F. G. Hedberg<\/p>\n
\u201dJumala tuo ilmi rakkautensa meit\u00e4 kohtaan siin\u00e4, ett\u00e4 Kristus, meid\u00e4n viel\u00e4 ollessamme syntisi\u00e4, kuoli edest\u00e4mme.\u201d (Room. 5:8) Ks. my\u00f6s 1. Joh. 4:9, 10<\/p>\n
Oi ihmeellist\u00e4 ja pohjatonta Jumalan rakkautta, joka ainoassa Pojassa Kristuksessa on meille syntisille ilmestynyt! Kuka voi t\u00e4t\u00e4 rakkautta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, kuka ihmiskielin sen kunniaa kuvailla? T\u00e4m\u00e4 on rakkaus, jota eiv\u00e4t taivaatkaan t\u00e4ydellisesti tajua, jota enkelitkin i\u00e4isesti ihmettelev\u00e4t. Mit\u00e4 sitten me!<\/p>\n
Te, jotka uskotte siihen rakkauteen, jolla iankaikkinen Is\u00e4 meit\u00e4 Pojassaan rakastaa, tulkaa katsomaan! Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole suuri Jumalan ihme ja arvaamaton rakkaus! \u2013 Sill\u00e4 mit\u00e4 me olemme? Kelvottomia maan matoja, saastaisia itsess\u00e4mme. Ja kuitenkin on itse Jumala jo iankaikkisuudessa meit\u00e4 Pojassaan suuresti, sanomattomasti rakastanut. \u201dSill\u00e4 niin Jumala on rakastanut maailmaa, ett\u00e4 h\u00e4n antoi ainoan Poikansa, jotta kuka ikin\u00e4 h\u00e4neen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n\u201d (Joh. 3:16). Ja siin\u00e4 Jumala tuo ilmi rakkautensa meit\u00e4 kohtaan, vakuuttaa pyh\u00e4 apostoli Room. 5:8, ett\u00e4 Kristus, meid\u00e4n viel\u00e4 ollessamme syntisi\u00e4, kuoli edest\u00e4mme. \u201dSiin\u00e4 rakkaus on\u201d, sanoo Johannes, \u201dei siin\u00e4, ett\u00e4 me rakastimme Jumalaa, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n rakasti meit\u00e4 ja l\u00e4hetti Poikansa meid\u00e4n synteimme sovinnoksi\u201d (1. Joh. 4:10).<\/p>\n
Jos me olisimme ensin rakastaneet Jumalaa ja olleet h\u00e4nelle aina kuuliaiset, eip\u00e4 silloin niin ihmeellist\u00e4 olisikaan, jos h\u00e4nkin meit\u00e4 rakastaisi. Mutta nyt on aivan toisin, kun me olemme luopuneet h\u00e4nest\u00e4, \u201doleme v\u00e4\u00e4rin tehneet, olleet jumalattomia ja h\u00e4nen mielens\u00e4 rikkoneet ja siis ansainneet helvetin ja iankaikkisen kadotuksen\u201d. Mit\u00e4 siis t\u00e4llaisissa on rakastettavaa? Miksi on Jumala vihollisiansa rakastanut, viel\u00e4p\u00e4 niin, ett\u00e4 ainoan Poikansa kuolemaan antoi, kovaan ristin kuolemaan kaikkien meid\u00e4n edest\u00e4mme? T\u00e4ss\u00e4 on ihme, t\u00e4ss\u00e4 Jumalan rakkauden salaisuus, jota enkelitkin ylist\u00e4v\u00e4t!<\/p>\n
Mutta vaikka nyt t\u00e4m\u00e4 arvaamaton Jumalan rakkaus on kaikkea ymm\u00e4rryst\u00e4 ylempi (Ef. 3:19), niin on kuitenkin autuaallista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 heikkoudessakin sit\u00e4 katsella Kristuksen kasvoissa, evankeliumin ilmoitetussa sanassa. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sanassa me, niin kuin kuvastimessa, 1. Kor. 13:12, Kristusta uskossa katselemme ja Kristuksen kasvoissa n\u00e4emme iankaikkisen Is\u00e4n syd\u00e4men, t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja rakkautta meit\u00e4 vaivaisia syntisi\u00e4 kohtaan. Sen t\u00e4hden my\u00f6s apostoli Paavali, Tiit. 3:4, sanoo Jumalan hyvyyden ja ihmisrakkauden meille ilmestyneen evankeliumissa, ja taas toisessa paikassa h\u00e4n todistaa: \u201dJumala, joka sanoi: \u2019Loistakoon valo pime\u00e4st\u00e4!\u2019, on se, joka loisti syd\u00e4meemme, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen valoaan levitt\u00e4isi, sen kirkkauden, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoissa\u201d (2. Kor. 4:6). T\u00e4st\u00e4 n\u00e4emme Jumalan kirkkauden eli kunnian tuntemisen koittavan meille Kristuksen kasvoista, toisin sanoen: Jumalan kunniallisen armon ja rakkauden kirkkaus voidaan tuntea ainoastaan Kristuksen kasvoissa, jotka taas evankeliumin sanassa meille loistavat, kun sit\u00e4 uskossa katselemme. Sen t\u00e4hden my\u00f6s Herra Kristus itse vakuuttaa: \u201dei Is\u00e4\u00e4 tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo H\u00e4net ilmaista\u201d (Matt. 11:27), ja toisessa paikassa: \u201dEi kukaan p\u00e4\u00e4se Is\u00e4n tyk\u00f6 muutoin kuin minun kauttani\u201d (Joh. 14:6). Sill\u00e4 h\u00e4n yksin, Jumalan ainoa Poika, on \u201dIs\u00e4n kirkkauden s\u00e4teily ja h\u00e4nen olemuksensa perikuva\u201d, niin kuin pyh\u00e4 apostoli todistaa (Hebr. 1:3).<\/p>\n
Ihmisten autuus ja iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 ovat siis yksin siin\u00e4, ett\u00e4 Jumalan ainokaista Poikaa, lihaan ilmestynytt\u00e4 Herraamme Jeesusta Kristusta, ja itse Is\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 opitaan oikein tuntemaan. Sill\u00e4 Herra sanoo: \u201dt\u00e4m\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 he tuntevat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja sen, jonka olet l\u00e4hett\u00e4nyt, Jeesuksen Kristuksen\u201d (Joh. 17:3). Niin oppivat ensimm\u00e4isetkin opetuslapset tuntemaan Is\u00e4\u00e4 ainoastaan Pojassa ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Is\u00e4n armoa ja rakkautta lihaan ilmestyneess\u00e4 Jeesuksessa Kristuksessa. Sill\u00e4 eip\u00e4 Is\u00e4\u00e4 muutoin kukaan tunne. \u201dEi kukaan ole Jumalaa milloinkaan n\u00e4hnyt; ainokainen Poika, joka on Is\u00e4n helmassa, on h\u00e4net ilmoittanut\u201d, sanoo Johannes, ja aivan t\u00e4m\u00e4n edell\u00e4 h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4ynyt: Jumalan Poika, iankaikkinen Sana, tuli lihaksi, asui ihmisten keskell\u00e4 ja ilmoitti heille sek\u00e4 puheilla ett\u00e4 t\u00f6ill\u00e4 kirkkautensa, joka tosin ei ollut maallinen, vaan taivaallinen kirkkaus, sill\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta oli sen omistaja. T\u00e4st\u00e4 Kristuksen armon ja totuuden t\u00e4ydellisyydest\u00e4 he tunsivat ja uskoivat h\u00e4net Jumalan ainoaksi Pojaksi sek\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t my\u00f6s itse Is\u00e4n Pojassa (Joh. 14:9), niin kuin pyh\u00e4 Johannes todistaa: \u201dSana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n keskuudessamme, ja me katselimme h\u00e4nen kirkkauttaan, kirkkautta sellaista kuin ainokaisella Pojalla on Is\u00e4lt\u00e4, ja h\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta\u201d (Joh. 1:14).<\/p>\n
Jos siis mekin tahdomme oikein tuntea Jumalan ja h\u00e4nen todellisessa tuntemisessaan kasvaa, tulee meid\u00e4n pysy\u00e4 Kristuksessa ja ainoastaan h\u00e4nen kasvoissaan, jotka evankeliumissa ilmenev\u00e4t, Is\u00e4n kirkkautta katsella. Sill\u00e4 jos Jumalaa katsellaan ilman Kristusta, emme me syntiset voi h\u00e4nt\u00e4 muuna n\u00e4hd\u00e4 kuin pelottavana kostajana ja kuluttavana tulena, jollainen h\u00e4n onkin niille kaikille, jotka ilman v\u00e4limiest\u00e4, omin turvinsa h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4t. \u201dJoka uskoo Poikaan, h\u00e4nell\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, h\u00e4n ei ole n\u00e4kev\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan Jumalan viha pysyy h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n.\u201d (Joh. 3:36)<\/p>\n
Tosin antaa laki jonkinlaisen Jumalan tuntemisen, mutta juuri sellaisen kuin \u00e4sken sanottiin. On laillakin kirkkautensa, joka on erikoisen tarpeellinen suruttomien, lihallisten syd\u00e4mien her\u00e4tt\u00e4miseksi Jumalan pelkoon ja syntiens\u00e4 tuntemiseen. Sill\u00e4 laki on sellainen sana, joka ilmoittaa synnin ja Jumalan vihan, \u201dkuolettaa\u201d ja julistaa \u201dkadotustuomion\u201d (2. Kor. 3:7, 9). Ja t\u00e4m\u00e4 kuoleman ja kadotustuomion julistaminen on juuri sen t\u00e4hden tarpeellinen, ett\u00e4 evankeliumissa ilmoitettu Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa huomattaisiin sit\u00e4 suuremmaksi ja sit\u00e4 hartaammin vastaanotettaisiin. Sill\u00e4 eih\u00e4n terve tarvitse parantajaa, vaan sairas.<\/p>\n
Kuitenkaan ei se Jumalan vihan ja kiivauden tunteminen, joka laista tulee, ket\u00e4\u00e4n pelasta, vaan ainoastaan kuolettaa. On toinen sana, joka tekee el\u00e4v\u00e4ksi ja opettaa tuntemaan Is\u00e4\u00e4 h\u00e4nen rakkaassa Pojassaan. Se on evankeliumin sana. Se ilmoittaa meille Jumalan sanomattoman rakkauden, Jumalan, joka l\u00e4hetti ainoan Poikansa maailmaan, \u201djotta me el\u00e4isimme h\u00e4ness\u00e4\u201d (1. Joh. 4:9). T\u00e4ss\u00e4 sanassa vasta n\u00e4emme taivaallisen Is\u00e4n armahtavaisuuden ja rakkauden, niin kuin kirkkaassa kuvastimessa. N\u00e4emme h\u00e4net \u201dLaupeuden Is\u00e4ksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi\u201d (2. Kor. 1:3), joka ei s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi h\u00e4net alttiiksi meid\u00e4n kaikkien edest\u00e4mme (Room. 8:32).<\/p>\n
K\u00e4yk\u00e4\u00e4mme siis heti, me kaikki, jotka iankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 etsimme, evankeliumin valossa uskossa katselemaan lihaan ilmestynytt\u00e4 Jumalan ainoaa Poikaa, joka on t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta, oppiaksemme t\u00e4ss\u00e4 ainoan Pojan kirkkaudessa itse Is\u00e4\u00e4kin tuntemaan!<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen rakkauden ihme on t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 Jumalan ainokainen Poika, tosi Jumala tosi Jumalasta, laskeutuu niin alas meid\u00e4n t\u00e4htemme, ett\u00e4 syntyy syntisest\u00e4 ihmisest\u00e4, luonnollisesta \u00e4idist\u00e4, ihmiseksi t\u00e4nne maailmaan. Syyst\u00e4 seurakunta siis laulaa: \u201dS\u00e4 h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, h\u00e4d\u00e4st\u00e4, armossas meid\u00e4t p\u00e4\u00e4stit\u201d. Meid\u00e4n h\u00e4pe\u00e4mme ja h\u00e4t\u00e4mme on kyll\u00e4 suuri, koska olemme Jumalan kuvan kadottaneet ja synnill\u00e4 itsemme saastuttaneet \u201dja olemme luonnostamme vihan lapsia\u201d \u2013 \u2013 Ef. 2:3, kuoleman ja kadotuksen ansainneita. Mutta kiitos Jumalalle iankaikkisesti! \u201dLapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, \u2013 \u2013 Jes. 9:5\u201d. Kaikkein herrain Herra, itse iankaikkinen Jumala, on tullut omaiseksemme, on ihmisen lihaan ilmestynyt. Suuri sukulainen meid\u00e4t j\u00e4lleen kunniaan korotti ja \u201dJumalan tyk\u00f6 saatti, kuolemasta el\u00e4m\u00e4n ja synnist\u00e4 vanhurskauteen\u201d. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4emme Is\u00e4n rakkauden ja Pojan suloisuuden. \u201dH\u00e4n syntiemme t\u00e4hden seimeen alentuu, H\u00e4n k\u00f6yhyytemme n\u00e4hden k\u00f6yh\u00e4ks antautuu\u201d kun \u201dOn orjan muoto h\u00e4ll\u00e4, K\u00e4rsii kuoleman, Ja kuolon k\u00e4rsim\u00e4ll\u00e4 Avaa taivahan. Eijaa! laulamme, Lunastetut olemme Kuolon kahlehista\u201d. T\u00e4t\u00e4 taivaan Herran suurta n\u00f6yryytt\u00e4 ja veljeksemme alentumista katsellessamme emme muuta voi kuin ihmetellen veisata: \u201dO Is\u00e4n suuri rakkaus, O Pojan suuri laupeus! Synti sorti meit\u00e4, Kautt\u2019 Adamin toi turmion; Jeesus eksyneit\u00e4 Taas auttoi Is\u00e4ns armohon; Omiaan ei heit\u00e4, Saattaa ilohon\u201d. Ole kiitetty, Herra Jeesus! Amen.<\/p>\n
Niin kuin Jeesuksen syntyminen oli halpa ja alhainen, niin oli my\u00f6s koko h\u00e4nen vaelluksensa t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n meid\u00e4t, langenneet syntiset, iankaikkiseen kunniaan saattaisi. Sen t\u00e4hden h\u00e4n, joka itse oli iankaikkinen Jumala alentui ihmiseksi maailmaan ja vaivaisten syntisen palvelijaksi, niin h\u00e4n itse vakuuttaa: \u201d\u2026ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 lunnaiksi monen edest\u00e4\u201d (Matt. 20:28). T\u00e4t\u00e4 apostolikin todistaa sanoessaan: \u201dvaikka h\u00e4nell\u00e4 olikin Jumalan muoto, ei H\u00e4n katsonut saaliiksensa sit\u00e4, ett\u00e4 oli yhdenvertainen kuin Jumala, vaan alensi itsens\u00e4 ja otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; h\u00e4n n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja oli kuuliainen kuolemaan saakka, jopa ristin kuolemaan asti.\u201d (Fil. 2:6\u20138)<\/p>\n
Niin oli koko h\u00e4nen vaelluksensa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sangen n\u00f6yr\u00e4 ja alhainen, jonka t\u00e4hden uskottomat eiv\u00e4t pit\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 miss\u00e4\u00e4n arvossa. Sill\u00e4 (niin kuin profeetta ennusti) \u201dh\u00e4n oli ylenkatsottu, ihmisten hylk\u00e4\u00e4m\u00e4 \u2013 \u2013 jota emme min\u00e4k\u00e4\u00e4n pit\u00e4neet\u201d (Jes. 53:3). H\u00e4n, jonka voimasta kaikki ovat tehdyt, syntyy ihmiseksi k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 neitseest\u00e4 Betlehemin vajassa! Enkelit taivaassa ylist\u00e4v\u00e4t riemulla t\u00e4m\u00e4n autuaallisen syntym\u00e4n kunniaan, mutta ihmisraukka maassa ei sit\u00e4 min\u00e4\u00e4n pid\u00e4, niin halpa se lihan ja veren mielest\u00e4 on. Ja ent\u00e4 viel\u00e4? \u2013 Eik\u00f6 h\u00e4nen koko ulkonainen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ollut yht\u00e4 alhaista? Taivasten Herra ja Luoja kasvaa halvan puusep\u00e4n majassa, kunniattomana pidetyss\u00e4 Nasaretin kaupungissa! Ja edelleen, alettuaan siunauksellisen opetusty\u00f6ns\u00e4, t\u00e4m\u00e4 tosi valo, joka valistaa jokaisen ihmisen, kaikkien opettajien opettaja ja ylimm\u00e4inen pappi, ei olekaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oikean opettajan arvossa eik\u00e4 papillisessa s\u00e4\u00e4dyss\u00e4. Sen t\u00e4hden h\u00e4nen syntym\u00e4maassaankin sanottiin: \u201dMist\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 on t\u00e4mm\u00f6inen viisaus ja n\u00e4m\u00e4 voimateot? Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole se rakentajan poika? \u2013 \u2013 Mist\u00e4 sitten t\u00e4ll\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 kaikki?\u201d Ja he loukkaantuivat h\u00e4neen. Lis\u00e4ksi soimasivat t\u00e4m\u00e4n maailman viisaat ja kirjanoppineet h\u00e4nt\u00e4 \u201dviettelij\u00e4ksi\u201d ja \u201dkansan villitsij\u00e4ksi\u201d vainoten h\u00e4nt\u00e4 sill\u00e4 tekosyyll\u00e4 kuolemaan asti. \u2013 Ja niin kuin h\u00e4n oli halpa, alhainen ja ylenkatsottu, niin oli h\u00e4n my\u00f6s k\u00f6yh\u00e4 ja turvaton maailmassa. Itse h\u00e4n sanoi: \u201dKetuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes\u00e4t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kallistaisi\u201d (Matt. 8:20). Ja kun h\u00e4nelt\u00e4 verorahaa vaadittiin, antoi h\u00e4n Pietarin ottaa sen ongitun kalan suusta, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman rahaa ja tavaraa ei h\u00e4nell\u00e4 ollut, eik\u00e4 h\u00e4n sit\u00e4 tahtonut. \u201dSill\u00e4 te tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, ett\u00e4 h\u00e4n, vaikka oli rikas, tuli teid\u00e4n t\u00e4htenne k\u00f6yh\u00e4ksi (sanoo pyh\u00e4 apostoli), jotta te h\u00e4nen k\u00f6yhyydest\u00e4\u00e4n rikastuisitte.\u201d (2. Kor. 8:9) Mit\u00e4 meid\u00e4n siis tulee t\u00e4st\u00e4 kaikesta sanoa? Mik\u00e4 oli syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n h\u00e4nen k\u00f6yhyyteens\u00e4, n\u00f6yryyteens\u00e4 ja alentumiseensa? Kuinka seurakunta siit\u00e4 veisaa? \u2013 \u201dRakkaus, joka vaivuit vaivaan, Kuolit lunastukseksen.\u201d \u2013 Totisesti! Rakkaus, sula rakkaus h\u00e4net t\u00e4h\u00e4n vei. Sill\u00e4 ei h\u00e4n etsinyt omaa kunniaansa eik\u00e4 parastansa, vaan meid\u00e4n; ei h\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tullut t\u00e4nne palveltavaksi, vaan itse palvellakseen meit\u00e4. Niin arvaamattoman suuri on t\u00e4m\u00e4 rakkaus, ett\u00e4 Luoja itse palvelee luotujansa, alentuu n\u00f6yr\u00e4ksi ja k\u00f6yh\u00e4ksi korottaakseen heid\u00e4t iankaikkiseen kunniaan ja taivaallisten tavarain perij\u00e4ksi! Ja t\u00e4m\u00e4n rakkauden suuri salaisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 se ole mill\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 tai palveluksella ansaittu, vaan ett\u00e4 me p\u00e4invastoin olemme tottelemattomuudellamme ja synneill\u00e4mme syyst\u00e4 ansainneet h\u00e4nen vihansa ja iankaikkisen rangaistuksen. Niin h\u00e4n itse todistaa: \u201dEt ole sin\u00e4, Jaakob, minua kutsunut, et ole sin\u00e4, Israel, itse\u00e4si minun t\u00e4hteni vaivannut, \u2013 et, vaan sin\u00e4 olet minua synneill\u00e4si vaivannut, rasittanut minua pahoilla t\u00f6ill\u00e4si. \u2013 Muistuta sin\u00e4 minua, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme oikeutta kesken\u00e4mme; \u2013 Jo sinun esi-is\u00e4si teki synti\u00e4, sinun puolusmiehesi luopuivat minusta\u201d (Jes. 43:22\u201327).<\/p>\n
Nyt tulemme vasta asian ytimeen ja saamme katsella t\u00e4m\u00e4n jumalallisen rakkauden varsinaista sis\u00e4llyst\u00e4. Me olemme synneill\u00e4mme kaikki ansainneet Jumalan vihan, kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n ihminen ole voinut meit\u00e4 siit\u00e4 auttaa. \u201dKukaan ei voi velje\u00e4ns\u00e4 lunastaa eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 Jumalalle sovitusta maksaa. Sill\u00e4 h\u00e4nen sielunsa lunastus on ylen kallis ja j\u00e4\u00e4 i\u00e4ti suorittamatta.\u201d (Ps. 49:8, 9) Mutta t\u00e4m\u00e4 ihminen ja veljemme Jeesus Kristus, jolla ei itsell\u00e4\u00e4n ollut synti\u00e4 ja joka my\u00f6s oli iankaikkisen Jumalan Poika, t\u00e4ysi Jumala ja t\u00e4ysi ihminen, H\u00e4n yksin kykenee sovittamaan meid\u00e4t Jumalan kanssa ja pelastamaan meid\u00e4t iankaikkisesta kadotuksesta, ja sen h\u00e4n my\u00f6s tahtoo sulasta rakkaudestaan tehd\u00e4. H\u00e4n sanoo: \u201dTuonelan k\u00e4dest\u00e4 min\u00e4 heid\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4n, kuolemasta min\u00e4 heid\u00e4t lunastan. Miss\u00e4 on sinun ruttosi, kuolema, miss\u00e4 sinun surmasi, tuonela?\u201d<\/p>\n
Siin\u00e4 vasta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Jumalan arvaamattoman suuri rakkaus syntisiin, ett\u00e4 h\u00e4n syntisten lunastukseksi antaa ainoan Poikansa ristin kuolemaan ja helvetin ahdistukseen. Ja ainokainen Poika, Herramme Jeesus Kristus, on my\u00f6s itse halukas kaikkea t\u00e4t\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, kuuliaisuudestaan Is\u00e4ns\u00e4 tahdolle ja sanomattomasta rakkaudestaan meihin. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vasta on rakkautta! Ei ole maailmassa t\u00e4llaista ikin\u00e4 kuultu eik\u00e4 n\u00e4hty taivaassakaan! Enkelitkin ihmettelev\u00e4t, ett\u00e4 kaikkien herrain Herra k\u00e4rsii ja kuolee syntisten ihmisten t\u00e4hden, vihoitettu Jumala vihollistensa vuoksi. \u201dSen suurempaa rakkautta ei ole kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n, kuin ett\u00e4 h\u00e4n panee henkens\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4.\u201d Niin, \u201dTuskinpa kukaan k\u00e4y kuolemaan jonkin vanhurskaan edest\u00e4; hyv\u00e4n edest\u00e4 joku mahdollisesti ottaa kuollakseenkin\u201d. Mutta Kristus on vihollistensa edest\u00e4 kuollut, ei vanhurskasten eik\u00e4 hyvien, vaan v\u00e4\u00e4rintekij\u00e4in, pahojen ja kelvottomien syntisten edest\u00e4. Siin\u00e4 on rakkaus, jota ei j\u00e4rki voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, joka on kaikkea ymm\u00e4rryst\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4. \u201dMutta Jumala tuo ilmi rakkautensa meit\u00e4 kohtaan siin\u00e4, ett\u00e4 Kristus, meid\u00e4n viel\u00e4 ollessamme syntisi\u00e4, kuoli edest\u00e4mme. \u2013 \u2013 Niin tulimme siis sovitetuiksi Jumalan kanssa h\u00e4nen Poikansa kuoleman kautta silloin, kun viel\u00e4 olimme h\u00e4nen vihollisiaan.\u201d (Room. 5:8, 10)<\/p>\n
F. G. Hedberg, Kristuksen rakkaus syntisiin, s. 3\u201311. Helsinki 1936. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
F. G. Hedberg \u201dJumala tuo ilmi rakkautensa meit\u00e4 kohtaan siin\u00e4, ett\u00e4 Kristus, meid\u00e4n viel\u00e4 ollessamme syntisi\u00e4, kuoli edest\u00e4mme.\u201d (Room. 5:8) Ks. my\u00f6s 1. Joh. 4:9, 10 Oi ihmeellist\u00e4 ja pohjatonta Jumalan rakkautta, joka ainoassa Pojassa Kristuksessa on meille syntisille ilmestynyt! Kuka voi t\u00e4t\u00e4 rakkautta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, kuka ihmiskielin sen kunniaa kuvailla? T\u00e4m\u00e4 on rakkaus, […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[236,17],"tags":[76,5,60,158],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1271"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1271"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1271\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1274,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1271\/revisions\/1274"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1271"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1271"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1271"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}