Werner Elert (1885\u20131954)<\/p>\n
<\/p>\n
Concordia ry julkaisi viime syksyn\u00e4 Werner Elertin teoksen Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys varhaiskirkossa. T\u00e4m\u00e4 teos on eritt\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4 kirkko-opillinen tutkimus varhaiskirkon linjauksista. Sill\u00e4 on paljon sanottavaa my\u00f6s meid\u00e4n ajallemme. Julkaisemme ohessa katkelman kyseisest\u00e4 teoksesta. Katkelmasta on j\u00e4tetty pois kreikkalaiset termit sek\u00e4 alaviitteet. N\u00e4m\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t Elertin kirjasta. <\/em><\/p>\n <\/p>\n Suuret skismat (Sardika v. 343, Efeso v. 431, Rooman ja Konstantinopolin v\u00e4linen v. 484) koskivat kiistelevien piispojen lis\u00e4ksi my\u00f6s heille kuuluvia kirkkoja, patriarkkojen lis\u00e4ksi kokonaisia patriarkaatteja. Jos vastapuolen johtavia piispoja ei ekskommunikaation avulla tosiasiallisesti onnistuttu erottamaan kirkoistaan, jos he p\u00e4invastoin yh\u00e4 edelleen hoitivat hengellisi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n, he olivat my\u00f6s yh\u00e4 edelleen oman kirkkonsa kanssa yhteydess\u00e4. Legaatteja Vitalista ja Misenusta vastaan sovellettu periaate, jonka mukaan yhteydest\u00e4 erotetun henkil\u00f6n kanssa kommuunioon osallistuva tulee itse erotetuksi, koski silloin automaattisesti my\u00f6s kaikkia kyseisen kirkon j\u00e4seni\u00e4. T\u00e4lt\u00e4 osin tilanne oli yh\u00e4 samanlainen kuin 100-luvulla, jolloin Rooman Viktor erotti Efeson Polykrateen mukana paitsi t\u00e4m\u00e4n kirkon my\u00f6s kaikki muut siihen liittyneet v\u00e4h\u00e4aasialaiset.<\/p>\n Kaikki osapuolet tunnustivat, ett\u00e4 kirkollinen yhteys on yht\u00e4 jakamaton kuin kirkko ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Sen loukkaamattomuus edellytt\u00e4\u00e4 kaikkien osapuolten loukkaamattomuutta. Yksik\u00e4\u00e4n osapuoli ei voi ylitt\u00e4\u00e4 yhteyden rajaa ilman kaikkien muiden suostumusta. Joka osallistuu kommuunioon jonkun ulkopuolisen kanssa, jota hereetikkona tai skismaatikkona tai jostakin muusta syyst\u00e4 ei ole hyv\u00e4ksytty kokonaisyhteyteen, tulee itse kelvottomaksi yhteyteen, koska h\u00e4n vahingoittaa kokonaisuuden loukkaamattomuutta. Siksi jokaisen osapuolen tulee sakramenttia toimittaessaan pysy\u00e4 kokonaisyhteyden rajojen sis\u00e4puolella.<\/p>\n Aleksandrian arkkipiispa Theofilos<\/em> ekskommunikoi arkkipresbyteerins\u00e4 Pietarin ja t\u00e4t\u00e4 kannattavan presbyteeri Isidorin, koska Pietari oli hyv\u00e4ksynyt kommuunioon er\u00e4\u00e4n manikeolaisen naisen, joka ei sit\u00e4 ennen ollut sanoutunut irti heresiastaan. T\u00e4m\u00e4 oli sin\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysin laillista, mutta Pietari<\/em> v\u00e4itti, ett\u00e4 arkkipiispa itse oli ennalta antanut suostumuksensa. Isidor<\/em> ja nelj\u00e4 \u201dpitk\u00e4\u00e4 velje\u00e4\u201d \u2013 egyptil\u00e4isi\u00e4 munkkeja, jotka tosin muistakin syist\u00e4 olivat Theofiloksen vastustajia \u2013 koettivat saada Konstantinopolin ryhtym\u00e4\u00e4n toimiin n\u00e4iden heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n aiheettomasti erotettujen puolesta. Sik\u00e4l\u00e4inen patriarkka Johannes Krysostomos<\/em> otti heid\u00e4t kunnioittavasti vastaan ja salli heid\u00e4n my\u00f6s osallistua jumalanpalvelukseen. Ehtoolliskoinooniaa h\u00e4n kuitenkaan ei tahtonut suoda heille ennen kuin heid\u00e4n asiansa oli tutkittu. Theofilos, joka sai asiasta tiedon, v\u00e4itti kuitenkin valheellisesti, ett\u00e4 Krysostomos oli suonut heille my\u00f6s sakramentin. H\u00e4n k\u00e4ytti t\u00e4t\u00e4 tapahtumaa hyv\u00e4kseen syytt\u00e4\u00e4kseen Krysostomosta v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 menettelyst\u00e4 ja tuli siten auttaneeksi hovissa olevia patriarkan vastustajia, jotka lopulta saivat my\u00f6s aikaan h\u00e4nen erottamisensa.<\/p>\n N\u00e4emme, miten yksitt\u00e4inen tapaus, manikeolaisen naisen ehtoolliselle hyv\u00e4ksymiseen liittynyt v\u00e4itetty tai todellinen virheellisyys, veti ketjureaktiona mukaan yh\u00e4 laajempia piirej\u00e4. Arkkipresbyteeri erotettiin sen vuoksi. Jos t\u00e4m\u00e4 erottaminen oli oikeutettu, my\u00f6s \u201dpitk\u00e4t veljet\u201d t\u00e4ytyi erottaa, koska he yh\u00e4 edelleen olivat yhteydess\u00e4 h\u00e4neen. Krysostomos toimi sik\u00e4li oikein, ett\u00e4 h\u00e4n ev\u00e4si heilt\u00e4 sakramentin. H\u00e4n saattoi itsens\u00e4 arveluttavaan tilanteeseen vain silt\u00e4 osin, ett\u00e4 h\u00e4n ev\u00e4si heilt\u00e4 ainoastaan ehtoolliskoinoonian. Siten h\u00e4n n\u00e4et tunnusti, ett\u00e4 alkuper\u00e4isess\u00e4 tapahtumassa oli jotakin korjattavaa. Aleksandrialainen Theofilos puolestaan n\u00e4ki Krysostomoksen menettelyss\u00e4 tilaisuuden aloittaa patriarkanistuinten v\u00e4linen taistelu. T\u00e4m\u00e4n taistelun taustalla oli syvempi\u00e4 syit\u00e4, jotka voimme t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin sivuuttaa samoin kuin tapahtumien my\u00f6hemm\u00e4n kulun. Varhaiskirkon ehtoollisk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kannalta koko tapahtumalla joka tapauksessa on oireellinen merkitys, olkoonkin ett\u00e4 Theofilos kenties k\u00e4ytti sit\u00e4 vain verukkeena.<\/p>\n Periaate, ett\u00e4 luvaton ehtoolliskoinoonia vahingoittaa kirkollisen yhteyden loukkaamattomuutta, oli kaikkialla sama. Novatiolaisessa kirkossa skisma alkoi siten, ett\u00e4 Sabbatios<\/em> erosi Konstantinopolin novatiolaisseurakunnasta, koska siin\u00e4 h\u00e4nen mukaansa hyv\u00e4ksyttiin kelvottomia ehtoolliselle. Moderni teoria, ett\u00e4 joku voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 \u201dvieraana\u201d toiseen tunnustukseen pit\u00e4ytyv\u00e4n kirkon kommuunioon tai ett\u00e4 vastavuoroisesti voidaan \u201dvieraana\u201d viett\u00e4\u00e4 kommuuniota toisessa kirkossa, vaikkei t\u00e4ytt\u00e4 kirkollista yhteytt\u00e4 ole olemassa, oli varhaiskirkossa tuntematon, jopa mahdoton ajatella. Antiokian monofysiittisen patriarkan Paavali Mustan<\/em> uskonveljet eiv\u00e4t antaneet h\u00e4nelle anteeksi sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kerran tai kahdesti suostui viett\u00e4m\u00e4\u00e4n kommuuniota synodiittien, Khalkedonin synodin kannattajien, kanssa. Muun muassa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 egyptil\u00e4iset monofysiitit kielt\u00e4ytyiv\u00e4t kirkollisesta yhteydest\u00e4 h\u00e4nen kanssaan ja h\u00e4net lopulta erotettiin.<\/p>\n Ehtoolliskoinoonian loukkaamattomuus vaati jatkuvaa valppautta. On aina pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kirkoilla, joilla oli eri tunnustus tai jotka muista syist\u00e4 olivat erossa toisistaan, oli usein seurakuntia samassa kaupungissa tai maakunnassa. Niiden j\u00e4senet asuivat l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Suurissa kaupungeissa edestakaista seurakunnasta toiseen siirtymist\u00e4, jota jo Dionysios<\/em> Aleksandrialainen 200-luvulla kuvasi, oli usein l\u00e4hes mahdoton valvoa. Alkuvaikutelma suurista kirkollisista jakautumisista vaatii siksi korjausta tai ainakin t\u00e4ydennyst\u00e4. Luonnollisesti piispojen v\u00e4listen eroavuuksien aiheuttama jakautuminen ulottui my\u00f6s heid\u00e4n hiippakuntiinsa ja siten my\u00f6s kaikkiin heid\u00e4n kirkkojensa j\u00e4seniin saakka. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltuna eri osapuolten alueet voidaan rajata ja esitt\u00e4\u00e4 eri v\u00e4rein kartalla. Silloin ei tosin kirkollisen yhteyden irtisanomisen yhteydess\u00e4 tapahtuvalla sakramenttiyhteyden katkaisemisella ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 suurta merkityst\u00e4. Maantieteellisesti rajattujen alueiden sis\u00e4puolella<\/em>, joista esimerkiksi vuoden 484 skismassa toinen k\u00e4sitti jopa kaikki l\u00e4nsimaat, sill\u00e4 ei ollut silloin mit\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikutusta. Vain yksitt\u00e4iset matkustavat papit ja maallikot, jotka ylittiv\u00e4t maantieteellisen rajan, joutuivat kokemaan sen vaikutuksen, kun heid\u00e4n kotipaikkakuntansa piispan antamia suositus- ja rauhankirjeit\u00e4 ei tunnustettu rajan toisella puolella. Ehtoollisyhteyden katkaiseminen m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin tavallaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin, ja matkaajat n\u00e4yttiv\u00e4t olevan vain uhreja riidassa, johon eiv\u00e4t itse olleet lainkaan osallisia.<\/p>\n Kuva muuttuu kuitenkin, kun otetaan huomioon vaikutus, jonka teologiset kiistat ja kirkolliset jakautumiset saivat aikaan seurakuntien laajoissa joukoissa. Paikalliset rajat eiv\u00e4t voineet hillit\u00e4 teologisten lausumien ja kirkollisten motiivien voimaa joko vakuuttaa tai houkutella. Niin kauan kuin kirkolliset enemmist\u00f6t eiv\u00e4t viel\u00e4 langenneet houkutukseen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 poliisin apua valta-asemansa turvaamisessa, ne eiv\u00e4t voineet est\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s v\u00e4hemmist\u00f6t organisoivat toimintansa niiden rinnalle samassa paikassa, samassa kaupungissa ja samassa maakunnassa. T\u00e4ll\u00e4 tavalla rakensivat ennen Nikeaa organisaationsa valentinolaiset, montanolaiset ja novatiolaiset, jotka keskell\u00e4 valtakirkon aluetta kokosivat ja yll\u00e4pitiv\u00e4t seurakuntia l\u00e4pi vuosisatojen. Niiden muodostamisista ei annettu m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan ne syntyiv\u00e4t spontaanisti alhaalta k\u00e4sin. Mukaan liityttiin t\u00e4ysin vapaaehtoisesti. My\u00f6s Nikean j\u00e4lkeen muodostui viel\u00e4 lukuisia pieni\u00e4 ryhmi\u00e4 samalla tavalla. N\u00e4ist\u00e4 poiketen suuria jakautumisia ohjattiin tosin sik\u00e4li ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 johtivat vakiintuneet kirkolliset auktoriteetit, piispat, synodit ja patriarkat. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan v\u00e4himm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin merkitse sit\u00e4, ett\u00e4 kulloisiinkin osapuoliin kuuluvat seurakunnat ja seurakuntien j\u00e4senet olisivat alistuneet sokeasti kirkollista yhteytt\u00e4 ja ehtoollisyhteytt\u00e4 koskeviin ratkaisuihin. Todellisesta asiaintilasta kertoo esimerkiksi edell\u00e4 mainittu areiolainen moratorio.<\/p>\n Filostorgios<\/em> kertoo, ett\u00e4 huolimatta opillisesta ristiriidastaan \u201dyhden olemuksen (homoousios<\/em>) tunnustajien\u201d, eli ortodoksisten nikealaisten, kanssa, areiolaiset \u201dosallistuivat heid\u00e4n rukouksiinsa, lauluihinsa, neuvotteluihinsa ja melkein kaikkeen muuhunkin paitsi mystiseen uhriin\u201d, siis ainoastaan ehtoollisenviettoon he eiv\u00e4t osallistuneet. T\u00e4st\u00e4 suhteellisen rauhanomaisesta tilanteesta teki lopun vasta radikaali A\u00ebtius<\/em>, kun h\u00e4n kehotti niit\u00e4, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan homodokseja, muodostamaan erillisi\u00e4 seurakuntia (III, 14). My\u00f6s Sozomenos<\/em> kertoo, etteiv\u00e4t areiolaiset viel\u00e4 Konstantinuksen aikana muodostaneet erillisi\u00e4 seurakuntia, vaan ett\u00e4 lukuun ottamatta novatiolaisia, fryygialaisia (montanolaisia), valentinolaisia, markionilaisia ja pauliniaaneja (kaikki Nikeaa edelt\u00e4v\u00e4n ajan skismaatikkoja ja hereetikkoja) kaikki kokoontuivat yhdess\u00e4 ja olivat yhteydess\u00e4 (II, 32). Sozomenos katsoo t\u00e4m\u00e4n johtuneen keisarin antamasta yleisest\u00e4 kokoontumiskiellosta, joka velvoitti kaikki kristityt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n samoja pyh\u00e4kk\u00f6j\u00e4. Molemmista kertomuksista n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ensinn\u00e4kin se, miten Nikean j\u00e4lkeen puhkeava dogmaattinen kiista ulottui paikallisseurakuntiin asti. Kuvaus rauhanomaisesta tilanteesta saattoi kuitenkin koskea vain rajoitettua aluetta, Sozomenoksen mainitsema kokoontumiskielto puolestaan vain Konstantinuksen aikaa. Sen j\u00e4lkeen kun Athanasios<\/em> palasi ensimm\u00e4isen kerran maanpaosta (v. 339), Aleksandriassa ja muualla syntyi sekasortoisia taisteluita n\u00e4iden kahden osapuolen kannattajien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n Filostorgios tosin ilmoittaa seurakuntien t\u00e4ydellisen erottautumisen alkaneen vasta A\u00ebtiuksen vaikutuksesta (350-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4). H\u00e4n painottaa kuitenkin selv\u00e4sti, etteiv\u00e4t h\u00e4nen areiolaiset uskonveljens\u00e4 sit\u00e4 ennenk\u00e4\u00e4n olleet nikealaisten kanssa t\u00e4ydess\u00e4 kirkollisessa yhteydess\u00e4. He k\u00e4viv\u00e4t n\u00e4iden jumalanpalveluksissa mutta eiv\u00e4t osallistuneet niiss\u00e4 ehtoolliselle. T\u00e4m\u00e4 voi tarkoittaa vain paikkakuntia, joissa areiolaiset olivat v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4. Siell\u00e4, miss\u00e4 heid\u00e4n omat piispansa hallitsivat tilannetta, esimerkiksi Konstantinopolissa, he saattoivat tietenkin n\u00e4iden luona my\u00f6s ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 viett\u00e4\u00e4 kommuuniota. Voidaankin kysy\u00e4, j\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4tk\u00f6 areiolaiset vapaaehtoisesti ehtoolliselta niill\u00e4 paikkakunnilla, joita kertomus koskee, vai pitik\u00f6 ortodoksinen enemmist\u00f6 tai sen papit heid\u00e4t erossa ehtoolliselta. Ortodoksinen osapuoli olisi t\u00e4ll\u00f6in kohdellut heit\u00e4 siten kuin Nikean m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukaan kohdeltiin luopioita (lapsi<\/em>), joiden tuli viimeisess\u00e4 vaiheessa ennen t\u00e4ydelliseen kirkolliseen yhteyteen palauttamista \u201duhria lukuun ottamatta osallistua seurakunnan kanssa rukouksiin (ts. muuhun jumalanpalvelukseen)\u201d. T\u00e4m\u00e4 luopioiden kohtelu ei kuitenkaan ole voinut olla esikuvana, sill\u00e4 siin\u00e4 oli kysymys katumusmenettelyst\u00e4, johon areiolaiset tuohon aikaan eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n tapauksessa voineet haluta suostua. Yhteist\u00e4 jumalanpalvelusta ehtoolliskoinooniaa lukuun ottamatta voidaan kaikkien tuon ajan kirkkoj\u00e4rjestysten mukaan arvioituna pit\u00e4\u00e4 vain ep\u00e4normaalina tilanteena. Filostorgioksen mukaan t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa h\u00e4nen uskonveljiens\u00e4 tulee katsoa vapaaehtoisesti suostuneen t\u00e4h\u00e4n menettelyyn ja puhutaan my\u00f6s yhteisist\u00e4 neuvotteluista, joten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimm\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4normaali j\u00e4rjestely oli yhteisesti sovittu.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestely saattoi olla vain v\u00e4liaikainen. Niin kauan kuin jokainen seurakunta oli t\u00e4ysin itsen\u00e4inen kuten Paavalin aikana, se ei olisi ollut lainkaan mahdollinen. Jokainen seurakunta kykeni t\u00e4ll\u00f6in itse tunnistamaan harhaopettajat harhaopettajiksi, ja niill\u00e4 oli oikeus ja velvollisuus katkaista yhteys heihin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja t\u00e4ydellisesti. Sen j\u00e4lkeen kun piispat olivat ottaneet itselleen kaiken vallan opillisissa asioissa ja varsinkin kun synodit alkoivat tehd\u00e4 ratkaisuja oppikysymyksiss\u00e4, seurakuntien t\u00e4ytyi kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 ensin odottavalle kannalle. Aiemmin kuvailtu kanonisten m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukainen hereetikkojen kohtelu paikallisseurakunnassa edellytti, ett\u00e4 heresiasta ja siten my\u00f6s kirkollisen yhteyden luvattomuudesta oli jo ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin annettu ratkaisu. T\u00e4m\u00e4 ehto ei kuitenkaan ollut viel\u00e4 t\u00e4yttynyt Filostorgioksen (III, 14) tarkastelemassa oppikiistojen vaiheessa. Kuten jo sanottu, kaikista ekskommunikaatioista huolimatta kaikki osapuolet pitiv\u00e4t kiinni kuvitelmasta valtakunnankirkon yksimielisyydest\u00e4 Sardikan synodiin (v. 343) asti. Vasta Sardikassa tapahtui antinikealaisten eusebiolaisten muodollinen irtautuminen, ja viitisentoista vuotta my\u00f6hemmin A\u00ebtius<\/em> ja Eunomios<\/em> Konstantinopolista k\u00e4sin organisoivat erillisen kirkon vihkim\u00e4ll\u00e4 piispoja V\u00e4h\u00e4\u00e4n-Aasiaan.<\/p>\n Edell\u00e4 mainittu ep\u00e4normaali j\u00e4rjestely tapahtui siis aikana, jolloin selv\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 jommankumman osapuolen erottamisesta kokonaiskirkosta ei ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin ollut viel\u00e4 annettu. Juuri siksi sill\u00e4 oli oireellinen merkitys, joka ulottui senhetkist\u00e4 tilannetta pidemm\u00e4lle. Ei ole kerrottu, johdettiinko areiolaisten yhten\u00e4ist\u00e4 menettely\u00e4 eri alueilla jostakin keskuksesta k\u00e4sin vai oliko kyse heid\u00e4n paikallisten ryhmiens\u00e4 spontaanista toiminnasta. Keskitetty ohjaus saattaisi olla mahdollinen. Koska areiolaisilla piispoilla ei t\u00e4h\u00e4n aikaan ollut mit\u00e4\u00e4n virallista toimivaltaa heid\u00e4n omien parokhioidensa ulkopuolella, se olisi kuitenkin ollut tehotonta, elleiv\u00e4t hajallaan olevat ryhm\u00e4t olisi olleet sen kanssa vakaumuksellisesti yht\u00e4 mielt\u00e4. Toteutettu j\u00e4rjestely edellytti joka tapauksessa seurakunnan j\u00e4senten omaa harkintaa. Oppiriita ymm\u00e4rrettiin seurakunnissa nimenomaan tunnustusriitana, joka vaati jokaiselta kirkon j\u00e4senelt\u00e4 henkil\u00f6kohtaista kannanottoa. Toiset hyv\u00e4ksyiv\u00e4t dogmin, jonka mukaan Poika oli samaa olemusta (homoousios<\/em>) Is\u00e4n kanssa, toiset hylk\u00e4siv\u00e4t sen. J\u00e4lkimm\u00e4iset, areiolaiset, p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t t\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 kommuuniota ei voida viett\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4, koska tunnustuksesta oltiin eri mielt\u00e4. Athanasioksen ja h\u00e4nen omiensa kertoman perusteella on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t homousiaanit ajatelleet toisin.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n tilap\u00e4isen j\u00e4rjestelyn merkitys koko varhaiskirkon kannalta tulee t\u00e4ysin selv\u00e4ksi vasta kun sit\u00e4 verrataan my\u00f6hempiin unionihankkeisiin, joissa eri mielt\u00e4 olevat oli tarkoitus pakkokeinoin saada hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n yhteinen kommuunio (ks. luku 15). Kummassakin tapauksessa sek\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n erimielisyys tunnustuksesta ett\u00e4 tahdotaan palauttaa valtakunnankirkon yksimielisyys. Pakkounionihankkeissa ehtoollista pidettiin t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen sopivana v\u00e4lineen\u00e4. Jos n\u00e4et kommuuniota vietet\u00e4\u00e4n ensin j\u00e4lleen yhdess\u00e4, on yksimielisyys julkisesti havaittavissa \u2013 toisin sanoen sit\u00e4 julistetaan, vaikkei sit\u00e4 todellisuudessa ole lainkaan olemassa. N\u00e4in voidaan p\u00e4\u00e4ty\u00e4 ajattelemaan vain jos ehtoollisen \u201dyhteysluonne\u201d n\u00e4hd\u00e4\u00e4n osallistujien kokoontumisena yhteiselle aterialle ja jos arvellaan, ett\u00e4 he voivat vapaasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 v\u00e4linett\u00e4 yhdistymisp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttamiseksi. Vaatii tosin jonkin verran mielikuvitusta olettaa pakkounionihankkeiden ajajilta n\u00e4in paljon teologista ajattelua. Areiolaisriidassa osapuolet tiesiv\u00e4t niin ik\u00e4\u00e4n olevansa eri mielt\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tunnustuksesta. Hekin tahtoivat palauttaa t\u00e4yden yksimielisyyden, muuten areiolaiset eiv\u00e4t osallistuisi nikealaisseurakuntien paikallisiin neuvotteluihin. He eiv\u00e4t kuitenkaan voineet viett\u00e4\u00e4 n\u00e4iden kanssa kommuuniota, koska heille kirkollinen yksimielisyys ei ollut ehtoollisenvieton p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaan sen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ehto. Heid\u00e4n ehtoollisk\u00e4sityksens\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 kohden sama kuin koko varhaiskirkolla, sik\u00e4li kuin se ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on teologisen n\u00e4kemyksen ohjaama. Ehtoolliskoinoonia on osallisuus (metalepsis) Kristuksen ruumiiseen. Se ei ole ihmisten vapaasti k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4, vaan asiaintila, jota ihmisten on kunnioitettava ja johon heid\u00e4n on mukauduttava. Siksi osallistujilla on velvollisuus sopia kaikki olemassa olevat riidat etuk\u00e4teen<\/em>. Niin kauan kuin heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n on viel\u00e4 jotakin erottavaa, he eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi viett\u00e4\u00e4 kommuuniota yhdess\u00e4, sill\u00e4 jokainen erimielisyys, joka otetaan kommuunioon mukaan, vahingoittaa Kristuksen ruumista.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 koskee kaikkia henkil\u00f6kohtaisia riitoja, sill\u00e4 yhteinen ehtoollisenvietto on jokaisen ihmissuhteen luja sinetti. Juuri siksi vilpitt\u00f6m\u00e4t kristityt my\u00f6s kielt\u00e4ytyv\u00e4t siit\u00e4 niin kauan kuin he viel\u00e4 tuntevat ep\u00e4sopua syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n. N\u00e4imme, miten egyptil\u00e4iset munkit ekskommunikoivat Simeon<\/em> Styliitan. Antiokian patriarkka Domnus<\/em> (II) menetteli p\u00e4invastoin. H\u00e4n vieraili henkil\u00f6kohtaisesti Simeonin luona, ja sai t\u00e4st\u00e4 vaikutelman, joka sai h\u00e4net niin valtoihinsa, ett\u00e4 h\u00e4n \u201dkaipasi viel\u00e4 suurempaa mysteeri\u00e4\u201d. Sitten he toimittivat yhdess\u00e4 konsekraation ja ojensivat toisilleen sakramentin. Tapahtuma oli yht\u00e4 ep\u00e4tavallinen niin papillisen hierarkian huipulla olevalle miehelle kuin erakolle. Molemmat huomasivat, ettei heit\u00e4 erottanut en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n. He sinet\u00f6iv\u00e4t yksimielisyytens\u00e4 nauttimalla kommuunion taivasalla. My\u00f6s Hieronymus<\/em> muistutti entist\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Rufinusta<\/em> siit\u00e4, miten he kerran Jerusalemin Yl\u00f6snousemuskirkossa eukaristista uhria nauttiessaan (immolato agno<\/em>) antoivat toisilleen k\u00e4tt\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 muisto oli vain \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen vastakohta sille katkeralle riidalle, joka heid\u00e4t oli sen j\u00e4lkeen erottanut ja joka sittemmin teki yhteisen kommuunion viett\u00e4misen t\u00e4ysin mahdottomaksi.<\/p>\n Jos kommuuniota ei voida viett\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 silloin, kun kyseess\u00e4 on henkil\u00f6kohtainen riita, yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tai \u2013 jos t\u00e4ss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voisi erottaa vertailuasteita, pit\u00e4isi sanoa \u2013 viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n n\u00e4in voidaan tehd\u00e4 silloin, kun ollaan eri mielt\u00e4 tunnustuksesta. T\u00e4h\u00e4n k\u00e4sitykseen perustui areiolainen moratorio (ehtoollisesta pid\u00e4tt\u00e4ytyminen). Kuten n\u00e4imme, Konstantinopoliin saapuneet armenialaiset pakolaiset, jotka aluksi toimivat t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen vastaisesti, taipuivat kotimaansa kirkon antamiin nuhteisiin. Dogmaattisiin kiistoihin liittyi yleens\u00e4 my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisia loukkauksia, kun henkil\u00f6\u00e4 ja asiaa ei polemiikissa pidetty erill\u00e4\u00e4n. N\u00e4in ei ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina. T\u00e4st\u00e4 paras esimerkki on Filostorgioksen kuvaama areiolaisten ja nikealaisten v\u00e4linen suhde. On olemassa monia muitakin. Sakarias Reetori<\/em> kertoo opiskelevansa oikeustiedett\u00e4 yhdess\u00e4 Severuksen<\/em>, tulevan monofysiittisen patriarkan, kanssa ensin Aleksandriassa, sitten Berytoksessa, ja yritt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4hitellen voittaa h\u00e4net kirkon opin puolelle. He liittyiv\u00e4t Berytoksessa yhteen muiden samanmielisten opiskelijoiden kanssa, k\u00e4viv\u00e4t yhdess\u00e4 jumalanpalveluksissa eri kirkoissa ja my\u00f6s rukoilivat yhdess\u00e4 \u2013 opiskelijaseurakunnan perikuva. Mutta kun Severus ilmoitti tahtovansa ottaa kasteen ja pyysi yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 toimimaan kumminaan, Sakarias torjui h\u00e4nen pyynt\u00f6ns\u00e4 perustellen: \u201dEn viet\u00e4 kommuuniota Foinikian piispojen kanssa vaan Egyptin ja Palestiinan pyhien isien kanssa.\u201d Tuohon aikaan kiisteltiin Henotikonista, ja koska Sakarias mainitsi \u201dpyhist\u00e4 isist\u00e4\u201d t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 Pietari Iberialaisen<\/em>, h\u00e4n selv\u00e4sti tunnustautui t\u00e4ss\u00e4 lauseessa monofysiitiksi, kun taas \u201dFoinikian piispat\u201d, siis my\u00f6s Berytoksen piispa, olivat t\u00e4h\u00e4n aikaan ilmeisestikin Khalkedonin kannattajia. H\u00e4n siis menetteli samoin kuin areiolaiset moratorion aikana. Vaikka opiskelijapiiri ei koostunutkaan vain monofysiiteist\u00e4, silti k\u00e4ytiin yhteisi\u00e4 teologisia keskusteluja, rukoiltiin yhdess\u00e4 ja kaikki, my\u00f6s monofysiitit, k\u00e4viv\u00e4t yhdess\u00e4 jumalanpalveluksissa kaupungin kirkoissa. Severuksen kasteeseen liittyisi kuitenkin ehdottomasti ehtoollinen, ja t\u00e4st\u00e4 viimeisest\u00e4 yhteyden harjoittamisen muodosta nuoren juristin t\u00e4ytyisi kielt\u00e4yty\u00e4, koska h\u00e4n ja kaupungin piispa olivat eri mielt\u00e4 tunnustuksesta.<\/p>\n Varhaiskirkon k\u00e4sityksen mukaan tunnustus m\u00e4\u00e4ritti koko ihmisen ortodoksiksi tai heterodoksiksi, mutta kumpaakin voitiin olla vain \u201dyhteydess\u00e4\u201d. Se, miss\u00e4 yhteydess\u00e4 joku oli, eli mihin kirkkoon joku kuului, n\u00e4htiin siit\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n vietti kommuuniota. Kun prinsessa Sofia<\/em> ennen puolisonsa (Justinus II:n) valtaistuimelle nousua otti vastaan ehtoollisen monofysiittiselta papilta, jokainen ymm\u00e4rsi siit\u00e4, ettei h\u00e4n tahtonut olla yhteydess\u00e4 (khalkedonilaisten) synodiittien kanssa. Vastaavasti \u201dh\u00e4n tuli synodiittien yhteyteen\u201d, kuten Johannes Efesolainen<\/em> sanoo (KG II, 10), sill\u00e4 hetkell\u00e4 kun h\u00e4n alkoi \u201dviett\u00e4\u00e4 kommuuniota synodin kanssa\u201d. Osallistumalla jonkin kirkon ehtoolliselle kristitty todistaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirkon tunnustus on my\u00f6s h\u00e4nen tunnustuksensa. Koska kukaan ei voi samanaikaisesti yhty\u00e4 kahteen toisistaan poikkeavaan tunnustukseen, kommuuniota ei voida viett\u00e4\u00e4 kahteen eri tunnustukseen pit\u00e4ytyv\u00e4ss\u00e4 kirkossa. Joka kuitenkin niin tekee, joko kielt\u00e4\u00e4 oman tunnustuksensa tai on t\u00e4ysin vailla tunnustusta.<\/p>\n <\/p>\n Werner Elert, Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys varhaiskirkossa, s. 167\u2013174.\u00a0 Concordia. Vaasa 2013.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Werner Elert (1885\u20131954) Concordia ry julkaisi viime syksyn\u00e4 Werner Elertin teoksen Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys varhaiskirkossa. T\u00e4m\u00e4 teos on eritt\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4 kirkko-opillinen tutkimus varhaiskirkon linjauksista. Sill\u00e4 on paljon sanottavaa my\u00f6s meid\u00e4n ajallemme. Julkaisemme ohessa katkelman kyseisest\u00e4 teoksesta. Katkelmasta on j\u00e4tetty pois kreikkalaiset termit sek\u00e4 alaviitteet. N\u00e4m\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t Elertin kirjasta. Suuret skismat (Sardika v. […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2052,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[432,87,67,66,17,75,105],"tags":[90,232,433,407,106],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1988"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1988"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1988\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1991,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1988\/revisions\/1991"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2052"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1988"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1988"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1988"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}