Halvar Sandell, kappalainen, Helsinki<\/p>\n
Sana on kaiken l\u00e4ht\u00f6kohta<\/p>\n
\u201dAlussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, ja Sana oli Jumala.\u201d (Joh. 1:1)<\/p>\n
<\/p>\n
Maailma on luotu Kristuksessa. Luomisteot Raamatun ensimm\u00e4isess\u00e4 luvussa tapahtuvat siten, ett\u00e4 Jumala toimii Sanansa v\u00e4lityksell\u00e4. H\u00e4n lausuu, mit\u00e4 luomisteon tulee tuoda esille, ja se, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo, tapahtuu. Roomalaiskirjeess\u00e4 apostoli sanoo t\u00e4st\u00e4 ytimekk\u00e4\u00e4sti: \u201d\u2026sen Jumalan edess\u00e4, johon h\u00e4n (Aabraham) uskoi ja joka kuolleet el\u00e4viksi tekee ja kutsuu olemattomat, ik\u00e4\u00e4nkuin ne olisivat.\u201d (Room. 4:17)<\/p>\n
Jumalan Kirkossa kaikki tulee alistaa Sanan alle<\/p>\n
Voimme sanoa, ett\u00e4 Aadam ja Eeva eliv\u00e4t Kirkossa jo alkutilassa. He olivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tekemisiss\u00e4 Jumalan kanssa. T\u00e4ll\u00e4 Jumalan kanssa tekemisiss\u00e4 olemisella ei ollut heille sit\u00e4 ehtoa, joka meille on olemassa, nimitt\u00e4in sovitusuhri (perusta) sek\u00e4 sakramentit (joiden v\u00e4lityksell\u00e4 sovitusty\u00f6 v\u00e4litet\u00e4\u00e4n). Mutta Jumala oli antanut heille Sanansa, ett\u00e4 he pit\u00e4ytyisiv\u00e4t siihen. T\u00e4m\u00e4 Sana sanoi heille my\u00f6s, etteiv\u00e4t he saaneet sy\u00f6d\u00e4 hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta. Se sana suojeli ja varjeli heit\u00e4 saatanan kavaluutta vastaan. Ennen kuulumaton onnettomuus oli, ett\u00e4 he eiv\u00e4t pit\u00e4ytyneet Sanaan, vaan saatanan houkutuksesta tekiv\u00e4t itselleen oman sanan.<\/p>\n
<\/p>\n
Ihmissuvun lankeemus alkaa siten, ett\u00e4 ihminen irrottautuu Sanasta ja luo oman sanansa, joka tulee Jumalan Sanan paikalle. \u201dOlisiko Jumala sanonut?\u201d \u201dOnko Jumalan todellakin sanonut?\u201d (1. Moos. 3:3) Hurmahenkisyys on pesiytyneen\u00e4 Aadamin ja Eevan lapsiin t\u00e4m\u00e4n hetken j\u00e4lkeen. Kaikki v\u00e4\u00e4r\u00e4t opit ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t uskonnot syntyv\u00e4t siten, ett\u00e4 ihmissana korvaa Jumalan sanan. Ihminen on itse kuvitellut voivansa panna asiat j\u00e4rjestykseen, ja pahimmassa tapauksessa h\u00e4n on pannut Jumalan suuhun sellaista, mit\u00e4 Jumala ei ole koskaan lausunut. T\u00e4m\u00e4 on suurinta Jumalan nimen v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Entusiastit ja hurmahenget<\/p>\n
Kirkossa on alituisena, puhdasta Jumalan sanan oppia uhkaavana vaarana, se, ett\u00e4 ihmiset asettavat Jumalan Sanan paikalle oman hengellisen kokemuksensa tai jonkin tapahtuman heid\u00e4n henkil\u00f6kohtaisessa uskonel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Eri muodoissa t\u00e4llaista l\u00f6ytyy koko Kirkon ajalta. Puhdasoppisten kristittyjen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t termit t\u00e4m\u00e4n kuvaamiseksi vaihtelevat.<\/p>\n
Nimitys \u2019entusiastit\u2019 (intoilijat) tulee kreikan sanasta \u00e9ntheos \u2013 sanatarkasti \u2019Jumalan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u2019, en + theos. Siten kutsuttiin syyrialaisen lahkon kannattajia 300-luvulla. Sittemmin t\u00e4t\u00e4 sanaa on usein k\u00e4ytetty. Luther k\u00e4ytti vastaavasti uskonpuhdistuksessa sanaa Schwermer tai Schw\u00e4rmgeist (hurmahenki). Luther k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisuja vaihtelevasti ja puhuu my\u00f6s esimerkiksi ylihengellisist\u00e4 (\u00fcbergeistlich) ja ylikristillisist\u00e4 (\u00fcberchristlich). Englanninkielisess\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 saksan Schw\u00e4rmerei on k\u00e4\u00e4nnetty ilmauksella \u2019fanatic spirits\u2019, esimerkiksi Lutherin kirjeess\u00e4 Strassburgin kristityille 1524 (Luther Works 40, 61\u201371)<\/p>\n
<\/p>\n
Hurmahenkisyys teologisena k\u00e4sitteen\u00e4<\/p>\n
K\u00e4site \u2019hurmahenkisyys\u2019 on per\u00e4isin siit\u00e4, miten sit\u00e4 on saksan kieless\u00e4 k\u00e4ytetty. Siihen se se on alun perin otettu luonnon piirist\u00e4. Tied\u00e4mme, mit\u00e4 tapahtuu mehil\u00e4isyhdyskunnassa. T\u00e4t\u00e4 on k\u00e4ytetty siirretyss\u00e4 merkityksess\u00e4 hurmahenkisyydest\u00e4. Kun Luther tuli esille uskonpuhdistuksen aikana, h\u00e4n k\u00e4ytti t\u00e4t\u00e4 ilmausta kuvaamaan entusiastisia liikkeit\u00e4, joita siihen aikaan syntyi ja jotka saivat aikaan paljon sekamelskaa. Nimitys hurmahenkisyys liittyy siihen, ett\u00e4 ollaan keskittyneit\u00e4 tiettyyn kristillisyyden (voimakkaasti koettuun) osaan ja sen t\u00e4hden suhtaudutaan, toimitaan ja ajatellaan sellaisella tavalla, joka sulkee ulos tiettyj\u00e4 ratkaisevia n\u00e4k\u00f6kulmia kristillisyydest\u00e4.<\/p>\n
1520-luvulla tapahtui paljon. Luther n\u00e4ki tarpeelliseksi ottaa kantaa hurmahenkiseen liikkeeseen puhein, kirjein ja kirjoituksin. Er\u00e4s Lutherin kollegoista Wittenbergiss\u00e4, Andreas Bodenstein von Karlstadt (1480\u20131541), alkoi tavoitellessaan suurempaa hengellisyytt\u00e4 halveksia kaikkea kaunista kirkossa. H\u00e4n korosti, ett\u00e4 kaikki t\u00e4rke\u00e4 on hengellist\u00e4. Vanhan testamentin kuvakielto tulkittiin v\u00e4\u00e4rin. Sitten seurasi kuvien, jopa krusifiksien, kauniiden maalausten ja koriste-esineiden poistaminen kirkoista. T\u00e4m\u00e4nkaltaiset puhdistukset toistuivat sittemmin protestanttisen kirkon historiassa. Sakramenttik\u00e4sitys hengellistyi ja v\u00e4\u00e4ristyi.<\/p>\n
<\/p>\n
Osa hurmahengist\u00e4 oli yhteiskunnallisesti radikaaleja ja kumouksellisia. Se koski em. Karlstadtia mutta my\u00f6s erityisesti Thomas M\u00fcnzeri\u00e4 (1490\u20131525). Siit\u00e4 kehkeytyi vaikutusvaltainen liike, joka aiheutti paljon vaivaa uskonpuhdistukselle sen ensimm\u00e4isten vuosikymmenien aikana. Kuvaan kuuluivat my\u00f6s ns. Zwickaun profeetat, kolme miest\u00e4, jotka toteuttivat radikaalia ohjelmaa. Luther vet\u00e4\u00e4 rajaa hurmahenkisyyteen vuonna 1522 ns. Invocavit-viikon saarnoissa. Vuonna 1524 Luther omisti aikaa taistelussa vaarallista hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan selvitt\u00e4\u00e4kseen k\u00e4sitteet ja silloin ilmestyi kaksiosainen teos Wider die himmlischen Propheten, von Bildern und Sacrament (Taivaallisia profeettoja vastaan, kuvista ja sakramentista; vuoden 1524 lopussa ja 1525 alussa). Luther vastustaa siin\u00e4 erityisesti Karlstadtia.<\/p>\n
<\/p>\n
Hurmahenkisyytt\u00e4 ilmeni monissa paikoissa. N\u00e4in tapahtui Hollannissa sek\u00e4 osassa alueita, joilla uskonpuhdistus vaikutti \u2013 saksalaisen kielialueen etel\u00e4isess\u00e4 osassa, lis\u00e4ksi muilla alueilla, kuten Saksissa, jossa se oli ajoittain hyvin voimakasta.<\/p>\n
<\/p>\n
Sek\u00e4 Karlstadt ett\u00e4 M\u00fcnzer olivat kouluja k\u00e4yneit\u00e4 miehi\u00e4, mutta se hengellinen liike, jonka pauloihin he joutuivat, vaikutti, ett\u00e4 heill\u00e4 oli sek\u00e4 kirkon ett\u00e4 valtion suhteen kumouksellisia ajatuksia. Uudestikastajaliike \u2013 joka on taustana my\u00f6hempien aikojen baptistiselle yhteis\u00f6lle \u2013 alkoi my\u00f6s toimintansa t\u00e4h\u00e4n aikaan.<\/p>\n
Hurmahenkisyys kukoistaa usein ja on aina piilev\u00e4n\u00e4 olemassa siihen asti, kunnes Kirkko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan sanaa. Sen t\u00e4hden on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki kastetut ja uskovat oppivat tunnistamaan hurmahenkisyyden. Ett\u00e4 nuoret uskovat sanan yleisinhimillisess\u00e4 merkityksess\u00e4 intoilevat siit\u00e4 uskosta, jonka he ovat l\u00f6yt\u00e4neet, tulee hyv\u00e4ksy\u00e4 ja ottaa vastaan. Mutta terveen, puhdasoppisen kirkon tulee osata liitt\u00e4\u00e4 hengellinen kokemus siihen paikkaan kristillisen uskon n\u00e4kemyksess\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n muotoutumisessa, johon n\u00e4m\u00e4 kokemukset kuuluvat. Armonv\u00e4lineet ovat perustava asia. Terveess\u00e4 kristillisen uskon harjoituksessa ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ero uskon perustan ja seurausten v\u00e4lill\u00e4. Sen, mihin hurmahenkisell\u00e4 taholla vedotaan, ei tarvitse itsess\u00e4\u00e4n olla v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta se tulee v\u00e4\u00e4r\u00e4lle paikalle ja kohtalokkaalla tavalla sille annetaan asema, jota sill\u00e4 ei tule olla.<\/p>\n
<\/p>\n
Kahdeksan teesi\u00e4 hurmahenkisyydest\u00e4<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan: T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taistelemme varsinkin hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan. Kristittyj\u00e4 uhkaava vaara ei ole ensijaisesti suora kielt\u00e4minen, vaan hurmahenkisyys, joka tahtoo saada Hengen ohi sanan.<\/p>\n
\u201dN\u00e4iss\u00e4 suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala ei anna Henke\u00e4ns\u00e4 tai armoansa kenellek\u00e4\u00e4n muuten kuin edelt\u00e4v\u00e4n sanan v\u00e4lityksell\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4. Siten suojaudumme hurmahengilt\u00e4, jotka kerskuvat saaneensa hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielens\u00e4 mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venytt\u00e4v\u00e4t Raamattua ja suullista sanaa. Niin teki M\u00fcntzer, ja niin tekev\u00e4t yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 monet, jotka tahtovat tehd\u00e4 tarkan eron hengen ja kirjaimen v\u00e4lill\u00e4, mutta eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4 puhuvat tai opettavat.\u201d (TK 1990, 275\u2013276)<\/p>\n
\u201dLyhyesti: hurmahenkisyyden tauti on Aadamissa ja h\u00e4nen lapsissaan piilev\u00e4n\u00e4 maailman alusta sen loppuun, vanha lohik\u00e4\u00e4rme on sen iti\u00f6t heihin istuttanut. Se puhkeaa voimallisesti ja v\u00e4kev\u00e4sti esiin kaikenlaisena kerettil\u00e4isyyten\u00e4, kuten paavilaisuutena ja muhamettilaisuutena. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy siis pit\u00e4\u00e4 lujasti kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala ei tahdo olla tekemisiss\u00e4 ihmisten kanssa mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien v\u00e4lityksell\u00e4. Kaikki se, mit\u00e4 ilman sanaa ja sakramentteja Henken\u00e4 ylistet\u00e4\u00e4n, on itse Perkeleest\u00e4.\u201d (TK 1990, 276)<\/p>\n
Toinen teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan<\/p>\n
Hurmahenkisen ajattelutavan mukaan voidaan Jumala-suhde perustaa jollakin ihmisen teolla, vaikutuksella ja vapaalla tahdolla. Se ei suinkaan ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seuraus Sanan v\u00e4lityksest\u00e4 ja Hengen vaikutuksesta Jumalan ulkonaisen sanan kautta.<\/p>\n
Me v\u00e4it\u00e4mme, ett\u00e4 lupauksen mukaan Jumala-suhde saadaan aikaan Jumalan sanan ja sakramenttien v\u00e4lityksell\u00e4, jotka ihminen ottaa vastaan Hengen vaikutuksesta. Esimerkiksi: \u201d Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta\u201d (Room. 10:17).<\/p>\n
Kolmas teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan liittyy toiseen teesiin<\/p>\n
Hurmahenget, samoin kuin mystikot, luulevat harhautumisensa t\u00e4hden, ett\u00e4 Jumala-suhde voidaan perustaa ihmisen ratkaisulla, hengellisell\u00e4 aktilla. He ovat hukanneet tajun siit\u00e4, ett\u00e4 syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen asetettiin kerubit ja leimuava miekka liekkeineen vartioimaan el\u00e4m\u00e4n puun tiet\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Jumala-suhde perustetaan lupauksen mukaan vain v\u00e4lillisesti. Jumala s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4, miten h\u00e4n kohtaa ihmisen, kuten 1. Mooseksen kirjan jatko osoittaa. Sen t\u00e4hden meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 Jumalan kohtaamista sielt\u00e4, mihin h\u00e4n on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt kohtaamisen meid\u00e4n kanssamme.<\/p>\n
Nelj\u00e4s teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan koskee Raamatun k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4<\/p>\n
Hurmahenget antavat henkens\u00e4 johtaa itse\u00e4\u00e4n ja Raamatun k\u00e4yt\u00f6n tarkempi analyysi paljastaa heid\u00e4t usein. Heill\u00e4 voi olla paljon ja seikkaper\u00e4isi\u00e4 Raamattu-viitteit\u00e4, mutta Raamattu on heille ensisijaisesti viitekirja eik\u00e4 auktoriteetti, s\u00e4\u00e4nt\u00f6 ja ojennusnuora. Heid\u00e4n oma hengellinen paradigmansa (kaikkea johtava p\u00e4\u00e4ajatus, idea) on heille olennaisinta, ja he poimivat Raamatun sanoja sen perustelemiseksi.<\/p>\n
Koska he asettavat subjektiivisen Raamatun tulkinnan kunniapaikalle, ovat he muun Raamatun k\u00e4yt\u00f6n, kirkkoisien ja tunnustusten yl\u00e4puolella. Heid\u00e4n ei tarvitse esitt\u00e4\u00e4 perusteluja n\u00e4iden suhteen, koska he ovat (mielest\u00e4\u00e4n) henkineen ja armolahjoineen kaiken sellaisen yl\u00e4puolella. He voivat syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n my\u00f6nty\u00e4 uskonpuhdistuksen yksin Raamattu -periaatteeseen, mutta he tarkoittavat sill\u00e4 subjektiivista biblisismi\u00e4. Hurmahenget antavat usein sakramenteille ja viralle vain suhteellisen merkityksen. He ovat s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti allianssikristittyj\u00e4 (kristittyjen yhteys ilman yhteist\u00e4 oppia) eiv\u00e4tk\u00e4 tahdo esimerkiksi tehd\u00e4 kysymyst\u00e4 naispappeudesta kirkkoa jakavaksi kysymykseksi. Varsin usein he kannattavat suoraan ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n
Viides teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan<\/p>\n
Hurmahenkisesti suuntautuneet kuvailevat usein puhdasoppisten luterilaisten uskovien kannan v\u00e4\u00e4rin. He saavat asian kuulostamaan silt\u00e4 kuin j\u00e4lkimm\u00e4iset kielt\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 Jumala voi tehd\u00e4 ihmeit\u00e4, ja etteiv\u00e4t he uskoisi, ett\u00e4 Jumala on kaikkivaltias. Kaikki, joilla on aito kristillinen tunnustus, tunnustavat Jumalan kaikkivaltiaaksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Mit\u00e4 tulee niihin, jotka keskittyv\u00e4t poikkeuksellisiin ilmi\u00f6ihin, on tarpeellista huomauttaa, ett\u00e4 luomakunta, jonka mukana on annettu se, mit\u00e4 me tavallisesti kutsumme luonnonlaeiksi, on itsess\u00e4\u00e4n suuri ihme. Ihme ei rajoitu niihin kertoihin, jolloin tapahtuu jotakin sellaista, joka sotii vastoin ihmisen yleist\u00e4 kokemusta siit\u00e4, mik\u00e4 on mahdollista. Se merkitsisi itsens\u00e4 rajoittamista kysymyksess\u00e4 Jumalan suvereenista kaikkivallasta. Joka p\u00e4iv\u00e4 meid\u00e4n tulee ylist\u00e4\u00e4 Jumalaa h\u00e4nen suurista ihmeteoistaan eik\u00e4 yksipuolisesti tavoitella sit\u00e4, mik\u00e4 meid\u00e4n mielest\u00e4mme on erityist\u00e4 ja merkillist\u00e4.<\/p>\n
Kuudes teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan<\/p>\n
Hurmahenkisyydess\u00e4 ei ole ensijaisesti kysymys muodoista ja tunnelmasta \u2013 vaikkakin se voi suuressa m\u00e4\u00e4rin olla keskipisteen\u00e4 ja usein hurmahenkisesti suuntautuneet n\u00e4kev\u00e4t sen ratkaisevan olennaiseksi. Hurmahenkisyys ei kuitenkaan ole sama kuin haltioituneet tai dramaattiset ilmaukset, vaan hurmahenkisyys on konsepti (periaate, idea). Muoto voi olla my\u00f6s t\u00e4ysin rauhallinen ja n\u00e4enn\u00e4isesti maltillinen, suorastaan meditatiivinen. Hurmahenkisyyden ydin on v\u00e4lit\u00f6n p\u00e4\u00e4sy henkeen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n hengellisen varustuksen kautta. Jumala-suhde perustetaan t\u00e4m\u00e4n konseptin mukaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yksitt\u00e4isen henkil\u00f6n hengelliseen aktiin, joka on seurausta h\u00e4nen tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n vapaasta valinnasta, vaikkakin veljien tuella, mutta ilman ulkonaisen Jumalan sanan ja sakramenttien v\u00e4lityst\u00e4, vaikka Raamattua kyll\u00e4 lainataan ja se on k\u00e4siss\u00e4. Ihmisen aloitteesta l\u00e4htev\u00e4 rukous k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n jonkinlaiseksi armonv\u00e4lineeksi, joksikin sellaiseksi, joka saa aikaan Jumala-suhteen. Oikein ymm\u00e4rrettyn\u00e4 rukous on kuitenkin jotakin, joka tapahtuu Jumalan sanan tai syntyneen Jumala-suhteen seurauksena. Torjumme hurmahenkisen konseptin.<\/p>\n
Seitsem\u00e4s teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan<\/p>\n
<\/p>\n
Hurmahenkisesti suuntautuneet ovat usein tunnustuksettomia allianssikristittyj\u00e4, mik\u00e4 on my\u00f6s loogista, koska he \u2013 siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 he kielt\u00e4v\u00e4t sen \u2013 pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 hengellisi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hdett\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tuo mukanaan paljon huolenaiheita. He kannattavat tahdon vapautta ja l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4, ettei ole mit\u00e4\u00e4n sidottua tahtoa, joka est\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ihmisen on vain antauduttava, jos h\u00e4n niin tahtoo. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n voima on siin\u00e4 kyvyss\u00e4 ja hengen kokemuksessa, jolla hengellinen yhteys varustaa ihmisen yhteydess\u00e4 h\u00e4nen omaan aloitteeseensa. He antavat armolahjojen ottaa armonv\u00e4lineiden paikan. He eiv\u00e4t \u2013 toisin kuin muut kristityt \u2013 n\u00e4e ep\u00e4tavanomaisia armolahjoja ainoastaan mahdollisina, vaan itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4 edellytyksin\u00e4 kirkon el\u00e4m\u00e4lle samalla tavalla kuin apostolien aikana. He vihjailevat, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t opeta, kuten he, eiv\u00e4t usko ihmeiden mahdollisuuteen ja Jumalan voimaan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Radikaali oppi ihmisen my\u00f6t\u00e4syntyisest\u00e4 syntiturmeluksesta, jota l\u00e4ntiset augustinolaiset ja luterilaiset kristityt ovat opettaneet varsinkin Paavalin p\u00e4\u00e4kirjeen (Roomalaiskirje) pohjalta, ei ole kynnyskysymys heille, ja sen vuoksi he voivat melko varauksettomasti tehd\u00e4 hengellist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 niiden voimien kanssa, jotka eiv\u00e4t lainkaan tunnusta perisynti\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Kun kaste ja ehtoollinen on alettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 armon merkeiksi eik\u00e4, kuten tunnustus edellytt\u00e4\u00e4, armonv\u00e4lineiksi, on hurmahenkisesti suuntautuneiden vaikeampi n\u00e4hd\u00e4 todellisesti ihmeenomaista sakramenteissa. Pyh\u00e4t lahjat hengellistet\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n seurauksena sakramentit eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n kynnyskysymyksi\u00e4 hengelliselle yhteydelle rukouksen ja saarnan v\u00e4lityksell\u00e4. Jopa voi tulla kysymykseen yhteinen ehtoollinen muita tunnustuksia edustavien kanssa. Asetussanojen lukemisen v\u00e4lityksell\u00e4 tapahtuva ehtoollisen ihme sivuutetaan. K\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 siunattu leip\u00e4 on Kristuksen ruumis, katoaa helposti t\u00e4ss\u00e4 hengellisess\u00e4 sekavuudessa, joka leimaa suhtautumista sakramentteihin. Kristittyjen tulee punnita n\u00e4it\u00e4 asioita ja ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4miseen hurmahenkisesti.<\/p>\n
<\/p>\n
Kahdeksas teesi hurmahenkisyytt\u00e4 vastaan<\/p>\n
Her\u00e4tyskristillisyys on vaihdettu tapahtumakristillisyydeksi. Karismaattisen liikkeen hurmahenkisempi haara haluaa sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 mukaan kaikki ne, jotka sattuvat olemaan l\u00e4sn\u00e4 suurissa tapahtumissa. Tapahtumia, osoitettavissa olevia (kuten ainakin uskotaan) ihmeit\u00e4 tulee tapahtumaan \u2013 niinp\u00e4 on elett\u00e4v\u00e4 yhdest\u00e4, hyv\u00e4n fiiliksen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kokouksesta, toiseen. Ter\u00e4v\u00e4 lain julistus, joka tekee jokaisesta ihmisest\u00e4 syyllisen Jumalan tuomion edess\u00e4, on poistettava. Ihmisen ei tule selv\u00e4sti saada tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on langennut syntinen, joka on matkalla ikuiseen kadotukseen. Jumalan vihasta ei sanota mit\u00e4\u00e4n varmaa. Kun evankeliumin lupaukset ja pelastussanoma riippuvat ilmassa, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole voimaa niiss\u00e4 sanoissa, ett\u00e4 evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle. Enemm\u00e4n tulee kysymykseksi se, mit\u00e4 meille tapahtuu nyt, kun olemme yhdess\u00e4, ja mit\u00e4 sitten seuraavalla kerralla. T\u00e4m\u00e4 merkitsee kristillisest\u00e4 uskosta poisjohtamista. Se ilmestyy toisinaan n\u00e4kyviin Kirkon historiassa. Kuule, mit\u00e4 Paavo Ruotsalainen (1777\u20131852) sanoo: \u201dEp\u00e4vakaat ihmiset hankkivat itselleen Jumalan sanasta tulevaa mielihyv\u00e4\u00e4 kokouksissa eiv\u00e4tk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 tulee hankkia itselleen sielun lepoa t\u00e4ss\u00e4 samassa Kristuksessa; sen t\u00e4hden he tyytyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n mielihyv\u00e4\u00e4n.\u201d (Lainaus H. Nymanin teoksesta Den bidande tron hos Paavo Ruotsalainen, s. 123)<\/p>\n
<\/p>\n
Epilogi<\/p>\n
Moni voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ollut kokemuksia ja syvi\u00e4 ilmestyksi\u00e4. Ratkaiseva kristillinen tuntomerkki on kuitenkin tietoisuus omasta synnist\u00e4, siit\u00e4 ett\u00e4 synnit annetaan anteeksi, ett\u00e4 niiden anteeksisaamista etsit\u00e4\u00e4n ja vastaanotetaan. Jos synnin h\u00e4t\u00e4 ja sen hoito armonv\u00e4lineiden kautta on puolittain tuntematon asia tai jotakin, joka nopeasti sivuutetaan itsest\u00e4\u00e4n selvyyten\u00e4, ole varma siit\u00e4, ett\u00e4 olet tekemisiss\u00e4 hurmahenkien kanssa. On my\u00f6s sanottava selv\u00e4sti, ett\u00e4 hurmahenkisyys pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n hengenvaaran kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle. Me tasapainoilemme kapealla k\u00f6ydell\u00e4. Uskova saa mielell\u00e4\u00e4n olla avoin kaikelle sille, mik\u00e4 seuraa uskon vastaanottamista \u2013 kouriintuntuville siunauksille ja rukousten kuulemisille, jotka voidaan tietoisesti havaita. Koskaan ei saa v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 sit\u00e4 iloa ja voimaa, joka on kristillisess\u00e4 yhteydess\u00e4 ja yhteisess\u00e4 taistelussa.<\/p>\n
<\/p>\n
Me emme pyri vastustamaan uskon monia ihmeellisi\u00e4 seurauksia jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Meid\u00e4n tulee my\u00f6s viitata siihen lohdutukseen, joka annetaan uskovalle, jota kohtaavat vastoink\u00e4ymiset ja ulkonaiset onnettomuudet el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kristillisen el\u00e4m\u00e4n ei tarvitse olla mik\u00e4\u00e4n menestyshistoria maailmansis\u00e4isist\u00e4 arviointiperusteista k\u00e4sin tarkasteltuna, mutta Jumala on lupauksensa mukaan uskollinen ja johtaa omansa autuuteen (vrt. Job ja tietyt psalmit, Paavalin pistin jne.). Ainoa ja my\u00f6s t\u00e4ysin ratkaiseva, jonka tulee tulla selv\u00e4ksi, on se, ett\u00e4 uskon syntyminen on Jumalan k\u00e4siss\u00e4, ett\u00e4 syntinen kohtaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armon lupaukset ja itse armon armonv\u00e4lineiss\u00e4: synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n sanassa, evankeliumin saarnassa, jossa on evankeliumin lupaus, pyh\u00e4ss\u00e4 ehtoollisessa, joka on syntien anteeksiantamiseksi. Kristus kohtaa meid\u00e4t Sanan v\u00e4lityksell\u00e4 kaiken sen kanssa, mit\u00e4 h\u00e4n on saavuttanut sovitusty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ja voitossaan itse Perkeleest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on perusta ja l\u00e4ht\u00f6kohta.<\/p>\n
Jumala on antanut suurimman lahjan meille siin\u00e4, mit\u00e4 Kristus on tehnyt meid\u00e4n puolestamme. Kiitollisuutemme ja ilomme koskee sit\u00e4. Meid\u00e4n ei kuitenkaan pid\u00e4 samalla unohtaa, ett\u00e4 me el\u00e4mme jatkuvasti syntiinlankeemuksen maailmassa. Kristus ja Totuus ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vihattuja ja ett\u00e4 Kristus on ennustanut, ett\u00e4 h\u00e4nen kristittyns\u00e4 tulevat kokemaan t\u00e4m\u00e4n vihan. Kristitty joutuu t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kohtaamaan ristin todellisuuden ennen autuuteen p\u00e4\u00e4semist\u00e4\u00e4n. Hurmahenkisyys kaipaa liikaa kirkkautta suoraan \u2013 ohi ristin. Kristittyjen pit\u00e4\u00e4 olla selvill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 nyt on uskon aika. Ikuinen n\u00e4keminen seuraa sen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Kristillisell\u00e4 kirkolla on meid\u00e4n aikanamme paljon aihetta varoittaa hurmahenkisyyden vaarasta ja kehottaa uskovia vartioimaan valppaasti t\u00e4ll\u00e4 alueella solidaarisina toisia kristittyj\u00e4 kohtaan. Jos omakohtainen hengellisyys ja hurskaus ottaa vallan ylitse Sanan majesteetin, jos korostetaan voimakkaasti sit\u00e4, mit\u00e4 maailmalla tapahtuu uskonnollisissa asioissa, tulee polttopiste yksipuolisesti siihen, mit\u00e4 meiss\u00e4 ja muualla tapahtuu eik\u00e4 siihen, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee alituisesti saada ravintoa Jumalan sanasta ja el\u00e4\u00e4 siit\u00e4. Silloin menev\u00e4t asiat pahasti vinoon. Valkoinen Perkele, joka on paljon hurskaampi kuin me kaikki yhdess\u00e4, saapuu harhauttamaan \u2013 uskonpuhdistajan varoittavan sanan tulee aina kaikua kirkossa.<\/p>\n
Hengellisyys ja uskonto ilman Sanan lujaa perustaa johtaa pois uskosta, ja se voi olla ja on porttina luopumukseen apostolisesta ja katolisesta uskosta. Kristillinen yhteys, joka antaa kaikkien kukkien kukkia omilla ehdoillaan ilman, ett\u00e4 kokemuksia ja subjektiivisia mielipiteit\u00e4 arvioidaan Jumalan sanalla, suhtautuu petollisesti teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Usein on enemm\u00e4n ulkonaista menestyst\u00e4, ainakin lyhyell\u00e4 t\u00e4ht\u00e4yksell\u00e4, siin\u00e4, ett\u00e4 vedotaan tunteisiin ja esitell\u00e4\u00e4n jotakin mielenkiintoista mit\u00e4 tapahtumiin tulee. Ihminen etsii n\u00e4et aina omaansa my\u00f6s uskonnossa. Sen, ett\u00e4 hurmahenkisiss\u00e4 liikkeiss\u00e4 on paljon ihmisi\u00e4 ja ett\u00e4 ne ovat laajenevia, ei pid\u00e4 saattaa perinteisi\u00e4 kristittyj\u00e4 tolaltaan.<\/p>\n
Hurmahenkisyys pit\u00e4\u00e4 tunnistaa oikein. Sill\u00e4 on usein osaksi erilainen luonne ulkonaisessa suhteessa kuin mik\u00e4 tilanne oli uskonpuhdistuksen aikaan, vaikka peruskonsepti on perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n sama. Sis\u00e4inen Sana, ts. v\u00e4lit\u00f6n sanoma ja liian pitk\u00e4lle viety subjektiivinen Raamatun tulkinta, on niit\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4.<\/p>\n
Hurmahenkisyys ei nyky\u00e4\u00e4n ole yleens\u00e4 yhteiskunnallisesti kumouksellista (vaikkakin n\u00e4kemys valtion teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja sosiaalietiikasta ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 voi poiketa luterilaisesta ajattelusta). Tietyn tyyppisille hurmahenkisille yhteis\u00f6ille voi olla luonteenomaista, ett\u00e4 niiss\u00e4 ei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 pohdita sit\u00e4, miksi mit\u00e4kin tehd\u00e4\u00e4n. Liian helposti j\u00e4rkiper\u00e4inen joutuu v\u00e4istym\u00e4\u00e4n sen edest\u00e4, mik\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tenhoaa aisteihin riippumatta siit\u00e4, onko se Raamatun mukaista. Sen t\u00e4hden on kristillisess\u00e4 seurakunnassa syyt\u00e4, mit\u00e4 musiikkiin ja lauluun tulee, antaa sen, mit\u00e4 j\u00e4rkiper\u00e4isesti Sanan, uskon ja vaiston perusteella tiedet\u00e4\u00e4n, johtaa niiden valitsemista eri yhteyksiss\u00e4. Jumalalle tulee antaa kunnia \u2013 h\u00e4nen Sanansa on oltava ratkaiseva. Sit\u00e4, miten ihmismieli kokee mielihyv\u00e4\u00e4, ei pid\u00e4 sivuuttaa, mutta se ei saa olla m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4. Uusi Testamentti kehottaa kristittyj\u00e4 valvomiseen, terveeseen harkintaan ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n maailmanajan lopulla tapahtuu suuri, pahojen henkien vaikuttama hengenvuodatus ihmein ja merkein. \u201dSill\u00e4 v\u00e4\u00e4ri\u00e4 kristuksia ja v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja nousee, ja he tekev\u00e4t suuria tunnustekoja ja ihmeit\u00e4, niin ett\u00e4 eksytt\u00e4v\u00e4t, jos mahdollista, valitutkin.\u201d (Matt. 24:24; my\u00f6s Mark. 13:22) \u201d[N]iin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henk\u00e4yksell\u00e4 ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksell\u00e4, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeill\u00e4\u201d (2. Tess. 2:8\u20139).<\/p>\n
Karismaattinen liike, joka keskittyy ainoastaan ilmi\u00f6ihin ja hengellisen el\u00e4m\u00e4n ilmauksiin, valmistaa maaper\u00e4\u00e4 t\u00e4lle ja tekee vastaanottavaiseksi v\u00e4\u00e4r\u00e4lle. T\u00e4ss\u00e4 pahassa liikkeess\u00e4 (pahojen henkien aikaansaamassa hengenvuodatuksessa), joka aivan varmasti esiintyy v\u00e4\u00e4r\u00e4n valkoisen magian verhossa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kristittyjen puhetapaa, ei ole kyse mist\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4st\u00e4 kuin valittujenkin eksytt\u00e4misest\u00e4 \u2013 mik\u00e4li mahdollista.<\/p>\n
Hengelliset liikkeet on koeteltava ja ne, jotka vastaavat hurmahenkisyyden tuntomerkkej\u00e4, t\u00e4ytyy torjua. Peliss\u00e4 on paljon \u2013 el\u00e4m\u00e4 ja autuus.<\/p>\n
Nya V\u00e4ktaren 48\/2012. Suom. Hannu Lehtonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Halvar Sandell, kappalainen, Helsinki Sana on kaiken l\u00e4ht\u00f6kohta \u201dAlussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, ja Sana oli Jumala.\u201d (Joh. 1:1) Maailma on luotu Kristuksessa. Luomisteot Raamatun ensimm\u00e4isess\u00e4 luvussa tapahtuvat siten, ett\u00e4 Jumala toimii Sanansa v\u00e4lityksell\u00e4. H\u00e4n lausuu, mit\u00e4 luomisteon tulee tuoda esille, ja se, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo, tapahtuu. Roomalaiskirjeess\u00e4 apostoli sanoo t\u00e4st\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":1761,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[326,17],"tags":[107,41,328,327,329],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1760"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1760"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1760\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1762,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1760\/revisions\/1762"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1761"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1760"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1760"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1760"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}