Pyh\u00e4 Raamattu on meid\u00e4n jumalallinen oikeutemme
\nJyrki Anttinen, varatuomari, pastori, Pello<\/p>\n
Virkakysymyskiistan juridisesta ratkaisusta evankelis-luterilaisessa kirkossa<\/p>\n
Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus saada osallistua vuosina 2007 \u2013 2011 er\u00e4isiin keskeisiin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeviin oikeudenk\u00e4ynteihin, joista saatiin sittemmin my\u00f6s korkeimpien oikeuksien ennakkoratkaisuja. N\u00e4iss\u00e4 jutuissa (ns. Hyvink\u00e4\u00e4n syrjint\u00e4juttu, kappalaisen virkaero, seurakunnan nuorisoty\u00f6nohjaajien irtisanomiset) k\u00e4ytiin oikeuskysymyksen\u00e4 rajanvetoa siihen mink\u00e4lainen liikkumavara apostoliseen virkateologiaan tunnustautuvilla papeilla ja seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 on evankelis-luterilaisessa kirkossa. <\/p>\n
N\u00e4ihin oikeudenk\u00e4ynteihin liittyen tein vuonna 2007 Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, joka ratkaistiin vuonna 2009. Kantelu liittyi vakaumuksellisen v\u00e4hemmist\u00f6n oikeusasemaan ja koski vuoden 2006 piispainkokouksen selontekoa (tiedoksianto 1\/2006). T\u00e4ll\u00e4 selonteolla, jolla ei pit\u00e4nyt olla juridista merkityst\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lopetettiin ja kiellettiin papin sukupuoleen ja vakaumukseen perustuvat pitk\u00e4aikaiset ty\u00f6vuoroj\u00e4rjestelyt seurakunnissa, ilman ett\u00e4 seurakuntia kuultiin tai ett\u00e4 piispainkokouksella olisi ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa t\u00e4ss\u00e4 kysymyksess\u00e4 tai ett\u00e4 kirkolliskokous olisi antanut siit\u00e4 piispainkokoukselle erityisen teht\u00e4v\u00e4nannon.<\/p>\n
N\u00e4iden prosessien my\u00f6t\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 mik\u00e4li kirkko enemmist\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4\u00e4n muuttaa tunnustustaan, v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4neiden on siihen tyydytt\u00e4v\u00e4. V\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4neill\u00e4 ei ole opillisiin kysymyksiin liittyviss\u00e4 ratkaisuissa mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 uskonnonvapautta tai v\u00e4hemmist\u00f6n suojaa. N\u00e4in siis oman uskontokunnan sis\u00e4ll\u00e4. Viranhaltijoiden ja ty\u00f6ntekij\u00f6idenkin osalta riitt\u00e4v\u00e4ksi oikeussuojaksi katsottiin j\u00e4\u00e4v\u00e4n oikeus irtisanoutua pitk\u00e4aikaisestakin virka- tai ty\u00f6suhteesta, jos ei l\u00f6ydy valmiutta sopeutua uuteen j\u00e4rjestykseen.<\/p>\n
Kerrottakoon viel\u00e4 selvyyden vuoksi, ett\u00e4 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut n\u00e4ihin juttuihin liittyvi\u00e4 valituksia tutkittavakseen. Ratkaisun teki yksi tuomari, jonka henkil\u00f6llisyytt\u00e4 ei ilmoitettu. Mit\u00e4\u00e4n perusteluja ei annettu eik\u00e4 niit\u00e4 saanut edes tiedustella. Valitusoikeutta ei ollut ja asiakirjatkin on h\u00e4vitetty vuoden kuluttua p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4. <\/p>\n
Joku saattaa ehk\u00e4 mietti\u00e4, ett\u00e4 eih\u00e4n n\u00e4in voida sent\u00e4\u00e4n uskonnollisessa yhdyskunnassa menetell\u00e4, ei ainakaan julkisoikeudellisessa sellaisessa eik\u00e4 ainakaan Euroopassa \u2013 siis ett\u00e4 kirkon tunnustuksen mukaisen apostolisen virkak\u00e4sityksen omaavien oikeus uskonsa mukaiseen kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kavennetaan olemattomiin ilman, ett\u00e4 miss\u00e4\u00e4n toimivaltaisessa kirkollisessa toimielimess\u00e4 olisi tehty siit\u00e4 asianmukaista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. T\u00e4h\u00e4n on vastattava, ett\u00e4 ei pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n, mutta n\u00e4in on tosiasiallisesti k\u00e4ynyt. N\u00e4in on k\u00e4ynyt, vaikka v\u00e4hemmist\u00f6n puolesta vedottiin pitk\u00e4aikaiseen l\u00e4hes kaksikymmenvuotiseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jota seurakunnissa noudatettiin ja kirkolliskokouksen ponteen ja kirkon hallinnollisen menettelyn ep\u00e4selvyyteen ja toimivaltas\u00e4\u00e4nn\u00f6sten noudattamatta j\u00e4tt\u00e4miseen. <\/p>\n
Laillisuuden valvojat ja tuomioistuimet eiv\u00e4t pit\u00e4neet hyv\u00e4n hallinnon periaatteita t\u00e4llaisessa kysymyksess\u00e4 olennaisina. Olennaisempaa oli antaa julkisen vallan tuki niille muutoksille, jotka l\u00e4hent\u00e4v\u00e4t kirkkoa kohti yhteiskunnan arvoja. Ratkaisuissa kyll\u00e4 painotettiin ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien turvaamista, mutta niiden soveltamista ei uloteta kirkolliseen v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n, ei ainakaan silloin, kun oppositioon joutuminen johtuu teologiasta. Uskonnonvapauskin kyll\u00e4 todettiin, mutta sen sis\u00e4lt\u00f6 kaventui mahdollisuudeksi joko sopeutua tehtyyn muutokseen tai erota. Ratkaisuissa huomioitiin my\u00f6s kirkon itsehallinnollinen asema eli autonomia, mutta vain siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kirkon ratkaisujen oikeellisuutta ei avattu. Viesti tuli selv\u00e4ksi: kirkon niin sanottu virallinen linja saa valtiovallan tuen ja tuomioistuimien tulkinnat suuntautuvat teologiasta kohti muita yhteiskunnallisia aatej\u00e4rjestelmi\u00e4 eli ideologiaa. <\/p>\n
Oma kysymyksens\u00e4 silti on, ett\u00e4 miksi t\u00e4llaisessa kirkon tunnustukseen liittyv\u00e4ss\u00e4 sis\u00e4isess\u00e4 kiistassa valtiovalta asettuu toisen k\u00e4sityskannan tueksi ja auttaa eliminoimaan toisen osapuolen elintilan. Ehk\u00e4 kansankirkkoajatus on t\u00e4h\u00e4n vaikuttanut ja kirkon julkisoikeudellisen aseman ymm\u00e4rt\u00e4minen enemm\u00e4n yleisuskonnollisesti, ei siis tunnustuksellisesti. <\/p>\n
Toki tuomioistuimilla on ratkaisupakko ja laillisuusvalvojankin tulee kantelut k\u00e4sitell\u00e4, mutta ne olisivat voineet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s harkintavaltaa ja olla ratkaisematta uskontokunnan sis\u00e4ist\u00e4 opillista kiistakysymyst\u00e4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on katsottu ainakin muslimiyhteis\u00f6n osalta, ett\u00e4 uskontokunnan jakaantuessa valtiovallan ei tule antaa tukeaan vain toiselle osapuolelle. Ratkaisua perusteltiin demokraattiseen yhteiskuntaan erottamattomasti kuuluvalla pluralismilla eli moniarvoisuudella ja katsottiin, ett\u00e4 valtiovallan puuttuminen uskontokunnan sis\u00e4isiin asioihin voi menn\u00e4 tarpeettoman pitk\u00e4lle suhteessa tavoiteltuihin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin eli olla niin sanotun suhteellisuusperiaatteen vastainen:<\/p>\n
\u201dOli sin\u00e4ns\u00e4 mahdollista, ett\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4 syntyi tilanteissa, joissa uskonnollinen tai muu yhteis\u00f6 jakautui. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin yksi pluralismin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 seurauksista. J\u00e4nnityksen syyt\u00e4 ei ollut poistettava pluralismin eliminoinnilla vaan varmistamalla sen, ett\u00e4 kilpailevat ryhm\u00e4t sietiv\u00e4t toisiaan.\u201d (EIT, Serif-tapaus v. 1999)<\/p>\n
Selv\u00e4\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4ynnit on nyt k\u00e4yty ja oikeuskysymykset on katsottu loppuun saakka. N\u00e4in siis laink\u00e4yt\u00f6llisesti eli tuomioistuinn\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4 saattaa joidenkin mielest\u00e4 olla karu, mutta samalla se on my\u00f6s selke\u00e4 kirkkohallinto-oikeudellinen tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s silt\u00e4 tilikaudelta, jonka tase avattiin vuonna 1986 kirkolliskokouksen niin sanotulla naispappeusp\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4. Lopputulokseksi j\u00e4\u00e4, niin kuin Korkein oikeus tapaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiins\u00e4 kirjoittaa: t\u00e4t\u00e4 kaikki asianomaiset noudattakoot.<\/p>\n
Jos t\u00e4st\u00e4 juridisesta revohkasta etsii jotain my\u00f6nteist\u00e4 tunnustuksellisen v\u00e4hemmist\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta, niin ehk\u00e4 se on oikeusvarmuus mik\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 jutuissa saavutettiin. Tarkoitan sellaista varmuutta, ett\u00e4 n\u00e4in tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n my\u00f6s muissa tulevaisuuden oppeja koskevissa kansankirkon kiistakysymyksiss\u00e4, siis jos tilikautta jatketaan riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lle. <\/p>\n
Osoituksena t\u00e4m\u00e4n tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6sanalyysin toimivuudesta nostan esille ratkaisun, joka hiljattain tehtiin Tampereen tuomiokapitulissa. Jos joku kirkon viranhaltija tai ty\u00f6ntekij\u00e4 on ajattelut, ett\u00e4 pystyy viel\u00e4 vuoden 2006 piispainkokouksen selonteon ohjeistuksen mukaisesti apostolisen virkakantansa s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n edes mielipiteen tasolla, niin sit\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 kannata ainakaan \u00e4\u00e4neen sanoa. Nimitt\u00e4in mielipide apostolisen virkak\u00e4sityksen oikeellisuudesta n\u00e4htiin esteeksi vaalikelpoisuudelle kirkkoherran virkaan. En\u00e4\u00e4 ei siis riit\u00e4, ett\u00e4 ilmoittaa tekev\u00e4ns\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 kaikissa tilanteissa naispuolisten pastoreiden kanssa, koska voidaan ennakoida, ett\u00e4 mielipide voi johtaa tulevaisuudessa syrjint\u00e4\u00e4n. Vaikka t\u00e4ss\u00e4 virkateologiaan liittyv\u00e4ss\u00e4 sivujuonteessa p\u00e4\u00e4stiin seitsem\u00e4n vuoden tilikauteen, niin tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s tulee n\u00e4iss\u00e4 olemaan lopulta aina sama \u2013 tunnustuksellisten tappiotili kasvaa.<\/p>\n
Todettakoon sekin, ett\u00e4 hallinto-oikeus vahvisti t\u00e4m\u00e4n tuomiokapitulin uuden piispainkokouksen linjausta tiukemman kannan. Juttua ei viety Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta lopputulos siell\u00e4 olisi kaiken edell\u00e4 kuvatun perusteella ollut helposti arvattavissa.<\/p>\n
Pyh\u00e4n Raamatun jumalallinen oikeus <\/p>\n
Ovatko n\u00e4m\u00e4 ratkaisut eli kirkon m\u00e4\u00e4r\u00e4enemmist\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00f6s virkateologiassa ja sit\u00e4 seuranneet oikeudelliset ratkaisut my\u00f6s kirkon oman oikeuden mukaisia? En tarkoita kirkon hallinnollista oikeutta, vaan sit\u00e4 oikeutta, jota teologia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ja joka johdetaan kirkon tunnustuksesta ja teologisista olennaisrakenteista eli konstituutiosta. <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 kysymys on edelleenkin lupa esitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sit\u00e4 ei ole lainvoimaisesti ratkaistu. Nimitt\u00e4in teologinen kysymys ei ratkea Korkeimmassa oikeudessa tai Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ei edes Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tai EU-oikeudessakaan. T\u00e4llaisen uskoon ja oppiin liittyv\u00e4n muutoksen oikea auditorio, siis taho jonka tulisi ratkaisun oikeellisuudesta vakuuttua, on paitsi jokainen kirkon hengellisen viran haltija, niin my\u00f6s yleiseen pappeuteen kuuluvan uskomisen vapauden ja arvostelun oikeutuksen nojalla jokainen yksitt\u00e4inen seurakuntalainen.<\/p>\n
Kun vuonna 1986 pappisvirka avattiin naisille, sit\u00e4 perusteltiin teologisesti niin, ett\u00e4 vaikka pappisvirka on jumalallinen s\u00e4\u00e4t\u00e4mys (ius divinum) niin kysymys papin sukupuolesta olisi inhimilliseen j\u00e4rjestykseen (ius humanum) kuuluva ja siten muutettavissa. V\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4neet pitiv\u00e4t ratkaisun teologisia perusteita kiistanalaisina eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki voi edelleenk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 uustraditiota hyv\u00e4ksy\u00e4, koska kirkon erityinen virka on tunnustuksessa keskeisesti kirkon oppiin ja konstituutioon kuuluva. Sit\u00e4 ei voida siksi menn\u00e4 muuttamaan.<\/p>\n
T\u00e4llaisissa kirkon oppiin liittyviss\u00e4 riidoissa astuu luterilaisessa tunnustuksessa esiin aivan toisentyyppinen tuomari kuin kirkollinen auktoriteetti tai juridiikka ja siihen liittyv\u00e4 valtion tuomiovalta. Arto Sepp\u00e4sen mukaan uskonpuhdistuksen aikaisen kirkollisen kansalaistottelemattomuuden linjaus tiivistyy Martti Lutherin lausumaan: \u201dPyh\u00e4 Raamattu on meid\u00e4n jumalallinen oikeutemme \u2013 Scriptura sacra ius nostrum divinum.\u201d Anssi Simojoki luonnehtii t\u00e4t\u00e4 kirkko-oikeudellista kivijalkaa, joka on my\u00f6s kirkollisen h\u00e4t\u00e4tilaoikeuden kulmakivi, s\u00e4vyis\u00e4ksi mutta samalla ehdottomaksi.<\/p>\n
Miten t\u00e4m\u00e4 jumalallinen oikeus tulee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 se tarkoittaa kirkon oman oikeuden ja seurakuntalaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta? <\/p>\n
Simo Kivirannan mukaan kirkon ja uskovien oikeutta tunnustukseen ei voida perustella tunnustuksen omista l\u00e4ht\u00f6kohdista k\u00e4sin ihmisoikeuksina tai uskonnonvapautena. N\u00e4in sen vuoksi, koska ihmis- ja perusoikeudet nojautuvat \u201dvain\u201d ihmisen luotuisuuteen ja kristillisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna Jumalan luonnolliseen lakiin. Toki n\u00e4m\u00e4 oikeudet ovat arvokkaita ja niit\u00e4 tulee kristittyjen lujasti puolustaa. Kirkko sen sijaan ei perustu vain luomiseen vaan ennen kaikkea Kristuksen lunastusty\u00f6h\u00f6n. Ei siis Jumalan lakiin, vaan Jumalan evankeliumiin. Sen vuoksi kirkkoa ei kannattele ihmisen oikeudet, vaan Jumalan armo. Hans Dombois nimitt\u00e4\u00e4kin kirkon oikeutta armon oikeudeksi. <\/p>\n
Koska kirkko perustuu Jeesuksen s\u00e4\u00e4t\u00e4mykseen ja apostolien todistukseen, josta meill\u00e4 on Jumalan sana eli Raamatun ilmoitus, ei jumalallista s\u00e4\u00e4t\u00e4myst\u00e4 voida l\u00e4hte\u00e4 muuttamaan ihmisten uskonnollisten tarpeiden tai yhteiskunnan muuttuvien arvojen vuoksi. Kysymys kirkon oikeudesta on syvyydess\u00e4\u00e4n aivan eri k\u00e4siteluokan ja jopa eri ulottuvuuden kysymys. Siksi n\u00e4iden kiistakysymysten arvioimisessa tuleekin palata uskonpuhdistuksen tavoin siihen, mist\u00e4 kirkko on kerran l\u00e4htenyt. Juuri t\u00e4m\u00e4n yhteyden vuoksi ja koska Pyh\u00e4n Raamatun jumalallinen oikeus ei ole olemuksellisen luonteensa vuoksi ihmisten vapaasti sovittavissa, kirkko-oikeuden perusteet eiv\u00e4t ole demokratiaa tai sopimusoikeutta tai uskonnonvapauttakaan tavanomaisesti ymm\u00e4rrettyn\u00e4. <\/p>\n
Kivirannan mukaan siihen valtakuntaan, jossa siis Jumalan armon oikeuden oikeuspiiri vallitsee, liityt\u00e4\u00e4n hengellisess\u00e4 uudestisyntymisess\u00e4 \u2013 kasteen ja uskon tiet\u00e4. Vain t\u00e4st\u00e4 Jumalan lapseuden n\u00e4k\u00f6kulmasta ja jo nyt Kristuksen kanssaperillisin\u00e4 voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki mit\u00e4 kirkossa on jumalallisen s\u00e4\u00e4t\u00e4myksen perusteella (iure divino), on syvimmilt\u00e4\u00e4n ja olemuksellisesti Jumalan lahjaa. Hallinnollista pakkoa ei siin\u00e4 voida soveltaa, sill\u00e4 sen ainoa vaatimus on tulla vastaanotetuksi.<\/p>\n
Jumalan armon oikeus on siten ennen kaikkea kirkon ja sen uskovien oikeutta puhtaasti julistettuun Jumalan sanaan ja Kristuksen asetuksen mukaisiin sakramentteihin apostolisen todistuksen mukaisesti. Seurakunnan ja seurakuntalaisten kannalta luovuttamatonta siin\u00e4 on uskomisen vapaus eli saada luottaa Jumalan sanaan ja siihen, mit\u00e4 H\u00e4n meille Kristuksessa lupaa ja lahjoittaa. Se on vapautta olla seuraamatta kirkon auktoriteetilla annettuja ihmisk\u00e4skyj\u00e4. Se on vapautta saada olla osallisena Kristuksen k\u00e4tketyst\u00e4 ja julkisesta ruumiista. <\/p>\n
Epilogi<\/p>\n
Pyh\u00e4n Raamatun meille antaman jumalallisen oikeuden perusteella ja sen oikeuttamana kaksikymment\u00e4viisi henkil\u00f6seurakuntaa eri puolelta Suomea j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4t kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2013 perustamisasiakirjassa tarkemmin lausutuin perustein Suomen evankelisluterilaiseksi l\u00e4hetyshiippakunnaksi. Hiippakunnan tunnuslause on Scriptura sacra ius nostrum divinum.<\/p>\n
L\u00e4hteet
\nEduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 26.8.2009 (dnro 3187\/4\/0), Piispainkokouksen kannanotto naispappeuteen edist\u00e4\u00e4 tasa-arvoa.<\/p>\n
KKO:2010:74
\nKHO 6.5.2010, 1052 (dnro 1118\/2\/09)
\nKHO:2011:56
\nEuroopan ihmisoikeustuomioistuin Serif v. Kreikka, 14.12.1999.<\/p>\n
Simo Kiviranta: Kirkon oikeus ja uskovien oikeus, esitelm\u00e4 28.7.1991 rukoilevaisten kes\u00e4seuroilla Pyh\u00e4rannassa, julkaistu Sanansaattajassa 1991 ja L\u00e4nsi-Suomen her\u00e4nn\u00e4islehdess\u00e4 1992, Sisarenpoika 1\/2013.<\/p>\n
Arto Sepp\u00e4nen: Omientuntojen tuki: Sriptura sacra ius nostrum divinum, Pyh\u00e4k\u00f6n Lamppu 2\/2013.<\/p>\n
Anssi Simojoki: Kirkon h\u00e4t\u00e4tilasta, blogikirjoitus L\u00e4hetyshiippakunnan sivustolla 18.4.2013.<\/p>\n
Suomen evankelisluterilaisen l\u00e4hetyshiippakunnan perustamisasiakirja 16.3.2013<\/p>\n
Anttisen kirjoitus on aiemmin julkaistu Suomen evankelisluterilaisen L\u00e4hetyshiippakunnan vuosikirjassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pyh\u00e4 Raamattu on meid\u00e4n jumalallinen oikeutemme Jyrki Anttinen, varatuomari, pastori, Pello Virkakysymyskiistan juridisesta ratkaisusta evankelis-luterilaisessa kirkossa Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus saada osallistua vuosina 2007 \u2013 2011 er\u00e4isiin keskeisiin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeviin oikeudenk\u00e4ynteihin, joista saatiin sittemmin my\u00f6s korkeimpien oikeuksien ennakkoratkaisuja. N\u00e4iss\u00e4 jutuissa (ns. Hyvink\u00e4\u00e4n syrjint\u00e4juttu, kappalaisen virkaero, seurakunnan nuorisoty\u00f6nohjaajien irtisanomiset) k\u00e4ytiin oikeuskysymyksen\u00e4 rajanvetoa siihen […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2244,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[447,17],"tags":[461,460,457,453,72,458,456,63,455,459,454],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2243"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2245,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243\/revisions\/2245"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2244"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2243"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2243"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2243"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}