SAKRAMENTTI ANSAITSEE PALVONTAMME JA SE PYSYY SAKRAMENTTINA KOMMUUNION P\u00c4\u00c4TYTTY\u00c4<\/p>\n
Tom G. A. Hardt, teol. tri, Ruotsi (1934 \u2013 1998)<\/p>\n
Vaikka latinalainen kristologia jo 1100-luvulla yleisesti kiisti Kristuksen ruumiilta palvonnan, s\u00e4ilyi sakramentin palvonta messussa kuitenkin vakaana l\u00e4pi keskiajan. Sen teoreettinen perusta oli k\u00f6yh\u00e4nlainen: palvonnan sanottiin kohdistuvan Jumalaan, joka oli l\u00e4sn\u00e4 sakramentin \u201dohessa\u201d. Vasta luterilaisen reformaation palatessa Kyrilloksen kristologiaan ehtoollisen palvonta saa luonnollisen motivaation. Kristuksen inhimillinen luonto on osallinen jumalallisen luonnon ominaisuuksiin ja ottaa t\u00e4ysin varauksetta vastaan messua viett\u00e4v\u00e4n seurakunnan riemullisen palvonnan. Skolastiikan pystytt\u00e4m\u00e4 muuri Luojan ja h\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4 kaatui. Tutkimus on l\u00e4hes yksimielisesti my\u00f6nt\u00e4nyt \u2013 ja usein my\u00f6s valittanut \u2013, ett\u00e4 Luther itse on koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan harjoittanut, opettanut ja puolustanut sakramentin adoraatiota (palvontaa). H\u00e4m\u00e4r\u00e4n peittoon sen sijaan on j\u00e4\u00e4nyt se, ett\u00e4 luterilaisuus joutui k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kysymyksest\u00e4 suuren, opillisen taistelun, joka jatkui aina luterilaisten tunnustuskirjojen p\u00e4\u00e4tt\u00e4miseen asti, ja ett\u00e4 gneesioluterilaisuuden \u2013 aitoluterilaisuuden \u2013 juhla filippisteist\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Saksan ruhtinaskunnassa saadun voiton j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4ttyi rukoukseen, jossa Jumalaa pyydettiin suojelemaan oppi vanhurskauttamisesta uskon kautta ja oppi sakramentin palvonnasta. Er\u00e4s Yksimielisyyden ohjeen laatijoista v\u00e4ittelin tohtoriksi sakramentin palvonnasta, ja h\u00e4nen vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4\u00e4n toimi er\u00e4s toinen Yksimielisyyden ohjeen alkuunpanijoista. Sakramentin palvonnalla ei ole tietenk\u00e4\u00e4n koskaan haluttu h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 sakramenttia armonv\u00e4lineen\u00e4, sit\u00e4 ett\u00e4 se on Jumalan lahja ihmisille. Sakramentin roolia kirkossa ei ole kuitenkaan koskaan sill\u00e4 selitetty tyhjent\u00e4v\u00e4sti, vaan se on pikemminkin l\u00e4hde, joka antoi aiheen my\u00f6s ylistykselle ja kiitokselle.
\nLuther on erityisess\u00e4 kirjassa \u201dSakramentin palvonnasta\u201d k\u00e4sitellyt tarkoin sakramentin adoraatiota. H\u00e4nen mukaansa palvonta voi olla sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkonaista. Ulkonaista palvontaa osoitetaan lankeamalla maahan, notkistamalla polvea ja kumartamalla. Luther tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samalla tavalla k\u00e4ytt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n hovis\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan ruhtinaiden edess\u00e4, eik\u00e4 se siis itsess\u00e4\u00e4n kuulu vain Kuninkaitten Kuninkaalle osoitettuun kunnioitukseen alttarin sakramentissa. Sis\u00e4inen palvonta, jonka on liitytt\u00e4v\u00e4 ulkonaiseen, jotta siit\u00e4 tulisi kristillist\u00e4 palvontaa, on \u201dsyd\u00e4men osoittamaa kunnioitusta ja syd\u00e4men kumartamista, jolla osoitat ja tunnustat syd\u00e4mesi pohjasta, ett\u00e4 sin\u00e4 olet h\u00e4nen luomansa ja h\u00e4nelle alamainen olento\u201d. Sis\u00e4inen palvonta edellytt\u00e4\u00e4 pelastavaa uskoa: \u201dsyd\u00e4mellist\u00e4 luottamusta ja el\u00e4v\u00e4n uskon oikeaa turvautumista (h\u00e4neen).\u201d Sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 jopa \u201duskon suurimpana ty\u00f6n\u00e4 Jumalaa kohtaan\u201d. Luojaa voidaan kyll\u00e4 palvoa my\u00f6s ilman sakramentin viettoa ja ilman erityisi\u00e4 eleit\u00e4. Jumalan suuruus voi vallata ihmisen milloin tahansa. Luther pit\u00e4\u00e4 sakramentin palvontaa adiafora-asiana, jota voidaan harjoittaa, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 harjoittamattakin. Se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 Luther sallisi kenenk\u00e4\u00e4n julistaa avoimesti, ett\u00e4 sakramentin palvonta on kielletty\u00e4: \u201dSe joka uskoo, niin kuin uskosta on opetettu, ei totisesti voi synti\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiilta ja verelt\u00e4 kunnioitustaan.\u201d Koska emme kuitenkaan ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet siihen aikaan, jolloin Jumalan palvominen on kristittyjen ainoa teht\u00e4v\u00e4, on adoraatiosta sanottava, ett\u00e4 se tapahtuu, \u201dkun on sen aika ja siihen on tilaisuus\u201d. Apostolitkin istuivat ensimm\u00e4isen ehtoollisen aikana, \u201dhe unohtavat sek\u00e4 palvonnan ett\u00e4 kunnioituksen\u201d. Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dsana opettaa sinua panemaan merkille ja tutkimaan, miksi Kristus on siin\u00e4, ja tekee sinusta sellaisen, ett\u00e4 unohdat (omat) ty\u00f6t ja odotat vain h\u00e4nen tekojaan\u201d. \u201dN\u00e4in k\u00e4y evankeliumia kuunnellessammekin. Jumalan sanalle kuuluu kaikkein suurin kunnia, koska Jumala on siin\u00e4 meit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin Kristus leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4, mutta siit\u00e4 huolimatta me unohdamme kumartaa sille, istumme vain hiljaa paikallamme emmek\u00e4 ajattele sanaa kuunnellessamme ollenkaan, mink\u00e4laista kunnioitusta sille tulisi osoittaa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on adoraation vaihtoehto: usko askartelee syntien anteeksisaamisessa, joka on Kristuksen ruumiissa ja veress\u00e4 ja joka julistetaan asetussanoissa.<\/p>\n
Sakramentin palvontaan n\u00e4hden Luther jakaa ehtoollisen vastaanottajat nelj\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4inen ryhm\u00e4 tekee niin kuin apostolitkin tekiv\u00e4t ensimm\u00e4isell\u00e4 ehtoollisella: se pit\u00e4\u00e4 kiinni uskosta syntien anteeksisaamiseen testamentin sanojen mukaan ja unohtaa adoraation: \u201dN\u00e4m\u00e4 ovat varmimmat ja parhaat.\u201d Toinen ryhm\u00e4 koostuu niist\u00e4, jotka \u201dt\u00e4ss\u00e4 uskossa harjaantuneina tekev\u00e4t omaakin ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja palvovat Kristusta hengellisesti sakramentissa, ts. syd\u00e4mens\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4 he kumartavat ja tunnustavat h\u00e4net Herrakseen, joka vaikuttaa heiss\u00e4 kaiken, ja ulkonaisesti ja kumartuvat, painavat p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja lankeavat ruumiillisesti polvilleen ilmaistakseen sis\u00e4isen palvontansa\u201d. Kolmas ryhm\u00e4 palvoo ilman eleit\u00e4. Nelj\u00e4s palvoo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n eleill\u00e4\u00e4n, joka on tekopyhyytt\u00e4. Luther on osoittanut, ett\u00e4 n\u00e4in k\u00e4y paavikunnassa, jossa osoitetaan pelkk\u00e4\u00e4 ulkonaista, inhimillist\u00e4 kunnioitusta Kristukselle h\u00e4pe\u00e4ksi, koska se tapahtuu ilman sanan uskoa luovaa valaistusta. Yhteenvetona Luther sanoo: \u201dYht\u00e4 kaikki n\u00e4et, ettei sakramentin palvominen ole vaaratonta silloin, kun sana ja usko j\u00e4\u00e4v\u00e4t sivuun, niin ett\u00e4 pid\u00e4n melkein parempana olla apostolien kanssa palvomatta kuin palvoa meid\u00e4n kanssamme. En sano, ett\u00e4 on v\u00e4\u00e4rin palvoa, vaan ett\u00e4 edellisest\u00e4 tapauksesta ei koidu niin suurta vaaraa kuin j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4; sill\u00e4 luonto alkaa helposti luottaa omiin t\u00f6ihins\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Jumalan teot vaille huomiota, ja sit\u00e4 sakramentti ei sied\u00e4. Kuinka min\u00e4 sen sanoisin? Sakramenttia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kaikissa Jumalan teoissa t\u00e4ytyy olla kristittyj\u00e4 mukana. Miss\u00e4 kristityt puuttuvat, siell\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin huolimatta siit\u00e4, palvotaanko sakramenttia vai ei.\u201d Asia on toisin sanoen niin, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 toimitetaan, vaatii oikeaa kristillist\u00e4 uskoa, ja miss\u00e4 se puuttuu, siell\u00e4 kaikki menee kieroon. Asiallisesti katsoen adoraatio ei siis ole sen riskialttiimpaa kuin muutkaan ty\u00f6t, sill\u00e4 kaikkia tekojamme uhkaa omanvanhurskauden vaara. Lutherin \u201dmelkein\u201d on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 varoitukseksi varjella sakramenttia muuttumasta liturgiseksi komeudeksi, johon armonv\u00e4line hukkuu. T\u00e4m\u00e4 vaara selittyy historiallisesti roomalaiskatolisen kirkon sakramenttik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, joka oli temmattu irti sanasta ja vanhurskauttamisesta: kirkon sakramentti oli halvennettu turuille ja toreille tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kansanjoukon huviksi, eik\u00e4 edes pyh\u00e4ss\u00e4 huoneessa ymm\u00e4rretty puhua siit\u00e4, mit\u00e4 Kristus oikein oli tarkoittanut sakramentilla.
\nOn hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 painottaa sit\u00e4, ett\u00e4 Luther ei tee vanhurskauttamisesta uskon kautta ahdasta, kaikkea s\u00e4\u00e4telev\u00e4\u00e4 pakollista periaatetta, joka sanelee kommunikantille [ehtoollisvieraalle], mit\u00e4 h\u00e4nen on lupa tehd\u00e4. Tosin Kristus ei tullut maan p\u00e4\u00e4lle palveltavaksi, vaan palvelemaan, mutta h\u00e4n ei torjunut milloinkaan uskon spontaania adoraatiota, jota esimerkiksi \u201dkolme kuningasta osoitti seimell\u00e4, sokea ja monet muut\u201d. Vanhurskauttaminen uskon kautta ja sakramentin jakama armo m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4, kuinka kristitty toimii sakramentin vietossa, koska ne antavat Hengen lahjan, mutta ne eiv\u00e4t ole koulumestareita, jotka sormi pystyss\u00e4 sanovat, mit\u00e4 kristitty saa tehd\u00e4 ja mik\u00e4 t\u00e4ytyy j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4: \u201dJos ensin harjoitat uskoa ensimm\u00e4iseen kohtaan, nimitt\u00e4in (uskoa) sanoihin, silloin sakramentin palvonta syntyy helposti itsest\u00e4\u00e4n, ja jos sit\u00e4 ei synny, et tee synti\u00e4.\u201d Kristitty ihminen on vapaa. T\u00e4h\u00e4n on kuitenkin lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Lutherin uskon k\u00e4site on sin\u00e4ns\u00e4 luonteeltaan palvontaa. Uskohan on luottamusta siihen, ett\u00e4 Kristus on omaksumassaan ihmisyydess\u00e4 voittanut syyllisyyden: \u201dUsko on oikeaa palvontaa, kun (nimitt\u00e4in) uskon, ett\u00e4 tuossa on h\u00e4nen lihansa ja verens\u00e4, minun edest\u00e4ni annettu ja vuodatettu.\u201d Uskon valon valtaamana kristitty seisoo teurastetun Jumalan Karitsan edess\u00e4, joka on tullut sakramentin ulkoisissa muodoissa h\u00e4nen luokseen, ja h\u00e4n panee luottamuksensa yksin Karitsaan kaiken pelastuksen l\u00e4hteen\u00e4. T\u00e4m\u00e4 luottamus, joka pit\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumista ja verta Jumalan suurimpana lahjana, on itsess\u00e4\u00e4n palvontaa, ei siksi, ett\u00e4 se synnytt\u00e4\u00e4 kiitosta ja palvontaa j\u00e4lkik\u00e4teen, vaan siksi, ett\u00e4 se sellaisenaan antaa Jumalalle suurimman kunnianosoituksen: uskon h\u00e4nen anteeksiantavaan kaikkivaltaansa uuden liiton uhrissa.
\nViel\u00e4 joitakin kuukausia ennen kuolemaansa Luther antaa spontaanin ja varauksettoman tunnustuksensa sakramentin palvonnalle: \u201dSuuresti kunnioitetussa alttarin sakramentissa, jota meid\u00e4n on syyt\u00e4 palvoa kaikella kunnioituksella, ojennetaan ja vastaanotetaan totisesti HERRAN Jeesuksen Kristuksen luonnollinen ruumis ja veri, olkoot jakaja ja vastaanottaja arvollisia tai arvottomia.\u201d Sanat \u201dmeid\u00e4n on\u201d tuskin kumoavat sit\u00e4, mit\u00e4 edell\u00e4 on sanottu kommunikantin vapaudesta menetell\u00e4 oman hartautensa mukaan. Lutherin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 sanamuoto on k\u00e4rjistyksineen oikeastaan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4. Sekin usko, joka omistautuu kokonaan Golgatan uhrissa ojennetulle syntien anteeksisaamisen ihmeelle, tiet\u00e4\u00e4 ottavansa hostiassa (ehtoollisleip\u00e4) ja viiniss\u00e4 vastaan Vapahtajan, joka ansaitsee palvontamme, eik\u00e4 usko halua milloinkaan kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jeesukselle kuuluu h\u00e4nen sakramentissaan kaikki palvonta, ylistys ja kunnia. Erityisesti silloin, kun ihmiset, jotka kielt\u00e4v\u00e4t l\u00e4sn\u00e4olon ihmeen, karkaavat palvontaa vastaan, vapaasti noudatettavasta seremoniasta tulee spontaanisti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja tunnustautuminen reaalipreesenssiin saa tarpeen vaatiman profiilinsa puhumalla palvonnan ansainneesta sakramentista, latinaksi Lutherin omin k\u00e4sin kirjoittamana: \u201deucharistia venerabilis & adorabilis\u201d (kunnioitettava ja palvottava eukaristia).
\nAina my\u00f6h\u00e4iskeskiajalta asti adoraatioon liittyi latinalaisessa kristikunnassa ns. elevaatio, jolloin pappi kohotti ensin vihityn ehtoollisleiv\u00e4n ja sen j\u00e4lkeen konsekroidun kalkin. N\u00e4in korotetun eukaristisen Vapahtajan puoleen on vuosisatojen kuluessa virrannut mahtava rukousten ja kiitosten vy\u00f6ry. Luther asettui henkil\u00f6kohtaisesti jakamattomin mielin puolustamaan t\u00e4t\u00e4 traditiota, ja sakramenttia palvovat Anhaltin ruhtinasveljekset todistavat Lutherin k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 messussa: \u201dOlemme n\u00e4hneet Lutherin heitt\u00e4ytyv\u00e4n maahan vakavana ja kunnioittaen palvomaan Kristusta, kun sakramentti kohotettiin.\u201d Luther s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 elevaation molemmissa messukaavoissaan. Yksinkertaisemmassa saksalaisessa messussa elevaatio tapahtuu \u201dsaksalaisen Sanctuksen\u201d aikana, joka on vuoden 1701 suomalaisessa virsikirjassa numero 108: \u201dEsaiall\u2019 profeetall\u2019 tapahtui, Ett\u2019 Herra kunniassans\u2019 h\u00e4nell\u2019 n\u00e4kyi ja korkiall\u2019 istuimell\u2019 istui\u2026\u201d Lutherin hymnin mahtavissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ssanoissa: \u201dKaiken maan h\u00e4n kunniallans\u2019 t\u00e4ytt\u00e4nyt on. Wapisit pihtipielet t\u00e4st\u2019 huudost\u2019, Huone t\u00e4ytettiin sawust\u2019 ja tuoksust\u2019\u201d puhuu vakaumus siit\u00e4, ett\u00e4 Wittenbergin seurakunnan kirkko on Herran Sebaotin ilmestymisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 samoin, kuin kerran Jerusalemin temppeli. \u201dMe s\u00e4ilyt\u00e4mme kohottamisen Jesajan Pyh\u00e4n t\u00e4hden, sill\u00e4 seh\u00e4n k\u00e4y hyvin yksiin kohottamisen kanssa, sill\u00e4 se laulaa Jumalasta, kuinka h\u00e4n istuu hallitsijana valtaistuimellaan (sanat ovat er\u00e4\u00e4st\u00e4 Lutherin kirjeest\u00e4, toim. huom.).\u201d
\nKohottamisen poistaminen jumalanpalveluksesta Wittenbergiss\u00e4 vuonna 1542 ei johtunut Lutherista, joka joutui vain tapahtuneen tosiasian eteen. Luther ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut koskaan pit\u00e4nyt elevaatiota v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 \u2013 se oli tuskin 300 vuotta vanha tapa \u2013, ja h\u00e4n saattoi tietyist\u00e4 syist\u00e4 sek\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4 ett\u00e4 puolustaa sen poisj\u00e4tt\u00e4mist\u00e4. Tosin hyvin pian n\u00e4kyy todistuksia siit\u00e4, ett\u00e4 elevaation poisj\u00e4tt\u00e4minen oli Lutherin mielest\u00e4 heikent\u00e4nyt sakramentin arvostusta. H\u00e4n kirjoittaa itse: \u201dJos joskus koittaa aika, jolloin elevaatio on taas aiheellinen, silloin seurakunta saa j\u00e4lleen vapaasti ja ilman vaaraa kohottaa sakramentin.\u201d \u201dJos joudutaan siihen, ett\u00e4 elevaatio tulee taas tarpeelliseksi harhaopin tai muun syyn vuoksi, silloin meid\u00e4n on otettava se j\u00e4lleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.\u201d Kun luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat vapaudesta ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n jo poistettuja kirkkotapoja, osoitti \u2013 huomatkaapa t\u00e4m\u00e4 \u2013 er\u00e4s adiafora-osan kirjoittajista, Nicolaus Selneccer, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan l\u00e4hinn\u00e4 juuri vapautta ottaa j\u00e4lleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n elevaatio t\u00e4ss\u00e4 siteerattujen Lutherin sanojen mukaan. Vastustus, joka t\u00e4n\u00e4\u00e4n kohdistuu elevaatioon, vahvistaa mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin sen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja sen, ett\u00e4 se aika on koittanut, josta Luther ja Selneccer ovat puhuneet. Kun sakramentin kohottaminen torjutaan, sen takaa paljastuu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti halu paeta todellista l\u00e4sn\u00e4oloa, konsekraation voimaa ja objektiivisen uskon vaatimusta el\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4 vastoin ihmisen hurskasta subjektiivisuutta.
\nTom G. A. Hardt, Alttarin sakramentti, s. 69 \u2013 75. Pieks\u00e4m\u00e4ki 1992. Sley-Kirjat. Teokseen sis\u00e4ltyv\u00e4t viitteet j\u00e4tetty pois.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
SAKRAMENTTI ANSAITSEE PALVONTAMME JA SE PYSYY SAKRAMENTTINA KOMMUUNION P\u00c4\u00c4TYTTY\u00c4 Tom G. A. Hardt, teol. tri, Ruotsi (1934 \u2013 1998) Vaikka latinalainen kristologia jo 1100-luvulla yleisesti kiisti Kristuksen ruumiilta palvonnan, s\u00e4ilyi sakramentin palvonta messussa kuitenkin vakaana l\u00e4pi keskiajan. Sen teoreettinen perusta oli k\u00f6yh\u00e4nlainen: palvonnan sanottiin kohdistuvan Jumalaan, joka oli l\u00e4sn\u00e4 sakramentin \u201dohessa\u201d. Vasta luterilaisen reformaation palatessa […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[251,87,17,279],"tags":[90,5,128,295,68],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1590"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1590"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1590\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1591,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1590\/revisions\/1591"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1590"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1590"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1590"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}