Olavi L\u00e4hteenm\u00e4ki (17.10.1936 \u2013 26.8.2012) rovasti, Kangasniemi<\/p>\n
Kirjoittaja oli lehtemme tilaaja ja yst\u00e4v\u00e4 alusta alkaen. H\u00e4n teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 papin virassa, viimeksi kappalaisena Hartolan seurakunnassa. L\u00e4hteenm\u00e4ki julkaisi vuonna 1982 Selville vesille -kirjan kasteesta, jossa ohessa julkaisemme kappaleen samalla kunnioittaen h\u00e4nen muistoaan.<\/p>\n
Voiko lapsi uskoa?<\/p>\n
Kun uudestikastajien yksi p\u00e4\u00e4teesi kielt\u00e4\u00e4 sylilapsen uskon, pys\u00e4hdymme tarkastelemaan asiaa sek\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4itteidens\u00e4 ett\u00e4 Raamatun pohjalta. Heti alkuun on sanottava, ett\u00e4 ellemme suorien tai ep\u00e4suorien raamatunkohtien perusteella saa tukea lapsen uskolle ja ellei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Raamatun kokonaisesitys sit\u00e4 puolla, on puhe lapsen uskosta ihmiskeksint\u00f6\u00e4 ja sellaisenaan harhaoppia. Vaikka olemme n\u00e4hneet, ettei kasteen olemus riipu kasteen ja uskon j\u00e4rjestyksest\u00e4 eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tunnustuksen aitoudesta, on kuitenkin kyseenalaista kastaa ket\u00e4\u00e4n, jolla todistettavasti ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista uskoa. Sit\u00e4 tarvitaan kasteen lahjan vastaanottamiseen, sill\u00e4 ilman vastaanottamista kaste on k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n lahja ja sellaisena tarkoitustaan vastaamaton.<\/p>\n
Usko ei tule ihmisest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, vaan kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanasta. On t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 huomata uskon synnytt\u00e4j\u00e4: se on sana, mutta ei ihmisen vaan Jumalan. Sit\u00e4 paitsi lapsen usko ei ole samanlaista kuin aikuisen. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kysymys uskosta, jonka ihmiset hyv\u00e4ksyv\u00e4t, vaan jonka Jumala hyv\u00e4ksyy. Uskon olemuksen ratkaiseva momentti ei ole ihmisen vapaan tahdon valinta, vaan usko on Jumalan suvereenia ty\u00f6t\u00e4 inhimillisen vapauden yl\u00e4puolella. Usko on Jumalan lahja, Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6 sanassa. Se on uskoa Jeesukseen Kristukseen, Kristuksen uskoa, fides Christi [lat.]. Ihmisen p\u00e4\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 ja yritt\u00e4ess\u00e4 uskoa se on vain h\u00e4nen omaa uskontoaan. Siksi ainoa mahdollisuus on, ett\u00e4 Jumala antaa uskon lahjana Pyh\u00e4n Hengen kautta, milloin ja miss\u00e4 H\u00e4n tahtoo.<\/p>\n
Ihminen ei valitse Kristusta, vaan Kristus valitsee h\u00e4net. \u201dTe ette valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t\u201d (Joh. 15:16). Jeesus kutsui opetuslapset ja muut seuraamaan itse\u00e4\u00e4n (Matt. 8:22; Mark. 1:17\u201318; 2:14; 10:21 jne.). Jeesus valitsee, mutta ei valikoi. H\u00e4n ottaa huomaansa juuri sellaiset, jotka silloin vallinneen k\u00e4sityksen mukaan eiv\u00e4t voineet uskoa: publikaanit, syntiset eli pakanat, sairaat, riivatut ja \u2013 lapset. Juutalaisten mielest\u00e4 asia oli noin, ei Jeesuksen. Kun he torjuivat n\u00e4m\u00e4 luotaan, ja yrittiv\u00e4t h\u00e4tistell\u00e4 viel\u00e4 Jeesuksenkin tyk\u00f6\u00e4, h\u00e4n oli ainoa, joka n\u00e4m\u00e4 ehdoitta hyv\u00e4ksyi. Sanoiko Jeesus jollekulle: et voi tulla luokseni, koska et pysty tekem\u00e4\u00e4n parannusta, kun sinulla ei ole uskoa tai se on ainakin heikosti todettavissa?<\/p>\n
Jeesus rakasti niit\u00e4, joita muut halveksivat. Muistamme fariseusten pilkanneen h\u00e4nt\u00e4 publikaanien ja syntisten yst\u00e4v\u00e4n\u00e4. N\u00e4it\u00e4 pidettiin yleisesti aikansa hylki\u00f6in\u00e4, riivatut ajettiin yhteiskunnan ulkopuolelle, sairaat odottivat turhaan apua. Ent\u00e4 lapset? \u201dJa he toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 lapsia, ett\u00e4 h\u00e4n koskisi heihin, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia\u201d (Mark. 10:13). Opetuslapsilla oli lapsiin n\u00e4hden aivan sama asenne kuin muillakin juutalaisilla. \u201dMutta kun Jeesus sen n\u00e4ki, n\u00e4rk\u00e4styi h\u00e4n ja sanoi heille: \u2019Sallikaa lasten tulla minun tyk\u00f6ni, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4, sill\u00e4 senkaltaisten on Jumalan valtakunta\u2019\u201d (Mark. 10:14). T\u00e4h\u00e4n viitaten Luther sanoo: \u201dKaiken kaikkiaan: lasten kastamisen takauksena on t\u00e4m\u00e4 sana: \u2019Sallikaa lasten tulla minun tyk\u00f6ni, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4, sill\u00e4 senkaltaisten on Jumalan valtakunta\u2019. N\u00e4in Kristus on sanonut eik\u00e4 h\u00e4n valhetta puhu. On siis t\u00e4ysin oikeata ja kristillist\u00e4 vied\u00e4 lapset h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4; t\u00e4m\u00e4 voi toteutua ainoastaan kasteessa.\u201di<\/sup><\/a> Lapsikasteen kielt\u00e4jien mukaan \u201dsenkaltaisten\u201d olisi k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 \u201dsellaisten\u201d, jolloin lapset muka jo olisivat taivasten valtakunnassa. \u201dRaamattu haluaa siis ilmaista sen, ett\u00e4 taivasten valtakunta on ilman muuta toimenpidett\u00e4 lasten (sellaisten)\u201dii<\/sup><\/a>. Juuri sit\u00e4 Raamattu ei halua sanoa. Se koskettelee p\u00e4invastoin kysymyst\u00e4, miten lapset, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ole tuossa valtakunnassa, ottavat sen vastaan. Kristillinen kirkko on alusta alkaen ymm\u00e4rt\u00e4nyt Jeesuksen sanat n\u00e4in. Niinp\u00e4 tanskalainen Raamattu k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kin: \u201dLad de sm\u00e5 b\u00f8rn komme till mig: formen dem det ikke, thi Guds rige h\u00f8rer s\u00e5danne til.\u201d Suomeksi: \u2019sill\u00e4 Jumalan valtakunta kuuluu sellaisille\u2019. T\u00e4m\u00e4 on sek\u00e4 alkutekstin ett\u00e4 Kirkkoraamatun ajatus. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: \u201dAutuaita ovat hengellisesti k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u201d (Matt. 5:3) Ei t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n tarkoita, ett\u00e4 taivasten valtakunta on heid\u00e4n ilman muuta, ilman uskoa, uudestisyntymist\u00e4, vanhurskauttamista. Mist\u00e4 me sen tied\u00e4mme? Siit\u00e4, ett\u00e4 Raamatun kokonaisopetus kumoaa t\u00e4m\u00e4n. Mutta samoin on laita my\u00f6s lasten kohdalla Raamatun muiden kohtien valossa.<\/p>\n Jeesuksen luo tuleminen on samaa kuin tuleminen taivasten valtakuntaan. Jos nuo lapset jo olisivat olleet siell\u00e4, miksi heid\u00e4n olisi t\u00e4ytynyt viel\u00e4 tulla sinne? Jeesus ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tarkoita lasten olevan luonnollisen syntym\u00e4n nojalla Jumalan valtakunnassa. Jos h\u00e4n sanoisi: senkaltaisten on syntien anteeksisaaminen, niin tarkoittaisiko se, ett\u00e4 lapset jo ovat saaneet syntins\u00e4 anteeksi? Ei tietenk\u00e4\u00e4n, vaan tulemalla h\u00e4nen luokseen he saavat sen.<\/p>\n Mit\u00e4 varten \u201dhe\u201d toivat lapsia Jeesuksen luo? Sit\u00e4 varten, ett\u00e4 Jeesus rukoilisi heid\u00e4n puolestaan (Matt. 19:13). He toivat lapsia siksi, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 saisivat Jeesukselta jotakin. Jeesus antoi heille siunauksensa. Mill\u00e4 tavalla Jumalan lahjat otetaan vastaan? Uskolla! Ei mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla. Jos lapset eiv\u00e4t olisi voineet ottaa vastaan Jeesuksen siunausta, miksi h\u00e4n sitten siunasi heid\u00e4t? Oliko se jokin muotomeno? Lapset saivat Jeesukselta siunauksen ja ottivat sen uskolla vastaan. On lis\u00e4ksi huomattava, ett\u00e4 Luukas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lapsista sanaa \u2019breph?\u2019, joka tarkoittaa \u2019sylilasta\u2019, jopa \u2019siki\u00f6t\u00e4\u2019 (Luuk. 18:15). T\u00e4ss\u00e4 on kysymys \u201dlapsen oikeudesta Jumalan valtakuntaan. Kertomus muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 lapsia ei ole lupa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n valtakunnan ulkopuolelle, vaan ett\u00e4 heill\u00e4 p\u00e4invastoin on oikeus k\u00e4yd\u00e4 sinne sis\u00e4lle, jopa edell\u00e4 aikuisten. Mutta alkuseurakunnan ehdottoman vakaumuksen mukaan ottaminen Messiaan valtakuntaan tapahtui kasteessa. Kun t\u00e4m\u00e4n muistamme, me k\u00e4sit\u00e4mme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kertomuksen jo silloin ymm\u00e4rrettiin kuuluvan kastekysymyst\u00e4 valaisevaan evankeliumiaineistoon\u201d.iii<\/sup><\/a><\/p>\n Mill\u00e4 tavalla uudestikastajat noudattavat Jeesuksen kehotusta tuoda sylilapset h\u00e4nen luokseen? He tuovat heid\u00e4t saarnaajan luo, h\u00e4nen siunattavikseen. Se on hyv\u00e4 ja kaunis tapa, mutta eiv\u00e4t lapset sill\u00e4 p\u00e4\u00e4se Jumalan valtakuntaan. Jeesus saattoi kyll\u00e4 lahjoittaa heille taivaan valtakunnan n\u00e4in, mutta saarnaaja, ihminen ei voi. Jeesus ei tarvinnut armonv\u00e4lineit\u00e4, koska h\u00e4n oli itse armonv\u00e4line, mutta me ihmiset olemme sidottuja niihin. Jeesus ei ole s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt siunausta, vaan kasteen, jossa h\u00e4n itse on todella l\u00e4sn\u00e4. Jos lapset eiv\u00e4t olisi saaneet ja voineet ottaa vastaan siunausta Jeesukselta, kuinka he sitten saisivat sen saarnaajalta? Koska lapset voivat ottaa vastaan Jeesuksen siunauksen, he voivat ottaa taivasten valtakunnankin. Se tapahtuu uskolla, ei mitenk\u00e4\u00e4n muuten.<\/p>\n \u201dSallikaa lasten tulla minun tyk\u00f6ni, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d Alkutekstiss\u00e4 on sana \u2019est\u00e4\u00e4\u2019 (\u2019kolyein\u2019), ja se esiintyy my\u00f6s rinnakkaisteksteiss\u00e4 (Matt. 19:14; Luuk. 18:16). Sen tapaamme edelleen seuraavissa kastekertomuksissa: Matt. 3:14; Ap. t. 8:36; 10:47; 11:17. Onkin sitovasti todistettu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana on vanhan kastekaavan tekninen termi.iv<\/sup><\/a> Kristillinen kirkko on alusta l\u00e4htien ymm\u00e4rt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n kertomuksen Jeesuksen nimenomaiseksi k\u00e4skyksi tuoda lapset kasteessa h\u00e4nen luokseen.<\/p>\n Kun Jeesus sanoo kuulijoilleen: \u201dJoka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei sinne p\u00e4\u00e4se sis\u00e4lle\u201d, t\u00e4m\u00e4 ei uudestikastajien mukaan puhu mit\u00e4\u00e4n lasten vastaanottamisesta. On totta, ett\u00e4 Jeesus puhuu t\u00e4ss\u00e4 muille kuin lapsille ja neuvoo, miten heid\u00e4n on otettava vastaan Jumalan valtakunta. Eik\u00f6 h\u00e4n kuitenkin k\u00e4ske ottaa lapsista mallia? Aivan varmasti. Jos sanomme: ellet rukoile niin kuin lapsi, et p\u00e4\u00e4se taivaaseen, niin tarkoittaahan t\u00e4m\u00e4 selv\u00e4sti, ett\u00e4 on otettava esimerkki\u00e4 lapsen rukoilemisesta. Jos lapset syntym\u00e4ns\u00e4 nojalla ovat taivasten valtakunnassa ja p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sinne ilman uskoa, uudestisyntymist\u00e4 ja vanhurskauttamista, niin kuinka ihmeess\u00e4 Jeesus asettaa heid\u00e4t aikuisen uskovan esikuvaksi? Mahdotonta!<\/p>\n Jeesus tahtoo sanoa: ellette ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi ottaa, ette p\u00e4\u00e4se sinne sis\u00e4lle. \u201dSe uusi, mink\u00e4 he saavat Jeesukselta kuulla, on se, ett\u00e4 lapsi t\u00e4ss\u00e4 vastaanottamisessaan on esikuva \u2013 ettei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ole muuta mahdollisuutta.\u201dv<\/sup><\/a> Edelleen: \u201dLasten esikuvallisuus ei kuitenkaan ole heid\u00e4n viattomuudessaan, vaan heid\u00e4n luottavassa uskossaan.\u201dvi<\/sup><\/a><\/p>\n Juutalaiset kuulijat tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 juutalaisuudessa Jumalan valtakunnan omakohtainen vastaanottaminen merkitsee alistumista lain noudattamiseen. Se koskee kuitenkin lapsia vasta 12 vuoden i\u00e4ss\u00e4. Kyll\u00e4 Jeesuskin sen tiesi; h\u00e4n ymm\u00e4rsi my\u00f6s mihin sylilapsi pystyy, ja juuri siksi viittasi lapsiin. H\u00e4n haluaa sanoa: teille on opetettu, ett\u00e4 ihminen ottaa omakohtaisesti vastaan Jumalan valtakunnan, kun h\u00e4n 12 vuoden ik\u00e4isen\u00e4 ryhtyy noudattamaan Mooseksen lakia, mutta n\u00e4in ei ole en\u00e4\u00e4. Nyt kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei vaadita mit\u00e4\u00e4n edellytyksi\u00e4, eik\u00e4 tarvitse odottaa mit\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4. P\u00e4invastoin. Kun lasten ennen piti tulla aikuisten kaltaisiksi, aikuisten on nyt tultava lasten kaltaisiksi. Teid\u00e4n t\u00e4ytyy luopua kaikista omista edellytyksist\u00e4nne, on tultava lasten kaltaisiksi, itsess\u00e4nne avuttomiksi, taitamattomiksi, pieniksi, n\u00f6yriksi, ja otettava vastaan Jumalan valtakunta yksin armosta.<\/p>\n Eik\u00f6 uskoontulo ole juuri sit\u00e4, ett\u00e4 syntinen lakkaa vastustamasta Jumalaa ja on hiljaa H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, jotta Jumala voi suorittaa pelastavan ty\u00f6ns\u00e4. N\u00e4in aikuinen tulee lapsen kaltaiseksi. Pit\u00e4isik\u00f6 Jumalan odottaa, ett\u00e4 lapsi pystyy tietoisesti vastustamaan H\u00e4nt\u00e4, jotta H\u00e4n voisi antaa t\u00e4lle pelastavan uskon? Lapset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan uskolla, lapsenuskolla. \u201dSe, joka sanoo uskovansa, mutta ei sittenk\u00e4\u00e4n usko, ett\u00e4 Jumala voi tehd\u00e4 pienest\u00e4 lapsesta Kristuksen j\u00e4senen, koettakoon selitt\u00e4\u00e4, miten parhaiten taitaa, kuinka sitten pieni lapsi voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 pelastuksen osallisuuteen. Sill\u00e4 yksi asia on varma: Ilman osallisuutta itse Kristukseen on jokainen, niin lapsi kuin aikuinen, ulkopuolella pelastuksen valtakunnan.\u201dvii<\/sup><\/a><\/p>\n Sylilapsi ei pysty tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n pelastuksensa hyv\u00e4ksi, ja siit\u00e4 kaikki kiikastaakin. \u201dKun joudutaan kastej\u00e4rjestykseen, jossa ei en\u00e4\u00e4 kysyt\u00e4 kastettavan halua ja valmiutta, on jouduttu keskiajan pakkok\u00e4\u00e4nnytt\u00e4misj\u00e4rjestykseen.\u201dviii<\/sup><\/a> Kysyttiink\u00f6 niilt\u00e4 sylilapsilta, joita vietiin Jeesuksen luo? Kysyv\u00e4tk\u00f6 uudestikastajat lapsen halua ja valmiutta viedess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n saarnaajan siunattavaksi? On totta, ett\u00e4 lapsensa kastattavat vanhemmat tekev\u00e4t ratkaisun t\u00e4m\u00e4n puolesta. Mutta aivan samalla tavalla tekev\u00e4t lapsen puolesta ratkaisun ne, jotka eiv\u00e4t kastata lasta. Voidaan my\u00f6s kysy\u00e4, kunnioittaako kielteinen ratkaisu lapsen tahtoa sen enemp\u00e4\u00e4 kuin my\u00f6nteinenk\u00e4\u00e4n. Ei sylilapselta kysyt\u00e4, haluaako h\u00e4n ruokaa vai ei. Ei kysyt\u00e4, haluaako h\u00e4n menn\u00e4 nukkumaan vai ei. Painavin peruste lasten kastamiselle heid\u00e4n tahtoaan kysym\u00e4tt\u00e4 on tietenkin Jeesuksen k\u00e4sky, josta ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 yli eik\u00e4 ymp\u00e4ri.<\/p>\n Usko tulee kuulemisesta. Aikuisille kyll\u00e4, mutta ei sylilapsille, sanotaan. Miss\u00e4 raamatunkohdassa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ihmisen uskoontuloik\u00e4? Ellei sellaista voida osoittaa, on lapsen uskon kielt\u00e4minen mit\u00e4 vakavin asia. Kastetilaisuudessa luetaan Raamattua, rukoillaan, saarnataan jne., jolloin Jumala itse puhuu. Taas on muistettava, ett\u00e4 kysymys on uskosta, jonka Jumala hyv\u00e4ksyy, ei ihminen. Seurakunnan kokoontuessa me aina rakennumme yhteisest\u00e4 uskostamme (Room. 1:12). Uskolla on n\u00e4in my\u00f6s kollektiivinen luonne seurakunnan yhteisen\u00e4 uskona, jolloin sen j\u00e4senet tahtovat auttaa toinen toistaan uskon tiell\u00e4. Kastetilaisuudessa koolla oleva seurakunta rukoilee Jumalaa lahjoittamaan lapselle pelastavan uskon, Jeesuksen Kristuksen uskon.<\/p>\n Kyseisen esirukouksen voiman kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n uudestikastajat kysyv\u00e4t, mist\u00e4 sellaiselle olettamukselle saadaan sananmukainen todistus? Raamatusta. Siell\u00e4 kerrotaan halvatusta, jonka Jeesus paransi (Matt. 9:2; Mark. 2:3\u20135). Sairaan uskosta ei puhuta mit\u00e4\u00e4n, kantajien uskosta kyll\u00e4kin. Heilt\u00e4 vaadittiin asiansa toteuttamiseksi hellitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 uskoa. \u201dKun Jeesus n\u00e4ki heid\u00e4n uskonsa, sanoi h\u00e4n halvatulle: \u2019Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi\u2019.\u201d Antoiko Jeesus ep\u00e4uskoiselle miehelle synnit anteeksi ja paransi h\u00e4net toisten uskon perusteella miehen j\u00e4\u00e4dess\u00e4 ep\u00e4uskoon? Kantajien uskon merkitys on siin\u00e4, ett\u00e4 he toivat ep\u00e4uskoisen Jeesuksen luo ja varmaankin pyysiv\u00e4t ja rukoilivat, ett\u00e4 Jeesus armahtaisi tuota miest\u00e4, antaisi h\u00e4nelle synnit anteeksi, uskon ja ruumiin terveyden. Olisiko Jeesus voinut vastata kielt\u00e4v\u00e4sti? Ei tietenk\u00e4\u00e4n, onhan h\u00e4n juuri syntisten Vapahtaja ja sairaiden parantaja.<\/p>\n Aivan samalla tavalla seurakunta pyyt\u00e4\u00e4 ja rukoilee Jumalaa antamaan lapselle uskon, ja h\u00e4n sen my\u00f6s aivan varmasti saa. Antaahan Jumala sen lahjana jokaiselle, joka ei vastusta H\u00e4nt\u00e4. Miten se on mahdollista lapsen kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sielunel\u00e4m\u00e4n vuoksi? N\u00e4in kysyv\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t ilmeisesti aikuista kaiken aikaa uskovan esikuvana. Heille kai \u201doikean\u201d uskonkin pit\u00e4isi olla ihmisten n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja hyv\u00e4ksytt\u00e4viss\u00e4. Tarvitaanko uskoa yleis\u00f6\u00e4 vai pelastumista varten?<\/p>\n Lasarus oli kuollut, ollut haudassa jo nelj\u00e4tt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja ruumis oli m\u00e4t\u00e4nemistilassa (Joh. 11:1\u201344). Ennen Lasaruksen her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 Jeesus puhuu paljon l\u00e4sn\u00e4 olevien uskosta. M\u00e4t\u00e4nev\u00e4ll\u00e4 ruumiilla ei varmasti ollut mink\u00e4\u00e4nlaista sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4 \u2013 ja kuitenkin Lasarus kuuli Jeesuksen kutsun ja tuli ulos haudasta! Kun Jeesuksen sana (huom! Jeesuksen, ei ihmisen) saa kuolleen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 viel\u00e4 paljon helpommin lapsessa syntym\u00e4\u00e4n uskon?<\/p>\n <\/a>UT:ssa on vastaavia tapauksia muitakin! Jeesuksen sana sai kuurojen korvat auki, sokeat n\u00e4keviksi, synteihins\u00e4 kuolleet el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ry\u00f6v\u00e4rin ristill\u00e4 uskoon jne. Mist\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n ei voisi lahjoittaa uskoa pienelle lapselle? Mist\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n ei tahtoisi niin tehd\u00e4? Onko aikuisen uskoontulo jotenkin helpompaa tai yksinkertaisempaa kuin lapsen? Eik\u00f6 ihmeellist\u00e4 ole pikemminkin se, ett\u00e4 aikuinenkin voi tulla uskoon?<\/p>\n Osoittaessaan ensin lapsen olevan suurin taivasten valtakunnassa Jeesus jatkaa: \u201dMutta joka viettelee yhden n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett\u00e4 myllynkivi ripustettaisiin h\u00e4nen kaulaansa ja h\u00e4net upotettaisiin meren syvyyteen\u201d (Matt. 18:1\u201311). Kuka kaipaa selke\u00e4mp\u00e4\u00e4 todistusta lapsen uskosta? Miksi t\u00e4ss\u00e4 ei voi sanoa: mik\u00e4 on kirjoitettu, se on kirjoitettu? Uudestikastajat vastaavat: \u201dEi ollut kyse \u00e4itins\u00e4 rintoja imev\u00e4isest\u00e4; se selvi\u00e4\u00e4 yhteydest\u00e4.\u201dix<\/sup><\/a> Mist\u00e4 yhteydest\u00e4? Opetuslapset kysyiv\u00e4t, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesuksen mukaan se, joka n\u00f6yrtyy lapsen kaltaiseksi. Alkukieless\u00e4 lapsista k\u00e4ytetty sana \u2019paidion\u2019 kattaa ik\u00e4vuodet 0\u201312. Samaa sanaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Markus ja Matteus siunaamiskertomuksessa. Luukas sen sijaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u2019breph?\u2019, joka merkitsee sylilasta. Tahtoiko Jeesus sanoa: rintalapsi ei ole suuri taivasten valtakunnassa, h\u00e4net saa kyll\u00e4 vietell\u00e4? Jeesus sanoo pienten lasten uskovan h\u00e4neen. Ellemme n\u00e4it\u00e4 sanoja usko, sanomme Jeesusta valehtelijaksi.<\/p>\n Lasten uskosta puhutaan muuallakin, esim. Matt. 21:15\u201316:ssa. Siin\u00e4 kerrotaan lasten huutaneen Jeesukselle hoosiannaa. Silloin ylipapit ja kirjanoppineet sanoivat h\u00e4nelle: \u201dKuuletko, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanovat?\u201d Jeesus vastasi: \u201dKuulen, ettek\u00f6 ole koskaan lukeneet: \u2019Lasten ja imev\u00e4isten suusta sin\u00e4 olet valmistanut itsellesi kiitoksen\u2019.\u201d Voiko Jeesusta kiitt\u00e4\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4 muu kuin h\u00e4neen uskova? J\u00e4lleen vahva todistus sylilapsen uskosta. Mutta me voimme menn\u00e4 pidemm\u00e4llekin. Johannes Kastaja t\u00e4ytettiin Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 jo \u00e4itins\u00e4 kohdussa (Luuk. 1:15). T\u00e4ytet\u00e4\u00e4nk\u00f6 ep\u00e4uskossa oleva Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4? Jos ja kun Pyh\u00e4 Henki annetaan jo siki\u00f6lle, on aivan luonnollista puhua lapsen uskosta. Lapset uskovat p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n kosketuksiin Jeesuksen kanssa h\u00e4nen s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n tavalla \u2013 kasteessa.<\/p>\n Kun pelastumiseen tarvitaan kaste ja usko, miten k\u00e4y kastamatta kuolleiden lasten? Samaa voidaan kysy\u00e4 aikuisista. Voihan sattua, ett\u00e4 joku haluaisi kasteen, mutta kuolee ennen sen saamista. Pelastuuko h\u00e4n? Ristin ry\u00f6v\u00e4ri ei kelpaa t\u00e4h\u00e4n esimerkiksi, eih\u00e4n silloin viel\u00e4 ollut kristillist\u00e4 kastetta. Ihminen pelastuu, jos h\u00e4nell\u00e4 on uskoa ja jos h\u00e4n ilman omaa syyt\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 kastetta vaille. Samalla tavalla k\u00e4y tietenkin my\u00f6s sylilapsen; eih\u00e4n h\u00e4n voi kastaa itse\u00e4\u00e4n. On my\u00f6s huomattava, ett\u00e4 kastetta ei ole asetettu tekem\u00e4\u00e4n ihmisen pelastuminen mahdollisimman monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Tarkoitus on p\u00e4invastainen. Kaste ei ole lakia, vaan evankeliumia.<\/p>\n Vanhastaan on opetettu, ettei ilman kastetta j\u00e4\u00e4minen, vaan kasteen halveksiminen kadottaa. Ihminen voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa uskova, mutta kasteen halveksimisella h\u00e4n ilmaisee ep\u00e4uskonsa. H\u00e4n ei t\u00e4ll\u00f6in usko Jumalan sanaa, ja ep\u00e4uskonsa t\u00e4hden joutuu kadotukseen. Jumala on jo ennen ihmisen syntym\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n pituuden. Jos H\u00e4n n\u00e4kee hyv\u00e4ksi ottaa lapsen pois ennen kuin h\u00e4net ehdit\u00e4\u00e4n kastaa, H\u00e4n kyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lapsesta huolen. Jumala voi siis pelastaa ihmisen em. tapauksissa ilman kastettakin. Meid\u00e4n on kuitenkin teht\u00e4v\u00e4 niin kuin H\u00e4n on k\u00e4skenyt tehd\u00e4, eli kastaa, eik\u00e4 tuijotettava siihen, mit\u00e4 H\u00e4n voi tehd\u00e4.<\/p>\n Olavi L\u00e4hteenm\u00e4ki, Selville vesille. Keskustelua kastekysymyksest\u00e4, s. 72\u201379. Jyv\u00e4skyl\u00e4 1982. Sley-Kirjat.<\/p>\n i<\/a>\u0002<\/sup> Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 90<\/p>\n<\/div>\n ii<\/a>\u0002<\/sup> Nousiainen, Anna kastaa itsesi, s. 73<\/span><\/p>\n<\/div>\n iii<\/a>\u0002<\/sup> Ilmari Salomies, Ajatuksia ja kysymyksi\u00e4 kirkkotiell\u00e4, s. 86\u201387<\/span><\/p>\n<\/div>\n iv<\/a>\u0002<\/sup> Cullmann, Die Tauflehre des Neuen Testaments, s. 65\u201373; Prenter, Skabelse og Genl\u00f8sning, s. 495; Prenter, Kirkens tro, s. 151; Althaus, Was ist Taufe, s. 14; Jeremias, Die Kindertaufe in der ersten Jahrhunderten, s. 68; ks. my\u00f6s Haapa, Markuksen evankeliumi, s. 162, 163 sek\u00e4 Haapa, Usko ja kaste, s. 14.<\/span><\/p>\n<\/div>\n v<\/a>\u0002<\/sup> Haapa, Markuksen evankeliumi, s. 162<\/span><\/p>\n<\/div>\n