Hermann Sasse<\/p>\n
Edell\u00e4 meid\u00e4n on t\u00e4ytynyt k\u00e4yd\u00e4 suuren kiistan vuosia edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n aikaan tehd\u00e4ksemme selv\u00e4ksi sen konsekraatio-opin, jota Luther puolusti Zwingli\u00e4 vastaan. Palaamme nyt vuosien 1527-28 keskusteluun. Lutherin ja Zwinglin lukuisista v\u00e4ittelynaiheista t\u00e4rkeimm\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiin sakramentaalisen sy\u00f6misen ongelma Lutherin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla. Olemme todenneet, ett\u00e4 ehdottomasti suurin ja vaarallisin kaikista \u201dmielett\u00f6myyksist\u00e4\u201d, joita Zwingli Lutherin sakramenttiopista l\u00f6ysi, oli ajatus, ett\u00e4 ruumiillinen sy\u00f6minen voi auttaa sielua. Kaikki muut Zwinglin esitt\u00e4m\u00e4t vastav\u00e4itteet olivat (vaikkakin h\u00e4nen itsens\u00e4 sit\u00e4 tajuamatta) enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n loogisten \u2013 tai, kuten Luther sanoi, \u201dmatemaattisten\u201d \u2013 n\u00e4k\u00f6kohtien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4. T\u00e4llaisia \u201dmielett\u00f6myyksi\u00e4\u201d olivat v\u00e4itteet: ett\u00e4 Jeesus seistess\u00e4\u00e4n maallisessa ruumiissaan opetuslastensa edess\u00e4 viimeisell\u00e4 aterialla oli antanut heille todellisen ruumiinsa ja verens\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi ja juotavaksi; tai ett\u00e4 joka kerta sakramenttia vietett\u00e4ess\u00e4 h\u00e4nen ruumiinsa, joka istui Is\u00e4n oikealla puolella taivaassa, oli l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, monissa paikoissa samanaikaisesti. Vastalause ruumiin sy\u00f6mist\u00e4 vastaan nousi kuitenkin Zwinglin ja h\u00e4nen seuraajiensa syv\u00e4llisist\u00e4 uskonnollisista vakaumuksista. T\u00e4llainen ajatus n\u00e4ytti kristinuskon hengellisen luonteen loukkaamiselta ja lankeemukselta takaisin pakanalliseen materialismiin, er\u00e4\u00e4nlaiselta antropofagialta (ihmissy\u00f6nti) tai teofagialta (Jumalan sy\u00f6minen). Vuonna 1527 kirjoittamassaan kirjassa Antwort, dass diese Worte: Das ist mein Leichnam, ewiglich den alten einigen Sinn haben werden Zwingli toteaa:<\/p>\n
Kristuksen ruumiin sy\u00f6minen on ristiriidassa [kristillisen] uskon kanssa,<\/p>\n
ja lis\u00e4\u00e4 perustelun:<\/p>\n
Kuten ihminen ei el\u00e4 ainoastaan leiv\u00e4st\u00e4, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l\u00e4htee, niin ei sielua voi ravita eik\u00e4 pelastaa mik\u00e4\u00e4n muu kuin Jumalan sana. Eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n pelasta ket\u00e4\u00e4n paitsi sen, jonka Jumala on vet\u00e4nyt Henkens\u00e4 v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n
\tJos Luther itse opettaa, ett\u00e4 vain uskova saa sakramentin tuottaman hy\u00f6dyn, tai jos h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskova saa sen sakramentin ulkopuolellakin, luottamalla evankeliumin lupaukseen, mik\u00e4 sitten on sakramentista saatava erityinen lahja? Mit\u00e4 sellaista sakramentti antaa, jota ei anneta sanan v\u00e4lityksell\u00e4? Edelleen, eiv\u00e4tk\u00f6 Luther ja Zwingli ole yht\u00e4 mielt\u00e4, kuten my\u00f6s my\u00f6hemmin Marburgin artikloissa todettiin, siit\u00e4 ett\u00e4 ratkaisevaa on sakramentin hengellinen nauttiminen, ett\u00e4 ainoastaan hengellinen yhteys on pelastuksen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4? Eik\u00f6 kaiken lis\u00e4ksi itse Jeesus torjunut ajatuksen ruumiillisesta sy\u00f6misest\u00e4 sanoessaan Joh. 6:63:ssa: \u201dHenki on se, joka el\u00e4v\u00e4ksi tekee; ei liha mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyt\u00e4\u201d.
\n\tKoska t\u00e4m\u00e4 Johanneksen evankeliumin 6. luvun kohta oli Zwinglille t\u00e4rkein argumentti Lutheria vastaan, voimme aluksi k\u00e4sitell\u00e4 sit\u00e4 lyhyesti. Olemme jo todenneet merkille pantavan seikan, ettei kumpikaan heist\u00e4 katsonut t\u00e4m\u00e4n kohdan k\u00e4sittelev\u00e4n alttarin sakramenttia; molemmat olivat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus t\u00e4ss\u00e4 luvussa puhui siit\u00e4 hengellisest\u00e4 sy\u00f6misest\u00e4 ja juomisesta, joka oli yksinomaan Kristukseen uskomista. Zwingli oli vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus jakeessa 63 tahtoi antaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6n, jonka mukaan asetussanoja tulisi my\u00f6hemmin tulkita. Luther taas uskoi terveen raamatunselityksen edellytt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 Jeesuksen sanat kertomuksessa tuli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ensin sellaisenaan ja sitten sen selityksen valossa, jonka Paavali antaa kertomuksensa yhteydess\u00e4. Joh. 6 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 asetussanoista k\u00e4sin, ei p\u00e4invastoin. On siis mahdotonta olettaa, ettei Jeesuksen liha \u201dmit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyt\u00e4\u201d.<\/p>\n
Miss\u00e4 henki ja liha ovat toisiaan vastaan pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa, liha ei merkitse Kristuksen lihaa vaan vanhaa Aadamia.<\/p>\n
Muutoin inkarnaatio olisi hy\u00f6dyt\u00f6n. Joh. 6:63 on suunnattu sit\u00e4 kapernaumilaista v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityst\u00e4 vastaan, ett\u00e4 Kristuksen lihaa voitaisiin sy\u00f6d\u00e4 tavallisen lihan tapaan. Kristuksen liha, vaikka se on todellista lihaa, on samanaikaisesti jotakin hengellist\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4nen lihansa ei ole Henke\u00e4 vastaan, vaan se on pikemminkin syntynyt Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n lihan sy\u00f6minen on siksi erotettava toisaalta kapernaumilaisesta v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksest\u00e4, toisaalta manducatio spiritualis (hengellinen sy\u00f6minen) -k\u00e4sityksest\u00e4, joka on ainoastaan uskoa ristiinnaulittuun Kristukseen. T\u00e4m\u00e4 Kristuksen ruumiin sakramentaalinen sy\u00f6minen, joka on kaikkien katolisten ja kaikkien luterilaisten kirkkojen ominaispiirre, on Zwinglin p\u00e4ivist\u00e4 asti ollut tuntematonta kaikille reformoiduille teologeille ja kirkoille. Wycliffin kaltaiset spiritualistit torjuivat sen jo keskiajalla.
\n\tJos kuitenkin hyv\u00e4ksymme Lutherin opin ruumiin sakramentaalisesta sy\u00f6misest\u00e4, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 kysymys, jonka Zwingli esitt\u00e4\u00e4 Lutherille kerta toisensa j\u00e4lkeen: mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 t\u00e4llaisesta sy\u00f6misest\u00e4 on? Luther vastaa: Ei ole meid\u00e4n asiamme kysy\u00e4 t\u00e4llaisia kysymyksi\u00e4 eik\u00e4 vastata niihin. Jos Kristus asetti sakramentin ja kertoi meille: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini\u201d, meid\u00e4n tulee noudattaa h\u00e4nen k\u00e4sky\u00e4\u00e4n ja uskoa h\u00e4nen sanansa. My\u00f6hemmist\u00e4 teologeista Lutherin erottaa h\u00e4nen vastahakoisuutensa esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n teoriaa sakramentin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja siit\u00e4, miten Jumala sen v\u00e4lityksell\u00e4 toimii. Kysymykseen, miksi Kristus asetti sakramentit sanassa olevan evankeliuminsa lis\u00e4ksi, ei voida vastata. Meid\u00e4n on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 se Jumalan tutkimattoman viisauden haltuun. Kuten ihmisj\u00e4rki ei voi vastata kysymykseen: \u201dCur Deus homo?\u201d (Miksi Jumala tuli ihmiseksi), niin emme voi tiet\u00e4\u00e4, miksi Jumala asetti sakramentin, jonka v\u00e4lityksell\u00e4 saamme saman armon, joka meille annetaan Raamatussa. Kukaan ei voi tiet\u00e4\u00e4, miksi Jumalalla on niin monta tapaa antaa meille synnit anteeksi. Luther kielt\u00e4ytyi aina vastaamasta esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin miksi meid\u00e4n pit\u00e4isi ottaa vastaan syntien anteeksianto alttarin sakramentissa sen j\u00e4lkeen kun olemme ottaneet sen vastaan synninp\u00e4\u00e4st\u00f6ss\u00e4; Jumala tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 me tarvitsemme ja miksi sit\u00e4 tarvitsemme. N\u00e4in Luther toistaa Zwinglin kanssa k\u00e4ydyn suuren kiistan vuosina, mit\u00e4 h\u00e4n oli aiemmin opettanut syntien anteeksiannosta sakramentin suurena lahjana. Nyt h\u00e4n kuitenkin pyrkii voimakkaasti liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n anteeksiannon ruumiiseen ja vereen sen sijaan, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 pidett\u00e4isiin vain sanaan liitettyin\u00e4 sinettein\u00e4 tai merkkein\u00e4:<\/p>\n
Siksi se, joka juo t\u00e4st\u00e4 maljasta, totisesti juo Kristuksen tosi veren ja syntien anteeksiannon, tai Kristuksen Hengen, joka saadaan maljassa ja maljan kanssa. T\u00e4ss\u00e4 ei saada pelkk\u00e4\u00e4 uuden liiton tai Kristuksen veren kuvaa tai merkki\u00e4, kuten sopisi juutalaisille vanhassa liitossa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4, kuten muissakin kohdissa, reaalipreesenssin korostaminen johtaa sakramenttik\u00e4sitykseen, jossa sana ja Kristuksen ruumis ja veri ovat tulleet todella yhdeksi, niin ett\u00e4 on mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sakramenttia pelk\u00e4ksi armon merkiksi.
\n\tToinen kehityssuunta Lutherin sakramenttiajattelussa n\u00e4in\u00e4 vuosina on Kristuksen persoonan, ei vain h\u00e4nen ruumiinsa ja verens\u00e4, l\u00e4sn\u00e4olon uusi korostus. T\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 seurausta h\u00e4nen opistaan Kristuksen kaikkialla l\u00e4sn\u00e4olosta. Lis\u00e4ksi painotetaan anteeksiannon seurauksia, erityisesti V\u00e4h\u00e4ss\u00e4 ja Isossa katekismuksessa, jotka ovat eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4 tietol\u00e4hteit\u00e4 Lutherin n\u00e4iden vuosien sakramenttiteologiasta, koska niiss\u00e4 oppi esitet\u00e4\u00e4n ilman polemiikkia.<\/p>\n
Miss\u00e4 on syntien anteeksianto, siin\u00e4 on my\u00f6s el\u00e4m\u00e4 ja autuus. (TK 1990, 312)<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 tunnettu V\u00e4h\u00e4n katekismuksen lausuma osoittaa yksinkertaisimmalla tavalla n\u00e4iden seurausten luonteen. Kuvaillessaan niit\u00e4 tarkemmin Luther k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 perinteisi\u00e4 ajatuksia varhaisemmasta kirkosta, joka piti alttarin sakramenttia ravintona ja l\u00e4\u00e4kkeen\u00e4.<\/p>\n
Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmist\u00e4. Kaste on n\u00e4et alku, siin\u00e4 me synnymme uudesti. Mutta… ihmiseen j\u00e4\u00e4… vanha turmeltunut liha ja veri. Koska viel\u00e4 Perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein v\u00e4symme ja menet\u00e4mme voimamme, toisinaan jopa lankeamme. Siksi on ehtoollinen annettu jokap\u00e4iv\u00e4iseksi laitumeksi ja ravinnoksi, josta usko saa virkistyst\u00e4 ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan t\u00e4ss\u00e4 taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua. Uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4et kuuluu, ett\u00e4 sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edisty\u00e4… (TK 1990, 412)<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 vanha katolinen ajatus ehtoollisesta ravintona, virvoituksena ja sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n vahvistamisen v\u00e4lineen\u00e4 sen kamppailussa synti\u00e4 vastaan on k\u00e4\u00e4nnetty evankeliseksi k\u00e4sitykseksi. Uusi el\u00e4m\u00e4 anteeksiannon hedelm\u00e4n\u00e4 ja sielun vahvuus uskon vahvuutena: n\u00e4in kuuluu luterilaisittain vanha ajatus sakramentin hedelm\u00e4st\u00e4.
\n\tToinen ajatus on se, ett\u00e4 sakramentti k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeeksi. Lainaamme j\u00e4lleen Isoa katekismusta osoittaaksemme, ettei t\u00e4m\u00e4 oppi ole polemiikin tuote:<\/p>\n
…jotka tuntevat heikkoutensa, mieliv\u00e4t siit\u00e4 vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heid\u00e4n tulee pit\u00e4\u00e4 ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkyn\u00e4, joka tuhoaa heiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n olevan myrkyn. T\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen meid\u00e4n on sit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4. Sinun on n\u00e4et m\u00e4\u00e4r\u00e4 saada t\u00e4ss\u00e4 ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, Perkelett\u00e4 ja kaikkea onnettomuutta vastaan. (TK 1990, 417)<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 on paljon v\u00e4itelty \u201dkuolemattomuuden l\u00e4\u00e4ke, kuoleman vastamyrkky\u201d, jota Ignatios jo 100-luvun alussa lainasi Antiokian liturgiasta ja jolla oli niin suuri merkitys kreikkalaisille isille. On totta, ett\u00e4 ajatus esiintyy varsinkin Lutherin kirjoituksissa Zwingli\u00e4 vastaan vuosilta 1527 ja 1528; h\u00e4nell\u00e4 oli erityisi\u00e4 syit\u00e4 korostaa sit\u00e4 silloin spiritualistista k\u00e4sityst\u00e4 vastaan, joka h\u00e4nen vastustajillaan oli Herran ehtoollisesta. Iso katekismus ja Yksimielisyyden ohje (jossa Kristuksen persoonaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 opinkohdassa Joh. 6:48-58:aan ja Efeson kirkolliskokoukseen viitaten kahdesti puhutaan Kristuksen lihasta termill\u00e4 vivificus cibus) kuitenkin todistavat, ettei t\u00e4m\u00e4 oppi ole vain Lutherin yksityinen teoria vaan ett\u00e4 siit\u00e4 on tullut luterilaisen kirkon oppi.
\n\tKohtaamme t\u00e4ss\u00e4 tunnetun kysymyksen, voiko alttarin sakramentilla \u2013 samoin kuin kasteen sakramentilla \u2013 Lutherin mukaan olla ja onko sill\u00e4 vaikutuksia ihmisen ruumiiseen. On aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 edell\u00e4 lainatussa Ison katekismuksen kohdassa kaikki riippuu syntien anteeksiannosta. Anteeksianto vahvistaa sis\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4; se antaa Pyh\u00e4n Hengen, joka tuo ikuisen el\u00e4m\u00e4n. Koska anteeksianto ja Henki ovat kuitenkin sis\u00e4isesti Kristuksen ruumiissa ja veress\u00e4 ja koska ruumiillinen ja hengellinen sy\u00f6minen ja juominen uskovan nauttiessa sakramentin ovat yksi toimitus, Kristuksen ruumis vaikuttaa koko ihmiseen.<\/p>\n
Jumala on n\u00e4et t\u00e4ss\u00e4 lihassa, se on Jumalan lihaa, Hengen lihaa. Se on Jumalassa ja Jumala on siin\u00e4. Siksi se on el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja antaa kaikille, jotka sy\u00f6v\u00e4t [siis kelvollisesti], heid\u00e4n ruumiilleen ja sieluilleen, el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ei ole merkitykset\u00f6n, satunnainen ajatus, sivutuote Lutherin taistelusta Zwingli\u00e4 vastaan. Ajatus, ett\u00e4 sakramentti on tarkoitettu koko ihmiselle, ruumiille ja sielulle, on pikemminkin Lutherin sakramenttiopin perustavia aineksia. Se esiintyy my\u00f6s kasteen yhteydess\u00e4 Isossa katekismuksessa. Se on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 inkarnaatio-oppiin, aivan kuten se oli kreikkalaisille isille.
\n\tT\u00e4m\u00e4 ajatus on eniten arvostelua her\u00e4tt\u00e4nyt kohta Lutherin sakramenttiopissa. Paitsi ett\u00e4 Zwingli, Calvin ja my\u00f6hemm\u00e4t reformoidut kirkot torjuivat sen, my\u00f6s nykyajan luterilaisuus (merkille pantavana poikkeuksena muutama teologi, kuten Sommerlath ja Elert) on pit\u00e4nyt ajatusta, ett\u00e4 ruumiillinen sy\u00f6minen ja juominen voisi antaa sielulle ikuisen siunauksen ja ett\u00e4 Jumalan armo vaikuttaa my\u00f6s ruumiiseemme, ei-kristillisen uskonnon j\u00e4\u00e4nteen\u00e4. Ei kuitenkaan pid\u00e4 unohtaa, ett\u00e4 Luther saattoi vedota paitsi vanhoihin isiin my\u00f6s Uuteen testamenttiin. Ei ole sattuma, ett\u00e4 Joh. 6 esiintyy t\u00e4ss\u00e4 raamattuperusteena. Sakramentin ja viimeisten tapahtumien v\u00e4lill\u00e4 on yhteys. Kaste suuntautuu kohti ruumiin yl\u00f6snousemusta, samoin alttarin sakramentti. Se, ett\u00e4 kasteen ja Herran ehtoollisen sakramentit ennakoivat tulevaa, yl\u00f6snousemistamme ja t\u00e4ydellist\u00e4 yhdistymist\u00e4mme Kristukseen, on Uuden testamentin oppi. Sit\u00e4, miten sakramentilla voi olla t\u00e4llaisia vaikutuksia, Raamattu ei kerro. Siksi Luther ei koskaan yrit\u00e4 vastata t\u00e4h\u00e4n kysymykseen, josta my\u00f6s skolastikot keskustelivat. H\u00e4nelle riitti tieto, ett\u00e4 Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottamisen ja tulevan kirkkautemme v\u00e4lill\u00e4 on yhteys. Mit\u00e4 ihmisj\u00e4rki t\u00e4llaisesta yhteydest\u00e4 saattaakin ajatella, Luther tiesi, ett\u00e4 pyh\u00e4n Raamatun mukaan ihmisen sielun lis\u00e4ksi my\u00f6s h\u00e4nen ruumiinsa on Jumalan lunastusty\u00f6n kohde. Vastoin platonistista ruumiin ja sielun erottamista h\u00e4n puolusti raamatullista antropologiaa Zwingli\u00e4 vastaan. Jeesus ei ollut vain sielujen Vapahtaja vaan my\u00f6s hyv\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. H\u00e4nen parantamisihmeens\u00e4 ja h\u00e4nen toimimisensa maailman Vapahtajana kuuluvat oleellisesti yhteen. Ne liittyiv\u00e4t h\u00e4nen saarnaamiseensa, samoin kuin sakramentit liittyv\u00e4t kirkon saarnaamiseen. Sakramenttien tavoin niill\u00e4 on lopunajallinen merkitys: ne ennakoivat koko ihmisen, ruumiin ja sielun, tulevaa lunastusta (Matt. 11:5; Luuk. 4:18; 1. Kor. 15:42s; Ilm. 21:4). Apostolitkin tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 paitsi yl\u00f6snousemuksemme j\u00e4lkeiset kirkastetut ruumiimme my\u00f6s nykyiset ruumiimme, kaikesta heikkoudesta ja syntisyydest\u00e4 huolimatta, ovat \u201dKristuksen j\u00e4seni\u00e4\u201d (1. Kor. 6:15) ja \u201dPyh\u00e4n Hengen temppeli\u201d (jae 19). T\u00e4t\u00e4 suurta Uuden testamentin totuutta Luther puolusti Zwinglin idealismia vastaan v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n suuressa kiistassa, ett\u00e4 meid\u00e4n ruumiimmekin ovat osallisia armosta, jonka Kristus sakramenttiensa v\u00e4lityksell\u00e4 antaa.
\nHermann Sasse, s. 132\u2013137. \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini.\u201d Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesenssin puolesta. Suom. Jarmo Heikkil\u00e4. Vaasa 2011. Concordia ry. T\u00e4st\u00e4 tekstijaksosta on j\u00e4tetty viitteet pois. Asiasta kiinnostuneet l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t runsaan viiteapparaatin ko. teoksesta. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hermann Sasse Edell\u00e4 meid\u00e4n on t\u00e4ytynyt k\u00e4yd\u00e4 suuren kiistan vuosia edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n aikaan tehd\u00e4ksemme selv\u00e4ksi sen konsekraatio-opin, jota Luther puolusti Zwingli\u00e4 vastaan. Palaamme nyt vuosien 1527-28 keskusteluun. Lutherin ja Zwinglin lukuisista v\u00e4ittelynaiheista t\u00e4rkeimm\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiin sakramentaalisen sy\u00f6misen ongelma Lutherin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla. Olemme todenneet, ett\u00e4 ehdottomasti suurin ja vaarallisin kaikista \u201dmielett\u00f6myyksist\u00e4\u201d, joita Zwingli Lutherin sakramenttiopista l\u00f6ysi, […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[271,87,17,279],"tags":[90,281,56,5,280],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1475"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1475"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1475\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1615,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1475\/revisions\/1615"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1475"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1475"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1475"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}