{"id":1764,"date":"2014-05-16T06:15:00","date_gmt":"2014-05-16T03:15:00","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=1764"},"modified":"2018-12-16T14:41:51","modified_gmt":"2018-12-16T11:41:51","slug":"pietistit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2014\/05\/16\/pietistit\/","title":{"rendered":"Pietistit"},"content":{"rendered":"<p>Petri Hiltunen, pastori, TT, Kouvola<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>[Olemme aikaisemmilla kerroilla puhuneet uudelleenkastajista ja reformoiduista, jotka muodostivat omia kirkkokuntiaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sen sijaan puhumme pietismist\u00e4, joka on enemm\u00e4nkin kirkkokuntien sis\u00e4inen hengellinen liike. Pietismi\u00e4 esiintyi siis my\u00f6s mm. reformoidun kristillisyyden piiriss\u00e4. Emme kuitenkaan puhu t\u00e4ss\u00e4 siit\u00e4.]\u00a0 Pietismi pyrki uudistamaan ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n seurakuntia ja erityisesti syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n yksityisten kristittyjen hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 nimi \u201dpietismi\u201d (lat. pietas = hartaus). Painopiste on yksil\u00f6n sis\u00e4isess\u00e4 muutoksessa, pyhittymisess\u00e4. Raamattuopiston \u201dHengellisen el\u00e4m\u00e4n syventymisp\u00e4iv\u00e4t\u201d on kuvaava nimi t\u00e4lle pietistiselle liikkeelle.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Uskonpuhdistuksen (1517) aikakausi huipentui Tunnustuskirjojen hyv\u00e4ksymiseen vuonna 1577. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi luterilaisuuden piiriss\u00e4 nk. ortodoksian tai puhdasoppisuuden aika. Huomio oli l\u00f6ydetyn uskon ja opin vaalimisessa ja rajank\u00e4ynniss\u00e4 siit\u00e4 poikkeaviin hengellisiin suuntauksiin. Jotkut kokivat t\u00e4m\u00e4n kaavamaisena ja kuivana teologisena saivarteluna. Tiedon ja totenapit\u00e4misen korostaminen syrj\u00e4ytti uskon el\u00e4myksellisen ja kokemuksellisen puolen. My\u00f6s ihmisten vakiintunut tapakristillisyys her\u00e4tti 1600-luvulla arvostelua. Ulkonainen kirkossak\u00e4ynti ilman el\u00e4m\u00e4nmuutosta ei tyydytt\u00e4nyt kaikkia. Muutosta haettiin osittain keskiajan mystiikan perinteest\u00e4, jossa Jumalan ja sielun v\u00e4linen henkil\u00f6kohtainen suhde oli keskeist\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Saksaa raastanut 30-vuotinen sota (1618-1648) her\u00e4tti my\u00f6s lopunajallisia asioita; paavi n\u00e4htiin Antikristuksena ja odoteltiin tuhatvuotista rauhan valtakuntaa. Hengellisell\u00e4 harjoituksella uskottiin voitavan edist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Kristuksen valtakuntaa. Huomio k\u00e4\u00e4ntyi vaikeina aikoina sis\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Paettiin kavalaa maailmaa. Yhteis\u00f6st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma siirtyi yksil\u00f6\u00f6n, ulkoisesta sis\u00e4iseen. T\u00e4m\u00e4 oli pietismi\u00e4 ja kristillisyytt\u00e4kin laajempi kehityssuunta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietistit olivat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sen suhteen, ett\u00e4 kristityiss\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt tapahtuvan todellista parantumista ja el\u00e4m\u00e4n uudistumista. Usko ja Jumalan sana eiv\u00e4t saaneet riitt\u00e4v\u00e4n n\u00e4kyvi\u00e4 muutoksia aikaan. Niiden tehoa ajateltiin voitavan lis\u00e4t\u00e4 Jumalan lain kolmannella k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 (Jumalan k\u00e4skyjen julistamisella uskoville) ja keskin\u00e4isell\u00e4 hartauden harjoituksella.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Johann Arndt (1555 \u2013 1621)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietismin liikkeellepanijana voidaan pit\u00e4\u00e4 Johann Arndtia, saksalaista luterilaista pappia. H\u00e4n opiskeli l\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4 enemm\u00e4n kuin teologiaa. Arndtin merkitys oli siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4litti keskiajan katolisen kirkon mystiikkaa luterilaiseen kirkkoon. H\u00e4n mm. saksansi keskiajan mystikkojen teoksia (Saksalainen teologia ja Kempil\u00e4isen Kristuksen seuraamisesta). T\u00e4rkein h\u00e4nen oma teoksensa oli Totisesta kristillisyydest\u00e4 (1605), jota Arndt muokkasi useaan kertaan siihen kohdistuneen kritiikin vuoksi. Arndtia syytettiin mm. synergismist\u00e4 (ihminen on pelastuksen asiassa yhteisty\u00f6ss\u00e4 Jumalan kanssa) ja perisynnin kielt\u00e4misest\u00e4. Toinen t\u00e4rke\u00e4 Arndtin kirja oli Paratiisin yrttitarha.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Arndt halusi uudistaa kirkkoa, mutta ei siten, ett\u00e4 kirkko palaisi Lutherin opetuksiin. Lutherin ajatukset j\u00e4iv\u00e4t h\u00e4nen teoksissaan taka-alalle. Sen sijaan h\u00e4n toivoi mystiikan uudistavan kirkon. Jumalan kuva tulee palauttaa ihmissieluun. Jumala voidaan tuntea my\u00f6s luonnon v\u00e4lityksell\u00e4. Mystiikan tie: puhdistautuminen, valaistuminen ja sielun yhdistyminen Jumalaan. H\u00e4n ei osoita tiet\u00e4 pelastukseen vaan pyhittymiseen ja hurskauteen. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu itsekielt\u00e4ymyksen, maailmanrakkauden puhdistamisen, n\u00f6yryyden, katumuksen, antautumisen ym. avulla. Sakramentit j\u00e4iv\u00e4t Arndtin kristillisyydess\u00e4 sen sijaan v\u00e4h\u00e4lle huomiolle.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Arndtin teokset tunnettiin jo varhain Suomessa ja niit\u00e4 painettiin 1800-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4 11.000 kappaletta, mik\u00e4 oli valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4. Arndtin kirjat olivat Raamatun ja virsikirjan j\u00e4lkeen yleisimm\u00e4t talonpoikien omistamat kirjat Ruotsissa. Arndtin kirjoilla ja ajatuksilla on varmasti ollut syv\u00e4 vaikutus my\u00f6s Suomen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja eritoten her\u00e4tysliikkeisiin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Philipp Jakob Spener (1635- 1705)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Varsinaisen pietistisen liikkeen is\u00e4 oli kiistatta Philipp Spener. H\u00e4n tunsi hyvin Arndtin teokset lapsuudestaan saakka, jota h\u00e4n piti Raamatun j\u00e4lkeen toiseksi t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 kirjana. Nuorena h\u00e4n koki voimakkaan kuolemankaipuun, kun h\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 kuoli pojan ollessa 13-vuotias. Spener ei koskaan kiinnostunut systemaattisesta teologiasta vaan keskittyi Raamatun tutkimiseen ja it\u00e4maisiin kieliin. Spener oli el\u00e4m\u00e4ntavoiltaan hyvin pid\u00e4ttyv\u00e4 ja vaati itselt\u00e4\u00e4n kuuliaisuutta k\u00e4skyille, mm. sunnuntain pyhitt\u00e4miselle.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Vuonna 1670 Spener kutsui ty\u00f6huoneeseensa hartausryhm\u00e4n, joka keskusteli kahdesti viikossa Raamatusta. Kokoontuminen aloitettiin ja p\u00e4\u00e4tettiin aina veisuulla ja rukouksella. T\u00e4ss\u00e4 on seuraperinteen juuri.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Varsinainen l\u00e4pimurto oli Spenerin teos Pia desideria (Hurskaita toiveita). Sen mukaan kaikki hengellinen el\u00e4m\u00e4 on l\u00e4peens\u00e4 turmeltunutta luterilaisessa kirkossa. T\u00e4m\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n rappio n\u00e4kyi h\u00e4nen mukaan kaikilla yhteiskunnan aloilla. Papisto ei tuntenut todellista kristillisyytt\u00e4, koska silt\u00e4 puuttui h\u00e4nen mukaansa el\u00e4v\u00e4 usko (kuulostaako tutulta?).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pit\u00e4ytyminen puhtaaseen oppiin ei Spenerin mukaan riitt\u00e4nyt. Vaadittiin valaistumista Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja hurskasta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pappien huono el\u00e4m\u00e4 oli Spenerin mukaan kansan hengellisen uudistumisen ja mm. juutalaisten k\u00e4\u00e4ntymisen esteen\u00e4. Hurskauden avulla voitaisiin saavuttaa ensimm\u00e4isten kristittyjen \u201djumalallinen el\u00e4m\u00e4\u201d ja \u201dautuas tila\u201d.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Keinoja t\u00e4m\u00e4n ihannetilan saavuttamiseen Spener luettelee kuusi: (1) Jumalan sanan tuominen runsaammin keskuuteemme, (2) Yleisen pappeuden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto ja ahkera harjoitus, (3) Uskon ytimeksi tiedon sijaan l\u00e4himm\u00e4isen rakkaus, (4) Opillisessa kiistelyss\u00e4 rajoituttava kaikkein v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimp\u00e4\u00e4n, (5) Teologian opintoja on muutettava hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tukevampaan suuntaan, (6) Saarnojen puhdistaminen mahtipontisuudesta ja koristeellisuudesta yksinkertaiseksi uskon ja sen hedelmien edist\u00e4miseksi.<\/p>\n<p>Kahdessa ensimm\u00e4isess\u00e4 vaatimuksessaan Spener vetosi Lutheriin, muissa Arndtiin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kahdessa kohdassa Spener poikkesi selv\u00e4sti luterilaisesta ortodoksiasta: hurskaiden kokousten vaatimisessa ja tuhatvuotisen valtakunnan odotuksessa.<\/p>\n<p>Kirjasta l\u00f6ytyy my\u00f6s kaksi my\u00f6hemm\u00e4n pietismin tunnuspiirrett\u00e4: selv\u00e4sti ajoitettava k\u00e4\u00e4ntymiskokemus (\u201duskoontulo\u201d) ja l\u00e4hetysty\u00f6n edist\u00e4minen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>August Hermann Francke (1663-1727) ja hallelainen pietismi<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietismin laajeneminen protestanttisen kristillisyyden valtavirraksi tapahtui Spenerin oppilaan August Francken v\u00e4lityksell\u00e4. Francke valmistui filosofian maisteriksi, ei teologiksi. Francke toimi kuitenkin saarnaajana, sielunhoitajana, opettajana, organisaattorina ja yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n tunsi hyvin Arndtin opetukset.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Saarnaajana h\u00e4n menetti luottamuksensa luterilaisen opin totuuteen, varmuuden Raamatusta Jumalan sanana ja lopulta jopa uskon Jumalaan taivaassa. Kun h\u00e4n tajusi t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n heitt\u00e4ytyi polvilleen ja rukoili pelastusta. Rukous kuultiin ja varmuus palasi. Kaikki ep\u00e4ilys oli hetkess\u00e4 poissa. Francke tunsi uudestisyntyneens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 muodostui pietistisen k\u00e4\u00e4ntymyskokemuksen perusmalliksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Francke ei kuitenkaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt uudestisyntyneen kristityn luonnon kaksijakoisuutta; samalla kertaa syntinen ja vanhurskas. Sen sijaan h\u00e4n n\u00e4ki ne toisiaan seuraavina jaksoina; ensin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4t\u00f6n, sitten uudestisyntynyt. T\u00e4m\u00e4n ajattelun juuret ovat reformoidussa, kalvinistisessa kristillisyydess\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Hallen kaupungista tuli franckelaisen pietismin keskus. Siell\u00e4 oli yliopisto, opettajankoulutuslaitos, l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 laitoksia, kirjapaino ja varsinkin orpokoti, josta tuli koko liikkeen keulakuva. T\u00e4m\u00e4 oli pietismin \u201dJerusalem\u201d. Hallessa sovellettu teologian opetus levisi suureen osaan Saksaa. Siin\u00e4 korostui Raamattu ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 opin kustannuksella. Hallelaisesta pietismist\u00e4 tuli Preussin \u201dvaltionuskonto\u201d.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Muita pietismin suuntauksia<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Franckelainen pietismi sulautui l\u00e4hes t\u00e4ysin yhteiskuntaan ja vaikutti siihen. Monet radikaalipietistiset ryhm\u00e4t sen sijaan erottautuivat maailmasta ja muodostivat omia itsen\u00e4isi\u00e4 ryhmi\u00e4\u00e4n. Useat radikaalipietistit ajautuivat t\u00e4ydelliseen individualismiin, jossa vain yksil\u00f6n kokemuksella oli jotain merkityst\u00e4. My\u00f6s monet selke\u00e4t opilliset harhat vaikuttivat t\u00e4m\u00e4n suuntauksen parissa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Nikolaus von Zinzendorf ja hernhutilainen veljeskunta erottautui maailmasta, mutta s\u00e4ilytti silti vaikutuksensa siihen. Zinzendorf hylk\u00e4si pitk\u00e4lti kirkkojen tunnustukset ja pyrki vain veljesrakkauden toteuttamiseen, \u201dsyd\u00e4men uskontoon\u201d. H\u00e4nt\u00e4 askarrutti er\u00e4\u00e4n maalauksen teksti: \u201dT\u00e4m\u00e4n tein puolestasi. Mit\u00e4 sin\u00e4 teet minun puolestani?\u201d Hernhutin yhteis\u00f6st\u00e4 muodostui liikkeen p\u00e4\u00e4paikka ja esikuva. Siell\u00e4 valitaan edelleen \u201dP\u00e4iv\u00e4n tunnussana\u201d. Zinzendorf joutui ristiriitaan muiden pietistien kanssa, mutta halusi paneutua Lutherin vanhurskauttamisoppiin. H\u00e4n kehitti erityisen \u201dveri- ja haavaopin\u201d. Virsi 388 on Zinzendorfin sanoittama.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>W\u00fcrttembergin pietismi oli lujin ja viimeisin pietistinen suuntaus Saksassa. Siin\u00e4 korostui lopun aikojen odotus. Kristuksen piti heid\u00e4n mukaansa palata vuonna 1836. Merkitt\u00e4vin t\u00e4m\u00e4n suunnan edustaja oli Johann Albrecht Bengel (1687-1752). H\u00e4nen vaikutuksensa tuntuu Suomessakin raamatuntutkimisen alalla.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietismin vaikutus Suomessa<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Saksalainen pietismi on varsinkin Ruotsin kautta vaikuttanut hyvin paljon suomalaiseen kristillisyyteen. Lestadiolaisuuteen se vaikutti Ruotsin lukija-liikkeen kautta. Her\u00e4nn\u00e4isyyteen pietismi vaikutti enemm\u00e4n kuin evankelisuuteen, jossa on puhdasoppisuuden vaikutusta. Uuspietistiset liikkeet (Kansanl\u00e4hetys, KRS, Raamattuopisto, Kylv\u00e4j\u00e4 ym.) ovat valikoiden omaksuneet varhaisen pietismin vaikutuksia. Pietismi tuli postillojen ja hartauskirjojen v\u00e4lityksell\u00e4 jo varhain kotien uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6ksi. Siksi on ollut vaikea erottaa tunnustuksellista luterilaisuutta pietismist\u00e4. Periaatteessa Suomi on luterilainen maa, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hyvin pietistinen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietismin opetuksia<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Valentin Ernst L\u00f6scher (1673\u20131749) kirjoitti vuonna 1717 teoksen, jonka nimi kuuluu suunnilleen \u201dTotuuden ja rauhan esitys t\u00e4h\u00e4nastisista pietistisist\u00e4 kiistoista sek\u00e4 kristillinen selitys ja niin sanottu puolustuskirjoitus heid\u00e4n oppinsa suhteen\u201d. Suomeksi se on julkaistu vuonna 2007 nimell\u00e4 \u201dPietismin ongelmat luterilaisen tunnustuksen valossa\u201d (julk. Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko, Tampere).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>L\u00f6scher toimi Dresdeniss\u00e4 superintendenttin\u00e4 ja h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli mm. seurakuntien ja niiden opetuksen valvonta. H\u00e4n kantoi suurta huolta siit\u00e4 hengellisest\u00e4 rappiosta, joka Saksassa vallitsi. H\u00e4n ei kuitenkaan n\u00e4hnyt pietismi\u00e4 vastauksena t\u00e4h\u00e4n rappioon, koska n\u00e4ki siin\u00e4 monia ongelmia. Siksi h\u00e4n julkaisi useitakin kirjoja, joissa k\u00e4sitteli pietistien opetusta. L\u00f6scher nostaa esille pietistien v\u00e4itt\u00e4mi\u00e4, jotka olen t\u00e4ss\u00e4 hieman yksinkertaistanut:<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>\u201dOikea oppi ei ole olennaista vaan hurskaus\u201d (ei oppi vaan el\u00e4m\u00e4)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietistit hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t puhdasoppisia luterilaisia vastaan siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 korostivat oppia. Teoreettisella totuudella ja puhtaalla opilla ei ole v\u00e4li\u00e4. Se on vain kuollutta kirjainta. Pietistien mielest\u00e4 ihminen voi olla autuas, vaikka el\u00e4isi karkeiden opillisten harhojen vallassa. \u201dJos tahto on hyv\u00e4, mitk\u00e4\u00e4n harhat eiv\u00e4t voi vahingoittaa meit\u00e4\u201d. Siksi tulee sallia ja hyv\u00e4ksy\u00e4 se, ett\u00e4 ollaan eri mielt\u00e4 opillisista kysymyksist\u00e4, kunhan ihmiset vain uskovat. Harhaoppisia ei tulisi siksi vastustaa, ainakaan jyrk\u00e4sti.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Oppia ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei voi asettaa toisiaan vastaan. Oikeasta opista seuraa \u2013 tai tulisi seurata &#8211; hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4. Siell\u00e4, miss\u00e4 Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja oikein, syntyy todellista, Jumalan Hengen luomaa uskoa. Puhtaasta uskosta taas seuraa hengellisi\u00e4 hedelmi\u00e4, kuten hurskautta ja rakkautta. Ei ole siis ollenkaan yhdentekev\u00e4\u00e4, opetetaanko oikein vai ei. Puhdasta oppia on vaalittava ja sen v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4 vastustettava: \u201dJokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lis\u00e4\u00e4, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka t\u00e4ss\u00e4 opetuksessa pysyy, on sek\u00e4 Is\u00e4 ett\u00e4 Poika. Jos joku tulee teid\u00e4n luoksenne eik\u00e4 opeta t\u00e4ll\u00e4 tavoin, \u00e4lk\u00e4\u00e4 ottako h\u00e4nt\u00e4 kotiinne \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 edes tervehtik\u00f6 h\u00e4nt\u00e4\u201d (2. Joh. 1:9\u201310).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>2. \u201dArmonv\u00e4lineet eiv\u00e4t ole t\u00e4rkeit\u00e4\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 autuuden saavuttamiseksi. T\u00e4rkeint\u00e4 on suora yhteys Jeesuksen ja Jumalan kanssa. Ulkonaiset armonv\u00e4lineet ovat vain muotomenoa. K\u00e4\u00e4ntymys ja parannus ei tapahdu ulkonaisen sanan kautta vaan sis\u00e4isen mielenmuutoksen avulla. Hurskaus yksin on aitoa uskoa, ei el\u00e4minen armonv\u00e4lineiden yhteydess\u00e4. Todellinen uudestisyntynyt uskova ei tarvitse armonv\u00e4lineit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johti mm. ehtoollisen laiminly\u00f6miseen ja kasteen arvon mit\u00e4t\u00f6imiseen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Armonv\u00e4lineit\u00e4 ja armon hedelmi\u00e4 ei voi erottaa toisistaan. Armonv\u00e4lineet (sana ja sakramentit) juuri v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t Jumalan armon ja pelastuksen. Niiden kautta syntyv\u00e4t usko ja sen hedelm\u00e4t. Kristus itse tulee evankeliumin Sanassa ja kasteessa ihmiseen. Usko Kristukseen on uskoa Sanassa ja sakramenteissa l\u00e4sn\u00e4 olevaan Kristukseen. Sanasta ja sakramenteista irrotettu Kristus saattaa olla ihmisen oman mielikuvituksen tai tunteiden tuotetta. Ihminen voi kyll\u00e4 olla vain ulkonaisesti armonv\u00e4lineiden yhteydess\u00e4 ilman ett\u00e4 h\u00e4n uskoo. T\u00e4llainen ei tietenk\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyt\u00e4 ihmist\u00e4 vaan on p\u00e4invastoin haitaksi.<\/p>\n<p>\u201dOlettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenest\u00e4, vaan katoamattomasta, Jumalan el\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja pysyv\u00e4st\u00e4 sanasta\u201d (1. Piet. 1:23).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>3. \u201dPapit eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Papit eiv\u00e4t saa ihmisiss\u00e4 aikaan mit\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 muutosta tai anteeksiantamusta. Vain hurskaista papeista voi olla jotakin apua. Yleisen pappeuden nojalla kuka tahansa voi hoitaa hengellisi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4, opettaa julkisesti ym. Tulee erottautua papeista, jotka eiv\u00e4t el\u00e4 kyllin hurskaasti ja kehottaa muitakin tekem\u00e4\u00e4n samoin.<\/p>\n<p>Maallikot voivat aivan hyvin kokoontua kesken\u00e4\u00e4n ja hoitaa toisiaan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Pappeus ei perustu ihmisen kykyihin tai edes hengelliseen hurskauteen vaan Kristuksen asettamaan virkaan. H\u00e4n kutsuu, asettaa ja vihkii paimenet julistamaan sanaa ja hoitamaan sakramentteja. N\u00e4in ihmiset saavat syntins\u00e4 anteeksi ja heiss\u00e4 voi synty\u00e4 el\u00e4v\u00e4 usko. Kelvotonkin pappi jakaa todellisen Kristuksen ruumiin ja veren ja h\u00e4nen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6ns\u00e4 on p\u00e4tev\u00e4.<\/p>\n<p>Yleinen pappeus ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 kuka tahansa voi hoitaa papillisia teht\u00e4vi\u00e4. Siihen tarvitaan erillinen kutsu. Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt seurakuntaansa j\u00e4rjestyksen: lauma ja paimen.<\/p>\n<p>\u201dH\u00e4n antoi seurakunnalle sek\u00e4 apostolit ett\u00e4 profeetat ja evankeliumin julistajat, sek\u00e4 paimenet ett\u00e4 opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan j\u00e4senet palveluty\u00f6h\u00f6n, Kristuksen ruumiin rakentamiseen\u201d (Ef. 4:11-12).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>4. \u201dTeot ovat tarpeen pelastukseen\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Usko vanhurskauttaa toimintansa kautta. Ilman tekoja usko on kuollut. Vasta kun teot ovat n\u00e4kyvill\u00e4, voi ihminen olla varma pelastuksestaan. Kristuksen t\u00e4ytyy asua meiss\u00e4 ja tuottaa meiss\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 \u2013 vasta sitten ihminen on vanhurskas. Pelkk\u00e4 Kristuksen ansion hyv\u00e4ksilukeminen ja syntien anteeksi saaminen ei viel\u00e4 pelasta ihmist\u00e4. Spener: \u201dUsko, joka on ilman tekoja, ei vanhurskauta eik\u00e4 tee autuaaksi\u201d.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Usko kyll\u00e4 aina toimii, koska se ei j\u00e4\u00e4 ilman hedelm\u00e4\u00e4. Mutta uskon hedelm\u00e4 ei vanhurskauta ihmist\u00e4. Usko ei vanhurskauta sen t\u00e4hden, ett\u00e4 se on toimiva, vaan koska se kohdistuu Kristukseen, joka armahtaa. Usko vanhurskauttaa, koska se ottaa vastaan ja omistaa. \u201dUskossa meid\u00e4n hyv\u00e4ksemme luettu Kristuksen vanhurskaus on ainoa peruste, jonka turvin kest\u00e4mme Jumalan tuomiolla!\u201d (L\u00f6scher). Kun synnit on saatu anteeksi, me kelpaamme Jumalan edess\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Toiminta ja teot eiv\u00e4t kuulu lainkaan vanhurskauttamisen uskonkohtaan vaan pyhitykseen. Tekojen vaatiminen syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 evankeliumin ja tekee kaikesta lakia. \u201dKatsomme siis, ett\u00e4 ihminen tulee vanhurskaaksi, kun h\u00e4n uskoo, ilman lain vaatimia tekoja\u201d (Room. 3:28).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>5. \u201dMaailmanloppua edelt\u00e4\u00e4 tuhatvuotinen valtakunta\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Ennen maailmanloppua p\u00e4\u00e4ttyy ristin valtakunta, jossa uskovat ovat koettelemusten alaisia. Tilalle tulee Jeesuksen Kristuksen maanp\u00e4\u00e4llinen rauhan valtakunta. Siell\u00e4 ei ole synti\u00e4, risti\u00e4, h\u00e4t\u00e4\u00e4 eik\u00e4 kuolemaa vaan uskovat kokevat pelkk\u00e4\u00e4 valoa ja onnea. Syd\u00e4miin perustetaan uusi, taivaallinen olemus. Armonv\u00e4lineit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvita tuhatvuotisessa valtakunnassa. Kaikki asetetaan ennalleen tuhannen vuoden aikana.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Seurakunta on ristin alla el\u00e4v\u00e4 ja taisteleva kirkko niin kauan kuin se on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 eli Kristuksen paluuseen saakka. Kristityt joutuvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n ahdistuksessa, mutta saavat turvan Jumalan sanasta ja sakramenteista. Tuhatvuotinen valtakunta h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ajatuksen Kristuksen kertakaikkisesta paluusta, viimeisest\u00e4 tuomiosta ja kaiken pahan tuhoamisesta.<\/p>\n<p>\u201dMaailmassa teill\u00e4 on ahdistus\u201d (Joh. 16:33). \u201dJos sit\u00e4 aikaa ei lyhennett\u00e4isi, yksik\u00e4\u00e4n ihminen ei s\u00e4\u00e4styisi. Mutta valittujen t\u00e4hden se aika lyhennet\u00e4\u00e4n\u201d (Matt. 24:22). \u201dMutta joka kest\u00e4\u00e4 loppuun asti, pelastuu\u201d (Matt. 24:13).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>6. \u201dEhdonvallan asiat ovat kiellettyj\u00e4\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pyrkimys el\u00e4m\u00e4n hurskauden lis\u00e4\u00e4miseen vaatii, ett\u00e4 ihmisen pit\u00e4\u00e4 kuolettaa itsens\u00e4 maailmalle. Kaikki rakkaus luotuja kohtaan ja halu niihin on luvatonta ja itsess\u00e4\u00e4n synti\u00e4. Ihminen saa rakastaa vain Jumalaa. Jumala on kielt\u00e4nyt kaiken pelaamisen, tanssimisen, h\u00e4\u00e4tanssit, n\u00e4yttelemisen ja n\u00e4ytelmien katselemisen, pilailun, leikinlaskun, tieteen, alkoholin k\u00e4ytt\u00e4misen jne. Kaikki mihin Pyh\u00e4 Henki ei armonsa kautta ohjaa ihmist\u00e4, on synti\u00e4. Joka tekee synti\u00e4 ei ole uudestisyntynyt.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Uudestisyntymist\u00e4 ei voi sitoa ehdonvallan asioihin. Vain ep\u00e4usko ja armonv\u00e4lineiss\u00e4 tarjotun pelastuksen torjuminen on kadottava asia. Samoin kadottavaa on katumaton j\u00e4\u00e4minen synnin valtaan ja syntisen el\u00e4m\u00e4n puolusteleminen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Luotuja saa ja tulee rakastaa. Niit\u00e4 kohtaan voidaan tuntea halua, joka ei ole pahaa tai syntist\u00e4. T\u00e4llainen rakkaus ei karkota pelkoa ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Miesten tulee rakastaa vaimojaan ja lapsiaan (Ef. 5:28, Tiit. 2:4).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kristitty tekee hyvin, jos v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 tai haitallisia harrastuksia. Itsess\u00e4\u00e4n esim. tanssi tai n\u00e4ytelm\u00e4t eiv\u00e4t ole synti\u00e4. L\u00f6scher itse sanoi, ettei tee mit\u00e4\u00e4n em. asioista, koska papin hengellinen hy\u00f6ty edellytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>7. \u201dIhmisess\u00e4 on jotain jumalallista, jonka varaan usko rakentuu\u201d (mystisismi)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Ihminen tuntee ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n jotain jumalallista, Jumalan kuvan kipin\u00e4isen. Kristus on tietyll\u00e4 tapaa valona jokaisen ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4. Kaikki ei ole menetetty syntiinlankeemuksessa. Synti ja saatana eiv\u00e4t ole turmelleet tuota jumalallista meiss\u00e4. Se jumalallinen t\u00e4ytyy uudelleen her\u00e4tt\u00e4\u00e4. Jumalallinen kipin\u00e4 meiss\u00e4 saa aikaan uudestisyntymisen yl\u00f6snousemisellaan ja voitollaan. N\u00e4in ihminen jumalallistetaan. \u2013 N\u00e4in opetti my\u00f6s keskiajan mystiikka.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Ihmisess\u00e4 ei itsess\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, jonka varaan uskonel\u00e4m\u00e4 voitaisiin rakentaa. H\u00e4n on olemukseltaan turmeltunut ja erossa Jumalasta.<\/p>\n<p>Jumalan kuva on s\u00e4rkynyt. N\u00e4m\u00e4 pirstaleet eiv\u00e4t auta autuuden saavuttamisessa. Uudestisyntymisess\u00e4 Jumalan kuva uudistetaan. Se tapahtuu kuitenkin ainoastaan Kristuksen t\u00e4hden. Kristus ei kuitenkaan l\u00f6ydy ihmisen sisimm\u00e4st\u00e4 vaan ulkopuolelta, armonv\u00e4lineist\u00e4, Sanasta ja sakramenteista. Uskomalla Jumalan lupauksiin kootaan kadotettu Jumalan kuva.<\/p>\n<p>\u2013 Uskonpuhdistajat torjuivat mystiikan tien.<\/p>\n<p>\u201dTied\u00e4nh\u00e4n, ettei minussa, nimitt\u00e4in minun turmeltuneessa luonnossani (=lihassani), ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4\u201d (Room. 7:18)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8. \u201dUsko ei tarvitse ulkonaisia tukia\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.1. Kirkko<\/p>\n<p>\u201dMit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4, oikeaa kirkkoa ei ole. Puhdas oppi ja sakramenttien jakaminen eiv\u00e4t ole oikean kirkon tuntomerkit vaan ainoastaan hurskaus. Kirkko on joukko pelkki\u00e4 hurskaita ihmisi\u00e4. Kirkon tuntomerkki on ihmisten pyhyys.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.2. Harhojen torjuminen<\/p>\n<p>Harhaoppisia ei tarvitse nuhdella. Todellista harhaoppisuutta on jumalaton el\u00e4m\u00e4 ja sellaiset opit, jotka edist\u00e4v\u00e4t jumalatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4. On ollut v\u00e4\u00e4rin keskitty\u00e4 opin vaalimiseen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.3. Tunnustuskirjat<\/p>\n<p>Tunnustuskirjat ovat vain ihmisten kirjoittamia ja niiss\u00e4 on monia virheit\u00e4. Niit\u00e4 ei saa asettaa Raamatun rinnalle. Tunnustuskirjat eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 vaan joskus jopa haitallisia. Spener: \u201dKirkko voi kukoistaa hyvin ilman tunnustuskirjoja\u201d. Tunnustuskirjoja vastaan opettavia pappeja tulee siet\u00e4\u00e4 kirkossa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.4. Teologia<\/p>\n<p>Erityinen teologian opiskelu tai soveltaminen ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Akateeminen teologia on vain saivartelua eik\u00e4 se hy\u00f6dyt\u00e4 ihmisten autuuden asiaa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.5. Jumalanpalvelut ja kirkkorakennukset<\/p>\n<p>Julkinen jumalanpalvelus ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Esim. virsirunoilija Tersteegen (virsi 194) lakkasi jo varhain k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 kirkossa. Todelliset kristityt ovat vapaita ulkonaisesta kirkollisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Jumalanpalvelus on vain muotomenoa. Aito hengellinen el\u00e4m\u00e4 toimii pieniss\u00e4 uskovien ryhmiss\u00e4. Ei tarvita kirkkorakennuksia, voidaan kokoontua kodeissa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>8.6. Rippi<\/p>\n<p>Ripitt\u00e4ytyminen ei ole tarpeellista. Pappi ei voi antaa syntej\u00e4 anteeksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Kirkko on pyhien yhteis\u00f6, jossa evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (Augsburgin tunnustus). Ihminen ei voi arvioida toisen uskon tai hurskauden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tai laatua. Julkiset harhat tulee torjua julkisesti. Jumalatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4 tulee karsia lain saarnalla, kehotuksilla ja joskus ehtoollisen pid\u00e4tt\u00e4misell\u00e4. Ilman tunnustusta ei ole oikeaa kirkkoa. Teologian opiskelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 puhtaan opin opettamiseksi. Jumalanpalvelus on armonv\u00e4lineiden hoitamista ja k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Jumalanpalvelus tarvitsee julkisen tilan, jota tulee kunnioittaa. Rippi on h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen sielun lohdutus.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>9. \u201dJumala toimii usein ihmeellisesti\u201d<\/p>\n<p>Jumala voi antaa ihmiselle suoria, v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4 ilmoituksia ohi Jumalan sanan, seurakunnan tai saarnaviran. Ihmisille annetaan n\u00e4kyj\u00e4 ja ilmestyksi\u00e4, joita tulee tavoitella. Ei ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 olla hengellisess\u00e4 yhteydess\u00e4 lahkoiksi kutsuttujen ryhmien, kuten uudelleenkastajien tai kveekareiden kanssa. Villeiss\u00e4 profetioissa ei ole mit\u00e4\u00e4n pahaa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 Jumalan tahtoa vain H\u00e4nen sanastaan. Pyh\u00e4 Henki voi toki toimia miss\u00e4 ja miten haluaa, mutta meid\u00e4t Jumala ohjaa etsim\u00e4\u00e4n H\u00e4nt\u00e4 sanasta ja sakramenteista. Kaikkea hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tulee koetella sanan valossa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>10. \u201dIhminen voi saavuttaa t\u00e4ydellisyyden\u201d<\/p>\n<p>El\u00e4v\u00e4 ja toimiva kristillisyys johdattaa ihmist\u00e4 yh\u00e4 puhtaampaan ja t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihminen ei ole uudestisyntynyt, ellei h\u00e4ness\u00e4 ole tapahtunut t\u00e4ydellistymist\u00e4. Synnitt\u00f6m\u00e4mm\u00e4ksi tuleminen on merkki ja tae pelastuksesta. Uudestisyntyminen on olemuksellinen muutos, jossa ihminen tulee hurskaaksi. Ihminen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 niin pitk\u00e4lle, ettei lainkaan tunne pahoja himoja. T\u00e4ll\u00f6in ei ole en\u00e4\u00e4 tarpeen tunnustaa syntej\u00e4. Paasto ja ankaruus itse\u00e4 kohtaan on tarpeen t\u00e4ydellisyyden saavuttamisessa. Spener: \u201dUskovat ovat t\u00e4ysin vapaat synnist\u00e4 ja kaikesta pahasta\u201d.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kommentti: Vanhurskauttaminen on kertakaikkista. Ihminen tulee kasteen ja uskon kautta t\u00e4ydelliseksi Jumalan edess\u00e4. Kristuksen ansio luetaan h\u00e4nen hyv\u00e4kseen. H\u00e4n on vanhurskas.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>\u201dEl\u00e4m\u00e4n vanhurskaus\u201d on sit\u00e4 vastoin aina ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4. Kasvaminen jumalisuudessa ja pyhittyminen j\u00e4\u00e4 aina kesken. Ihmisen pelastus ei koskaan ole riippuvainen t\u00e4ydellistymisest\u00e4 tai synnitt\u00f6myydest\u00e4 vaan Kristuksen uhrista. Kristitty on loppuun asti osallinen syntisest\u00e4, langenneesta luonnosta ja h\u00e4nell\u00e4 on joka p\u00e4iv\u00e4 tarve tunnustaa syntins\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>11. \u201dKirkkoa pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti uudistaa\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Vasta t\u00e4ydellisesti hurskaiden kirkko on oikea kirkko. Tarvitaan uusi uskonpuhdistus, jossa jumalattomuus juuritaan pois. T\u00e4h\u00e4n tarvitaan uutta oppia, ja ennen kaikkea puhdasta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Vanhat kirkolliset tavat on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Niiden tilalle on tuotava uusia tapoja. Jumalanpalvelusta ja rippi\u00e4 ei tarvita. Hurskaiden veljespiirit ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 uudistuksen toteuttamisessa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>12. \u201dHurskaus on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin usko\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Avaink\u00e4site on hurskaus, saksaksi Piet\u00e4t. Perinteisesti hurskas oli ihminen, joka (1) \u201dkuulee, tutkii, k\u00e4tkee ja tunnustaa Jumalan sanan, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kastetta ja pyh\u00e4\u00e4 ehtoollista ja suhtautuu niihin kunnioituksella, arvostuksella, tarkkaavaisuudella ja kaipauksella\u201d sek\u00e4 (2) \u201don kaunistettu pelastuksen hedelmill\u00e4 sis\u00e4isesti ja ulkonaisesti\u201d. H\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 ja rakastaa Jumalaa ja palvelee h\u00e4nt\u00e4 tositarkoituksella.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pietismiss\u00e4 hurskaus ymm\u00e4rrettiin vain t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 merkityksess\u00e4.<\/p>\n<p>Puu irrotettiin vesil\u00e4hteest\u00e4 ja ajateltiin, ett\u00e4 se kasvaa itsekseen, oletetun sateen avulla. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 \u201dhurskaat\u201d irtaantuivat usein seurakuntayhteydest\u00e4 ja muodostivat hurskaiden piirej\u00e4, joissa ei ollut paimenta eik\u00e4 armonv\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>V\u00e4itettiin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hurskaus on pelastumisen edellytys, ei vanhurskauttava usko. T\u00e4ll\u00f6in pyhitys ja pelastus sotkettiin kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Tutulta kuulostavat 1600\u20131700 -luvun vaihteen pietistien ajatukset: \u201dHurskaus on todellinen uskonto, ei oppi\u201d, \u201dTodellinen uskonto on omantunnon puhtautta\u201d, \u201dKristinuskon olemus muodostuu vain Jumalan ja l\u00e4himm\u00e4isen rakastamisesta\u201d, \u201dUsko on rakkautta\u201d. Muu on kuivaa, kuollutta aivouskoa, kovaa oikeaoppisuutta, nimikristillisyytt\u00e4, leip\u00e4pappeja, muotomenoa tms.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>L\u00f6scher pyrki sovintoon pietistien kanssa, mutta ei ollut valmis tinkim\u00e4\u00e4n Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta (L\u00f6scher, s. 272, viim. kappale).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>KIRJALLISUUTTA<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Arndt Johann, Paratiisin yrttitarha. Porvoo 1940.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Arndt Johann, Totisesta kristillisyydest\u00e4. Porvoo 1927.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Bruns Hans, Pietismin is\u00e4 Philipp Jakob Spener. Saarij\u00e4rvi 1976.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kansanaho Erkki, Hallen pietismin vaikutus Suomen varhaisempaan her\u00e4nn\u00e4isyyteen. Helsinki 1947.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kempil\u00e4inen Tuomas, Kristuksen seuraamisesta. Hengen tie 3. Pieks\u00e4m\u00e4ki 1979.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kirja t\u00e4ydellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Theologia Deutsch. \u2013 Hengen tie 1. Pieks\u00e4m\u00e4ki 1979.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>L\u00f6scher Valentin Ernst, Pietismin ongelmat luterilaisen tunnustuksen valossa. Tampere 2007.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Repo Matti, Pyhitt\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6. Kirkkok\u00e4sitys vanhurskauttamisopin heijastajana reformaatiosta pietismiin. Juva 1991.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Spener Philipp Jakob, Pia desideria. Kirkon uudistus. \u2013 Hengen tie 9. Pieks\u00e4m\u00e4ki 1984.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Wallman Johannes, Totinen k\u00e4\u00e4ntymys ja maailmanparannus. Pietismi kirkkohistoriallisena ilmi\u00f6n\u00e4. Pieks\u00e4m\u00e4ki 1997.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Luento Uskonpuhdistuksen perillisi\u00e4 \u2013luentosarjassa\u00a0 syksyll\u00e4 2012<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Petri Hiltunen, pastori, TT, Kouvola &nbsp; [Olemme aikaisemmilla kerroilla puhuneet uudelleenkastajista ja reformoiduista, jotka muodostivat omia kirkkokuntiaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sen sijaan puhumme pietismist\u00e4, joka on enemm\u00e4nkin kirkkokuntien sis\u00e4inen hengellinen liike. Pietismi\u00e4 esiintyi siis my\u00f6s mm. reformoidun kristillisyyden piiriss\u00e4. Emme kuitenkaan puhu t\u00e4ss\u00e4 siit\u00e4.]\u00a0 Pietismi pyrki uudistamaan ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n seurakuntia ja erityisesti syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n yksityisten kristittyjen hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":1765,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[326,17,330,131],"tags":[333,63,332,331,334],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1764"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1764"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1764\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1766,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1764\/revisions\/1766"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1765"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1764"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1764"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1764"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}