{"id":1459,"date":"2013-06-07T06:00:31","date_gmt":"2013-06-07T03:00:31","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=1459"},"modified":"2018-12-16T14:44:18","modified_gmt":"2018-12-16T11:44:18","slug":"jumalan-lapsen-ilo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2013\/06\/07\/jumalan-lapsen-ilo\/","title":{"rendered":"Jumalan lapsen ilo"},"content":{"rendered":"<p>Pekka Jaatinen<\/p>\n<p>\u201dIloitkaa aina Herrassa. Viel\u00e4kin min\u00e4 sanon: iloitkaa! Tulkoon teid\u00e4n lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on l\u00e4hell\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyynt\u00f6nne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiett\u00e4v\u00e4ksi.\u201d (Fil. 4:4\u20136)<\/p>\n<p>Me tarvitsemme valoa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vain Jumala voi antaa sit\u00e4 sanansa ja lastensa v\u00e4lityksell\u00e4. Kun Paavali kehottaa iloitsemaan, niin se on samaa kuin h\u00e4n sanoisi: Antakaa Jumalan auringon paistaa sieluunne ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6nne.<br \/>\nJumala tahtoo, ett\u00e4 jokainen h\u00e4nen luoduistaan on onnellinen ja iloinen. Jumalan tarkoitus ihmisen suhteen on suurempi kuin iloiseksi tekeminen. H\u00e4n tekee ihmisen iankaikkisesti autuaaksi. Mutta autuas ihminen on my\u00f6s iloinen. Autuus ja ilo kuuluvat yhteen.<br \/>\n\u201dIloitkaa Herrassa.\u201d Jumalan lapsen ilo ei ole iloa n\u00e4ist\u00e4 maallisista. Jos se perustuisi johonkin ajalliseen, sit\u00e4 ei olisi kaikilla uskovilla, eik\u00e4 se olisi pysyv\u00e4 ilo. Jumalan lapsen ilo on iloa Herrassa.<br \/>\nJumala tekee iloiseksi. Ihmisen onnen ja ilon salaisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalan kanssa. Se yhteys on mahdollinen siten, ett\u00e4 Jumala tulee luoksemme ja antaa itsens\u00e4 meille. Sen h\u00e4n on tehnytkin. H\u00e4n on antanut itsens\u00e4 meille Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan lahja on syntisen autuus. Siihen lahjaan sis\u00e4ltyy syntien anteeksiantamus, lapsenoikeus, vanhurskaus jne. Kaikki n\u00e4m\u00e4 annettiin meille henkil\u00f6kohtaisesti kasteessa. Siin\u00e4 saimme Jumalan koko lahjan.<br \/>\nAinoa oikea suhde Jumalan lahjaan on sen vastaanottaminen ja k\u00e4ytt\u00e4minen. Se, mit\u00e4 Jumala pit\u00e4\u00e4 antamisen arvoisena, on my\u00f6s vastaanottamisen arvoinen. Ei ole oikein sanoa, ett\u00e4 lahja on liian suuri n\u00e4in huonolle syntiselle. Jos katsotaan meid\u00e4n ansiotamme, niin jokainen lahja on meille liian suuri. Mutta jos katsotaan Kristuksen ty\u00f6t\u00e4, ei mik\u00e4\u00e4n lahja ole liian suuri niille, joiden edest\u00e4 h\u00e4n on kuollut.<br \/>\nJumalan lapsen ilon tulee olla sopusoinnussa syd\u00e4men todellisen tilan kanssa. Me emme saa teeskennell\u00e4 iloa, jota meill\u00e4 ei ole. Paavalin kehotuksen tarkoituksena on, ett\u00e4 syventyisimme Jumalan armon tuntemisessa niin, ett\u00e4 tulisimme iloisiksi. Me emme voi m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 tunteitamme. Mutta me  voimme suunnata ajatuksemme siihen, mik\u00e4 vaikuttaa tunteisiimme. Jos ajattelemme Jumalan suuria hyvi\u00e4 tekoja meit\u00e4 kohtaan, tulee mielemme iloiseksi.<br \/>\nJohanneksen evankeliumin 16. luvussa Jeesus sanoo: \u201dMin\u00e4 olen taas n\u00e4kev\u00e4 teid\u00e4t, ja teid\u00e4n syd\u00e4menne on iloitseva, eik\u00e4 kukaan ota iloanne teilt\u00e4 pois.\u201d On sanottu, ett\u00e4 uskovan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ilo ja suru vaihtelevat. Se ei ole totta. Autuuden ilo on pysyv\u00e4, vaikka se ei ilmene aina samalla tavalla.<br \/>\nJumalan lapsen iloa h\u00e4iritsev\u00e4t monet surut, jotka johtuvat ihmisen turmeluksesta ja ep\u00e4suotuisista olosuhteista. Paavali on vankina kirjoittaessaan alussa merkityt sanat. H\u00e4n valitti, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n samanmielist\u00e4, joka olisi ottanut osaa h\u00e4nen kohtaloonsa. Seuraava p\u00e4iv\u00e4 saattoi olla h\u00e4nen marttyyrip\u00e4iv\u00e4ns\u00e4. Mutta sittenkin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 iloa ja riemua. Paavali tiesi, mit\u00e4 uskovan tulee tehd\u00e4 murheellisena. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n murehtiko.\u201d My\u00f6s Jeesus kielsi murehtimasta. H\u00e4n sanoo vuorisaarnassaan: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 siis murehtiko sanoen: Mit\u00e4 me sy\u00f6mme? tahi: Mit\u00e4 me juomme? Tahi: Mill\u00e4 me itsemme vaatetamme?\u201d (Matt. 7:31) Murheet sekottavat koko hengellisen el\u00e4m\u00e4n. Ne himment\u00e4v\u00e4t silm\u00e4n, niin ette voi n\u00e4hd\u00e4 selv\u00e4sti ja tylsistytt\u00e4v\u00e4t korvan, niin ettei voi kuulla Jumalan \u00e4\u00e4nt\u00e4. Maalliset murheet eiv\u00e4t sovi ollenkaan Jumalan valtakunnan piiriin. Ne ovat synti\u00e4 ja ristiriidassa Jumalan lupausten ja is\u00e4llisen huolenpidon kanssa. Meiss\u00e4 oleva pakana koettaa alituisesti k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 mielemme n\u00e4ihin ajallisiin. Me otamme kantaaksemme ei vain t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n surut, vaan my\u00f6s huomisen p\u00e4iv\u00e4n murheet. \u201dMe emme voi murehtimisellamme tyhjent\u00e4\u00e4 huomista p\u00e4iv\u00e4\u00e4 suruista, mutta me riist\u00e4mme sill\u00e4 siunauksen ja voiman t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.\u201d<br \/>\nTaivaallinen Is\u00e4 vapauttaa lapsensa murheista kokonaan. Jeesus kuittaa ne t\u00e4ll\u00e4 ihanalla sanalla: \u201dTeid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kaikkea t\u00e4t\u00e4 tarvitsevan.\u201d Pietari kirjoittaa kirjeess\u00e4\u00e4n: \u201dHeitt\u00e4k\u00e4\u00e4 kaikki murheenne h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 teist\u00e4 huolen.\u201d (1. Piet. 5:7) Herralle annettu kuorma ei ole en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kuorma. Jumala on meid\u00e4n Is\u00e4mme. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen lapsensa tarvitsevat. Jumalan rakkaus ulottuu sinne, mihin h\u00e4nen tiet\u00e4misens\u00e4kin ulottuu. Taivaallinen Is\u00e4 on ainoa, joka voi ottaa meilt\u00e4 surut pois.<br \/>\nIlolla on suuri merkitys uskovan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. \u201dIlo Herrassa on meid\u00e4n v\u00e4kevyytemme.\u201d (Neh. 8:10) Uskova, jonka syd\u00e4n on iloa t\u00e4ynn\u00e4, on innostunut toimimaan, ja h\u00e4n jaksaa tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. H\u00e4n on v\u00e4kev\u00e4 murheissa. Ei mik\u00e4\u00e4n kuorma paina. Jeesuksen seurassa raskaskin on keve\u00e4 ja karvaskin makea. Iloinen Jumalan lapsi on voimakas kiusauksissa.<br \/>\nIloa vailla ollut puhkeaa kiitokseen sanoen: \u201dMin\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Herra, sill\u00e4 sin\u00e4 olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sin\u00e4 lohdutit minua\u2026\u201d \u201dTe saatte ilolla ammentaa vett\u00e4 pelastuksen l\u00e4hteist\u00e4.\u201d (Jes. 12:1, 3)<br \/>\nJumalan lapset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kerran sinne, miss\u00e4 Jumala on pyyhkiv\u00e4 pois kaikki kyyneleet heid\u00e4n silmist\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 kuolemaa en\u00e4\u00e4 ole oleva, eik\u00e4 murhetta eik\u00e4 parkua eik\u00e4 kipua ole en\u00e4\u00e4 oleva, sill\u00e4 kaikki entinen on mennyt (Ilm. 21:4).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Pekka Jaatinen \u201dIloitkaa aina Herrassa. Viel\u00e4kin min\u00e4 sanon: iloitkaa! Tulkoon teid\u00e4n lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on l\u00e4hell\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyynt\u00f6nne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiett\u00e4v\u00e4ksi.\u201d (Fil. 4:4\u20136) Me tarvitsemme valoa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vain Jumala voi antaa sit\u00e4 sanansa ja lastensa v\u00e4lityksell\u00e4. Kun Paavali kehottaa iloitsemaan, niin se [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[271,17],"tags":[276,5,275],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1459"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1459"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1459\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1611,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1459\/revisions\/1611"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1459"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1459"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1459"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}