Erasmus n\u00e4ki Raamatussa kovin paljon murtuneisuutta ja rajoituksia. Se perinne tai tiede, joka meid\u00e4n aikanamme nyt korostaa paljon Raamatun inhimillist\u00e4 rajoittuneisuutta, on l\u00e4ht\u00f6isin Erasmukselta eik\u00e4 Lutherilta.<\/p>\n Luther keskittyi kirjaimelliseen merkitykseen, josta h\u00e4n kuitenkin sai enemm\u00e4n irti, kun h\u00e4n sovelsi n\u00e4it\u00e4 muita merkityksi\u00e4 tietyll\u00e4 tavalla. Miten h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sovelsi? Luther rakentaa \u2013 kuten jo sanoin \u2013 kirjaimellisen tulkinnan varaan. H\u00e4n saattaa suorastaan todeta, ett\u00e4 sanan tullessa lihaksi, se on tullut my\u00f6s kirjaimeksi. Mutta h\u00e4n tekee kuitenkin eron sanan (verbum) ja siin\u00e4 oleva asian (res) v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n toteaa ett\u00e4 rabbiinien Vanhan testamentin selitys askaroi kieliopin sanojen, kirjaimien ja lukujen kanssa, niin kuin Reuchlin tunnetusti teki, mutta rabbiinit eiv\u00e4t n\u00e4e sit\u00e4 asiaa, jota sanat kantavat. Luther on ihan selv\u00e4sti sanonut, ett\u00e4 pelkk\u00e4 kielellinen askaroiminen, pelkk\u00e4 kieliopin kanssa lukeminen, ei ole Raamatun kirjaimellista selitt\u00e4mist\u00e4 sanan varsinaisessa mieless\u00e4, koska siin\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4 asiaa, jota sanat kantavat.<\/p>\n Ratkaiseva muutos<\/strong><\/p>\n Olennaista kuitenkin on se ero, jonka Luther teki t\u00e4st\u00e4 allegorisen merkityksen ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. Niin kuin edell\u00e4 mainitsin, allegorinen selitys sis\u00e4lsi kaiken sen, mit\u00e4 meid\u00e4n tuli uskoa, koska kirjaimellinen selitys oli vain t\u00e4llainen juutalainen selvitys, kuten ett\u00e4 Jerusalem tarkoitti juutalaisten kaupunkia. Vasta kun se ymm\u00e4rrettiin allegorisesti, sille saatiin sellainen merkitys, joka perusteli oppia ja uskoa, kun se tarkoitti kristillist\u00e4 kirkkoa. T\u00e4ss\u00e4 Luther teki ratkaisevan muutoksen keskiaikaiseen raamatunselitykseen. Allegoria ei en\u00e4\u00e4 ollut uskon ja opin merkityksi\u00e4 tarkoittava, vaan kirjaimellinen merkitys sis\u00e4lsi uskon ja opin. Oppi oli otettava Raamatun kirjaimesta, ei sen vertauskuvallisesta tulkinnasta. Vertauskuvallisella merkityksell\u00e4 on toinen merkitys, johon kohta tulen.<\/p>\n Olennaista on siis ett\u00e4 Luther siirt\u00e4\u00e4 uskon ja opin perusteet allegorian alueelta Raamatun kirjaimellisen tulkinnan alueelle. Kirjaimellinen merkitys on samalla sen teologinen merkitys. Juuri kirjaimellisella merkityksell\u00e4 Raamattu ajaa Kristusta. Lutherin kuuluisa opetus Raamatun selvyydest\u00e4 (claritas scripturae) on juuri Raamatun sanan selvyytt\u00e4 sen kirjaimellisessa merkityksess\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 kirjaimellisessa merkityksess\u00e4 (sensus literalis) olevan asian (res) selvyytt\u00e4. Luther saattaa sanoa, ett\u00e4 Raamatun asia pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ensin. Sitten vasta kieliopista on apua. Edell\u00e4 mainitun n\u00e4k\u00f6kohdan mukaisesti Luther soveltaa tuota kvadrikaa (em. Raamatun nelinkertainen merkitys). <\/p>\n Luther muutti kvadrikan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 (Lu. AT 48). Oppi on kirjaimessa, ei sen takana piilev\u00e4ss\u00e4 sanojen toisessa merkityksess\u00e4. Raamatun sis\u00e4iset teologiset yhteydet ja linjat paljastavat t\u00e4m\u00e4n tosiasian. VT:n ja UT:n pelastushistorialla on olennainen sukulaisuus ja samuus, joka paljastuu, kun Raamattua tutkitaan sen kirjaimellisessa merkityksess\u00e4. Ennen Kristusta, ts. ennen Kristuksen lihaan tuloa, on jo Kristus ollut historiassa todellisesti ja vaikuttanut siihen. Lupauksen voimasta Abrahamissa oli siunattu siemen, jonka uskossa Kristus jo vaikutti. Luther pit\u00e4\u00e4 suurena ihmeen\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 vanhan liiton pyh\u00e4t jo niin v\u00e4h\u00e4isen ilmoituksen varassa saattoivat el\u00e4\u00e4 uskossa. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli Lutherin mukaan se, ett\u00e4 heille annetussa lupauksessa Kristus oli jo vaikuttamassa, ja niin usko saattoi vastata t\u00e4h\u00e4n lupaukseen ja tunnustaa Kristuksen.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 kirjaimellista merkityst\u00e4 l\u00e4helle tulee Lutherilla tropologinen merkitys. Se ei en\u00e4\u00e4 koske h\u00e4nell\u00e4 vain ihmisen moraalia eik\u00e4 yksinomaan yksitt\u00e4ist\u00e4 ihmissielua, vaan se koskee ensinn\u00e4kin sek\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 ett\u00e4 koko kirkkoa. Toiseksi siin\u00e4 on kysymys sek\u00e4 uskon ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, siis uskon ja tekojen selvitt\u00e4misest\u00e4 yksityisen ja kirkon kannalta. Tropologinen on Jumalan sanan soveltamista, er\u00e4\u00e4nlaista applikaatiota (soveltaminen), joka koskee yksil\u00f6\u00e4 ja kirkkoa kokonaisuutena.<\/p>\n Jos siis t\u00e4m\u00e4 kirjaimellinen merkitys on Kristus, niin tropologinen merkitys olisi er\u00e4\u00e4ll\u00e4 lailla fides Christi (Kristuksen usko) \u2013 t\u00e4m\u00e4 Kristus -usko, jossa me olemme. Kun eksistentialistinen Luther-tutkija T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme miten Lutherille Jumalan sana oli ohjeellinen. Juuri Raamatun kirjaimellinen sana oli ohjeellinen, eiv\u00e4t esimerkiksi jotkut periaatteet. T\u00e4m\u00e4 koskee sek\u00e4 uskoa ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jos me todella kiinnitt\u00e4isimme huomiota siihen, mit\u00e4 Luther puhuu t\u00e4st\u00e4 tropologisesta merkityksest\u00e4 ja miten h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 uudella tavalla, emme voisi yht\u00e4 huolettomasti puhua, ett\u00e4 ei Raamattu ole Lutherin mukaan auktoriteetti, vaan ainoastaan Raamatun kautta meille tuleva el\u00e4v\u00e4n Kristuksen auktoriteetti \u2013 kuten ruotsalainen Bring on sanonut. Luther-tutkimuksessa on ruotsalaisella samoin kuin saksalaisella puolella voimakkaasti k\u00e4yty luterilaisen ortodoksian (puhdasoppisuuden) kimppuun. On katsottu, ett\u00e4 siin\u00e4 Raamatusta tulee uskon ja el\u00e4m\u00e4n pyk\u00e4l\u00e4kokoelma. Mutta t\u00e4llainen v\u00e4ite voidaan esitt\u00e4\u00e4 vain, kun unohdetaan se, miss\u00e4 merkityksess\u00e4 Luther todella pyrkii soveltamaan, applikoimaan, Jumalan sanaa sek\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 ett\u00e4 kirkkoa koskevaksi.<\/p>\n Vertauskuvien merkitys<\/strong><\/p>\n Sitten viel\u00e4 jotakin t\u00e4st\u00e4 allegorisesta merkityksest\u00e4. Luther siis, ihme kyll\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s allegorista selityst\u00e4. H\u00e4n antaa sille aivan tietyn merkityksen, se ei ole mit\u00e4 tahansa mielivaltaista Raamatun selitt\u00e4mist\u00e4. Ohessa lainaus Galatalaiskirjeen kommentaarista. Se on suomennoksen sivulta 518.<\/p>\n \u201dVertauskuvat eiv\u00e4t jumaluusopin alalla tarjoa mit\u00e4\u00e4n p\u00e4tevi\u00e4 allegorioita, eiv\u00e4t tarjoa mit\u00e4\u00e4n p\u00e4tevi\u00e4 todistuksia, vaan ne maalausten tavoin kaunistavat ja valaisevat asiaa. Ellei Paavalilla olisi ollut jykev\u00e4mpi\u00e4 perusteita uskon vanhurskauden puolesta tekojen vanhurskautta vastaan, h\u00e4n ei olisi vertauskuvilla eli allegorioilla saanut mit\u00e4\u00e4n aikaan. Mutta kun h\u00e4n on edell\u00e4 vahvistanut asian kokemuksesta, Abrahamin esimerkist\u00e4 ja viel\u00e4 Raamatun todistuksesta ja vertauksista otetuin perustein, h\u00e4n viel\u00e4 esityksens\u00e4 loppuun lis\u00e4\u00e4 vertauskuvan eli allegorian antaakseen sille kauneutta. Se on kuin maalaus, joka kaunistaa valmiiksi rakennetun talon.\u201d<\/p>\n Lutherin mukaan allegorian oikeassa mieless\u00e4 tulee olla saarnaviran k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Se tulee hyvin l\u00e4helle tropologista merkityst\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 allegorinen soveltaa vain sit\u00e4 Raamatun oppia, sit\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 kokonaisuutta, joka Raamatussa on. Sen avulla Raamatun sanoma tehd\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi, havainnollisemmaksi ja kuulijalle ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi. Se ei saa tuoda mit\u00e4\u00e4n mielivaltaista uutta, joka tosin saarnaajan mielest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi siihen sopivan, mutta jolle ei ole mit\u00e4\u00e4n perustetta Raamatun uskon maailmassa. Vertauskuvallisella selityksell\u00e4 onkin saarnan ja Jumalan sanan puhtaan opin kannalta palveleva funktio. Se on tietyll\u00e4 tavalla t\u00e4m\u00e4n opin mukaista ja sen vuoksi sill\u00e4 on oikea k\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4, kun Jumalan sanaa sovelletaan ja saatetaan ihmisten omaksuttavaksi. N\u00e4in siis t\u00e4m\u00e4 nelinkertainen Raamatun selitys saa Lutherilla kokonaan uuden muodon. Huomautan kuitenkin menem\u00e4tt\u00e4 esihistoriaan, ett\u00e4 itse asiassa se ei ole mitenk\u00e4\u00e4n aivan uusi, vaan se l\u00e4henee kirkkoisien ns. typologista Raamatun tulkintaa, jota esiintyy varhaisemmilla kirkkoisill\u00e4 juuri ennen Origenesta.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 typokset (esikuvat) saattavat olla erilaisia. Etsittiin uutta lakia, tai katsottiin mit\u00e4 VT: ssa on Logos, tms., mutta kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 typologisessa tulkinnassa etsittiin Kristuksen esikuvia Vanhasta Testamentista. Luther omaksuu itse asiassa t\u00e4m\u00e4n typologisen tulkinnan, vaikka h\u00e4n ei k\u00e4yt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 nime\u00e4. Asiallisesti ne ovat l\u00e4hell\u00e4 toisiansa. Kummassakaan t\u00e4ht\u00e4yspisteen\u00e4 ei ole vain jokin idea, jokin logos tms., vaan historiallinen Kristus, joka on pelastushistorian t\u00e4yttymys, ja josta k\u00e4sin avautuu my\u00f6s kaikki mik\u00e4 on ennen tapahtunut. Kristillinen ja kirkollinen teologia toimii Lutherin mukaan asianmukaisesti, kun se kristikunnassa, joka el\u00e4\u00e4 post Christum natum \u2013 h\u00e4nen lihaan tulonsa j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa, selitt\u00e4\u00e4 Raamattua siit\u00e4 huipentumasta ja tarkoituksesta k\u00e4sin, joka meille on Kristuksessa avautunut.<\/p>\n Jokainen yksityiskohta on selitett\u00e4v\u00e4 n\u00e4in kokonaisuuden t\u00e4ht\u00e4yspisteest\u00e4 k\u00e4sin \u2013 kuten Luther er\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00f6yt\u00e4puhemuistiinpanossa sanoo: Kristus on Raamatun punctus mathematicus \u2013 sen matemaattinen piste (WA TR2, 2383). T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s teologisesti oikeutettua ja asianmukaista. Luther eksegeettin\u00e4 todella puhuu rohkeasti siit\u00e4, mihin uskonkohtiin mikin Vanhan Testamentin tapahtuma liittyy. Niinp\u00e4 Jaakobin unesta h\u00e4n n\u00e4kee asiallisen yhteyden Kristuksen kahteen luontoon. Se, ett\u00e4 enkelit kulkivat yl\u00f6s ja alas samoin kuin Jaakobin antama nimitys \u201dt\u00e4m\u00e4 on taivaan portti\u201d (porta coeli), vastaa asiallisesti \u2013 n\u00e4in Luther selitt\u00e4\u00e4 \u2013 evankeliumin saarnaa ja sakramentteja, joissa Jumalan valtakunnan portti on meille Kristuksen syntym\u00e4n j\u00e4lkeen auki. Luther sanoo havainnollisesti, ett\u00e4 se ei suinkaan vastaa jotakin pyh\u00e4n Jaakobin kirkkoa, jota kutsutaan my\u00f6s taivaan portiksi, tai muuta seurakunnan pyh\u00e4\u00e4 paikkaa. Kaikki seurakunnan kokoontumispaikat, miss\u00e4 saarnavirka jakaa konkreettisesti evankeliumia ja sakramentteja, ovat n\u00e4et taivaan portti. Siksi Luther saattaa sanoa: \u201d\u00c4l\u00e4 mene Pyh\u00e4 Jaakobin kirkolle, siis t\u00e4llaista pyhiinvaellusmatkaa, vaan mene pastorisi luo ottamaan vastaan evankeliumia ja Kristuksen sakramenttia, siin\u00e4 on taivaan portti.\u201d<\/p>\n Patriarkka Jaakobin taivaan portin ja kristillisen seurakunnan taivaan portin v\u00e4lill\u00e4 on siis uskon analogia, joka on k\u00e4tketty Raamatun sanaan. Kristus on kuitenkin jo tuossa edellisess\u00e4 niin kuin jalokivi k\u00e4tkettyn\u00e4, vaikka siin\u00e4 on vain tavallinen kivi Jaakobin p\u00e4\u00e4n alla. T\u00e4ll\u00e4 on Lutherin mukaan kirkolle jatkuvasti merkityst\u00e4. Sill\u00e4 viel\u00e4 nytkin, kun pelastuksen salaisuus on meille avautunut, Kristus on k\u00e4tketysti ja ristin alla meille l\u00e4sn\u00e4. Lutherille itselleen tuotti jatkuvaa ahdistusta se tosiasia, ett\u00e4 reformaation seurakunnissa esitettiin t\u00e4m\u00e4 kysymys: \u201dMist\u00e4 te tied\u00e4tte ett\u00e4 teid\u00e4n seurakuntanne ovat oikeita seurakuntia?\u201d Mist\u00e4 te tied\u00e4tte, miten te voitte olla niin varmoja, ett\u00e4 teid\u00e4n sakramenttinne on niit\u00e4? H\u00e4n nousi kamppailemaan. H\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 Jumalan sanan oli v\u00e4litt\u00e4nyt halki aikain ulottuva kristillinen kirkko seurakuntiin. Mutta se on aina ollut my\u00f6s salattu, k\u00e4tketty ja ristin alainen. Kun siis nyt kysyt\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 oikeutta on n\u00e4ill\u00e4 seurakunnilla, ja mit\u00e4 validiteettia (p\u00e4tevyytt\u00e4) on niiden sakramenteilla ja pyhill\u00e4 toimituksilla, ei h\u00e4nell\u00e4 ollut muuta sanottavaa kuin Jumalan sanan todistus ja usko joka n\u00e4kee ja se, ett\u00e4 Jumalan sanan mukainen seurakuntael\u00e4m\u00e4, n\u00e4m\u00e4 todelliset tuntomerkit tulevat my\u00f6s n\u00e4kyviin \u2013 tosin taistelun alla. Me emme voi piirt\u00e4\u00e4 sellaista kuvaa kirkosta, jossa n\u00e4m\u00e4 tuntomerkit ilman muuta hallitsevat ja jossa ei olisi mit\u00e4\u00e4n vaurioita eik\u00e4 taistelua. Lutherin k\u00e4sitys kirkosta on, ett\u00e4 siin\u00e4 on jatkuvasti Kainin ja Aabelin kirkko taistelemassa kesken\u00e4\u00e4n. Mutta Kristus on lupauksensa mukaan l\u00e4sn\u00e4 silloin, kun Jumalan sana puhtaassa merkityksess\u00e4 kaikuu ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ja sovelletaan ja toimitetaan sen mukaan sakramentit. Kristus on t\u00e4ss\u00e4 kaikessa taivaissa.<\/p>\n Olen siis yritt\u00e4nyt esitt\u00e4\u00e4 Lutherin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 Raamatun nelinkertaista merkityst\u00e4 ja olemme p\u00e4\u00e4tyneet siihen, ett\u00e4 itse asiassa t\u00e4m\u00e4 kirjaimellinen merkitys on kaikki. Apuna on ja voidaan kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 menetelmi\u00e4, kun Jumalan sanaa sovelletaan, ja vaikka niille annettaisiin toinen nimi niin itse asiassa t\u00e4h\u00e4n samaan tapaan joudutaan kirkossa menettelem\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on se vastaus, jonka voimme antaa kysymykseen, miksi pelkk\u00e4 inhimillinen, filologinen tai historiallinen askarointi niin kuin esimerkiksi Platonin kanssa menetell\u00e4\u00e4n, ei riit\u00e4. Siksi, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kirjalla on aivan erilainen tarkoitus ja merkitys ja koska l\u00f6yd\u00e4mme siit\u00e4 sen, mink\u00e4 vain usko voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kaikella on kuitenkin er\u00e4s rajoitus: me joudumme Raamatun tulkinnassa liittym\u00e4\u00e4n siihen Jumalan toimintaan, jonka h\u00e4n on ilmoittanut meille, ja H\u00e4n vaikuttaa kaiken kaikessa. Mutta me emme voi n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Jumalan vaikutusta. Emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 Raamattua t\u00e4st\u00e4 Jumalan absoluuttisesta vallasta k\u00e4sin, vaan potestas ordinatasta, siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n on itse meille ilmoittanut. Jos k\u00e4sit\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n eron, niin silloin ymm\u00e4rr\u00e4mme eskatologian alalla tai muualla, ett\u00e4 sellaiset Raamatun tulkinnat, jotka ovat ik\u00e4\u00e4n kuin meid\u00e4n aikamme tapahtumia Raamatun pohjalta, eiv\u00e4t ota vakavasti t\u00e4t\u00e4 potestas ordinataa, vaan ne haluavat ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan kaikkivaltiudesta k\u00e4sin ruveta tulkitsemaan historian ilmi\u00f6it\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 on se raja, joka meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4. Teologi tai Raamatun selitt\u00e4j\u00e4, vaikka h\u00e4n olisi kuinka taitava, ei ole mik\u00e4\u00e4n Jumalan ajatusten lukija eik\u00e4 kallonporaaja, vaan h\u00e4n tulkitsee ainoastaan Jumalan sanaa.<\/p>\n Esitelm\u00e4 Sein\u00e4joella 14.3.1983. Julkaistu: Sisarenpoika 1\/1984. V\u00e4liotsikot ja tekstin editointi toimituksen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Simo Kiviranta, teol.lis. (1936\u20132004) Minulle on annettu aihe \u201dLuther eksegeettin\u00e4.\u201d Rajoitun vain Lutherin raamatunselitystekniikkaan. Luther oli Raamatun selitysopin professori. H\u00e4n askaroi koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan muun toimintansa ohella Raamatun kielen, ymm\u00e4rt\u00e4misen, k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja selitt\u00e4misen parissa. Tutkimus on pitk\u00e4lti yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Luther ymm\u00e4rsi itsens\u00e4 juuri Raamatun selitt\u00e4j\u00e4ksi, siis raamattuteologiksi. H\u00e4n n\u00e4ki koko reformatorisen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2254,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[447,17,426,471],"tags":[473,20,472,357],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2253"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2253"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2253\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2255,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2253\/revisions\/2255"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2254"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2253"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2253"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2253"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nU. Ebeling mittavassa teoksessaan Evangelische Evangelienauslegung pyrkii tuomaan Lutherin l\u00e4helle juuri t\u00e4llaista eksistentiaalista k\u00e4sityst\u00e4, on varmaan tapahtunut sellainen yksipuolistaminen ja Lutherin yksipuolinen ja historiallinen muuttaminen, ett\u00e4 ajatellaan Lutherin tarkoittavan tropologisella merkityksell\u00e4 vain yksil\u00f6\u00e4. H\u00e4n ajattelee tosiasiassa my\u00f6s kirkkoa. Yhteytemme Kristukseen ei ole vain jonkinlaista ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 kohtalonyhteytt\u00e4, vaan se koskee ja merkitsee yksil\u00f6n ja koko kirkon el\u00e4m\u00e4n yhteytt\u00e4, joka on siis uskon yhteytt\u00e4 h\u00e4neen.<\/p>\n