Tom G. A. Hardt, teol. tri, Ruotsi (1934 \u2013 1998)<\/p>\n
Jumalan sanojen lausuminen vaikuttaa l\u00e4sn\u00e4olon, kuten viidenness\u00e4 luvussa konsekraatiosta on jo k\u00e4ynyt ilmi. Sill\u00e4 on my\u00f6s sanottu, ettei sanojen lausumisen ja niiden toteutumisen v\u00e4liin j\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 aikaa: \u201dSill\u00e4 hetkell\u00e4, jona Kristus sanoo: \u2019T\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini\u2019, h\u00e4nen ruumiinsa my\u00f6s on siin\u00e4 sanan kautta ja Pyh\u00e4n Hengen voimasta. Jos siin\u00e4 ei ole sanaa, leip\u00e4 on tavallista leip\u00e4\u00e4, mutta jos sanat tulevat siihen, ne my\u00f6s tuovat mukanaan sen, mist\u00e4 ne puhuvat.\u201d (Luther) Ajatellessamme Lutherin useita kertoja tekem\u00e4\u00e4 rinnastusta konsekraation ja Raamatun ensimm\u00e4iseen lukuun sis\u00e4ltyvien luomissanojen v\u00e4lill\u00e4 voitaisiin sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6ntyy sakramentin sanojen totuudessa yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n viivytyksiin, kuin h\u00e4n taipuu my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 luomissanojen mahtiin voitaisiin liitt\u00e4\u00e4 miljoonien vuosien mittainen t\u00e4yttymyksen odotus. Kummassakin tapauksessa seisomme vastaansanomattoman tosiasian edess\u00e4: \u201dH\u00e4n sanoi, ja tapahtui niin\u201d (Ps. 33:9).<\/p>\n
Jumalan luovasta sanasta pulppuavaa todellisuutta ei voi noin vain lopettaa siihen, ett\u00e4 ehtoollisvieraat ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet kommuunionsa [ehtoollisen vieton]. Luther l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kaksi perusteellista kirjett\u00e4 Simon Wolferinukselle ja puuttuu niiss\u00e4 h\u00e4nen oppiinsa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimiinsa. Wolferinus opetti, ett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olo p\u00e4\u00e4ttyy kommuunioon ja ett\u00e4 pappi voi siit\u00e4 syyst\u00e4 huoletta sekoittaa kesken\u00e4\u00e4n vihityt ja vihkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t elementit messun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. T\u00e4m\u00e4 harhaoppi on synkent\u00e4nyt Lutherin vanhuutta, ja Wolferinus on verrattavissa zwinglil\u00e4isiin. Luther ei tietenk\u00e4\u00e4n halua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 katolisessa sakramenttikulkueessa kannettu leip\u00e4 tai tabernaakkelissa s\u00e4ilytetty hostia olisivat p\u00e4tev\u00e4 sakramentti, Kristuksen tosi ruumis. T\u00e4llainen menettely j\u00e4\u00e4 kokonaan Kristuksen asetuksen ulkopuolelle, joka puhuu ateriasta. T\u00e4ll\u00e4 aterialla, joka on messu, sakramentti sen sijaan on sakramentti kaikkine seuraamuksineen. Kristuksen ateria kest\u00e4\u00e4, \u201dkunnes kaikki ovat ottaneet sakramentin vastaan eli juoneet kalkista ja sy\u00f6neet leiv\u00e4npalat\u201d. Sen, mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle kommuunion p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, Kristus on konsekroinut ruumiikseen ja verekseen; papin tai jonkun muun henkil\u00f6n on huolellisesti ja kunnioittaen nautittava se sakramenttina. Luther n\u00e4kee siis dogmaattisena vaatimuksena sen, ett\u00e4 messussa on sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 konsekroidut elementit loppuun. Silloin katoaa niin katolilaisten virheellinen tapa vied\u00e4 hostia alttarilta sakramenttina tabernaakkeliin kuin my\u00f6s protestanttien v\u00e4\u00e4r\u00e4 tapa k\u00e4sitell\u00e4 ylij\u00e4\u00e4neit\u00e4 elementtej\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 leip\u00e4n\u00e4 ja viinin\u00e4. Seuraavan sukupolven gnesioluterilaiset [aitoluterilaiset] vetosivat ahkerasti n\u00e4ihin Lutherin kahteen kirjeeseen. Ilmeisesti luterilaiset tunnustuskirjatkin viittaavat niihin k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n kysymyst\u00e4 sakramentin ajallisesta ulottuvuudesta, vaikka poisj\u00e4\u00e4nyt sivuhuomautus on tehnyt viittauksen jossain m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4selv\u00e4ksi.<\/p>\n
Meill\u00e4 on my\u00f6s muistiinpanoja, jotka selv\u00e4sti ja yksiselitteisesti n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, miten liiat hostiat ja viini nautittiin loppuun sen ajan luterilaisissa kirkoissa, niin ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt yli. Samoin tied\u00e4mme, ett\u00e4 Saksin vaaliruhtinaskunnassa k\u00e4ytettiin Lutherin aikana kalkin huuhteluun viini\u00e4, ts. tyhjentyneeseen kalkkiin kaadettiin vihkim\u00e4t\u00f6nt\u00e4 viini\u00e4, jotta kaikki se pyh\u00e4, joka oli ollut kalkissa, saataisiin kokonaan pois. Voidaan olettaa, ett\u00e4 huoli ylij\u00e4\u00e4neest\u00e4 sakramentista on synnytt\u00e4nyt luterilaisille ominaisen tavan, jonka mukaan pappi nauttii kommuunion viimeisen\u00e4. Pappi voi huomiota kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nauttia ehtoollisen loppuun eik\u00e4 h\u00e4n ole silloin riippuvainen viimeisist\u00e4 kommuunion vastaanottajista, joiden on vaikea arvioida, milloin heid\u00e4n apuaan tarvitaan vihityn aterian p\u00e4\u00e4tt\u00e4miseksi.<\/p>\n
Niin kuin jo on korostettu, oppi sakramentin ulottumisesta ajassa kommuuniota pidemm\u00e4lle ja siihen liittyv\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei mitenk\u00e4\u00e4n laillista katolisia kirkkotapoja, sakramenttikulkuetta ja tabernaakkelia. Mahdollisuus niiden noudattamiseen on p\u00e4invastoin h\u00e4vinnyt j\u00e4ljett\u00f6miin. Kaikki yritykset siirt\u00e4\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olo aterian yhteydest\u00e4 muualle ovat joka tapauksessa vailla varmaa perustetta ja synnytt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4ilyksi\u00e4, ja sit\u00e4, mik\u00e4 ei ole ehdottoman varmaa, ei ole syyt\u00e4 uskoa ollenkaan. Jos siis elementit pannaan luterilaisessa messussa talteen k\u00e4yt\u00f6n ulkopuolella (\u201dextra usum\u201d) joko vahingossa \u2013 tai viel\u00e4 pahemmassa tapauksessa (Wolferinus) tahallisesti \u2013, ne menett\u00e4v\u00e4t raamatullisen sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4. Itse kunkin arvostelukyvyst\u00e4 riippuu, mit\u00e4 vihityille elementeille tehd\u00e4\u00e4n. Luther itse on ehdottanut niiden polttamista. Lutherin n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna lienee mahdollista painottaa sit\u00e4, ett\u00e4 edell\u00e4 mainitut tapaukset ovat sellaisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka h\u00e4iritsev\u00e4t niin syv\u00e4sti vilpit\u00f6nt\u00e4 uskoa sakramentin salaisuuteen, ett\u00e4 niiden ei tarvitsisi tulla lainkaan yleiseen tietoon. Papin ei tarvitsekaan joutua normaalissa viranhoidossaan n\u00e4iden ongelmien eteen. Niin suuren viinim\u00e4\u00e4r\u00e4n konsekroiminen, ettei sit\u00e4 kaiken j\u00e4rjen mukaan voi kuluttaa loppuun, todistaa suuresta taitamattomuudesta ja haluttomuudesta ottaa selv\u00e4\u00e4 ehtoollisvieraiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4; seh\u00e4n oli Lutherille l\u00e4hes ehdoton edellytys messunviettoon, jota motivoi jo yleinen ehtoolliskurikin. Wolferinuksen tietoinen tapa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 osa elementeist\u00e4 jakamatta ylitt\u00e4\u00e4 jo taitamattomuuden rajan ja saa pahemman nimen: \u201dLuulen, ett\u00e4 sin\u00e4 askartelet Zwinglin j\u00e4rjett\u00f6myyksiss\u00e4.\u201d<\/p>\n
Kun Luther siis vet\u00e4ytyy erilleen \u201dk\u00e4yt\u00f6n ulkopuolella\u201d harjoitetusta palvonnasta, h\u00e4n ei kuitenkaan aseta mink\u00e4\u00e4nlaisia rajoja Kristuksen k\u00e4skem\u00e4lle toimitukselle, konsekraatiosta viimeisen osan tai pisaran jakamiseen asti. Jos kalkki onnettomuudeksi kaatuisi Kristuksen s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n messun aikana, koskisi t\u00e4m\u00e4 onnettomuus todella Kristuksen verta. Luther puhuu siit\u00e4, kuinka t\u00e4llainen vahinko, jonka ei suinkaan tarvitse johtua synnist\u00e4, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kunnon kristityss\u00e4 \u201dsuurta kauhua ja vavistusta\u201d. Tied\u00e4mme senkin, kuinka Luther menetteli vahingon todella sattuessa. Wittenbergin seurakunnan kirkossa tapahtui vuonna 1542 ehtoollisenvieton yhteydess\u00e4 t\u00e4llainen onnettomuus, jolloin Luther palveluvuorossa olevan kirkkoherran ja diakonin kanssa yritti mit\u00e4 suurimmalla kunnioituksella ja syv\u00e4sti j\u00e4rkyttyneen\u00e4 ottaa suuhunsa kuorin lattialle valuneen Kristuksen veren. Paikalla ollut todistaja kirjoittaa: \u201dT\u00e4m\u00e4 onneton tapaus k\u00e4vi niin mainitun Tohtori Martin syd\u00e4meen, ett\u00e4 h\u00e4n huokasi ja sanoi: \u2019Oi, Jumala auta\u2019. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 t\u00e4yttyiv\u00e4t kyynelist\u00e4.\u201d Messun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Luther keskiajan esikuvaa noudattaen h\u00f6yl\u00e4ytti tuolin, jolle sakramentti oli kaatunut, ja k\u00e4ski polttaa lastut niiden kankaanpalojen kanssa, jotka sakramentti oli kastellut. Yksimielisyyden ohjeen johtavat teologit puhuvat sittemmin t\u00e4st\u00e4 kertomuksesta hyv\u00e4ksyvin mielin. He saattoivat sek\u00e4 panna merkille ett\u00e4 arvostaa positiivisesti sit\u00e4 tosiasiaa, jonka Hermann Sasse on meid\u00e4n aikanamme lausunut n\u00e4in: \u201dYhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n roomalais-katolilaisella ei liene koskaan ollut sellaista kunnioitusta reaalipreesenssin ihmett\u00e4 kohtaan kuin Lutherilla oli. Ei kukaan pystynyt ajattelemaan konsekraatiosta h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n; ei kukaan osannut k\u00e4sitell\u00e4 konsekroituja elementtej\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kunnioittavammin.\u201d<\/p>\n
Jos n\u00e4m\u00e4 ajatukset ja teot ovat nykyajalle vieraat, se ei johdu ainakaan suuremmasta rakkaudesta Jumalaan ja h\u00e4nen sakramenttiinsa, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Jumalan sanan paremmasta ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. Se johtuu pikemminkin kotitekoisista mielikuvista, mik\u00e4 Jumalan arvolle sopii, ja tuhruisesta toiveesta, ett\u00e4 uskonnollisessakin kehityksess\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 ihminen kohoaa fyysisten seikkojen yl\u00e4puolelle. Halu on j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jo taakse uskonnon pime\u00e4 vuosisata ja kohottautua kohti parempaa ilman ihmisruumiin fyysisist\u00e4 toiminnoista luettavien luomisj\u00e4rjestysten painoa, ilman raamatunhistorian historiallisten ja maantieteellisten seikkojen painolastia ja ilman dogmeja Jumalasta, jota kannetaan hopealautasella. Se avaruusmatka on kuitenkin p\u00e4\u00e4ttynyt aina siihen, ett\u00e4 ilmaan nousseet ovat sy\u00f6ksyneet k\u00e4rventynein siivin syvyyteen. Jumala yksin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omasta k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4\u00e4n ja meid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4tavoistamme h\u00e4nen alttarinsa \u00e4\u00e4ress\u00e4. T\u00e4m\u00e4nkaltaisissa asioissa k\u00e4y ilmi, osaako ihminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta kaikenlaisen subjektiivisen hy\u00f6dyn tavoittelun, pelastumisen tarve mukaan luettuna, ja lakata pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 raamatullisina seuloina ja kohdata Jumalan h\u00e4nen omilla ehdoillaan. Teologimme ovat todellisia teologeja vasta silloin, kun heid\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4 taipuu yht\u00e4 syv\u00e4lle kumaraan, kuin \u201dmainitun Tohtori Martin\u201d selk\u00e4, joka ei h\u00e4vennyt etsi\u00e4 Jumalaa kaikkein mit\u00e4tt\u00f6mimmist\u00e4kin seikoista.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4nkin ehtoollisopin kohdan vastustuksella on takanaan pitk\u00e4 historia. Ei ole liioittelua sanoa, ett\u00e4 Melanchthon ja h\u00e4nen seuraajansa, filippistit, hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t pelottavan katkerasti t\u00e4ss\u00e4 kuvattua oppia ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 vastaan. Omituista onkin, ett\u00e4 my\u00f6hempi tutkimus on ilman muuta omaksunut heid\u00e4n arvionsa vastustajista. N\u00e4in v\u00e4rittynyt historiankirjoitus on synnytt\u00e4nyt myytin rauhaa rakastavasta filippismist\u00e4 ja riidanhaluisesta gneesioluterilaisuudesta. Asian oikea laita on se, ett\u00e4 filippismi edustaa kokonaisuutena sit\u00e4 katkeraa ylimielisyytt\u00e4, jota valistuneempi ja sivistyneempi persoona aina saa mielest\u00e4\u00e4n osoittaa sivistym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, vaivaista ep\u00e4jumalanpalvelijaa kohtaan. T\u00e4llaisen maineen Melanchthon sananmukaisesti suuntasi luterilaisiin vastustajiinsa. Filippismill\u00e4 sen sijaa oli aina oikeus intoilla kirkollisen ykseyden syntymiseksi gnesioluterilaisten kanssa, jotka puolestaan eiv\u00e4t olleet valmiit sellaiseen kirkolliseen yhteiseloon.<\/p>\n