Juha Huotari, teol. kand. ja Jukka Huotari, teol. kand., Kirkkonummi<\/p>\n
Esityksen toinen osa. Ensimm\u00e4inen osa julkaistiin numerossa 3\/2012<\/p>\n
Omantunnon varma lohdutus<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n mukaisesti artikla (viittaa Augsburgin tunnustuksen puolustukseen eli Apologiaan) perustelee Kristuksen kunnian lis\u00e4ksi uskonvanhurskautta ihmisen omantunnon varmuudella. Perustelu on seurausta Kristuksen ty\u00f6st\u00e4. Ihmisten tekem\u00e4t teot eiv\u00e4t kuulu vanhurskauttamiseen eli pelastus ei riipu ihmisen teoista, koska muuten ihminen ei voisi koskaan olla varma autuudestaan. Artikla sanoo: \u201dHurskailla ihmisill\u00e4 ei tule milloinkaan olemaan omalletunnolleen kyllin varmaa lohdutusta synnin ja kuoleman kauhuja vastaan eik\u00e4 Perkelett\u00e4 vastaan h\u00e4nen yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n sy\u00f6st\u00e4 heit\u00e4 ep\u00e4toivoon, jolleiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n tulee olla varmat syntien anteeksiantamisesta lahjaksi, Kristuksen t\u00e4hden\u201d (Apol. XX, 8). Kumoamuksen teko-oppi tekee ihmiset ylpeiksi tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t ep\u00e4varmoiksi. Sellaiset tulevat ylpeiksi, jotka luulevat t\u00e4ytt\u00e4neens\u00e4 lain omilla teoillaan. Lain kauhistuttamat omattunnot taas j\u00e4\u00e4v\u00e4t ep\u00e4varmoiksi, koska kauhistunut omatunto, joka h\u00e4t\u00e4ilee oman syntisyytens\u00e4 ja Jumalan vihan kanssa, ei voi koskaan olla t\u00e4ysin varma siit\u00e4, onko h\u00e4nell\u00e4 sellaisia tekoja, jotka riitt\u00e4v\u00e4t Jumalan tuomiota vastaan. T\u00e4m\u00e4 johtaa ihmisen aina vain tarkkailemaan itse\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n uusia tekoja sek\u00e4 keksim\u00e4\u00e4n uutta jumalanpalvelusta. Teot voivat olla esimerkiksi almujen antamista, paastoamista, jatkuvaa ripitt\u00e4ytymist\u00e4, rukousta, pyhiinvaelluksia, munkiksi ryhtymist\u00e4 tai jotakin muuta omaan itseens\u00e4 luottamista. Teot eiv\u00e4t kuitenkaan tuo kauhistuneelle omalletunnolle rauhaa, sill\u00e4 laki syytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 tekoja tehdess\u00e4kin omaatuntoa lainrikkojaksi. Ulkonainen lain noudattaminen ei Jumalan edess\u00e4 riit\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4llaisesta Luther kirjoittaa omasta kokemuksestaan seuraavalla tavalla: \u201dT\u00e4h\u00e4n asti on pidetty suurimpana pyhyyten\u00e4 luostariin menemist\u00e4, paastoamista, rukoilemista, jouhipaitaan ja harmaisiin vaatteisiin pukeutumista sek\u00e4 ankaraa el\u00e4m\u00e4ntapaa. Me emme muusta tiet\u00e4neet kuin ett\u00e4 olimme pyh\u00e4t kiireest\u00e4 kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kuitenkin pidimme silm\u00e4ll\u00e4 vain tekoa ja ruumista emmek\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 vihaa ja pelkoa ja pahan omantunnon vallassa. Maailman ylist\u00e4m\u00e4 pyhyys on Jumalan edess\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 saastaa. Jumalalle kelpaava pyhyys taas ei ole harmaa viitta, valkea tai musta huppu, vaan puhdas omatunto. Tied\u00e4n n\u00e4et, ett\u00e4 Kristus on autuuteni. Omat tekoni eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 merkitse mit\u00e4\u00e4n, Kristus yksin. Silloin kaikki on minulle ep\u00e4pyh\u00e4\u00e4 ja min\u00e4 yksin olen pyh\u00e4. Varmaa on, etten en\u00e4\u00e4 sano, ett\u00e4 harmaa viitta on pyh\u00e4, punainen sen sijaan ep\u00e4pyh\u00e4, sill\u00e4 tied\u00e4n, ettei pyhyys ole harmaassa viitassa vaan Kristuksessa, jossa yksin on pelastus. Eih\u00e4n harmaa viitta kenenk\u00e4\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4 puhdista. Jumalan se on puhdistettava uskon ja Pyh\u00e4n Hengen kautta\u201d (Mannaa Jumalan lapsille 6.11.). Kenenk\u00e4\u00e4n omatunto ei voi saada rauhaa omista teoista tai ansioista, vaan yksin Kristuksen teosta, jonka h\u00e4n omistaa evankeliumin sanasta uskon kautta.<\/p>\n
Luther kirjoittaa t\u00e4st\u00e4 evankeliumin tuomasta varmuudesta: \u201dKristityll\u00e4 ei ole mist\u00e4\u00e4n muusta iloa tahi lohdutusta kuin siit\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4 Jumala on sen siunatun siemenen, rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta pyyhkinyt pois synnin, sovittanut Jumalan vihan, poistanut iankaikkisen kuoleman, ett\u00e4 h\u00e4n on viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4lleen her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uskovaisensa ja pelastava heid\u00e4t kuolemasta, helvetist\u00e4 ja kaikesta pahasta sek\u00e4 viev\u00e4 heid\u00e4t iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on se lohdutus, joka meill\u00e4 on Jeesuksen Kristuksen armon kautta. Saatana on voitettu, velka on maksettu, kuolema on surmattu ja taivas avattu\u201d (Matkaev\u00e4st\u00e4 19.1.).<\/p>\n
Luther kirjoittaa my\u00f6s: \u201dJa t\u00e4h\u00e4n perustuu varmuutemme: Evankeliumi ei k\u00e4ske meit\u00e4 katsomaan hyvi\u00e4 t\u00f6it\u00e4mme eik\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4mme, vaan Jumalaa, ja h\u00e4nen lupauksiaan, sek\u00e4 v\u00e4limiest\u00e4 Kristusta. Sit\u00e4 vastoin paavi ei k\u00e4ske meit\u00e4 katsomaan Jumalaa, eik\u00e4 h\u00e4nen lupauksiaan, eik\u00e4 ylimm\u00e4ist\u00e4 pappiamme Kristusta, vaan t\u00f6it\u00e4mme ja ansioitamme. Siit\u00e4 seuraa ehdottomasti ep\u00e4ilys ja ep\u00e4toivo, mutta minun kannallani oltaessa Hengen varmuus ja ilo, koska pysyn Jumalassa, joka ei voi valhetella. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: katso, min\u00e4 annan Poikani kuolemaan, jotta h\u00e4n verell\u00e4\u00e4n lunastaisi sinut synnist\u00e4 ja kuolemasta. Siin\u00e4 en saata ep\u00e4ill\u00e4, ellen suorastaan tahdo kielt\u00e4\u00e4 Jumalaa. Ja t\u00e4ss\u00e4 on syy, mink\u00e4 t\u00e4hden meid\u00e4n autuudenoppimme on varma. Se johdattaa meid\u00e4t pois oman itsemme katselemisesta ja asettaa meid\u00e4t itsemme ulkopuolelle, niin ettemme turvaudu omiin voimiimme, omaantuntoomme, tunteisiimme, persoonaamme emmek\u00e4 t\u00f6ihimme, vaan siihen, mik\u00e4 on ulkopuolella meit\u00e4, s. o. Jumalan lupaukseen ja totuuteen, joka ei saata pett\u00e4\u00e4\u201d (Matkaev\u00e4st\u00e4 20.8.).<\/p>\n
Kristityll\u00e4 on varmuus omasta pelastuksestaan, koska usko pit\u00e4ytyy varmaan objektiiviseen armolupaukseen. Syntien sovitus on jo tapahtunut, se on jo olemassa t\u00e4ysin ihmisest\u00e4 riippumatta, koska se perustuu Kristuksen sovintokuolemaan. T\u00e4h\u00e4n varmuus perustuu, ei omiin tekoihin kuten Rooma v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tai omaan uskoon kuten hurmahenget v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, vaan Jumalan pett\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n armosanaan. Kaikki on valmiina Kristuksessa eli t\u00e4ysin ihmisen ulkopuolella. N\u00e4in pelastuksen perusta on vankka ja kest\u00e4v\u00e4. Vain n\u00e4in omatunto saa rauhan, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 yrit\u00e4 omilla teoilla sovittaa itse\u00e4\u00e4n. Luther antaa erinomaisen sielunhoidollisen neuvon pelastusvarmuudesta kaikille ep\u00e4toivoisille: \u201dOn siis v\u00e4\u00e4rin se, mit\u00e4 muutamat sanovat, ettei ihminen voi tiet\u00e4\u00e4, onko h\u00e4n autuuden tilassa vaiko ei. Kavahda olemasta ep\u00e4tietoinen! Ole j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n varma siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 Kristus on annettu alttiiksi sinun syntiesi t\u00e4hden. Kuinka sin\u00e4 saattaisit olla tuntematta t\u00e4llaista uskoa, jos se sinussa on?\u201d (Hengellinen virvoittaja, s. 569, vuoden 1952 painos).<\/p>\n
III Hyv\u00e4t teot ovat vanhurskauttamisen seuraus<\/p>\n
Tunnustuskirjoissa siis kiellet\u00e4\u00e4n Raamattuun vedoten se, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot ovat vanhurskauttamisen osa tai edellytys. Pelastuksen ollessa kyseess\u00e4 evankeliumi sulkee pois kaikki ihmisten teot. T\u00e4llainen raamatullinen opetus oli saanut Rooman kirkon v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 luterilaiset kielt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4t teot.1 Esimerkiksi Augsburgin tunnustuksen XX artikla alkaa sanoilla: \u201dMeik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 syytet\u00e4\u00e4n aiheetta siit\u00e4, ett\u00e4 he kielt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4t teot\u201d (CA XX, 1). T\u00e4m\u00e4 Rooman kirkon syyt\u00f6s perustuu v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykseen. Luterilaiset eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole hyvi\u00e4 tekoja vastaan. Luterilainen tunnustus opettaa, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot eiv\u00e4t ole ansio tai syy, jolla olisi osuutta vanhurskauttamisessa, vaan ett\u00e4 hyv\u00e4t teot ovat vanhurskauttamisen seuraus. Hyv\u00e4t teot kuuluvat siis pyhitykseen. Ne ovat pelastuksen hedelm\u00e4, eiv\u00e4t sen juuri. Pieper huomauttaa, ett\u00e4 tosiasiassa Rooman kirkko itse hylk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4t teot, kun se tuomitsee oikean vanhurskauttamisopin. T\u00e4m\u00e4n tehdess\u00e4\u00e4n Rooman kirkko kiroaa samalla hyv\u00e4t teot, sill\u00e4 niist\u00e4 voidaan puhua vasta uskon kautta tapahtuvan vanhurskautuksen seurauksena. Samoin ne, jotka Rooman tavoin sekoittavat pyhityksen ja hyv\u00e4t teot vanhurskauttamiseen, tekev\u00e4t pyhityksest\u00e4 ja hyvist\u00e4 teoista mahdottomia (Kristillinen dogmatiikka, s. 403 ja 331, vuoden 1995 painos). Se, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot ovat vanhurskautuksen seuraus, mainitaan Apol. XX:ssa toteavasti viitaten artiklaan Apol. IV: \u201dMuutoin olimme kyllin selv\u00e4sti yll\u00e4 osoittaneet, ett\u00e4 meid\u00e4n k\u00e4sityksemme mukaan hyvien tekojen tulee v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seurata uskoa\u201d (Apol. XX, 15).<\/p>\n
Ensiksi t\u00e4ytyy katsoa, mit\u00e4 oikeat hyv\u00e4t teot ovat, jotka seuraavat uskoa. Oikeat hyv\u00e4t teot ovat sellaisia tekoja, joita Jumala on sanassaan m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ja k\u00e4skenyt, eiv\u00e4t sellaisia, joita ihminen on itse keksinyt (esim. Matt. 15:1\u201310). Jumala itse kertoo meille, mik\u00e4 on h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 (katso Mark. 14:3\u20139). Jumalan edess\u00e4 vain ne teot ovat hyvi\u00e4, jotka tehd\u00e4\u00e4n Jumalan kunniaksi ja l\u00e4himm\u00e4isen parhaaksi (1. Kor. 10:31; 1. Piet. 4:10). Jumalan k\u00e4sky ja tahto siis m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t, mik\u00e4 on hyv\u00e4 teko ja mik\u00e4 ei. Luther kirjoittaa: \u201dKymmenen k\u00e4skyn ulkopuolella ei mik\u00e4\u00e4n teko eik\u00e4 asiantila voi olla hyv\u00e4 eik\u00e4 Jumalalle otollinen, oli se sitten maailman mielest\u00e4 miten suuri ja erinomainen tahansa\u201d (IK I, 311). Kaikki muu on itsevalittua jumalanpalvelusta ja tapahtuu lihan tyydytt\u00e4miseksi. Maailma ylist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4, mutta ei Jumala.<\/p>\n
Luonnollinen ihminen ei voi edes tehd\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ole uskoa eik\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. Kuinka huono puu voisi tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 (Matt. 7:18)? T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 oikeiden hyvien tekojen edellytys on usko, koska uskolla otetaan vastaan Pyh\u00e4 Henki, joka uudistaa syd\u00e4men niin, ett\u00e4 ihminen voi tehd\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja. Ihmisen on siis ensin p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 uskon kautta sovintoon Jumalan kanssa, jotta voisi tehd\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 on mahdotonta, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot edelt\u00e4isiv\u00e4t uskoa.
\nLuonnollisesta ihmisest\u00e4 Augsburgin tunnustuksessa opetetaan, ett\u00e4 ilman Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ihmisen voimat ovat ensinn\u00e4kin \u201dt\u00e4ynn\u00e4 jumalattomia mielenliikkeit\u00e4\u201d (CA XX, 31). Toiseksi sanotaan, ett\u00e4 luonnollisen ihmisen voimat ovat \u201dliian heikkoja saamaan aikaan Jumalan edess\u00e4 kelpaavia tekoja\u201d (CA XX, 31). Kolmanneksi sanotaan, ett\u00e4 ilman Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ihminen on \u201dPerkeleen vallassa, joka kiihottaa ihmiset kaikenlaisiin synteihin, jumalattomiin mielipiteisiin ja selviin rikoksiin\u201d (CA XX, 32). Luonnollinen ihminen on Lutherin sanoin \u201dt\u00e4ynn\u00e4 vihaa, kiivautta, kateutta, siveett\u00f6myytt\u00e4, ahneutta, laiskuutta, ylpeytt\u00e4 ja ennen kaikkea ep\u00e4uskoa\u201d (IK IV, 66). H\u00e4n ei tee eik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 Augsburgin tunnustus sanoo: \u201dNiin heikko on ihminen, kun h\u00e4n el\u00e4\u00e4 vailla uskoa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ja ohjaa itse\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisvoimin\u201d (CA XX, 33).<\/p>\n
Pyh\u00e4n Hengen uudistama ihminen sen sijaan tekee hyvi\u00e4 tekoja, koska usko tuottaa hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4. Sellainen usko, joka ei tuota hyvi\u00e4 tekoja on kuollut (Jaak. 2:26).2 Vanhurskauttamisen ja hyvien tekojen oikea j\u00e4rjestys ilmaistaan Raamatussa selv\u00e4sti. Efesolaiskirjeen toisessa luvussa jakeissa 8\u20139 on tiivistelm\u00e4 vanhurskauttamisopista. Heti seuraavassa jakeessa todetaan, ett\u00e4 meit\u00e4 ei ole vanhurskautettu sit\u00e4 varten, ett\u00e4 voisimme jatkaa synniss\u00e4. Raamatun mukaan \u201dme olemme h\u00e4nen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyvi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 varten\u201d (Ef. 2:10). Hyv\u00e4t teot ovat uutta kuuliaisuutta, joita tehd\u00e4\u00e4n uskon harjoittamiseksi, uskon tunnustamiseksi ja kiitollisuuden osoittamiseksi. Teot siis todistavat uskosta ja sen aitoudesta. Tekoja ei tehd\u00e4 siksi, ett\u00e4 niill\u00e4 yritett\u00e4isiin saada jotakin ansiota Jumalan edess\u00e4, vaan siksi, koska se on Jumalan tahto ja koska teot luonnollisesti nousevat uskosta. Hyv\u00e4t teot eiv\u00e4t ole omaa valintaamme, vaan Jumala on ne \u201dedelt\u00e4p\u00e4in valmistanut, ett\u00e4 me niiss\u00e4 vaeltaisimme\u201d (Ef. 2:10).<\/p>\n
Koska Pyh\u00e4 Henki on uudistanut uskovan eli uskova on luotu uudestaan \u201dKristuksessa Jeesuksessa hyvi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 varten\u201d (Ef. 2:10), h\u00e4n tekee hyvi\u00e4 tekoja vapaaehtoisesti ja alttiisti, ei pakosta tai laskelmoiden. H\u00e4n toimii kuten Lyydia, Filippin vanginvartija, Sakkeus, Dorkas tai Paavali, joiden uskoa seurasivat hyv\u00e4t teot. Uskova tekee hyvi\u00e4 tekoja halukkaasti Jumalan lapsen tavoin rakkaudesta vanhurskauteen, koska uudestisyntyneen\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on uuden ihmisen puolesta koko Jumalan laki kirjoitettuna syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n (Jer. 31:33). Siksi uskova uuden ihmisen puolesta ilolla yhtyy Jumalan lakiin ja haluaa el\u00e4\u00e4 sen mukaan. Hyv\u00e4t teot eiv\u00e4t silloin ole lain tekoja, vaan ne ovat Hengen tekoja eli Hengen hedelmi\u00e4. Ne tehd\u00e4\u00e4n rakkaudesta Jumalaan, ei k\u00e4skyn takia, rangaistuksen pelossa tai palkan toivossa.<\/p>\n
Voimaa hyviin tekoihin kristitty saa evankeliumista, ei laista. Vain evankeliumi synnytt\u00e4\u00e4 uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Raamattu sanoo: \u201dMe rakastamme, sill\u00e4 h\u00e4n on ensin rakastanut meit\u00e4\u201d (1. Joh. 4:19) ja: \u201dRakkaani, jos Jumala on n\u00e4in meit\u00e4 rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme\u201d (1. Joh. 4:11). Evankeliumi synnytt\u00e4\u00e4 rakkauden Jumalaa ja toisia ihmisi\u00e4 kohtaan. Usko tuo halun tehd\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja. Juuri se rakkaus, jolla Kristus ensin rakasti meit\u00e4, on uskovan voimana, eik\u00e4 se j\u00e4\u00e4 toimettomaksi. Laki kyll\u00e4 ilmoittaa Jumalan tahdon ja vaatii, mutta se ei anna kuuliaisuutta. On eritt\u00e4in karkeaa lain ja evankeliumin sekoittamista, jos uskovia yritet\u00e4\u00e4n lain avulla saada tekem\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 tekoja.3 Laki ei saa aikaan hyvi\u00e4 tekoja. Se saa aikaan sellaisia tekoja, jotka eiv\u00e4t ole uskosta. N\u00e4it\u00e4 tekoja Raamattu sanoo synniksi (Room. 7:5; Room. 6:20\u201321).<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ei silti tarkoita, ett\u00e4 uskova ei tarvitsisi lain saarnaa. Uskova tarvitsee h\u00e4ness\u00e4 olevan vanhan ihmisen takia lakia, sill\u00e4 uskovassakin on j\u00e4ljell\u00e4 vanha Aadam, \u201d\u00e4ksy ja vikuri aasi\u201d (FC-SD 6, 24) eik\u00e4 uudistus siksi ole t\u00e4ydellinen. Uskovassa on Hengen sota lihaa vastaan. Uuden ihmisen puolesta uskova ilolla yhtyy Jumalan lakiin, mutta vanhan ihmisen puolesta ei. Laki ilmoittaa uskovalle synnin. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 laillakin on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pyhityksess\u00e4 sik\u00e4li kuin se palvelee evankeliumia. Kuitenkin laki on aina alisteinen evankeliumille. T\u00e4st\u00e4 Pieper kirjoittaa: \u201dKoska n\u00e4et kristityss\u00e4 viel\u00e4 on liha ja h\u00e4n lihan mukaan on taipuvainen v\u00e4heksym\u00e4\u00e4n h\u00e4neen piintyneen\u00e4 olevaa synti\u00e4, t\u00e4ytyy lain alati ilmaista h\u00e4nelle h\u00e4nen syntins\u00e4 ja kadotuksenalaisuutensa; miss\u00e4 nimitt\u00e4in synnintunto lakkaa, lakkaa my\u00f6s usko syntien anteeksiantamukseen eli usko evankeliumiin (vrt. Luther, St. L. XX, 1646; Erl. IV, 440 s.). T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa taas tukkeutuisi pyhityksen ja hyvien tekojen l\u00e4hde\u201d (Kristillinen dogmatiikka, s. 386, vuoden 1995 painos). Silti uskova ei ole lain alla. Uskova vaeltaa laissa, mutta ei tee tekoja lain pakosta. Voiman hyviin tekoihin saa vain evankeliumista.<\/p>\n
Vaikka uskova tekee hyvi\u00e4 tekoja alttiisti, niin h\u00e4n tekee niit\u00e4 edelleen lihassa, joka ei ole uudistunut. Siksi uskovankin tekem\u00e4t hyv\u00e4t teot ovat lihan tahraamia eli ne ovat ruumiissa tehtyin\u00e4 ep\u00e4puhtaita ja ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 (Room. 7:14\u201325; Gal. 5:17). Silti ne kelpaavat Jumalalle Kristuksen vuoksi, koska hyvien tekojen tekij\u00e4 on uskovana Jumalalle mieluinen. Uskon t\u00e4hden uskovan tekem\u00e4t hyv\u00e4t teot ovat \u201dpyhi\u00e4 ja jumalallisia uhreja ja osoitusta siit\u00e4 hallinnasta, jolla Kristus ilmaisee valtakuntansa t\u00e4m\u00e4n maailman edess\u00e4\u201d (Apol. IV, 189). Raamattu kertookin, ett\u00e4 Aabelin teko oli vanhurskas, koska h\u00e4n itse oli vanhurskas (Hebr. 11:4; 1. Joh. 3:12). Luther kirjoittaa, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot ovat \u201dJumalalle mieluisia silloin, kun ne vuotavat oikeasta l\u00e4hteest\u00e4, siis rakkaudesta Jumalaan ja vilpitt\u00f6m\u00e4st\u00e4 tahdosta noudattaa Jumalan k\u00e4skyj\u00e4\u201d (Mannaa Jumalan lapsille 21.6.). Sen sijaan pakanoiden ja ep\u00e4uskoisten teot eiv\u00e4t ole hengellisi\u00e4 tekoja eli Hengen hedelmi\u00e4, koska pakanoilla ja ep\u00e4uskoisilla ei ole uskoa. Pakanoiden ja ep\u00e4uskoisten teot, jotka ulkonaisesti tapahtuvat Jumalan lain mukaan, kuuluvat yhteiskunnallisen vanhurskauden alaan. Siin\u00e4 mieless\u00e4 ne ovat ylistett\u00e4vi\u00e4 tekoja, mutta niill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hengellist\u00e4 arvoa, vaan ne ovat synti\u00e4. Pakanat ja ep\u00e4uskoiset ovat yh\u00e4 \u201dhuono puu\u201d. Heid\u00e4n tekonsa kuuluvat eri alueelle kuin kristittyjen tekem\u00e4t teot. Edelliset kuuluvat yhteiskunnallisen vanhurskauden eli maailman valtakunnan alaan, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4iset kirkon piiriin. Ero on siis suuri.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 eroa Rooman kirkko ei kuitenkaan tee. Se opettaa kaikkien pelagiolaisten ja synergistien tavoin, ett\u00e4 ihminen kykenee my\u00f6t\u00e4vaikuttamaan Jumalan armon ja autuuden saavuttamiseen. Rooman kirkko kielt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 kaikki ep\u00e4uskossa tehdyt teot olisivat hengellisell\u00e4 alueella synti\u00e4. T\u00e4m\u00e4n osoittaa selv\u00e4sti Trenton kirkolliskokouksen kuudennen istunnon vanhurskauttamista koskevan dekreetin seitsem\u00e4s kaanon: \u201dJos joku sanoo, ett\u00e4 kaikki teot, jotka on tehty ennen vanhurskauttamista, olivatpa ne tehdyt miss\u00e4 tarkoituksessa tahansa, ovat todellisia syntej\u00e4 tai ett\u00e4 ne ansaitsevat Jumalan vihan, tai ett\u00e4 mit\u00e4 innokkaammin joku pyrkii valmistautumaan armoon, sit\u00e4 raskaammin h\u00e4n tekee synti\u00e4: h\u00e4n olkoon erotettu.\u201d [anathema = kirottu]<\/p>\n
IV Kiista hyvien tekojen merkityksest\u00e4<\/p>\n
Edell\u00e4 sanotusta luterilaisilla oli keskin\u00e4inen yksimielisyys. Pian kuitenkin luterilaisten keskuudessa tuli kiistaa hyvien tekojen merkityksest\u00e4. Riita tunnetaan Georg Majorin mukaan niin sanottuna majoristisena kiistana. Kiista l\u00e4hti liikkeelle Georg Majorin v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4 hyvien tekojen olevan pelastuksen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. T\u00e4t\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4 vastusti Nikolaus von Amsdorf, joka v\u00e4itti p\u00e4invastoin, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot ovat pelastuksen kannalta vahingollisia. Sanakiistasta tuli sitten kiista itse opista. T\u00e4m\u00e4n ratkaisemiseksi kirjoitettiin Yksimielisyyden ohjeen nelj\u00e4s uskonkohta.<\/p>\n
Kun Major puhui hyvien tekojen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, h\u00e4n tarkoitti sill\u00e4 varsinaisesti sit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot olisivat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 uskon s\u00e4ilytt\u00e4misen kannalta. T\u00e4m\u00e4 Majorin edustama harha on itse asiassa seurausta synergismist\u00e4. Se tulee esille majorilaisten p\u00e4\u00e4telm\u00e4ss\u00e4 hyvien tekojen suhteesta uskoon. He p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t, ett\u00e4 koska ihminen voi pahaa tekem\u00e4ll\u00e4 est\u00e4\u00e4 Jumalan ty\u00f6t\u00e4 ja tehd\u00e4 sen tyhj\u00e4ksi, voi ihminen vastaavasti pahoista teoista luopumalla ja hyvi\u00e4 tekoja tekem\u00e4ll\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 eli turvata uskon s\u00e4ilymisen.<\/p>\n
Majorilaiset olivat kyll\u00e4 oikeassa siin\u00e4, ett\u00e4 pahat teot tekev\u00e4t uskon tyhj\u00e4ksi. Raamattu sanoo: \u201dVai ettek\u00f6 tied\u00e4, etteiv\u00e4t v\u00e4\u00e4r\u00e4t saa peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa? \u00c4lk\u00e4\u00e4 eksyk\u00f6. Eiv\u00e4t huorintekij\u00e4t, ei ep\u00e4jumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eik\u00e4 miehimykset, eiv\u00e4t varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eiv\u00e4tk\u00e4 anastajat saa peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa\u201d (1. Kor. 6:9\u201310) ja \u201dMutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, ep\u00e4jumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, m\u00e4ss\u00e4ykset ja muut senkaltaiset, joista teille edelt\u00e4p\u00e4in sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, ett\u00e4 ne, jotka semmoista harjoittavat, eiv\u00e4t peri Jumalan valtakuntaa\u201d (Gal. 5:19\u201321; katso my\u00f6s Ef. 5:5 ja Kol. 3:5\u20136). Kun pahat teot saattavat murheelliseksi Jumalan Pyh\u00e4n Hengen (vrt. Ef. 4:30), h\u00e4n v\u00e4istyy syd\u00e4mest\u00e4. Pyh\u00e4n Hengen voi siis menett\u00e4\u00e4. Raamatussa sanotaan, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on uskon Henki (2. Kor. 4:13), joka saa aikaan pyhityksen ja hyv\u00e4t teot (Gal. 5:22). Jos Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 estet\u00e4\u00e4n toteuttamasta t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4, h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 vaikuta uskoakaan. T\u00e4m\u00e4 sama asia, ett\u00e4 pahat teot turhentavat uskon, mainitaan my\u00f6s Yksimielisyyden ohjeessa (FC-SD 4, 31). Samoin se toteaa, ett\u00e4 on oikein kehottaa kristittyj\u00e4 hyviin tekoihin. T\u00e4m\u00e4n on kuitenkin tapahduttava \u201dsiten, ettei h\u00e4m\u00e4rret\u00e4 oppia uskosta eik\u00e4 vanhurskauttamisen opinkohtaa\u201d (FC-SD 4, 33).<\/p>\n
Siksi majorilaisten p\u00e4\u00e4telm\u00e4, ett\u00e4 vastaavasti hyv\u00e4t teot s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t uskon, on Raamatun vastainen. Hyv\u00e4t teot ovat kyll\u00e4 uskon seuraus ja ne osoittavat, ett\u00e4 usko on oikea. Kuitenkaan hyv\u00e4t teot eiv\u00e4t yll\u00e4pid\u00e4 uskoa, vaan usko yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja. Majorilaisten v\u00e4ite k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 uskon ja hyvien tekojen suhteen p\u00e4invastaiseksi. Majorilaisilla hedelm\u00e4t kantavat puun eik\u00e4 puu kanna hedelm\u00e4\u00e4. Jos Major olisi synergismiss\u00e4\u00e4n oikeassa, seuraisi siit\u00e4 se, ett\u00e4 ihminen ensin tarttuisi uskolla vanhurskauteen, mutta sitten luovuttaisi t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n teoille, koska teot muka s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t uskon. Toisin sanoen usko tarttuu pelastukseen, mutta t\u00e4m\u00e4 pelastukseen tarttuva usko yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n hyvill\u00e4 teoilla. Pieperin sanoin t\u00e4m\u00e4 on \u201duskon viraltapano pelastuksen saavuttamisen v\u00e4lineen\u00e4\u201d (Kristillinen dogmatiikka, s. 387, vuoden 1995 painos). Yksimielisyyden ohje torjuu Majorin harhan, kun se sanoo: \u201dJumalan sanan perusteella on siis ilmeist\u00e4, ett\u00e4 usko on varsinainen ja ainoa keino ottaa vastaan vanhurskaus ja pelastus; yksin uskon avulla Jumala ne my\u00f6s ominamme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4\u201d (FC-SD 4, 35). Pelastuksessa Raamattu ohjaa aina Kristukseen, eiv\u00e4tk\u00e4 ihmisen omat teot ole avuksi. Kaikki sellainen opetus torjutaan, jossa teot joko yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t, turvaavat tai tukevat pelastusta. Ihminen pelastuu aina uskon kautta Kristukseen.<\/p>\n
Yksimielisyyden ohje samaistaakin Majorin opetuksen Rooman kirkon opetukseen. Trenton kirkolliskokouksessa Rooma nimitt\u00e4in lausui: \u201dJos joku sanoo, ett\u00e4 hyvill\u00e4 teoilla ei ole vaikutusta vastaanotetun vanhurskauden s\u00e4ilymiselle ja viel\u00e4p\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymiselle Jumalan edess\u00e4, vaan ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 teot ovat yksinomaan vastaanotetun vanhurskauttamisen hedelmi\u00e4 ja merkkej\u00e4, mutta eiv\u00e4t samalla sen lis\u00e4\u00e4ntymisen syit\u00e4: h\u00e4n olkoon erotettu\u201d [anathema = kirottu] (Kuudes istunto, dekreetti vanhurskauttamisesta, kaanon 24). Kuten huomaamme, Rooman ja Majorin opetuksessa ei t\u00e4ss\u00e4 kohden ole mit\u00e4\u00e4n eroja. Molemmat ovat puolipelagiolais-synergistej\u00e4. T\u00e4m\u00e4nlaisesta opetuksesta Yksimielisyyden ohje sanoutuu selvin sanoin irti: \u201dOn siis t\u00e4ydell\u00e4 syyll\u00e4 hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 Trenton kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ett\u00e4 kaikki muutkin samanlaiset mielenilmaukset, joiden mukaan me s\u00e4ilyt\u00e4mme pelastuksen hyvi\u00e4 tekoja tekem\u00e4ll\u00e4 tai ainakin osaksi s\u00e4ilyt\u00e4mme ja pid\u00e4mme omanamme kerran saamamme uskonvanhurskauden tai uskon itsens\u00e4\u201d (FC-SD 4, 35).<\/p>\n
N\u00e4in torjutaan majorilaisuuden v\u00e4ite, jonka mukaan hyv\u00e4t teot ovat pelastuksen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Syy on vanhurskauttamisopillinen. Majorin v\u00e4itett\u00e4 ei saa \u201dpuolustella eik\u00e4 kaunistella, vaan se torjutaan ja hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n kirkkojemme piirist\u00e4 valheellisena ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u201d (FC-SD 4, 29). Majorilaisuuden torjuminen ei silti tarkoita von Amsdorfin v\u00e4itteen hyv\u00e4ksymist\u00e4. Vaikka von Amsdorfin v\u00e4itteen tarkoitus oli hyv\u00e4, koska sill\u00e4 vastustettiin hyviin tekoihin luottamista vanhurskauttamisessa, se hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n Yksimielisyyden ohjeessa v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. V\u00e4ite nimitt\u00e4in voidaan tulkita my\u00f6s siten, ett\u00e4 hyv\u00e4t teot sin\u00e4ns\u00e4 olisivat vahingollisia. N\u00e4in ei ole, koska uskon tuottamat hyv\u00e4t teot ovat Jumalan tahto ja k\u00e4sky ja ne kertovat uskon aitoudesta. Siksi von Amsdorfin v\u00e4ite on \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4 ja pahennusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4, koska se turmelee tapoja ja kunniallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja on omiaan synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tukemaan raakaa, surutonta epikurolaista el\u00e4m\u00e4ntapaa\u201d (FC-SD 4, 39). Sit\u00e4 ei tule k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, koska se tukisi lihallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja antinominismia. Majorilainen kiista ratkaistiin siten, ett\u00e4 uskon ja hyvien tekojen suhde pysyi oikeana: hyv\u00e4t teot ovat uskon seurauksena v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, mutta ne eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t autuuteen eiv\u00e4tk\u00e4 uskon s\u00e4ilymiseen.<\/p>\n
Oikea oppi hyvist\u00e4 teoista on mahdollista vain silloin, kun on oikea oppi vanhurskauttamisesta. Muutoin uskon ja tekojen j\u00e4rjestys v\u00e4\u00e4ristyy. Stefan Pr\u00e4toriuksen kanssa on helppo olla samaa mielt\u00e4: \u201dJumalalle kiitos, ett\u00e4 tied\u00e4mme, ettei uskovaisen tarvitse tehd\u00e4 hyvi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen helvetti\u00e4 tahi voittaakseen itselleen taivasta, koska se jo on meille kalliisti ostettu ja sielumme lunastettu syv\u00e4st\u00e4 helvetist\u00e4, vaan ainoastaan kiitollisuudesta, iloisesti ja vapaaehtoisesti, niin kauan kuin meiss\u00e4 on pisarakaan verta, koska emme ole itsemme omat, vaan h\u00e4nen, joka meid\u00e4t on lunastanut\u201d (Uskovaisten hengellinen aarreaitta, s. 429, vuoden 1957 painos).<\/p>\n
Alustus Concordia-piiriss\u00e4 14.2.2012<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Juha Huotari, teol. kand. ja Jukka Huotari, teol. kand., Kirkkonummi Esityksen toinen osa. Ensimm\u00e4inen osa julkaistiin numerossa 3\/2012 Omantunnon varma lohdutus T\u00e4m\u00e4n mukaisesti artikla (viittaa Augsburgin tunnustuksen puolustukseen eli Apologiaan) perustelee Kristuksen kunnian lis\u00e4ksi uskonvanhurskautta ihmisen omantunnon varmuudella. Perustelu on seurausta Kristuksen ty\u00f6st\u00e4. Ihmisten tekem\u00e4t teot eiv\u00e4t kuulu vanhurskauttamiseen eli pelastus ei riipu ihmisen teoista, […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[251,17,266,34,131],"tags":[140,181,180,182,5,162,277],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1616"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1616"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1616\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1618,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1616\/revisions\/1618"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1616"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1616"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1616"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}