Lasse Marjokorpi, khra, Kemij\u00e4rvi<\/p>\n
Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan l\u00e4hestyess\u00e4 teoista saatu vanhurskaus on nousemassa j\u00e4lleen kunniaan. Luterilainen vanhurskauttamisoppi, joka on uskomme varsinainen aarre, on j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pimentoon. Nyt pelastutaan taas teoilla.<\/p>\n
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan monien ihmisten syyn\u00e4 kuulua kirkkoon on sen tarjoama mahdollisuus tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Ihme, ettei kukaan ole p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti torjunut t\u00e4t\u00e4 farisealaista perustetta. Uudessa testamentissa ei tunneta sellaisia henkil\u00f6it\u00e4, jotka olisivat tulleet kristityiksi voidakseen antaa oman erinomaisuutensa Jumalan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. T\u00e4llaista syyt\u00e4 kristityksi tulemiseen ei siell\u00e4 esiinny. Paavalinkin k\u00e4\u00e4ntyminen merkitsi, ett\u00e4 h\u00e4nen piti hyl\u00e4t\u00e4 roskana siihenastinen nuhteeton vaelluksensa fariseuksena.<\/p>\n
Kenties kirkon nykyisen kriisin varsinainen syy onkin siin\u00e4, mit\u00e4 se opettaa vanhurskauttamisesta. Tai paremminkin siin\u00e4, ettei siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 opeteta lainkaan.<\/p>\n
Roomalaiskatolisen kirkon kanssa tehdyn Yhteisen julistuksen j\u00e4lkeen kirkon opetus vanhurskauttamisesta on muuttunut siihen suuntaan, ett\u00e4 vanhurskauttamisesta voidaan puhua vain jos samalla mainitaan ihmisen muuttuminen ja rakkaus. My\u00f6s kirkkok\u00e4sikirjoihin on tunkeutunut useissa kohdin muotoilu, jonka mukaan kirkon j\u00e4senelt\u00e4 odotetaan ”uskoa Jumalaan ja rakkautta l\u00e4himm\u00e4iseen”.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 ilmaukset yksinkertaistavat kysymyksen ihmisen Jumala-suhteesta ja siirt\u00e4v\u00e4t sen inhimilliselle ja yleisuskonnolliselle tasolle tehden siit\u00e4 helposti toteutettavaa kuin partiolupauksesta. Siit\u00e4 puuttuu tietoisuus mahdottomuudesta, jonka eteen syntinen ihminen joutuu Jumalan sanan edess\u00e4. Paradoksin puuttuessa katoaa my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilo, mink\u00e4 evankeliumi tuo syntiselle.<\/p>\n
Vanhurskauttamiselle on k\u00e4ynyt samoin kuin er\u00e4ille muille kristillisen opin ja tradition kohdille, jotka nykyaika on ottanut haltuun. Puhutaanhan kirkon nykyisest\u00e4 virkak\u00e4sityksest\u00e4 niin kuin apostolien opetus olisi kirkon historiallisin \u00e4\u00e4nestysp\u00e4\u00e4t\u00f6ksin muutettavissa. Uuden testamentin eettisi\u00e4 opetuksia pidet\u00e4\u00e4n my\u00f6s sellaisina, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4t kristityt voisivat Apostolien kokouksen tapaan itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 niist\u00e4 on noudatettava. Raamatulliseen etiikkaan suhtaudutaan muutenkin kummallisesti. Nykyteologien opetuksen mukaan Raamatusta ei l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n etiikkaa, kun on puhe oikeista synneist\u00e4. Hyveist\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudesta puhuttaessa se astuu yll\u00e4tt\u00e4en voimaan.<\/p>\n
Irtauduttaessa kirkon vuosituhantisesta traditiosta k\u00e4y kuitenkin niin, ett\u00e4 kadotamme itse evankeliumin. Siit\u00e4 tulee latteaa olemassa olevan todellisuuden vanhurskauttamista, jonka perimm\u00e4isen\u00e4 sanomana lopulta on: hyv\u00e4ksymme kaiken mit\u00e4 teette, kunhan pysytte kirkon j\u00e4senin\u00e4. Vanhurskauttamisen uudet tulkinnat nousevat t\u00e4st\u00e4 kansankirkon sosiologisesta todellisuudesta ja ovat sen vuoksi tarpeetonta olemassaolon selityst\u00e4.<\/p>\n
Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 tekovanhurskauden paluusta on Jeesuksen viimeisen tuomion kuvauksen ymm\u00e4rt\u00e4minen. Vallitsevan selityksen mukaan pelastuksen perusteeksi tulee se, mit\u00e4 ihminen on tehnyt v\u00e4himmille veljilleen. Viimeksih\u00e4n n\u00e4in teki arkkipiispa kirkolliskokouksen avajaispuheessa.<\/p>\n
Outoa muuten, ett\u00e4 sis\u00e4ministerin muistutus siit\u00e4, mit\u00e4 me olemme tehneet niille Jeesuksen v\u00e4himmille veljille, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet syntyneetk\u00e4\u00e4n, sai syksyn kirkolliskokouksen j\u00e4lkeen niinkin yrme\u00e4n vastaanoton lehdist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 n\u00e4iden Kristuksen sanojen edess\u00e4 joudumme ylivoimaisen ristiriidan eteen. Viimeisen tuomion kuvauksessa kerrotaan, ett\u00e4 vanhurskaat vastaavat h\u00e4nelle: ”Herra, milloin me n\u00e4imme sinut n\u00e4liss\u00e4si ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa?” Siihen he saavat vastaukseksi: ”Kaiken mink\u00e4 te olette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4 veljist\u00e4ni, sen te olette tehneet minulle.”<\/p>\n
Selitys lienee siin\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kohta muun Jumalan sanan tavoin ylitt\u00e4\u00e4 inhimillisen k\u00e4sityskyvyn. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 h\u00e4nen armonsa ett\u00e4 vaatimuksensa ihmisi\u00e4 kohtaan. Kumpikin on suuruudessaan ylivoimainen. Kukaan ei voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 toimineensa n\u00e4in el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kukaan ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 toimintansa perusteella voitaisiin kutsua vanhurskaaksi.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 Kristuksen sana on sellainen, ett\u00e4 sen tulisi joka p\u00e4iv\u00e4 valaista el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Sen valossa sitten jokainen ihminen tulee syylliseksi. Sit\u00e4 tuskin on tarkoitettu tietoiseksi tieksi pelastukseen. P\u00e4invastoin se sulkee tien taivaaseen kaikilta, jotka tekojen avulla kuvittelevat pelastuvansa. Nek\u00e4\u00e4n, jotka pelastuvat, eiv\u00e4t tienneet tehneens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Vain kadotukseen joutuvat ajattelivat niin toimineensa.<\/p>\n
Roomalaiskirjeen mukaan Jumalan puhe tukkii jokaisen vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n suun ja tekee koko maailman syylliseksi h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n. Kuitenkin sama kohta tuo niille, jotka uskovat, suurenmoisen uutisen: ”He saavat h\u00e4nen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heid\u00e4t vapaiksi.”<\/p>\n
Salaisuus on Kristuksen vanhurskaudessa, joka lahjoitetaan jokaiselle syntiselle, joka uskoo h\u00e4neen. Jumalan sana sulkee tien h\u00e4nen yhteyteens\u00e4 sek\u00e4 niilt\u00e4, jotka ovat mielest\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 ja kuin my\u00f6s niilt\u00e4, jotka ovat mielest\u00e4\u00e4n pahoja. Evankeliumi opettaa lahjaksi saatavaa vanhurskautta. Taivaallisiin juhliin kutsutaan sek\u00e4 hyv\u00e4t ett\u00e4 pahat – heille annetaan juhlapuku talon puolesta.<\/p>\n
Vanhastaan luterilaiset teologit ovat opettaneet, ett\u00e4 Kristuksen pelastusty\u00f6 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 aktiivisen ett\u00e4 passiivisen kuuliaisuuden. Edellinen tarkoittaa h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja j\u00e4lkimm\u00e4inen h\u00e4nen viatonta k\u00e4rsimyst\u00e4\u00e4n ristill\u00e4. Molemmat h\u00e4n on antanut meid\u00e4n puolestamme uhriksi.<\/p>\n
Kristuksen lunastusty\u00f6 ei tarkoita vain syntien anteeksisaamista, vaan samalla vanhurskaaksi julistamista. Jumalalle kelpaaminen ei siis j\u00e4\u00e4 ihmisen hyvien tekojen tai kuuliaisuuden varaan, vaan lahjoitetaan meille Kristuksessa.<\/p>\n