G. A. Danell, tuomiorovasti, Ruotsi<\/p>\n
Lienee yleisesti tunnettua, ett\u00e4 Lutherin l\u00e4heisimpienkin keskuudessa esiintyi k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n \u2013 toisin kuin he itse \u2013 oli s\u00e4ilytt\u00e4nyt joukon paavillisen hapatuksen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ajatus oli varmaankin syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 h\u00e4nen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja ty\u00f6toverinsa, Wittenbergin kirkkoherra Johannes Bugenhagen, poisti elevaation (ehtoollisaineiden kohottamisen) ehtoollismessusta oppi-is\u00e4n poissa ollessa t\u00e4m\u00e4n suureksi suruksi. Lutherhan itse tarkoitti, ett\u00e4 elevaatiolla alleviivataan n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla sit\u00e4, mit\u00e4 leiv\u00e4lle ja viinille oli tapahtunut: T\u00e4m\u00e4 on Kristuksen ruumis, t\u00e4m\u00e4 on Kristuksen veri.
\nSaman suhtautumisen kohtaa my\u00f6s omana aikanamme sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 kun joku puolustaa luterilaista oppia ehtoollisesta, nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 leip\u00e4 ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ei ainoastaan vertauskuvia niist\u00e4, niin monet papit ja maallikot pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 palaamisena roomalaiseen transsubstantiaatio-oppiin. Erityisesti on t\u00e4st\u00e4 kysymys, jos \u2013 kuten \u00e4skett\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4 on tapahtunut [Danell viittaa kirjoitteluun, jota k\u00e4ytiin vuonna 1976] \u2013 painotetaan asetussanojen konsekroivaa merkityst\u00e4. Kunnioitettu kollegamme G\u00f6teborgs Stifts-Tidning \u2013lehdess\u00e4 on hiljattain torjunut t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen asetussanojen merkityksest\u00e4 magiana ja legalismina (lainomaisuutena). On luultu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on saanut innoituksensa roomalaiselta ja anglikaaniselta taholta. Yksinkertainen totuus on kuitenkin se, ett\u00e4 en ole noutanut t\u00e4t\u00e4 oppia sen v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4lt\u00e4 kuin itselt\u00e4\u00e4n Martti Lutherilta. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n itse ei ollut oikein aito luterilainen?
\nMaamme t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 [kirjoitettu 1976] huomattavin Martti Lutherin ja klassisen luterilaisuuden ehtoollisn\u00e4kemyksen tuntija, tohtori Tom G. Hardt, on minun varsinainen auktoriteettini t\u00e4ss\u00e4 suhteessa. H\u00e4n on yht\u00e4 selvill\u00e4 roomalais-katolisesta opista kuin kunnioitettu hiippakuntalehti konsanaan, mutta h\u00e4nell\u00e4 lienee suhteellisen nuoresta i\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta enemm\u00e4n tietoa siit\u00e4, mit\u00e4 Luther todella opetti ehtoollisesta.
\nEro roomalaisen transsubstantiaatio-opin ja luterilaisen reaalipreesenssiopin, Kristuksen ruumiin ja veren todellisen l\u00e4sn\u00e4olon leiv\u00e4n ja viinin alla, v\u00e4lill\u00e4 on ennen kaikkea siin\u00e4, ett\u00e4 roomalaisen k\u00e4sityksen mukaan leip\u00e4 ja viini menett\u00e4v\u00e4t asetussanojen lukemisen v\u00e4lityksell\u00e4 substanssinsa (varsinaisen olemuksensa) ja muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, kun taas luterilainen oppi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja viinist\u00e4 niiden ylitse lausutun Kristuksen sanan voimasta \u2013 ilman ett\u00e4 ne lakkaavat olemasta leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 \u2013 tulee Kristuksen ruumis ja veri.
\nRoomalainen transsubstantiaatio-oppi torjutaan Yksimielisyyden ohjeessa hyvin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti harhaoppina. Mutta on aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oppi on paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 luterilaista kuin reformoitua oppia, joka kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 leip\u00e4 ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ja pit\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 aineita ainoastaan vertauskuvina. Roomalainen oppi on virheellinen filosofinen yritys selitt\u00e4\u00e4 j\u00e4rjellemme k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 totuutta, ett\u00e4 ehtoollisen leip\u00e4 ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri. Mutta yksinkertainen maallikko, joka yksinkertaisesti uskoo saavansa ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, saa aivan varmasti sen my\u00f6s roomalaisessa messussa \u2013 edellytt\u00e4en, ettei h\u00e4nelt\u00e4 ev\u00e4t\u00e4 ehtoollismaljaa, kuten usein yh\u00e4 tapahtuu. Sit\u00e4 vastoin Luther on sill\u00e4 kannalla, ett\u00e4 reformoidut, jotka kielt\u00e4v\u00e4t Kristuksen ruumiin ja veren l\u00e4sn\u00e4olon leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4, eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saa muuta kuin leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4.
\nEi ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 harhaoppia Luther pit\u00e4\u00e4 vaarallisimpana. Ter\u00e4vin rajalinja ehtoolliskysymyksess\u00e4 ei tosiasiallisesti kulje luterilaisuuden ja roomalaiskatolisen opin v\u00e4lill\u00e4, vaan luterilaisuuden ja reformoidun ehtoollisk\u00e4sityksen v\u00e4lill\u00e4. Puhtaasti vertauskuvallinen ehtoollisoppi vaikuttaa tuhoavasti sakramenttiin. Se on my\u00f6s eri tavoin, viimeksi liberaalin teologian v\u00e4lityksell\u00e4, tunkeutunut kirkkoomme ja levinnyt yli kaikkien rajojen. Sulkematta silmi\u00e4mme roomalaiselta vaaralta t\u00e4ss\u00e4 kohdassa pit\u00e4\u00e4 meill\u00e4 kyll\u00e4 olla kirkkaana edess\u00e4mme, ett\u00e4 suurin vaara uhkaa p\u00e4invastaiselta taholta, reformoidulta taholta, joka kielt\u00e4\u00e4 reaalipreesenssin, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 leip\u00e4 ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ei itsest\u00e4\u00e4n, ei jonkun ihmisen vallan tai voiman nojalla, ei vastaanottamisen t\u00e4hden tai ehtoollisvieraan uskon voimasta, vaan Kristuksen v\u00e4kevien, luovien asetussanojen voimasta. Ett\u00e4 Luther itse omisti asetussanoille t\u00e4m\u00e4n ratkaisevan merkityksen, k\u00e4y ilmi muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n nuhteli ankarasti niit\u00e4 pappeja, jotka eiv\u00e4t erottaneet konsekroitua \u2013 eli siunattua \u2013 ja ei-konsekroitua leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 toisistaan, sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n, samoin kuin kirkkolakimmekin [viittaa Ruotsin kirkon kirkkolakiin kirjoittamisen ajankohtana] m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaati j\u00e4lkikonsekraatiota, ts. asetussanat tuli lukea sen leiv\u00e4n ja viinin ylitse, joka otettiin alttarille j\u00e4lkik\u00e4teen, koska konsekroidut aineet eiv\u00e4t riitt\u00e4neet ehtoollisvieraille.
\nT\u00e4rkeint\u00e4 on tietysti pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4 uskosta, ett\u00e4 ehtoollinen on Kristuksen totinen ruumis ja veri leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4. Mutta on merkillist\u00e4, ett\u00e4 em. taholta tahdotaan saattaa ep\u00e4ilyksen alaiseksi ne, jotka Lutherin kanssa puolustavat asetussanojen konsekroivaa merkityst\u00e4 aivan kuten Luther itse.
\nKun Luther Isossa katekismuksessa tuo esille Augustinuksen sanan, ett\u00e4 \u201dkun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti\u201d (Ev. lut. kirkon tunnustuskirjat 1990, 401), niin on tietysti kyse juuri t\u00e4st\u00e4 Jeesuksen sanasta: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini, t\u00e4m\u00e4 on minun vereni\u201d, jonka pappi lausuu leiv\u00e4n ja viinin ylitse. Kyseess\u00e4 ei ole mik\u00e4 tahansa sana. T\u00e4m\u00e4 ei varmasti ole mit\u00e4\u00e4n magiaa tai taikatemppu, kuten hiippakunnan lehti arvelee. Kristus itse toimii oman voimallisen sanansa v\u00e4lityksell\u00e4. Pappi on h\u00e4nen suunsa, v\u00e4likappale h\u00e4nen toiminnalleen.
\nOn my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 panna merkille ero Kristuksen hengellisen, henkil\u00f6kohtaisen l\u00e4sn\u00e4olon \u2013 miss\u00e4 tahansa kaksi tai kolme on koolla h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n, sanassa ja rukouksessa \u2013 v\u00e4lill\u00e4 ja h\u00e4nen sakramentaalisen l\u00e4sn\u00e4olonsa v\u00e4lill\u00e4 leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4, jossa h\u00e4nen ruumiinsa ja verens\u00e4 ovat yliluonnollisella \u2013 niin, juuri metafyysisell\u00e4 \u2013 tavalla liittynein\u00e4 leip\u00e4\u00e4n ja viiniin h\u00e4nen sanansa voimasta. T\u00e4ss\u00e4 voidaan ajatella h\u00e4nen ruumiillista yl\u00f6snousemustaan. Saatettuaan ja t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 loppuun ristill\u00e4 h\u00e4n uskoi henkens\u00e4 Is\u00e4n k\u00e4siin. H\u00e4nen ruumiinsa pantiin hautaan, h\u00e4n nousi kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja astui yl\u00f6s taivaaseen, josta h\u00e4n tulee takaisin samassa kirkastetussa ihmisruumiissa viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on niit\u00e4, jotka kielt\u00e4v\u00e4t tai selitt\u00e4v\u00e4t pois h\u00e4nen ruumiillisen yl\u00f6snousemuksensa sanoen ett\u00e4 \u201dJeesuksen henki el\u00e4\u00e4\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jotakin korkeampaa ja hienompaa. Mutta autuutemme perustus on se, ett\u00e4 Kristus on noussut kuolleista ruumiillisesti. Vastaavalla tavalla tahdotaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla hengellist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa ehtoollisessa. Tietysti h\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 hengellisesti ja henkil\u00f6kohtaisesti koko ehtoollistoimituksessa samoin kuin sanassaan, mutta ehtoollisen erityispiirre on se, ett\u00e4 h\u00e4n on siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s ruumiillisesti leiv\u00e4n ja viinin muodossa voimallisen sanansa nojalla, ja h\u00e4n tekee meid\u00e4t osallisiksi ruumiistaan ja verest\u00e4\u00e4n.
\nVoidaan kysy\u00e4, miten ne, jotka kielt\u00e4v\u00e4t asetussanojen konsekroivan merkityksen, voivat puhtaasti teologisin perustein torjua ehtoollisenvieton television v\u00e4lityksell\u00e4. Minulle t\u00e4m\u00e4 on ratkaiseva perustelu t\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 vastaan, jota vastaan kristittyn\u00e4 t\u00e4ytyy reagoida puhtaan intuitiivisesti.
\nOlisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 (erivivahteisten) Raamattu \u2013 ja tunnustususkollisten keskuudessa itse kukin ja mielell\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 tutkittaisiin uudelleen niin ennakkoluulottomasti kuin mahdollista, mit\u00e4 Luther ja tunnustuskirjat todella opettavat ehtoollisesta. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa vaaditaan, kuten kaikessa asiallisessa tutkimuksessa, n\u00f6yryytt\u00e4 itse kohteen edess\u00e4, ettei arvovaltasyist\u00e4 tai muista syist\u00e4 koeteta muuttaa itse tosiasioita, ett\u00e4 saataisiin ne sopimaan yhteen omien ja oman ryhm\u00e4n mieliajatusten kanssa.
\nKoko kirkollemme on mit\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, ett\u00e4 yleisesti pohditaan Raamatun ja tunnustuskirjojen \u2013 samoin kuin huomattavimman Kirkon opettajamme, Lutherin \u2013 oppia t\u00e4st\u00e4 pyh\u00e4st\u00e4 sakramentista. Se on sit\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4, koska viimeisten vuosikymmenien aikana maassamme on joka tapauksessa tapahtunut ehtoollisen vieton ulkonainen uudistus. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 ehtoollisella k\u00e4yd\u00e4\u00e4n useammin ja piispat saavat ilokseen paremman tilaston viranhoitokertomuksiensa laatimista varten.
\nEhtoollisen ahkerammassa vietossa huomaa sen levottomuutta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n taipumuksen, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ateriasta tehd\u00e4\u00e4n aivan liian ihmisper\u00e4inen yhteysakti. Samoin on j\u00e4ljell\u00e4 aivan liian paljon liberaalista \u201dhengellist\u00e4misest\u00e4\u201d, symbolistisesta (vertauskuvallisesta) ehtoollisn\u00e4kemyksest\u00e4, jonka papit tavallisesti paljastavat siin\u00e4, miten he k\u00e4sittelev\u00e4t leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4. Jos todella uskotaan vakavissaan, kuten Luther, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 on Kristuksen ruumis ja t\u00e4m\u00e4 malja on Kristuksen veri, ei n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 aineita k\u00e4sitell\u00e4 tavallisena leip\u00e4n\u00e4 ja viinin\u00e4. Konsekroituja ja konsekroitavia aineita ei sekoiteta kesken\u00e4\u00e4n. Ei pid\u00e4 konsekroida satam\u00e4\u00e4rin ehtoollisleipi\u00e4 ja suurta maljaa t\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4 viini\u00e4, ett\u00e4 palveltaisiin muutamaa kymment\u00e4 ehtoollisvierasta. Ehtoollismaljaa ei tule vaihtaa jokaista p\u00f6yt\u00e4kuntaa kohti, kuten monissa norlantilaisseurakunnissa, erillispikareita ei pid\u00e4 ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Ehtoollisen runsaampaa viett\u00e4mist\u00e4 tulee seurata tai sen tulee perustua opin uudistukseen kuuliaisuudessa Herramme Jeesuksen Kristuksen asetusta kohtaan.
\nEhtoollinen liittyy yhteen Herramme Jeesuksen Kristuksen jumaluuden kanssa, ei ainoastaan siten, ett\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja viinist\u00e4 tulee h\u00e4nen ruumiinsa ja verens\u00e4 h\u00e4nen jumaluutensa voimasta. Tunnustuskirjamme \u2013 mm. Yksimielisyyden ohje \u2013 viittaa, samoin kuin useat kirkkois\u00e4t, samankaltaisuuteen Kristuksen kanssa erityisell\u00e4 tavalla. Samoin kuin Kristuksen inhimillinen ja jumalallinen luonto ovat yhdistynein\u00e4 toisiinsa yhdess\u00e4 persoonassa, kuitenkin ilman mit\u00e4\u00e4n yhteen sekoittumista tai muuttumista, niin my\u00f6s leip\u00e4 ja viini ovat yhteen liittynein\u00e4, substanssiaan menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4, Kristuksen ruumiin ja veren kanssa ilman mit\u00e4\u00e4n yhteen sekoittumista. Ne ovat yhdistyneet yhdeksi, niin ett\u00e4 Kristus sanoo: \u201dt\u00e4m\u00e4 (leip\u00e4) on minun ruumiini\u201d, \u201dt\u00e4m\u00e4 malja on minun vereni\u201d.
\nLopuksi tahdomme antaa Martti Lutherin itsens\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Yksimielisyyden ohje lainaa h\u00e4nt\u00e4 ahkerasti: \u201dVaikka min\u00e4 sanoisin kaikista maailman leivist\u00e4: T\u00e4m\u00e4 on Kristuksen ruumis, siit\u00e4 ei seuraisi yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Mutta kun me h\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen asetuksensa mukaan sanomme ehtoollisella: \u2019T\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini\u2019, silloin siin\u00e4 on h\u00e4nen ruumiinsa, ei jonkin meid\u00e4n lausumamme hokkuspokkuksen t\u00e4hden vaan h\u00e4nen antamansa k\u00e4skyn voimasta, sen t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n itse on k\u00e4skenyt meid\u00e4n sanoa ja tehd\u00e4 juuri niin ja ett\u00e4 h\u00e4n on sitonut oman k\u00e4skyns\u00e4 ja tekonsa meid\u00e4n lausumiimme sanoihin.\u201d (TK 1990, 527).
\nYksimielisyyden ohje jatkaa sanoen, ett\u00e4 asetussanoja ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa saa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, vaan ne tulee kuuluvasti ja selke\u00e4sti lausua tai laulaa, toisaalta siksi, ett\u00e4 toteltaisiin Kristuksen k\u00e4sky\u00e4 ja kuulijoiden usko siihen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sakramentti olemukseltaan on ja mit\u00e4 se lahjoittaa, her\u00e4isi, vahvistuisi ja lujittuisi Kristuksen sanan v\u00e4lityksell\u00e4, toisaalta my\u00f6s siksi, ett\u00e4 \u201dn\u00e4in tehden on pyhitett\u00e4v\u00e4 eli siunattava ehtoollisaineet, leip\u00e4 ja viini, siihen pyh\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 Kristuksen ruumis ja veri niiden my\u00f6t\u00e4 ojennetaan meille sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi ja juotavaksi. Siit\u00e4 sanoo Paavali: (1. Kor. 10:16) \u2019Siunauksen malja, jonka me siunaamme\u2019; t\u00e4m\u00e4 tapahtuu juuri siten ett\u00e4 me toistamme ja lausumme asetussanat.\u201d (TK 1990, 527) Selvemmin tuskin voidaan tuoda esille asetussanojen konsekroivaa merkityst\u00e4.
\nJos yritet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vanhaa temppua, ett\u00e4 selitet\u00e4\u00e4n Luther itse ep\u00e4luterilaiseksi, ts. sellaiseksi, joka tietyiss\u00e4 suhteissa j\u00e4i paavilaiseen harhaan, niin t\u00e4m\u00e4 on tuomittu ep\u00e4onnistumaan Yksimielisyyden ohjeen sitaatin kautta, koska se pit\u00e4\u00e4 yht\u00e4 huomattavimman oppi-is\u00e4mme lausumien kanssa. Yksimielisyyden ohjeesta on perustellusti sanottu, ett\u00e4 kaikkien todellisten luterilaisten ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse tunnustaa t\u00e4t\u00e4 kirjaa tunnustuskirjaksi, mutta kukaan todellinen luterilainen ei voi olla sit\u00e4 vastaan.
\nN\u00e4in Martti Lutherin voidaan kyll\u00e4 sanoa olleen t\u00e4ydell\u00e4 varmuudella luterilainen my\u00f6s ehtoollisopissaan, ja sit\u00e4 aina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti. Ja niiden, jotka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhtyv\u00e4t h\u00e4nen tunnustukseensa ehtoollisesta, voidaan vastaavasti my\u00f6s sanoa olevan t\u00e4ysin luterilaisia. Samaa ei voi sanoa niist\u00e4, jotka julistavat toista oppia.
\nNya V\u00e4ktaren 6\u20137\/1976
\nSuomennos: Hannu Lehtonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
G. A. Danell, tuomiorovasti, Ruotsi Lienee yleisesti tunnettua, ett\u00e4 Lutherin l\u00e4heisimpienkin keskuudessa esiintyi k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n \u2013 toisin kuin he itse \u2013 oli s\u00e4ilytt\u00e4nyt joukon paavillisen hapatuksen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ajatus oli varmaankin syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 h\u00e4nen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja ty\u00f6toverinsa, Wittenbergin kirkkoherra Johannes Bugenhagen, poisti elevaation (ehtoollisaineiden kohottamisen) ehtoollismessusta oppi-is\u00e4n poissa ollessa t\u00e4m\u00e4n suureksi suruksi. […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[251,87,17,279],"tags":[90,293,147,20,128,280,294],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1586"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1586"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1586\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1593,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1586\/revisions\/1593"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1586"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1586"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1586"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}