Juha Huotari, teol. kand. ja Jukka Huotari, teol. kand.<\/p>\n
Aiheemme on Augsburgin tunnustuksen puolustuksen XX artikla eli hyv\u00e4t teot. T\u00e4m\u00e4 artikla puolustaa sit\u00e4 Augsburgin tunnustuksessa ilmaistua Jumalan sanan erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja muuttumatonta oppia, joka opettaa uskonvanhurskautta. Ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen t\u00e4hden uskon kautta, ilman ihmisen omia ansioita tai tekoja. T\u00e4t\u00e4 uskoa sitten seuraavat hyv\u00e4t teot, mutta niihin ei luoteta eik\u00e4 niit\u00e4 pidet\u00e4 min\u00e4\u00e4n ansioina Jumalan edess\u00e4. T\u00e4t\u00e4 Rooma ei hyv\u00e4ksynyt, vaan hy\u00f6kk\u00e4si Augsburgin tunnustuksessa esitetty\u00e4 puhdasta Jumalan sanan oppia vastaan v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 vanhurskauttamiseen tarvitaan uskon lis\u00e4ksi ihmisen omia tekoja. Rooma nimitt\u00e4in opettaa, ett\u00e4 tekoja on teht\u00e4v\u00e4 ennen vanhurskauttamista ja uskon s\u00e4ilytt\u00e4miseksi vanhurskauttamisen j\u00e4lkeen. Rooman opetus tekojen paikasta ja luonteesta on vastoin Raamattua. N\u00e4in huomaamme, ett\u00e4 jos ei opeteta oikein uskonvanhurskaudesta, ei voi opettaa oikein hyvist\u00e4 teoista. Vanhurskauttamisopilla ja opilla hyvist\u00e4 teoista on kiinte\u00e4 yhteys. Pieper kirjoittaa: \u201dOn mahdotonta opettaa pyhityst\u00e4 ja hyvi\u00e4 tekoja raamatullisessa mieless\u00e4 opettamatta samalla vanhurskautusta, koska ainoa vaikutin pyhitykseen ja hyviin tekoihin, mit\u00e4 meill\u00e4 on, on Jumalan Kristuksessa osoittama sula armo (Room. 12:1; 2. Kor. 8:9)\u201d (Kristillinen dogmatiikka, s. 399, vuoden 1995 painos).<\/p>\n
Alustuksen rakenne on seuraava. Ensimm\u00e4iseksi (I) k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Rooman kirkon oppia hyvist\u00e4 teoista, koska Augsburgin tunnustuksen puolustus (Apologia) on vastausta Rooman kirkon tuottamaan Augsburgin tunnustuksen Kumoamukseen. N\u00e4in saadaan taustaa Apologian artiklalle XX. Toiseksi (II) k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n vastauksena Kumoamukseen Apologian artiklaa XX. Kolmanneksi (III) tarkastellaan laajemmin Tunnustuskirjojen opetusta hyvist\u00e4 teoista. Lopuksi (IV) tarkastellaan kiistaa hyvien tekojen merkityksest\u00e4.<\/p>\n
I Rooman kirkko ja teot<\/p>\n
Rooman kirkko sotkee teot vanhurskauttamiseen. Siksi t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on hieman k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 Rooman kirkon vanhurskauttamisoppia. Lyhyesti sanottuna Rooman kirkko opettaa, ett\u00e4 ihminen pelastuu sek\u00e4 uskosta ett\u00e4 teoista. Rooman kirkko kyll\u00e4 sanoo, ett\u00e4 ihminen pelastuu \u201darmosta\u201d, mutta se m\u00e4\u00e4rittelee armon Raamatun vastaisesti siten, ett\u00e4 \u201darmo\u201d on voima, jonka Jumala panee ihmiseen. T\u00e4m\u00e4 saa ihmisen tekem\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 tekoja, jotka t\u00e4ydellist\u00e4v\u00e4t vanhurskauttamisen. T\u00e4t\u00e4 Rooman kirkko kutsuu \u201dvuodatetuksi armoksi\u201d (gratia infusa). Armo ei siis Rooman kirkon mukaan ole Jumalan armollista mielenlaatua syntist\u00e4 kohtaan (gratuitus Dei favor). Vanhurskauttamisesta Rooma opettaa, ett\u00e4 se on prosessi, jolla Jumala tekee ihmisen vanhurskaaksi. T\u00e4m\u00e4 prosessi on asteittainen. Anteeksiantamuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on verrannollinen tekojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Rooman vanhurskauttamisoppi on siis puhdasta teko-oppia. Se ei siis opeta, ett\u00e4 syntinen pelastuu yksin armosta, Kristuksen t\u00e4hden, uskon kautta, ilman tekoja. Rooman kirkon vanhurskauttamisopin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vanhurskauttaminen on syyllisen vapauttamista ja vanhurskaaksi julistamista Kristuksen vanhurskauden t\u00e4hden. Rooman kirkko kielt\u00e4\u00e4 senkin, ett\u00e4 usko on vanhurskauden vastaanottava v\u00e4line, tarttumistoiminto, jolla armo ja laupeus omistetaan. Uskolla Rooman kirkko tarkoittaa hyvett\u00e4, joka muodostaa vanhurskauttamisprosessin alun toivon ja rakkauden kanssa.<\/p>\n
Rooman kirkon Raamatun vastainen teko-oppi n\u00e4kyy hyvin Augsburgin tunnustuksen Kumoamuksessa.1 Se liitt\u00e4\u00e4 pelastuksen ja hyv\u00e4t teot yhteen useassa eri kohdassa. Kumoamus sanoo: \u201dJos joku kuitenkin hylk\u00e4\u00e4 ihmisten ansiot, jotka on saatu Jumalan armon avulla, on h\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 manikeolaisia kuin katolista kirkkoa. Pyh\u00e4t kirjoitukset ovat t\u00e4ysin tekojemme ansioiden hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 vastaan.\u201d Ja edelleen: \u201dKaikki kristityt tunnustavat t\u00e4m\u00e4n opinkohdan [= vanhurskauttamisopin] osalta, ett\u00e4 tekomme eiv\u00e4t itsess\u00e4\u00e4n ole ansiollisia, vaan Jumalan armo tekee niist\u00e4 ikuisen el\u00e4m\u00e4n arvoisia.\u201d Samanlainen linja jatkuu hieman my\u00f6hemmin: \u201dSe ett\u00e4 he [= luterilaiset] laskevat samassa uskonkohdassa vanhurskauttamisen yksin uskon ansioksi on t\u00e4ysin ristiriidassa evankeliumin totuuden kanssa, joka ei koskaan sulje pois tekoja, eik\u00e4 sit\u00e4 tule hyv\u00e4ksy\u00e4.\u201d Lis\u00e4ksi Kumoamus kielt\u00e4\u00e4 selvin sanoin uskonvanhurskauden, kun se sanoo: \u201dEdelleen ei ole hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vanhurskauttamista pidet\u00e4\u00e4n niin usein uskon ansiona, sill\u00e4 se kuuluu pikemminkin armon ja rakkauden yhteyteen. Pyh\u00e4 Paavali lausuu selv\u00e4sti: \u2019vaikka minulla olisi kaikki usko, niin ett\u00e4 voisin siirt\u00e4\u00e4 vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mit\u00e4\u00e4n\u2019 (1. Kor. 13:2). T\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4 Paavali vakuuttaa koko kirkon siit\u00e4, ett\u00e4 usko ei yksin vanhurskauta. H\u00e4n my\u00f6s opettaa, ett\u00e4 rakkaus on korkein hyve: \u2019Kaikkein ylimp\u00e4n\u00e4 pit\u00e4k\u00e4\u00e4 rakkautta, joka on t\u00e4ydellisyyden side\u2019 (Kol. 3:14 Vulg.).\u201d2 Jotta kenellek\u00e4\u00e4n ei j\u00e4isi ep\u00e4selv\u00e4ksi, mink\u00e4 aseman Rooman kirkko antaa hyville teoille, Kumoamus lausuu: \u201dUsko ja hyv\u00e4t teot ovat Jumalan lahjoja, joiden perusteella Jumala antaa ikuisen el\u00e4m\u00e4n.\u201d Kumoamuksen XX artiklassa ei paljoa k\u00e4sitell\u00e4 CA artiklaa XX. Kumoamus yhtyy t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 aikaisempiin lausumiinsa tekojen ansiollisuudesta ja hylk\u00e4\u00e4 XX artiklassa sen, ett\u00e4 \u201dhyv\u00e4t teot eiv\u00e4t ansaitse syntien anteeksiantamusta.\u201d<\/p>\n
Tarkemmin Rooman kirkko m\u00e4\u00e4ritteli oppejaan, muun muassa vanhurskauttamisoppinsa vuosina 1545\u20131563 pidetyss\u00e4 Trenton kirkolliskokouksessa. T\u00e4st\u00e4 kirkolliskokouksesta C. F. W. Walther lausui oppilailleen paljon kertovat sanat: \u201dTeh\u00e4n tied\u00e4tte, ett\u00e4 Tridentin kirkolliskokous kokoontui vihdoin muutamia harvoja kuukausia ennen Lutherin kuolemaa parantamaan niit\u00e4 haavoja, joita uskonpuhdistuksen ty\u00f6 oli paavikuntaan iskenyt. Siin\u00e4 teill\u00e4 ovat kaikki harhat, joita v\u00e4hitellen oli pesiytynyt Rooman kirkkoon, sinet\u00f6ityn\u00e4, tosin hivenen verran hienommin lausuttuina kuin useimmat senaikaiset roomalaiset jumaluusoppineet asian esittiv\u00e4t\u201d (Laki ja evankeliumi, s. 240\u2013241, vuoden 2007 painos). Aiheemme kannalta kiinnit\u00e4mme huomiota kuudennessa istunnossa vuonna 1547 annettuun dekreettiin vanhurskauttamisesta. Jo dekreetin johdanto sanoo, ett\u00e4 luterilaista, Raamattuun perustuvaa vanhurskauttamisoppia on levitetty \u201dmielten h\u00e4mmennykseksi ja kirkon ykseyden suureksi vahingoksi.\u201d Omaa teko-oppiaan se kehuu \u201dtodeksi ja terveeksi\u201d, jota jo Jeesus opetti. Johdannon lopuksi dekreetti kielt\u00e4\u00e4 ankarasti, \u201dettei kukaan rohkenisi uskoa, saarnata tai opettaa toisin kuin t\u00e4m\u00e4 dekreetti s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 ja julistaa.\u201d<\/p>\n
Lyhyesti sanottuna Trenton vanhurskauttamisoppia koskevat p\u00e4\u00e4t\u00f6kset tuomitsevat uskonpuhdistajien seuraaman raamatullisen vanhurskauttamisopin. Trento kiroaa ne, jotka uskovat ja opettavat, ett\u00e4 Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden syntiselle uskon kautta. Rooman vanhurskauttamisoppi on tosiasiassa evankeliumin kiroamista ja Kristuksen sovitusty\u00f6n kielt\u00e4mist\u00e4, mik\u00e4 ilmenee seuraavista lainauksista.3<\/p>\n
\u201dT\u00e4t\u00e4 valmistautumista seuraa sitten itse vanhurskauttaminen, joka ei ole pelkk\u00e4\u00e4 syntien anteeksiantamista vaan sen lis\u00e4ksi my\u00f6s sis\u00e4isen ihmisen pyhitt\u00e4mist\u00e4 ja uudistamista vapaaehtoisesti vastaanotetun armon ja muiden lahjojen kautta, niin ett\u00e4 ihminen muuttuu v\u00e4\u00e4rintekij\u00e4st\u00e4 vanhurskaaksi ja vihollisesta yst\u00e4v\u00e4ksi tullakseen iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n perilliseksi toivon mukaan.\u201d (Luku 7).<\/p>\n
\u201dJos joku sanoo jumalattoman tulevan vanhurskautetuksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uskosta, niin ett\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ettei vanhurskauttamisen armon saamiseen tarvita uskon lis\u00e4ksi mit\u00e4\u00e4n muuta yhteisty\u00f6t\u00e4 ihmisen taholta ja ettei ihmisen tahtomisensa tasolla milt\u00e4\u00e4n osalta tarvitse valmistautua ja asettautua armon vastaanottamiseen: h\u00e4n olkoon erotettu.\u201d (Kaanon 9) [Erotettu = anathema, parempi k\u00e4\u00e4nn\u00f6s olisi: kirottu. Suomennoksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n systemaattisesti sanoja \u201d\u2026olkoon erotettu.\u201d] <\/p>\n
\u201dJos joku sanoo ihmisen tulevan vanhurskaaksi joko niin, ett\u00e4 h\u00e4nen hyv\u00e4kseen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luetaan Kristuksen tai ett\u00e4 h\u00e4nelle pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n annetaan synnit anteeksi ilman sit\u00e4 armoa ja vanhurskautta, jonka Pyh\u00e4 Henki heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4 vuodattaa ja joka niiss\u00e4 pysyy, tai sitten, ett\u00e4 ihmiset vanhurskauttava armo on pelkk\u00e4 suosiollisuus: h\u00e4n olkoon erotettu.\u201d (Kaanon 11) [anathema, kirottu] <\/p>\n
\u201dJos joku sanoo, ettei vanhurskauttava usko ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin luottamusta jumalalliseen laupeuteen, joka antaa synnit anteeksi Kristuksen t\u00e4hden, tai ett\u00e4 vanhurskauttamisemme tapahtuu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n luottamuksen kautta: h\u00e4n olkoon erotettu.\u201d (Kaanon 12) [anathema, kirottu] <\/p>\n
N\u00e4it\u00e4 lausumia Rooman kirkko ei ole koskaan peruuttanut. Niill\u00e4 muutamilla sivuilla, joilla Katolisen kirkon katekismus (KKK) k\u00e4sittelee vanhurskauttamista, se viittaa useasti Trenton kirkolliskokouksen dekreettiin vanhurskauttamisesta. Katekismus ei tosin mainitse kiroustuomioita, mutta se ei niit\u00e4 kumoakaan. Vanhurskauttamisesta KKK lausuu: \u201dVanhurskauttamiseen kuuluvat syntien anteeksisaaminen, pyhitys ja sis\u00e4isen ihmisen uudistaminen\u201d (KKK, kohta 2019) ja edelleen: \u201dKukaan ei voi ansaita itselleen ensimm\u00e4ist\u00e4 armoa, joka on k\u00e4\u00e4ntymyksen l\u00e4ht\u00f6kohta. Pyh\u00e4n Hengen liikkeelle panemina voimme ansaita itsellemme ja toisillemme kaikki armot, jotka auttavat meit\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, samoin kuin meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ajallisia hyvyyksi\u00e4\u201d (KKK, kohta 2027). T\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Rooman kirkko siis opettaa vanhurskauttamisesta uskon ja tekojen yhdistelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Sivuhuomautuksena sanottakoon, ett\u00e4 Rooman kirkon lis\u00e4ksi my\u00f6s kreikkalaiskatoliset eli ortodoksit luottavat vanhurskauttamisessa tekoihinsa. \u201dMik\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Jumalan miellytt\u00e4miseksi ja sielun pelastukseksi? Ensiksi, tieto tosi Jumalasta ja oikea usko H\u00e4neen; toiseksi, uskon mukainen el\u00e4m\u00e4 ja hyv\u00e4t teot\u201d (The Longer Catechism of the Eastern Church, Question 3).<\/p>\n
Kun pid\u00e4mme mieless\u00e4 Rooman kirkon opetuksen tekojen ansiollisuudesta, meid\u00e4n ei tarvitse ihmetell\u00e4, miksi Luther kirjoittaa: \u201d\u2026 moneen vuosisataan ei kukaan n\u00e4et ole opettanut hyvist\u00e4 teoista paremmin ja jumalisemmin kuin me nyky\u00e4\u00e4n opetamme\u201d (Galatalaiskirjeen selitys, jakeen 2:3 johdosta, s. 111, vuoden 1932 painos).<\/p>\n
II Apologia XX<\/p>\n
Johdanto artiklaan Apol. XX<\/p>\n
Apologia XX ei ole tyhjent\u00e4v\u00e4 esitys opista hyvist\u00e4 teoista, eik\u00e4 se sellaiseksi itse\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00e4k\u00e4\u00e4n. Artikla on enemm\u00e4nkin uskonvanhurskauden puolustamista Kumoamuksen v\u00e4itteit\u00e4 vastaan. Artikla viittaakin vanhurskauttamisartiklaan: \u201dMutta edell\u00e4 olemme puhuneet asiasta kokonaisuudessaan, ja sielt\u00e4 lukija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todistukset. N\u00e4m\u00e4 rivit eiv\u00e4t ole t\u00e4m\u00e4n asian selvittely, vaan valittelu. Siihen meid\u00e4t on pakottanut vastustajiemme menettelyn arvottomuus, he kun t\u00e4ll\u00e4 kohdalla ovat nimenomaan esitt\u00e4neet, etteiv\u00e4t hyv\u00e4ksy t\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n uskonkohtaamme, jonka mukaan me emme saa syntien anteeksiantamusta omien tekojemme t\u00e4hden, vaan uskolla ja lahjaksi Kristuksen t\u00e4hden\u201d (Apol. XX, 11). Yksityiskohtaisempaa opetusta hyvist\u00e4 teoista on Apologian vanhurskauttamisartiklan yhteydess\u00e4.<\/p>\n
Uskonvanhurskauden puolustus<\/p>\n
Apologia XX puolustaa Jumalan sanan opetusta hyvien tekojen suhteesta vanhurskauttamiseen ja siten torjuu Kumoamuksessa puolustetun teko-opin. Apol. XX korostaa voimakkaasti, ettei ihmisen tekemill\u00e4 teoilla ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 vanhurskauttamisessa. Apol. XX:n ensimm\u00e4inen ja p\u00e4\u00e4argumentti Kumoamuksen teko-oppia vastaan on Raamatun vanhurskauttamisoppi. Artikla kysyy: \u201dMit\u00e4h\u00e4n olisi nyt sanottava n\u00e4in ilmeiseen asiaan? T\u00e4ss\u00e4 Kumoamuksen laatijat selv\u00e4sti osoittavat, mink\u00e4 hengen johdettavina ovat. Onko n\u00e4et kirkossa mit\u00e4\u00e4n varmempaa asiaa kuin se, ett\u00e4 syntien anteeksiantamus tulee meid\u00e4n osaksemme lahjana, Kristuksen t\u00e4hden, ja ett\u00e4 Kristus on meid\u00e4n syntiemme sovitus, eiv\u00e4t meid\u00e4n tekomme? N\u00e4inh\u00e4n Pietari sanoo: (Ap. t. 10:43) \u2019H\u00e4nest\u00e4 kaikki profeetat todistavat, ett\u00e4 jokainen, joka uskoo h\u00e4neen, saa synnit anteeksi h\u00e4nen nimens\u00e4 kautta\u2019\u201d (Apol. XX, 2).<\/p>\n
Raamatun yksiselitteisen opetuksen mukaan ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen ansion
\nt\u00e4hden uskon kautta ilman ihmisen omia tekoja. Raamattu sanoo: \u201dmutta koska tied\u00e4mme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eik\u00e4 lain teoista, koska ei mik\u00e4\u00e4n liha tule vanhurskaaksi lain teoista\u201d (Gal. 2:16). Ja: \u201dSill\u00e4 armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta \u2013 se on Jumalan lahja \u2013 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi\u201d (Ef. 2:8\u20139). (Katso my\u00f6s esim. Room. 4:5; Room. 4:16; Fil. 3:9; Apt. 13:38\u201339) T\u00e4st\u00e4 Raamatun opetuksesta Tunnustuskirjoissa sanotaan: \u201dMuutamia loukkaa tuo v\u00e4h\u00e4inen sana YKSIN, vaikka Paavalikin sanoo: (Room. 3:28) \u2019P\u00e4\u00e4t\u00e4mme siis, ett\u00e4 ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja\u2019, ja niin ik\u00e4\u00e4n Efesolaiskirjeess\u00e4: (Ef. 2:8\u20139) \u2019Ette itsenne kautta \u2013 se on Jumalan lahja \u2013 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi\u2019, ja samoin Roomalaiskirjeess\u00e4: (Room. 3:24) \u2019Saavat lahjaksi vanhurskauden.\u2019 Jos ei t\u00e4m\u00e4 poissulkeva sana YKSIN heit\u00e4 miellyt\u00e4, pyyhkik\u00f6\u00f6t my\u00f6s Paavalin lauseista n\u00e4m\u00e4 poissulkevat sanat \u2019lahjaksi\u2019, \u2019ette tekojen kautta\u2019, \u2019se on lahja\u2019 jne. Ovathan n\u00e4m\u00e4kin poissulkevia. Mutta se, mink\u00e4 me suljemme pois, on k\u00e4sitys ansiosta\u201d (Apol. IV, 73).<\/p>\n
Jos Raamatun opetus kerran on niin selv\u00e4, miksi sitten Rooma opetti ja edelleen opettaa teko-oppia armo-opin sijaan? Syyn\u00e4 on se, ett\u00e4 Rooma on sekoittanut lain ja evankeliumin tai tarkemmin sanottuna Rooma ei tunne evankeliumia. Sill\u00e4 on \u201dtoisenlainen evankeliumi\u201d, joka ei ole Kristuksen evankeliumi. T\u00e4llaisia Raamattu sanoo kirotuiksi, ei niit\u00e4, joilla on puhdas evankeliumi (katso Gal. 1:8\u20139 ja 1. Kor. 16:22). Roomalla on liian pinnallinen k\u00e4sitys Jumalan laista ja liian positiivinen n\u00e4kemys ihmisest\u00e4. Siksi syntien anteeksiantamus yksin Kristuksen veress\u00e4 on Roomalle liian radikaalia, sill\u00e4 evankeliumi ei puhu mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ihmisen pit\u00e4isi tehd\u00e4, vaan se kertoo mit\u00e4 Jumala on tehnyt Kristuksessa. Evankeliumi sulkee ihmisen omat teot pois. T\u00e4m\u00e4 on luonnolliselle ihmiselle, joka ei pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n turmeltuneena eik\u00e4 kadotustuomion ansainneena, liikaa. Jokainen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 luonnostaan lakia ja siksi luulee, ett\u00e4 lain ulkonainen t\u00e4ytt\u00e4minen riitt\u00e4\u00e4 pelastukseen. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s Rooman opetuksessa, kuten \u00e4sken huomasimme. Apol. IV luonnehtii Rooman opetusta: \u201d[V]astustajamme kierosti v\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t Raamatun sanoja omien mielipiteidens\u00e4 tueksi, ett\u00e4 he esitt\u00e4v\u00e4t monia lauseita typistettyin\u00e4, ett\u00e4 he sivuuttavat t\u00e4ysin selv\u00e4t uskosta puhuvat lauseet ja poimivat Raamatusta vain tekoja koskevia kohtia, niit\u00e4kin v\u00e4\u00e4ristellen, ett\u00e4 he joka paikassa Raamatun sanojen jatkoksi sepittelev\u00e4t joitakin omia inhimillisi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 he lakia opettaessaan pimitt\u00e4v\u00e4t Kristuksesta kertovan evankeliumin. Koko vastustajiemme oppi on osaksi ammennettu ihmisj\u00e4rjen l\u00e4hteest\u00e4, osaksi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ainoastaan lain oppia, ei evankeliumin. Kaksi vanhurskautuksen tapaa he tuntevat: toinen on per\u00e4isin j\u00e4rjest\u00e4, toinen laista, ei evankeliumista eik\u00e4 Kristusta koskevasta lupauksesta\u201d (Apol. IV, 286\u2013287).<\/p>\n
Raamatun opetuksen mukaan kukaan ei voi lain kautta vapautua synnist\u00e4 ja tulla vanhurskaaksi, koska kukaan ei t\u00e4yt\u00e4 lakia kokonaan, sill\u00e4 laki vaatii t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Lain p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on osoittaa jokaisen syntisyys ja Jumalan viha synnin t\u00e4hden. Lakia ei siis ole annettu sit\u00e4 varten, ett\u00e4 ihminen sit\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tulisi vanhurskaaksi (Room. 3:19\u201320; Gal. 3:11). Laki murskaa ihmisen omavanhurskauden ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmisen todellisen tilan kuolemanrangaistuksen ja kadotuksen ansainneena riisumalla ihmisen t\u00e4ysin paljaaksi kaikesta omastaan ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ettei t\u00e4st\u00e4 tilasta ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4 ihmisen omin voimin. Siksi Jumala on antanut lupauksen syntien anteeksiantamuksesta ja vanhurskautuksesta Kristuksen t\u00e4hden. Kristus on t\u00e4ytt\u00e4nyt koko lain ja antaa jokaiselle pelastuksen lahjana armosta, ilman tekoja, uskon kautta. Ihmisen omat ansiot tai teot eiv\u00e4t ole lupauksen ehtona, koska silloin armo ei olisi en\u00e4\u00e4 armo, eik\u00e4 lupaus syntien anteeksiantamuksesta koskisi ket\u00e4\u00e4n, koska kukaan ei lakia t\u00e4yt\u00e4. Muuten syntien anteeksiantamus k\u00e4visi mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi (Room. 4:14; Gal. 3:11).<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 huomaamme, ett\u00e4 artiklan uskonvanhurskauden puolustamisen syy on kristologinen. Vain oikea vanhurskauttamisoppi antaa kunnian Kristukselle. Siksi Apologia kutsuukin Kumoamuksen teko-oppia julkeaksi Kristuksen herjaamiseksi ja jatkaa: \u201dEi siis tule siet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jumalanpilkkaa, ett\u00e4 Kristukselle kuuluva kunnia omistetaan meid\u00e4n omille teoillemme\u201d (Apol. XX, 4). Kumoamuksen teko-oppi riist\u00e4\u00e4 Kristukselta h\u00e4nen Sovittajan ja V\u00e4limiehen kunniansa ja antaa sen ihmisen omille teoille. N\u00e4in teko-oppi pilkkaa Kristusta pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 halpana Jumalan Pojan sovintoverta. Luther kirjoittaa, ett\u00e4 teko-oppi on \u201d\u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 Kristuksen rienaamista, h\u00e4nen kasvoihin syljeksimist\u00e4, Jumalan Pojan jalkoihin tallaamista, uuden liiton veren ep\u00e4pyh\u00e4n\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 (Hebr. 10:23)\u201d (Galatalaiskirjeen selitys, jakeen 2:21 johdosta, s. 226, vuoden 1932 painos). Se on \u201dsuoranaista Kristuksen ansion kielt\u00e4mist\u00e4 ja sen Jumalan Pojan pilkkaamista, herjaamista ja uudestaan ristiinnaulitsemista, joka on sovittanut meid\u00e4n syntimme k\u00e4rsimisell\u00e4\u00e4n ja kuolemallaan\u201d (Mannaa Jumalan lapsille 21.6.). Viel\u00e4 Luther kirjoittaa: \u201dJoka nyt tulee omine tekoineen Jumalan eteen armoa saadaksensa, se juoksee kive\u00e4 vastaan ja s\u00e4rkee p\u00e4\u00e4ns\u00e4, viel\u00e4p\u00e4 saa osakseen armon sijasta pelkk\u00e4\u00e4 vihaa. On Herran Kristuksen kielt\u00e4mist\u00e4, pilkkaamista ja h\u00e4p\u00e4isemist\u00e4, jos joku rohkenee panna synti\u00e4 vastaan jotakin muuta kuin Kristuksen ansion, aivan kuin ei Kristuksen veri olisi riitt\u00e4v\u00e4 poistamaan kaikkea synti\u00e4. Jos siis tahdot p\u00e4\u00e4st\u00e4 vapaaksi synnist\u00e4, niin \u00e4l\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muotoa etsi omia tekojasi tuodaksesi niit\u00e4 Jumalan eteen, vaan pakene Kristuksen tyk\u00f6. H\u00e4n on ottanut sinun syntisi sinulta ja s\u00e4lytt\u00e4nyt ne p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, eik\u00e4 ole pelastusta yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n toisessa, sill\u00e4 ei ole taivaan alla muuta nime\u00e4 ihmisille annettu, jossa meid\u00e4n pit\u00e4isi pelastuman\u201d (Hengellinen virvoittaja, s. 498, vuoden 1952 painos).<\/p>\n
N\u00e4in kovaa kielt\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, koska kyse on Kristuksen lunastusty\u00f6n riitt\u00e4vyydest\u00e4 ja t\u00e4ydellisyydest\u00e4 eli evankeliumin totuudesta. Paavali kirjoittaa galatalaisille, ettei h\u00e4n antanut teko-oppia opettaville Kristuksen evankeliumin v\u00e4\u00e4rist\u00e4jille yht\u00e4\u00e4n periksi (Gal. 2:5). Lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoittaa filippil\u00e4isille, ettei evankeliumin vastustajia pid\u00e4 miss\u00e4\u00e4n kohden s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4 (Fil. 1:29). Evankeliumin totuus on luovuttamaton, eik\u00e4 sen rinnalla voi olla mink\u00e4\u00e4nlaista harhaa. Siksi Paavali joutui nuhtelemaan itse Pietaria t\u00e4m\u00e4n ulkokultaisuuden t\u00e4hden (Gal. 2:11\u201314). Jumalan sana t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 puhtaana, sill\u00e4 \u201dv\u00e4h\u00e4inen hapatus hapattaa koko taikinan\u201d (Gal. 5:9). Paisi Kristuksen kunniasta, evankeliumin puolustamisessa on kyse my\u00f6s ihmisten sieluista eli ihmisten pelastuksesta. Oikea evankeliumi vie taivaaseen, v\u00e4\u00e4r\u00e4 evankeliumi on Perkeleen myrkky\u00e4, joka vie ihmisen ikuiseen helvetin tuleen. Luther muistuttaakin, ett\u00e4 \u201dkirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi\u201d (62. teesi). Evankeliumin puolustamisessa on aina n\u00e4m\u00e4 kaksi puolta. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s artiklassa, kun se puolustaa uskonvanhurskautta. Evankeliumin puolustamisessa on siis kyse suuresta ja vakavasta asiasta. Siksi Luther ja Tunnustuskirjat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t siit\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kovaakin kielt\u00e4, johon ei pid\u00e4 loukkaantua.<\/p>\n
Jotta Kristukselle annettaisiin h\u00e4nelle kuuluva kunnia ja asema ja jotta ihmiset pelastuisivat, on pysytt\u00e4v\u00e4 evankeliumin totuudessa. Sen vuoksi on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni ja puolustettava sit\u00e4, ett\u00e4 Kristus yksin on meid\u00e4n V\u00e4limiehemme ja Sovittajamme, Jumalan Karitsa, joka otti p\u00e4\u00e4lleen koko maailman synnin, kantoi ne omassa ruumiissaan ristinpuuhun, k\u00e4rsi niiden rangaistuksen ja omalla verell\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t synnist\u00e4. Uskon kautta t\u00e4m\u00e4 Kristuksen ansio luetaan meid\u00e4n hyv\u00e4ksemme. Jos t\u00e4h\u00e4n sekoitetaan omia tekoja v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 ihminen pelastuisi omien tekojensa t\u00e4hden tai niiden avulla, silloin Kristus olisi turhaan kuollut (Gal. 2:21). T\u00e4st\u00e4 Luther kirjoittaa: \u201dEt siis voi ansaita armoa teoillasi. Jos yrit\u00e4t, teet pahan viel\u00e4 pahemmaksi: sill\u00e4 kun kerran olet paha puu, et voi kantaa muunlaisia hedelmi\u00e4 kuin pahoja toisin sanoen synti\u00e4. \u2019Kaikki, mik\u00e4 ei ole uskosta, on synti\u00e4\u2019 (Room. 14:23). Jos siis mielit\u00e4\u00e4n edelt\u00e4vill\u00e4 teoilla ansaita armoa, on se samaa kuin jos Jumalaa lepytett\u00e4isiin synneill\u00e4; mutta seh\u00e4n on suorastaan synnin kartuttamista synneill\u00e4, Jumalan ivaamista ja h\u00e4nen kiihoittamistaan vihaan\u201d (Hengellinen virvoittaja, s. 437, vuoden 1952 painos).<\/p>\n
Alustus Concordia-piiriss\u00e4 14.2.2012. Alustuksen loppuosa seuraavassa numerossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Juha Huotari, teol. kand. ja Jukka Huotari, teol. kand. Aiheemme on Augsburgin tunnustuksen puolustuksen XX artikla eli hyv\u00e4t teot. T\u00e4m\u00e4 artikla puolustaa sit\u00e4 Augsburgin tunnustuksessa ilmaistua Jumalan sanan erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja muuttumatonta oppia, joka opettaa uskonvanhurskautta. Ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen t\u00e4hden uskon kautta, ilman ihmisen omia ansioita tai tekoja. T\u00e4t\u00e4 uskoa sitten seuraavat hyv\u00e4t teot, mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[271,17],"tags":[140,181,180,5,162,277],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1467"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1467"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1467\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1613,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1467\/revisions\/1613"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1467"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1467"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1467"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}