Lasse Lappalainen, Helsinki<\/p>\n
<\/p>\n
Mit\u00e4 tehd\u00e4 jos el\u00e4m\u00e4 eri tavoin rassaa? On ehk\u00e4 sairautta, ahdistusta, kipua, tuskaa, el\u00e4m\u00e4n tarkoituksettomuutta, masennusta, sek\u00e4 yh\u00e4 yleistyv\u00e4\u00e4 ja pahenevaa yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja toivottomuutta. On kenties vaikeuksia l\u00e4heisiss\u00e4kin ihmissuhteissa; sellaisia voivat olla muun muassa parisuhteen tai seurustelun p\u00e4\u00e4ttyminen, p\u00e4ihteiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 aiheutuvat ongelmat jne. Kristittykin voi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kokea ajoittain kiusauksia ja lankeemuksia eri alueilla. Suotuisissa olosuhteissa ne voivat kasvuun kuuluessaan kuitenkin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 voitoksi Kristuksessa.<\/p>\n
<\/p>\n
Miten viimeksi mainittuihin pit\u00e4isi suhtautua?<\/p>\n
<\/p>\n
Esimerkiksi puheena oleva koetus, koettelemus, kiusaus, ei johdu Jumalasta, vaan aina meid\u00e4n lihastamme ja turmeltuneesta luonnostamme. Lihan ja Hengen v\u00e4linen taistelu jatkuu loppuun asti perisynnin muodossa, josta vapaudumme vasta yl\u00f6snousemuksessa. Jaakobin kirje 1:12-14 vakuuttaa: \u201dAutuas mies, joka kest\u00e4\u00e4 kiusauksen, sill\u00e4 koeteltuna olevana on saava el\u00e4m\u00e4n palkinnon, jonka on luvannut niille, jotka rakastavat h\u00e4nt\u00e4. \u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan kiusattu sanoko, ett\u00e4 Jumalasta on kiusaaminen. Sill\u00e4 Jumala on pahojen kiusaamattomissa, mutta h\u00e4n ei ket\u00e4\u00e4n kiusaa. Vaan jokaista kiusaa oma himo vet\u00e4en pois ja houkuteltuna.\u201d Vrt. Dan. 12:12 Theod., Viis. 5:16, Room. 5:4, 1. Kor. 9:25, 2. Tim. 4:8, 1. Piet. 5:4, Ilm. 2:10, 3:11.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 tunteko vahingoniloa minua kohtaan, viholliseni! Jos min\u00e4 olen langennut, min\u00e4 nousen\u201d, sanoo profeetta Miika (7:8). \u201dMutta min\u00e4 olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun sin\u00e4 palaat takaisin, vahvista velji\u00e4si\u201d (Luuk. 22:32). N\u00e4m\u00e4 Jeesuksen sanat osoittavat Pietarille uskotun sielunhoitoteht\u00e4v\u00e4n seurakuntalaisiin n\u00e4hden t\u00e4m\u00e4n omien kasvattavien kokemuksiensa taustaa vasten.<\/p>\n
<\/p>\n
Jeesus opetti tunnetussa Is\u00e4 meid\u00e4n \u2013rukouksessaan: \u201dJa \u00e4l\u00e4 johdata meit\u00e4 kiusaukseen, vaan pelasta meid\u00e4t Pahasta\u201d (Matt. 6:13). T\u00e4m\u00e4 rukous kokonaisuudessaan pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ainekset niin kasteeseen kuin ehtoolliseenkin. H\u00e4n suhtautui aina Pahan olemassaoloon hyvin vakavasti. \u201dJa koko maailma makaa Pahassa\u201d (1. Joh. 5:19). Eik\u00e4 kirkko, seurakunta, ole suinkaan vapaa Pahan vaikutuspiirist\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jokin uskovien pieni turvapaikka, johon paetaan pois \u201dpahasta maailmasta\u201d, kuten (uus)pietisteill\u00e4 on tapana klikkiyty\u00e4 Spenerin hengess\u00e4 mieluiten omaksi sis\u00e4piirikseen kirkon sis\u00e4ll\u00e4. Se on valitettavasti vain yksipuolista subjektivismia, omahyv\u00e4ist\u00e4 kristillisyytt\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Uskonel\u00e4m\u00e4n hoitamisen kannalta verraton Stefan Pr\u00e4torius kirjoittaa kirjassaan Uskovaisten hengellinen aarreaitta (SLEY 1957, s. 11): \u201dSill\u00e4 juuri ne synnit, joita tunnet itsess\u00e4si olevan, ovat kasteessasi sinulle anteeksi annetut. Nyt sin\u00e4 vain Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 avuksi huutaen sodit synnin himoja vastaan. Tai jos olet langennut, tunnustat lankeemuksesi, syd\u00e4mest\u00e4si kadut ja pyyd\u00e4t Jumalaltasi syntisi anteeksi ja heti sen j\u00e4lkeen lohdutat itse\u00e4si muistamalla pyh\u00e4\u00e4 kastettasi jne.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Mist\u00e4 sitten voisimme saada kest\u00e4v\u00e4n ja varman avun ongelmiimme?<\/p>\n
<\/p>\n
Onneksi uskomme peruskirja Raamattu vastaa koko el\u00e4m\u00e4mme kattaviin kysymyksiinkin hyvin realistisesti ja arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4n sopivalla tavalla. Sill\u00e4 se ei ole mik\u00e4\u00e4n inhimilliselle el\u00e4m\u00e4lle vieras kirja, vaan tahtoo kohdata meid\u00e4t aidosti erilaisine kysymyksinemme t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.<\/p>\n
<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n k\u00e4rsimyksist\u00e4 tunnetussa Vanhan testamentin Jobin kirjassa Elifas esitt\u00e4\u00e4 kysymyksen: \u201dOnko sinusta v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 Jumalan lohdutukset ja Sana on hiljaa\/hell\u00e4varoen kanssasi?\u201d (Job 15:11). Profeetta Sefanjan kirja 3:17 puolestaan lupaa: \u201dJahve, sinun Jumalasi, on keskell\u00e4si, v\u00e4kev\u00e4 auttaa. H\u00e4n iloitsee sinusta ilolla, h\u00e4n on hiljaa rakkaudessaan, h\u00e4n on iloitseva sinusta riemulla.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
On niinkin, ett\u00e4 usein ahdistunut ja k\u00e4rsiv\u00e4 ihminen yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n ei kest\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n muuta kuin t\u00e4t\u00e4 Jumalan sielunhoidollista hiljaisuutta, jolla on parantava vaikutuksensa ihmismielen sy\u00f6vereihin. Sit\u00e4 ihminen ei vain aina tahdo ja osaa kuunnella.<\/p>\n
<\/p>\n
Niin ik\u00e4\u00e4n Jobin kirja kahdesti puhuu sattuvasti juuri Sanan, Kristuksen, olemuksesta: \u201dJa minun luokseni hiipi salaisesti Sana. Ja minun korvani otti vastaan sen kuiskauksen\u201d (Job 4:12). \u201dJa miten kuiskauksen Sanan olemme kuulleet h\u00e4nest\u00e4!\u201d (Job 26:14). Toisaalta my\u00f6s tuulen, (Jumalan) Hengen toimintaan kuuluu \u201dlempe\u00e4 hiljainen humina\u201d (1. Kun. 19:12). Vrt. \u201dTuuli puhaltaa miss\u00e4 tahtoo ja sin\u00e4 kuulet h\u00e4nen huminansa\u201d, Joh. 3:8! (KR 1938 ja KR 1992 ovat ep\u00e4tarkkoja). Hengest\u00e4, heprean ruuach, aramean ja syyrian ruucha\u00b4, kreikan pneuma, latinan Spiritus, n\u00e4et puhutaan t\u00e4ss\u00e4 Persoonana, ei vain jonakin persoonattomana toimivana voimana, kuten Jehovan todistajat itsepintaisesti v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t ilman raamatullisia perusteita.<\/p>\n
<\/p>\n
Siksi on hyv\u00e4 tapa hakeutua rohkeasti ja usein (\u201djoka p\u00e4iv\u00e4\u201d, Ap. t. 2:46. N\u00e4in siis alkukristityt) my\u00f6s Herran p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, ehtoolliseen, josta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n jo varhain Uuden testamentin ajoilta asti kreikan vivahteikasta sanaa eukharistia, \u201dkiitollisuus\u201d, \u201dkiitoksen esitys\u201d, \u201dkiitt\u00e4minen\u201d, \u201dkiitosrukous\u201d, \u201dHerran pyh\u00e4 ehtoollinen\u201d, \u201deukaristia\u201d, jossa Kristus saa hoitaa itse kutakin Sanalla ja sakramentilla. Siin\u00e4 h\u00e4n on lupauksensa mukaan konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4 siunatussa leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4. My\u00f6s Jumalan Henki hoitaa armollisesti meid\u00e4n mahdollisesti jo varhaislapsuudesta juontuvia traumojamme. Ks. Tunnustuskirjat 1990, s. 231, 66; 233, 77; 234, 87.<\/p>\n
<\/p>\n
Eukaristia on yhteen kokoontuneen seurakunnan riemullinen vastaus Kristukselle saaduista lahjoista! Kyseist\u00e4 kreikan sanaa vastaa Vanhan testamentin k\u00e4site TODA, \u201dkiitoslaulu\u201d, \u201dtunnustus\u201d (niin Joos. 7:19, Esra 10:11: confessionem [lat. Vulgatan mukaan]), \u201dkiitosuhri(t)\u201d, \u201dkuoro\u201d. Mainittua heprean termi\u00e4 on muun muassa professori Jukka Thur\u00e9n Turussa tutkinut ansiokkaasti lisensiaattitutkinnostaan aina v\u00e4it\u00f6skirjaansa asti.<\/p>\n
<\/p>\n
Niinp\u00e4 Olaus Svebilius sanookin vanhaluterilaisessa Katekismuksessaan VI:3 osuvasti: \u201dsiin\u00e4 tuodaan edes korkeat ja taivaalliset herkut, joka on sielun hengellinen ruoka; viel\u00e4 sit\u00e4 kutsutaan Messuksi Augsburgin tunnustuksessa, ei kuitenkaan paavilaisten uskon mukaan.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dSill\u00e4 h\u00e4n ravitsee n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n sielun ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4lk\u00e4isen sielun hyvyydell\u00e4\u201d (Ps. 107:9). \u201dJahve tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut h\u00e4n nostaa\u201d (Ps. 145:14. Vrt. Ps. 146:8). Juutalaisella p\u00e4\u00e4si\u00e4isaterialla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n leiv\u00e4st\u00e4 puhuttaessa arameankielist\u00e4 ilmaisua ha\u00b4 lachma\u00b4 `anja \u201dKatso, kurjuuden leip\u00e4!\u201d Jes. 30:20: \u201dJa Herra antaa teille h\u00e4d\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ja ahdistuksen vett\u00e4.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Psalmista 116:13 luemme: \u201dMin\u00e4 kohotan pelastuksen maljan ja huudan avuksi Jahven nime\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4n jakeen Jeesus nimenomaan lausui juhlallisesti ollessaan viimeisell\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isaterialla opetuslastensa kanssa asettaessaan t\u00e4ten ehtoollisen vieton kirkossaan tarkoin s\u00e4\u00e4detyll\u00e4 tavalla ainoastaan apostolisen tuntomerkin t\u00e4ytt\u00e4en! Siin\u00e4 mies perheen is\u00e4n\u00e4 juutalaisen p\u00e4\u00e4si\u00e4isaterian uusitestamentillisena toteutuksena Kristuksessa itsess\u00e4\u00e4n, pappina \u2013 jota heprean maskuliininen kooheen-sana juuri merkitsee (huomaa Tuom. 17:10, 18:19 heprean mukaan \u201dis\u00e4n\u00e4 ja pappina\u201d, mink\u00e4 KR 1992 on tarkoitushakuisesti turhentanut!), lausuu asetussanat ja suorittaa ehtoollisaineitten jaon. Raamattu ei turhaan puhu k\u00e4ytt\u00e4en ilmaisua koos tanchumiim, \u201dlohdutuksen malja\u201d (Jer. 16:7).<\/p>\n
<\/p>\n
Mit\u00e4 Raamattu t\u00e4st\u00e4 opettaa? Raamatullisen peruskatsomuksen mukaan on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ateriayhteys tapahtuu suljetusti (Matt. 26:18, Mark. 14:15, Luuk. 22:12, Ap. t. 2:46). Vain kastetut voivat siihen osallistua.<\/p>\n
<\/p>\n
Ehtoollista asettaessaan Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus puhui uudesta liitosta veress\u00e4\u00e4n (Luuk. 22:20 = Jer. 31:31, Hepr. 8:8, 9:15. Vrt. my\u00f6s 2. Moos. 24:8 = Hepr. 9:20, Sak. 9:11). Heprean \u201dsopimusta\u201d, \u201dj\u00e4rjestyst\u00e4\u201d, \u201dliittoa yksityisen ihmisen v\u00e4lill\u00e4\u201d; \u201djuutalaista uskontoa\u201d merkitsev\u00e4n sanan berit varhaiseksi etymologiaksi on esitetty verbi\u00e4 bara \u201dleikata\u201d, \u201dsitoa\u201d, \u201dsy\u00f6d\u00e4\u201d (leip\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 jonkun kanssa, pit\u00e4\u00e4 ateriayhteytt\u00e4 jonkun kanssa 2. Sam. 12:17), sitten \u201dantaa leip\u00e4\u00e4 lohdutukseksi jollekin\u201d (2. Sam. 3:35). Oikea kristitty on n\u00e4et aina sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4 sakramenttikristitty!<\/p>\n
<\/p>\n
On huomattava, ett\u00e4 jo Vanhassa testamentissa \u201dpyh\u00e4 leip\u00e4\u201d (= jakeen 4 \u201dviisi leip\u00e4\u00e4\u201d. kuului nimenomaan papin varustukseen (1. Sam. 21:5). Vrt. vastaavasti viisi leip\u00e4\u00e4 ehtoollisen esikuvina olevissa ruokkimisihmeiss\u00e4 (Matt. 14:17, 19, 16:9, Mark. 6:38, 41, 8:19, Luuk. 9:13, 16, Joh. 6:9, 13)<\/p>\n
<\/p>\n
Tunnustuskirjojen mukaan kirkkoa kutsutaan katoliseksi, koska \u201dse sulkee piiriins\u00e4 kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyh\u00e4 Henki ja samat sakramentit\u201d (Apol. VII ja VIII, 10). K\u00e4sitteen hee katholikee ekkleesia, \u201dkatolinen kirkko\u201d, tapaamme ensi kerran Antiokian piispa Ignatioksen kirjeess\u00e4 Smyrnalaisille 8:2 ajalta noin 115 jKr. Siit\u00e4 l\u00e4htien sill\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 asema kirkon uskoa luonnehdittaessa esimerkiksi Nikaian (325 jKr) ja Nikaian-Konstantinopolin (381 jKr) uskontunnustuksissa. Edellisess\u00e4 on t\u00e4sm\u00e4lleen sama sanamuoto kuin Ignatioksella, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen on perustellusti laajempi eis mian hagian katholikeen kai apostolikeen ekkleesian, \u201dyhden, pyh\u00e4n, katolisen ja apostolisen kirkon\u201d. Sittemmin latinankielinen Symbolum Apostolicum k\u00e4ytti ilmaisua sanctam Ecclesiam catholicam, \u201dpyh\u00e4n katolisen kirkon.\u201d Sit\u00e4 seuraa viel\u00e4 sanctorum communionem, jonka kernaasti tulkitsen pyhien yhteyten\u00e4 sakramentteihin! Sanonta \u201dkatolinen kirkko\u201d on jokseenkin vakiintunut kirkkoisill\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Huomattakoon edelleen, ett\u00e4 Paavalin t\u00e4rkein opillinen asiakirja, Roomalaiskirje, m\u00e4\u00e4rittelee nimenomaan kyseiset faktat seuraavasti: \u201dPaavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettuna Jumalan evankeliumiin\u2026jonka kautta olemme vastaanottaneet armon ja apostolaatin uskon kuuliaisuudeksi\u201d (Room. 1:1, 5). Tekstist\u00e4mme k\u00e4y siis riidattomasti ilmi, ett\u00e4 apostolin virka on ensisijaisesti erotettuna olemista Jumalan evankeliumiin, joka on Kristus itse edelt\u00e4 luvattuna Vanhassa testamentissa, jonka seurauksena on sitten Paavalin mukaan traditiona vastaanotettu eli saatu armo ja apostolaatti. T\u00e4ss\u00e4 taustalla on Mishnan (Pirqe Abot I:1) tuntema vastaanottamisesta ja saamisesta k\u00e4ytetty erityinen tekninen oppisana qibbeel, jonka vastakohtaparina tunnemme sen er\u00e4\u00e4n toisen sanan yhteydess\u00e4 \u2013 maasar. J\u00e4lkimm\u00e4inen merkitsee l\u00e4hinn\u00e4 jonkin luovuttamista ja traditiona v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 edelleen. Nyt, n\u00e4m\u00e4 molemmat aidosti juutalaisen rabbinismin tuntemat mainesanat kohtaamme vanhimmista kirjallisista ehtoollisen asetussanoista Paavalilla (1. Kor. 11:23). Paavalihan oli pitk\u00e4llisen rabbiinisen koulutuksen saanut oppinut.<\/p>\n
<\/p>\n
Merkille pantavaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on Jumalan nimen ja opin yhteenkuuluvuus (1. Tim. 6:1). Oppi nimitt\u00e4in ei ole meid\u00e4n vallassamme mielin m\u00e4\u00e4rin peukaloitavaksi vaan Jumalan. Tunnustuskirjat CA XV, 4 rinnastaa evankeliumin ja uskonopin (evangelio et doctrinae fidei). Vrt. samoin Apol. VII ja VIII, 5, 8. Edelleen meill\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4: \u201dEvankeliumin opettaminen on kuitenkin kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4 jumalanpalvelusta\u201d (Apol. XV, 42).<\/p>\n
<\/p>\n
Edell\u00e4 lainattuun Jobin kirjaan liittyen apostoli Paavali taas kirjoittaa: \u201dSill\u00e4 kaikki ennen kirjoitettu on kirjoitettu meille opetukseksi, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta meill\u00e4 on toivo\u201d (Room. 15:3). Samaa ajatuksenkulkua h\u00e4n jatkaa seuraavassa jakeessa puhuessaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja lohdutuksen Jumalasta. Edelleen laupeuksien Is\u00e4 ja kaiken lohdutuksen Jumala (2. Kor. 1:3). N\u00e4in ollen Raamattu yhdist\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Jumalan lohdutuksen toisaalla Sanaan itseens\u00e4, ett\u00e4 Raamattuun sellaisenaan, jotka eiv\u00e4t siis sulje pois toisiaan, vaan kuuluvat mit\u00e4 l\u00e4heisimmin yhteen!<\/p>\n
<\/p>\n
Me tarvitsemme aina Jumalan sanaa. Berean kristityist\u00e4 Luukas kertoo: \u201djotka ottivat Sanan vastaan kaikella halulla ja tutkivat joka p\u00e4iv\u00e4 Kirjoituksia, oliko asia niin\u201d (Ap. t. 17:11).<\/p>\n
<\/p>\n
Jumala voi eheytt\u00e4\u00e4 pahoin rikkimenneenkin el\u00e4m\u00e4n aivan uudeksi. \u201dLuo minuun, Jumala, puhdas syd\u00e4n. Ja uudista sisimp\u00e4\u00e4ni vahva henki\u201d (Ps. 51:12). Vanha testamentti puhuu kolmesti uudesta hengest\u00e4 (Hes. 11:19, 18:31, 36:26). Meill\u00e4 on lupaus: \u201dKatso, uudeksi min\u00e4 teen kaikki\u201d (Ilm. 21:5). Jeesuksen julkinen toiminta oli keskeisesti kolmenlainen: opettaa, saarnata valtakunnan evankeliumia ja parantaa (Matt. 4:23, 8:8, 9:35). T\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 kuului jo ennalta olevan Sanan olemukseen: \u201dH\u00e4n l\u00e4hetti Sanansa ja paransi heid\u00e4t ja pelasti heid\u00e4t haudasta\u201d (Ps. 107:20. KR 1992 persoonattomasti \u201dse\u201d). Sana, Kristus, on erityisell\u00e4 tavalla Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4. Vrt. 2. Moos. 15:26, 5. Moos. 32:39, Job 5:18, Ps. 41:5, 103:3: \u201dH\u00e4n antaa anteeksi kaikki minun syntini. H\u00e4n parantaa kaikki minun sairauteni.\u201d Vrt. jakeet 4-5 heprean mukaan. KR 1992, NLT oikein. VKR 1776, KR 1933 v\u00e4\u00e4rin, Ps. 147:15, 18, Jes. 9:7, 30:26, 48:16, 53:5, Hoos. 6:1, 14:5, Viis. 16:12: \u201dvaan sin\u00e4, Herra, joka kaiken parannat\u201d, Salomon Psalmit 12:6, Matt. 8:8, Ap. t. 13:26, 1. Piet. 2:24.<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4in ollen jo Vanhaan testamenttiin perustuva toivo on kantava voima ja tekij\u00e4 kristinuskoa ajateltaessa. Niin kauan kuin on olemassa hitunenkin toivoa, on my\u00f6s el\u00e4m\u00e4\u00e4. Job kysyy: \u201dMiksi h\u00e4n antaa vaivatulle valoa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 murhemielisille, niille jotka odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, ja etsiv\u00e4t sit\u00e4 enemm\u00e4n kuin (salattua) aarretta?\u201d (Job 3:20-21). T\u00e4m\u00e4 on ainoa kohta Vanhassa testamentissa, jossa valo on el\u00e4m\u00e4n paralleeli, kuten Joh. 1:4 asian ilmaisee Kristuksesta: \u201dH\u00e4ness\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4 ja El\u00e4m\u00e4 oli ihmisten Valo.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Kristus on l\u00e4sn\u00e4 ihmisen syvimm\u00e4ss\u00e4kin pimeydess\u00e4, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja ep\u00e4toivossa. \u201dH\u00e4n paljastaa syv\u00e4t asiat ja salatut. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 pimeydess\u00e4 on, ja Valo asuu h\u00e4nen luonaan\u201d (Dan. 2:22). \u201dJos istun pimeydess\u00e4, Jahve on minun valoni\u201d (Miik. 7:8). Valo ei ole mik\u00e4\u00e4n kuvaannollinen ilmaisu, vaan realiteetti maailman luomisesta asti: \u201dJa Jumala sanoi: \u00b4Olkoon\/tulkoon Valo\u00b4. Ja Valo tuli. Ja Jumala n\u00e4ki Valon (m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 artikkeli!), ett\u00e4 on hyv\u00e4\u201d (1. Moos. 1:3-4). T\u00e4m\u00e4n persoonallisen Valon, Kristuksen ainoana todellisena hyv\u00e4n\u00e4 Midrash Bereshit Rabba yhdist\u00e4\u00e4 Jes. 3:10: \u201dSanokaa Vanhurskaalle, ett\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Usein lainaamassamme Jobin kirjassa on 13 kertaa esiintyv\u00e4 erityinen \u201dvenytyst\u00e4\u201d, \u201dtoivoa\u201d merkitsev\u00e4 heprean sana tiqwa. Se on homonyyminen sana, jonka toinen merkitys on \u201dk\u00f6ysi\u201d, Joos. 2:18, 21. T\u00e4ll\u00f6in ajatuksena on jokin sellainen josta voidaan toivossa oikein kaksin k\u00e4sin tarttumalla pit\u00e4\u00e4 kiinni. N\u00e4in heprean kieli erityisen ilmaisurikkaana mahdollistaa kyseisen merkitysvivahteen. Pelastuksen toivo on kokonaan meid\u00e4n ulkopuolellamme Kristuksessa! Niinp\u00e4 luterilaisissa Tunnustuskirjoissa ei turhaan puhuta meille niin \u201dvieraasta vanhurskaudesta\u201d (aliena iustitia, Apol. IV, 305). Vastaavasti Uuden testamentin kreikassa k\u00e4ytetty sana elpis, \u201dtoivo\u201d, esiintyy 50 kertaa. Se on er\u00e4s kasteterminologiaan kuuluva termi. Kaste kantaa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4mme. Siksi sit\u00e4 ei saa eik\u00e4 tarvitse uusia.<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4in ollen t\u00e4st\u00e4 Joosuan kirjan 2:12-21 kokonaissanomasta k\u00e4sin avautuu meille jotakin hyvin keskeist\u00e4! On n\u00e4et kyse ensisijaisesti sek\u00e4 Sanasta, varmasta merkist\u00e4, ristist\u00e4, verest\u00e4, pelastumisesta ett\u00e4 Pyh\u00e4n kasteen sakramentista. N\u00e4ihinh\u00e4n tekstimme juuri niin ihanalla tavalla viittaa:<\/p>\n
<\/p>\n
1) 2:12 \u201dvarma merkki\u201d (heprean sanonta \u00b4oot \u00b4\u00e4m\u00e4t esiintyy ainoastaan t\u00e4ss\u00e4. Vrt. Joos. 2:18 heprean tiqwa I, \u201dk\u00f6ysi\u201d, k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 Septuagintassa ja Vulgatassa. Joos. 2:12 sanonta puuttuu Septuagintasta. Vulgata: verum signum),<\/p>\n
<\/p>\n
2) 2:13 \u201dpelastatte henkemme kuolemasta\u201d (verbi \u201dpelastaa\u201d kuuluu Uuden testamentin kastekieleen Mark. 16:16, Ap. t. 2:40-41, 16:31-33, Ef. 2:5, 8, 2. Tim. 1:9, Tiit. 3:5, 1. Piet. 3:20-21),<\/p>\n
<\/p>\n
3) 2:14 \u201dt\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n Sanamme\u201d (samoin jae 20. Sanonta esiintyy ainoastaan kahdesti Joosuassa),<\/p>\n
<\/p>\n
4) 2:14 \u201dniin me teemme sinun kanssasi armon ja totuuden\u201d (1. Moos. 24:27, 49, 32:11, 47:29, 2. Moos. 34:6, 2. Sam. 2:6, 15:20, Ps. 25:10, 40:11, 12, 57:4, 61:8, 85:11, 86:15, 89:15, 115:1, 119:115, 138:2, Sananl. 3:3, 14:22, 16:6, 20:28; Joh. 1:14. Armo on kasteen kielt\u00e4 Uudessa testamentissa),<\/p>\n
<\/p>\n
5) 2:16 \u201dkolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4\u201d (Kaanaan h\u00e4\u00e4t Joh. 2:1, jossa vesi muuttui viiniksi eli kyseess\u00e4 on kaste- ja ehtoollisjumalanpalvelus, jota johtaa \u201dp\u00e4\u00e4tarjoilija\u201d eli piispa Joh. 2:8-9 palvelijoineen. Vrt. edelleen sakramenteista Joh. 13:1-15, 19:34 kirkkoisien ja Lutherin mukaan, 1. Joh. 5:6, 8),<\/p>\n
<\/p>\n
6) 2:18 \u201dsido ikkunaan t\u00e4m\u00e4 helakanpunainen langan k\u00f6ysi\u201d (heprean sana challoon, \u201dikkuna\u201d, merkitsee oikeastaan \u201dl\u00e4vistetty\u201d. Tulee verbist\u00e4 chalal, \u201dl\u00e4vist\u00e4\u00e4\u201d; siit\u00e4 \u201dl\u00e4vistetty\u201d, \u201dhaavoitettu\u201d, n\u00e4in Jes. 53:5. Erityisen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on \u201dlankaa\u201d tarkoittavan sanan chut k\u00e4ytt\u00f6 toisaalla Saarnaajan kirjassa 4:12b: \u201dJa kolminkertainen lanka ei nopeasti katkea.\u201d Verbi hameshullash, \u201dkolminkertainen\u201d, on m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4ll\u00e4 artikkelilla varustettu pu`alin partisiippi. Vrt. sama verbimuoto ilman artikkelia: kolmen vuoden vanha (1. Moos. 15:9). Se on yhteydess\u00e4 heprean kielen lukusanaan shalosh, \u201dkolme\u201d, josta tunnetaan ainoastaan verbit pi`el jakaa kolmeen osaan 5. Moos.19:3, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1. Sam. 20:19, tehd\u00e4 kolme kertaa 1. Kun. 18:34, kolmikerroksinen Hes. 42:6, sek\u00e4 edell\u00e4 mainittu pu`al. Se vie ajatuksemme v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Kolminaisuuteen! Heprean tiqwa I, \u201dk\u00f6ysi\u201d, on k\u00e4\u00e4nnetty Septuagintassa seemeion, \u201dmerkki\u201d, \u201dtunnusmerkki\u201d, \u201dosoitus\u201d, \u201dihme\u201d, \u201denne\u201d ja Vulgatassa signum, \u201dmerkki\u201d, \u201dj\u00e4lki\u201d, \u201dmerkinanto\u201d, \u201dtunnussana\u201d, \u201dsotalippu\u201d, \u201denne\u201d, \u201dtodiste\u201d, \u201dkuva\u201d, \u201dsinetti\u201d, \u201dleima\u201d, \u201dt\u00e4hti\u201d. Vrt. edell\u00e4 Joos. 2:12 heprean \u00b4oot \u00b4\u00e4m\u00e4t, \u201dvarma merkki\u201d. Heprean \u201dhelakanpunaista\u201d merkitsev\u00e4 sana shani on t\u00e4rke\u00e4 kulttiv\u00e4ri. T\u00e4ll\u00e4 sanalla on rinnakkaisk\u00e4sitteens\u00e4 vanhassa juutalaisessa mystiikassa, sen edustamassa Raamattuunkin vaikuttaneessa kymmeness\u00e4 sefirotissa, niiden erityisiss\u00e4 jumalallisissa voimissa ja ilmestysmuodoissa, jonka kuudentena sefirana tunnetaan kaiken keskell\u00e4 oleva tif\u00b4\u00e4r\u00e4t, \u201dkoristus\u201d, \u201dh\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 loisto\u201d, \u201dihanuus\u201d, \u201dkirkkaus\u201d, \u201darvonanto\u201d. Ks. sanan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 erityisesti 1. Aik. 29:11, 13, Ps. 96:6, Jes. 4:2, 28:5. Se kuuluu yhteen punaisen v\u00e4rin kanssa ja merkitsee erityist\u00e4 Jumalan kauneutta ja rakkautta (n\u00e4in Room. 5:5-8, 8:35, 39, 2. Kor. 5:14-15, 1. Joh. 4:10!). Se liittyy oleellisesti Kristukseen, Pelastukseen, ja h\u00e4nen ristiins\u00e4 ainoastaan t\u00e4ss\u00e4 sefirassa. Justinus Marttyyri kirjoittaa toisen vuosisadan keskivaiheilla Dialogissaan Tryfonin kanssa 111,4 siit\u00e4, kuinka \u201dVertauskuvana oli my\u00f6s purppuranpunainen nauha\u201d. \u201dT\u00e4m\u00e4 symboloi Kristuksen verta.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
7) 2:18 \u201dja koko sinun is\u00e4si perhekunta kokoa luoksesi huoneeseen\u201d (t\u00e4ss\u00e4 ovat juuri ne keskeiset Uuden testamentin kasteteologian termit \u201dperhekunta\u201d ja \u201dhuone\u201d Ap. t. 10:21, 48, 11:12, 16:15, 31-33, 18:8, 1. Kor. 1:16, Hepr. 11:7, 1. Piet. 3:20),<\/p>\n
<\/p>\n
8) 2:19 \u201dh\u00e4nen verens\u00e4 tulkoon meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, jos k\u00e4si sattuu h\u00e4neen\u201d (Matt. 26:28, 27:25!, 49 v. l., Mark. 14:24, Luuk. 22:20, Joh. 6:54-56, 19:34, Room. 3:25, 5:9, 1. Kor. 10:16, 11:24, 27, Ef. 1:7, 2:13, Kol. 1:20, Hepr. 9:14, 20, 13:20, 1. Piet. 1:2, 19, 1. Joh. 1:7, 5:6, 8, Ilm. 1:5, 5:9, 7:14, 12:11, 19:13),<\/p>\n
<\/p>\n
9) 2:20 \u201dt\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n Sanamme\u201d (samoin jae 14),<\/p>\n
<\/p>\n
10) 2:21 \u201dja h\u00e4n sitoi helakanpunaisen k\u00f6yden ikkunaan\u201d (vertaa jae 18. Ks. Kristuksesta Korkea veisu 4:3).<\/p>\n
<\/p>\n
Niin ik\u00e4\u00e4n Uusi testamentti liitt\u00e4\u00e4 usein kasteen Kristuksen k\u00e4rsimyksen, ristin, yhteyteen: Matt. 20:22 v. l., Mark. 10:38-39, Luuk. 12:50, Joh. 13:4-10, 19:34, Room. 6:3-7, 1. Kor. 1:13, 17, Hepr. 6:4, 6, 1. Joh. 5:6.<\/p>\n
<\/p>\n
My\u00f6s varhaiskristillisest\u00e4 kirjallisuudesta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 vesi eli kaste on yhdistetty ristiin.<\/p>\n
<\/p>\n
Niinp\u00e4 Luther puhuu kauniisti siit\u00e4, kuinka kastevesi on Kristuksen veren punaama.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lasse Lappalainen, Helsinki Mit\u00e4 tehd\u00e4 jos el\u00e4m\u00e4 eri tavoin rassaa? On ehk\u00e4 sairautta, ahdistusta, kipua, tuskaa, el\u00e4m\u00e4n tarkoituksettomuutta, masennusta, sek\u00e4 yh\u00e4 yleistyv\u00e4\u00e4 ja pahenevaa yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja toivottomuutta. On kenties vaikeuksia l\u00e4heisiss\u00e4kin ihmissuhteissa; sellaisia voivat olla muun muassa parisuhteen tai seurustelun p\u00e4\u00e4ttyminen, p\u00e4ihteiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 aiheutuvat ongelmat jne. Kristittykin voi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kokea ajoittain kiusauksia ja lankeemuksia […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":1346,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[254,17,45],"tags":[41,23,5,267,97],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1384"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1437,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384\/revisions\/1437"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1346"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1384"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1384"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1384"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}