Tero Tulkki, teol. yo, Helsinki<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4in\u00e4 aikoina monien mieless\u00e4 el\u00e4\u00e4 kysymys, kuinka kauan on mahdollista viel\u00e4 jatkaa kansankirkon puitteissa. T\u00e4m\u00e4 on iso kysymys eik\u00e4 sit\u00e4 ole helppo kohdata. Omalta kohdaltani olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ollaan tultu siihen tilanteeseen, jossa uuden kirkollisen hierarkian saaminen ei ratkaise sin\u00e4ns\u00e4 asioita. Todellinen ongelma, mik\u00e4 minua huolestuttaa ja painaa on er\u00e4\u00e4nlainen itsesensuuri joka est\u00e4\u00e4 vapaan tunnustuksellisen luterilaisen teologisen ajattelun.T\u00e4ll\u00f6in kaikki hyv\u00e4t pyrkimykset kantavat jo mukanaan \u201drikkaviljaa\u201d.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 \u00a0vaaraa\u00a0\u00a0 voisi\u00a0 valottaa \u00a0esimerkin avulla, joka\u00a0 saattaa\u00a0 auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 tyyppisest\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4 on\u00a0 kyse. Sukulaisissani ja l\u00e4hipiiriss\u00e4ni\u00a0 olen\u00a0 n\u00e4hnyt\u00a0 \u00a0monilla\u00a0 suuriin ik\u00e4luokkiin\u00a0 kuuluvilla laajasti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 sen ilmi\u00f6n, mit\u00e4 poliittisessa historiassa on kutsuttu \u201dsuomettumiseksi\u201d. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoitan, ett\u00e4 heille on sy\u00f6pynyt syv\u00e4lle pelko silloista Neuvostoliittoa ja edelleen nykyist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kohtaan. Varsinaisena ongelmana t\u00e4t\u00e4\u00a0 voi pit\u00e4\u00e4, jos se ulottuu p\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle asti ja kahlitsee pelolla ja siihen liittyv\u00e4ll\u00e4 ennakkoluulolla ja vihalla oman ajattelun ja ymm\u00e4rryksen vapaaksi ainoastaan tiettyyn rajaan saakka. T\u00e4llainen\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 itsesensuuri kirkko-oppia\u00a0 kohtaan\u00a0 on\u00a0 minusta havaittavissa her\u00e4tysliikkeiden parissa vaihtelevassa m\u00e4\u00e4rin. Vii-desl\u00e4isyydess\u00e4, jossa kirkko-oppi on kaikkein ohuin tai joskus jopa olematon, se on kaikkein voimakkainta.<\/p>\n
<\/p>\n
Mit\u00e4 sitten on t\u00e4m\u00e4 itsesensuuri, joka est\u00e4\u00e4 vapaan tunnustuksellisen luterilaisen teologisen ajattelun?<\/p>\n
<\/p>\n
Nykyluterilaisuudessa on valtavasti historiallista painolastia kuten jo uskonpuhdistusajalta juontuva valtio-kirkkosysteemi, joka romutti suuren osan keskiajalla viel\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti s\u00e4ilyneest\u00e4 kirkon vapaudesta. T\u00e4t\u00e4 on seurannut kirkon tunnustuksen merkityksen romuttanut valistuksen ja pietismin teologinen minimalismi, Kantin t\u00e4m\u00e4npuoleista metafysiikkaa seuraava 1800-luvun protestantismi, barthilaisuus, eksistentialismi, lundilaisuus jne. Ironisesti Helsingin Luther-koulukunta, jonka tarkoitus oli nimen omaan vapautua n\u00e4ist\u00e4 uusprotestantismin rajoitteista, lankesi niihin t\u00e4ydellisesti juuri esim. teorioissa\u00a0 ”uskon ja rakkauden koreista” jne.<\/p>\n
<\/p>\n
Jos uuspietismin ainoa ”kirkko-oppi” on usein riippuvainen kansankirkollisuudesta, voidaan ajatella, ett\u00e4 uuspietismi itsess\u00e4\u00e4n ei ole elinkelpoista kuin tietyiss\u00e4 historiallisissa oloissa. Jos kuitenkin halutaan vapautua edell\u00e4 luetellusta painolastista, t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni itse uuspietismikin hyl\u00e4t\u00e4 osana sit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 \u00a0kysyy valtavasti rohkeutta ja uskon luottamusta Jumalan sanaan, ett\u00e4 siihen ollaan valmiita samanaikaisessa pelossa ja henkisess\u00e4 ep\u00e4varmuudessa, mik\u00e4 seuraa siit\u00e4 paineesta, joka valtiokirkkoinstituution sis\u00e4ll\u00e4 yh\u00e4 voimakkaammin on eri tavoin kohdistunut her\u00e4tysliikkeit\u00e4 kohtaan. Samalla pelon aiheita on muitakin, kuten tuntematon ja ep\u00e4varma tulevaisuus.<\/p>\n
<\/p>\n
Evankelisessa her\u00e4tysliikkeess\u00e4 on tietyll\u00e4 tapaa samat ongelmat. Niihin on paljon paremmat edellytykset vastata evankelisen liikkeen oman teologisen ja hengellisen perinn\u00f6n pohjalta, mutta ne on usein ly\u00f6ty \u00a0laimin. Viel\u00e4 surullisempaa on kuitenkin, jos tunnustuksellisesta luterilaisuudesta on usein parhaimmil-laankin tullut vain pinnallinen, ideologisoitu malli, josta on puuttunut valmius itsekriittisyyteen. T\u00e4llaisen luterilaisuuden parissa liberalismin siemenet ovat aina mukana, ja jo idulla. Ainoa \u2013 ja sit\u00e4 paitsi vain v\u00e4liaikainen \u2013 keino torjua niit\u00e4 on silloin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lakihenkisyys. Toisin sanoen tunnustuksellisesta luterilaisuudesta tulee\u00a0 pelkk\u00e4\u00a0 identiteettikysymys. Nikean uskontunnustuksessa kuitenkin tunnustamme: ”Uskomme yhden, pyh\u00e4n, yhteisen ja apostolisen kirkon.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Yhteist\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 molemmissa kai on ainakin se, ett\u00e4 ollaan valmiita hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n vain sellaista, mik\u00e4 voidaan subjektiivisesti tunnistaa menneisyydest\u00e4 osana omaa identiteetti\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 turvallisuutta, jos kirkko jotenkin hahmotetaan syntyneeksi vasta uskonpuhdistuksen my\u00f6t\u00e4 tai jopa my\u00f6hemmin. T\u00e4ss\u00e4 on minusta perusvirhe, mik\u00e4 usein her\u00e4tysliikkeit\u00e4 vaivaa. Se juontaa juurensa n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 luterilaisuutta ei olisi olemassa ilman vastakkainasettelua roomalaiskatolisuuteen. T\u00e4m\u00e4 on aivan analogista sen kanssa, mik\u00e4 edell\u00e4 oli mielest\u00e4ni uuspietismin ja tunnustuksellisen luterilaisuuden suhde. Toisin sanoen \u201dluterilaisuus\u201d ei ole t\u00e4ll\u00f6in en\u00e4\u00e4 ratkaisu, vaan osa itse ongelmaa. Historiasta tunnetaan sanonta \u201dvallankumous sy\u00f6 omat lapsensa\u201d. Liberaaliteologia on aina pyrkinyt muuttamaan uskonpuhdistuksen merkityksen t\u00e4llaiseksi vallankumoukseksi ja\u00a0 sen hedelm\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n. Uskonpuhdistuksen oikea merkitys ja sen hedelm\u00e4t kyet\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ainoastaan jatkumossa sit\u00e4 edelt\u00e4neeseen kirkkoon. Viime kes\u00e4n NELA:n symposium oli itselleni rohkaiseva vahvistus, ett\u00e4 n\u00e4in voi olla.<\/p>\n
<\/p>\n
Jumalan ilmoitus Raamatussa\u00a0 ei ole sellaista, ett\u00e4 totuus olisi riippuvaista\u00a0 harhasta, ja ett\u00e4 ilman toista ei toistakaan olisi olemassa. Johanneksen evankeliumin alussa t\u00e4m\u00e4 sanotaan selv\u00e4sti: \u201dH\u00e4ness\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4, ja el\u00e4m\u00e4 oli ihmisten valkeus.\u00a0 Ja valkeus loistaa pimeydess\u00e4, ja pimeys ei sit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt\u201d<\/strong> (Joh. 1:4\u20135). Jumalan totuus loistaa kirkkaana, eik\u00e4 tarvitse apua ihmisilt\u00e4. Pappien ja teologien ei tarvitse puolustella Jumalaa, eik\u00e4 h\u00e4nen ilmoitettua tahtoaan, sill\u00e4 \u201dyksi on Jumala, yksi my\u00f6s v\u00e4limies Jumalan ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4, ihminen Kristus Jeesus\u201d<\/strong> (1. Tim. 2:5) T\u00e4m\u00e4 v\u00e4limies on my\u00f6s itse Jumalan Sana (Joh. 1:1; Ilm. 19:13) ja tuomari viimeisell\u00e4 tuomiolla ja jo nyt H\u00e4nelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (Matt. 28:18; 1. Kor. 15:25\u201326; Ilm. 1:5; 12:5; 17:14).<\/p>\n <\/p>\n Edell\u00e4 olevan ei ole tarkoitus valottaa meid\u00e4n yhteisi\u00e4 puutteitamme sin\u00e4ns\u00e4, vaan erityisesti sit\u00e4<\/p>\n kuinka\u00a0 paljon n\u00e4iss\u00e4 asioissa on tapahtunut muutosta 20 vuodessa. Vuodesta\u00a0 toiseen meill\u00e4 on valinta edess\u00e4: j\u00e4\u00e4mmek\u00f6 alttiiksi sille\u00a0 vaikutukselle, joka muuttaa kirkkoa meid\u00e4n keskell\u00e4mme, vai\u00a0 pyrimmek\u00f6\u00a0 oppimaan ja\u00a0 kasvamaan\u00a0 Kristuksen ja Jumalan sanan sek\u00e4 kirkon tunnustuksen tuntemisessa ilman pelkoa. Joissain asioissa on tapahtunut niin merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 muutosta, ett\u00e4 emme voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 huomiotta. Apostoli-sesta virasta luopumisen vuoksi olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 olisi v\u00e4\u00e4rien toiveiden her\u00e4tt\u00e4misen vuoksi yksinkertaisesti ep\u00e4rehellist\u00e4 ja my\u00f6s julmaa en\u00e4\u00e4 kehottaa ket\u00e4\u00e4n alle 50-vuotiasta rakentamaan tulevaisuutta kansankirkossa. Itse kunnioitan kovasti Suomessa olevia useita itsen\u00e4isi\u00e4 tunnustuksellisia luterilaisia kirkkokuntia, joiden tie ei ole ollut helppo, mutta minusta niiden, jotka tosissaan pohtivat asiaa, olisi hyv\u00e4 syv\u00e4llisesti mietti\u00e4, miksi n\u00e4m\u00e4 kirkkokunnat ovat j\u00e4\u00e4neet niin pieniksi ja t\u00e4ss\u00e4 maassa poikkeuksellisen skismaattisiksi. T\u00e4h\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n patenttivastausta vaan se edellytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 dogmihistoriallista, aatehistoriallista ja kirkkohistoriallista analyysi\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 voi olla teologeille suureksi avuksi Seppo A. Teinosen kirja ”Kriisin kirkko”, jossa tarkastellaan kirkon tulevaisuutta asettamalla vertailuun kaksi t\u00f6rm\u00e4yskurssilla olevaa kehityslinjaa: ensinn\u00e4 vanhaan, erityisesti nationalistiseen ideologiaan\u00a0 pohjaava, kansankirkkoajatteluun perustuva kristillist\u00e4minen ja toisaalla alkuaan kristinuskon\u00a0 parista l\u00e4ht\u00f6isin oleva l\u00e4nsimainen sekularismi; n\u00e4iden kahden ajattelumaailma, filosofiset ja teologiset juuret sek\u00e4 sidonnaisuudet, seuraukset mm. evankelioinnille, l\u00e4hetysty\u00f6lle jne. Teinosen\u00a0 synteesi kirjan lopussa ei sin\u00e4ns\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4sti ajan tasalla, eik\u00e4 sellaista\u00a0 voisi\u00a0 en\u00e4\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kirjan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t ainekset sen sijaan riitt\u00e4v\u00e4t valtaisien n\u00e4k\u00f6alojen hahmottamiseen. Tarjolla on useita langanp\u00e4it\u00e4, joista k\u00e4sin hahmottuu, ettei kansankirkkomalli ole tarkoitettu ikuiseksi. \u00a0T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kirja on edelleen hyvin ajankohtainen ja ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4, viel\u00e4p\u00e4 ajankohtaisempi kuin julkaistaessa. Teinosen suurien linjojen hahmottaminen voi edelleen vuosikymmenten j\u00e4lkeen opettaa meit\u00e4 tiell\u00e4 eteenp\u00e4in, vaikka vastaukset sitten riippuisivatkin meid\u00e4n omasta n\u00f6yr\u00e4st\u00e4 rohkeudestamme vastatessamme Jumalalle: \u201dTapahtukoon Sinun tahtosi, my\u00f6s maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niin kuin taivaissa\u201d<\/strong>.<\/p>\n <\/p>\n Julkaistu aiemmin Sisarenpoika-lehdess\u00e4<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tero Tulkki, teol. yo, Helsinki N\u00e4in\u00e4 aikoina monien mieless\u00e4 el\u00e4\u00e4 kysymys, kuinka kauan on mahdollista viel\u00e4 jatkaa kansankirkon puitteissa. T\u00e4m\u00e4 on iso kysymys eik\u00e4 sit\u00e4 ole helppo kohdata. Omalta kohdaltani olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ollaan tultu siihen tilanteeseen, jossa uuden kirkollisen hierarkian saaminen ei ratkaise sin\u00e4ns\u00e4 asioita. Todellinen ongelma, mik\u00e4 minua huolestuttaa ja painaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[404,66,17],"tags":[41,417,142,418],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1973"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1973"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1973\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1974,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1973\/revisions\/1974"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1973"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1973"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1973"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}