{"id":1266,"date":"2013-02-08T06:00:12","date_gmt":"2013-02-08T03:00:12","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=1266"},"modified":"2018-12-16T14:45:49","modified_gmt":"2018-12-16T11:45:49","slug":"fredrik-gabriel-hedberg-kristikunnan-opettaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2013\/02\/08\/fredrik-gabriel-hedberg-kristikunnan-opettaja\/","title":{"rendered":"Fredrik Gabriel Hedberg, kristikunnan opettaja"},"content":{"rendered":"<p>\u201c\u2026ja he pysyiv\u00e4t apostolien opetuksessa\u201d, Ap. t 2:42<\/p>\n<p>Sakari Korpinen, teol. lis., Perni\u00f6<\/p>\n<p>Arkkitehti Erkki Pitk\u00e4ranta on perehtynyt arkkitehtuurin lis\u00e4ksi filosofiaan ja teologiaan. Kaikkiin n\u00e4ihin alueisiin h\u00e4n on tahtonut liitt\u00e4\u00e4 keskeisen\u00e4 kysymyksen\u00e4, mik\u00e4 on tulokulmamme? T\u00e4m\u00e4n tulokulman luonnetta pohdimme tarkasti yhteisell\u00e4 Berliinin matkallamme kes\u00e4ll\u00e4 2010. Niinp\u00e4 mielest\u00e4ni olennaista on selvitt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 tulokulmasta l\u00e4hestymme rovasti Fredrik Gabriel Hedbergin toimintaa ja kirjoituksia? Mahdollisuuksia on monia:<\/p>\n<p>Tutkimmeko h\u00e4nt\u00e4 yhden suomalaisen hengellisen liikkeen eli evankelisen her\u00e4tysliikkeen \u201dsyd\u00e4n\u00e4\u00e4nist\u00e4\u201d k\u00e4sin? K\u00e4ymmek\u00f6 l\u00e4pi h\u00e4nen kirjoituksiaan kysyen ensisijaisesti, miksi h\u00e4n irtautui pietistisest\u00e4 her\u00e4tysrintamasta? Ajaako Hedberg \u201diloisen evankelisuuden\u201d asiaa? Ent\u00e4 h\u00e4nen laulunsa? Voisimmeko saada Hedbergin teologiasta kokonaiskuvaa niiden perusteella? Onko h\u00e4n sakramenttimystikko? Tai Kristus-mystikko? Vai mik\u00e4\u00e4n mystikko?<\/p>\n<p>Voimme keskitty\u00e4 tarkastelemaan h\u00e4nen sielunhoidollista toimintaansa j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neest\u00e4 laajasta kirjeenvaihdostaan k\u00e4sin ja tehd\u00e4 sen perusteella teologisia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4?<\/p>\n<p>N\u00e4m\u00e4 vaihtoehdot ovat tietenkin mahdollisia, mutta ne ovat usein johtaneet joko yksipuolisiin k\u00e4sityksiin tai jopa aivan harhaan.<\/p>\n<p>Tied\u00e4mme, ett\u00e4 Suomen kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikuttivat 1800-luvulla monet eurooppalaiset teologiset koulukunnat ja yksitt\u00e4iset teologit yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n voimakkaasti. Ne joilla oli varallisuutta, viimeisteliv\u00e4t opintojaan matkustelemalla Euroopassa. T\u00e4llaiset grand tourit saattoivat vaikuttaa Suomen kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa ratkaisevasti. T\u00e4llaisen matkan teki Saksaan mm. Alfred Kihlman, joka tutustui 1850-luvulla Johan Tobias Beckiin. Niinp\u00e4 Kihlmanin ja my\u00f6hemmin erityisesti arkkipiispaksi nousseen Gustaf Johanssonin vaikutuksesta Suomen kirkossa vaikutti her\u00e4nn\u00e4ispapiston keskuudessa kirkkohistoriastamme tunnettu laaja suuntaus, beckil\u00e4isyys. Er\u00e4\u00e4t teologit ovat pit\u00e4neet beckil\u00e4is-pietistisen vaikutuksen ulottuvan meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti ja vaikuttavan edelleenkin vahvana kirkkomme el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 (esim. piispa Matti V\u00e4is\u00e4nen v\u00e4it\u00f6skirjassaan). Voimme vain ihmetell\u00e4, miten innostuneesti suomalaiset teologit toivat Euroopan matkoiltaan liberaaliteologi Albrecht Ritschlin (1822\u20131889) hengentuotteita ja saivat Suomessakin kannattajia.<\/p>\n<p>Monet eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet matkustelemaan Ruotsia pitemm\u00e4lle, mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon hankittiin teologista kirjallisuutta ja tilattiin teologisia aikakauslehti\u00e4 ymp\u00e4ri Eurooppaa. Monet jatkoivat sellaisen kirjallisuuden lukemista, jota oli tentitty teologisessa tiedekunnassa. Tiedekunnan opetus ja sen kirjat eiv\u00e4t kuitenkaan tyydytt\u00e4neet esimerkiksi Hedbergi\u00e4.<\/p>\n<p>Siksi minun tulokulmani Hedbergin pastoraaliseen toimintaan, julistukseen ja opetukseen on ollut vuosien ajan h\u00e4nen Euroopasta hankkimansa teologinen kirjallisuus. Tietenkin olen hankkinut Hedbergin oman tuotannon ja l\u00e4hes kokonaan. Mutta aloin siis ostaa h\u00e4nen kirjoituksissaan esiintyvi\u00e4 teoksia, lukea niit\u00e4 ja porautua mahdollisimman itsen\u00e4isesti siihen, mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4iden auktorien avulla on ymm\u00e4rt\u00e4nyt kristillisest\u00e4 uskosta ja opista. T\u00e4m\u00e4 viimeksi mainittu tulokulma avasi minulle tien tunnustamaan rovasti Fredrik Gabriel Hedberg kristikunnan opettajaksi. H\u00e4nelle oli pastorina t\u00e4rkein asia oikean kristillisen kirkon jatkuminen Suomessa. Keskityn t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n<p>1. KIRKKOIS\u00c4T PYH\u00c4N RAAMATUN OPETTAJINA<\/p>\n<p>W.A. Schmidtin kirjoittama Hedbergin el\u00e4m\u00e4kerta on klassikko (1951). H\u00e4n toteaa teoksensa olevan kirkkohistoriallinen biografia. H\u00e4n ei ole edennyt kuitenkaan puhtaasti historiallisesti, vaan on \u201dmy\u00f6s kosketellut Hedbergin teologista kehityst\u00e4 ja peruskatsomustaan\u201d kirjeenvaihdon, kansanomaisten her\u00e4tyslehtisten sek\u00e4 Hedbergin toimittamien lehtien ja hartauskirjojen avulla. Tuntuu oudolta, ett\u00e4 h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt Hedbergin suuret teologiset teokset sivummalle. Pienikin silm\u00e4ily kolmiosaiseen tutkimukseen Werkl\u00e4rans wederl\u00e4ggning (Hfors och \u00c5bo 1847 -1851) ja Baptismens wederl\u00e4ggning och Det heliga Dopets f\u00f6rswar (\u00d6rebro1855) osoittaa ensiksikin, miten Hedbergille oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 seurata varhaisen kirkon opettajia. Schmidt mainitsee kyll\u00e4kin itse biografiansa lopussa, ett\u00e4 \u201dvoimme panna merkille nimet Tertullianus, Cyprianus, Augustinus, Khrysostomus, Theodoretus, Theofylaktus ja Gregorius Naziansilainen\u201d. Kyll\u00e4 muitakin. Esimerkiksi Hedberg k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apunaan kirkkois\u00e4 Irenaeusta (Lyonin piispa, k. 202) selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n inkarnaation salaisuutta:\u201dOsalliseksi h\u00e4n on tullut meid\u00e4n luonnostamme, ett\u00e4 mekin Jumalan luonnosta osallisiksi p\u00e4\u00e4sisimme\u201d, Kristillisi\u00e4 Sanomia 5\/1863. Mit\u00e4 Hedberg n\u00e4ilt\u00e4 erityisesti sai, j\u00e4\u00e4 Schmidtin teoksessa k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4. Olen jossain m\u00e4\u00e4rin mennyt n\u00e4it\u00e4 viittauksia l\u00e4pi.<\/p>\n<p>Kun selaamme saksalaisia 1800-luvun teoksia, joita Hedberg luki ja siteerasi, niiss\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n usein patristinen tulkintaperuste. Hedbergille pyh\u00e4n Raamatun tutkistelu oli alkukielill\u00e4 jatkuvaa. Siksi my\u00f6s patristisen kirjallisuuden k\u00e4ytt\u00f6 oli mahdollista. H\u00e4nen painettu pastoraaliv\u00e4it\u00f6ksens\u00e4 Theses vuodelta 1848 k\u00e4sittelee er\u00e4iden Psalmien jakeiden k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4. Se on latinaksi, mutta osoittaa Hedbergin hallinneen heprean lis\u00e4ksi arabian. Onpa h\u00e4nen teeseiss\u00e4\u00e4n k\u00e4ytetty my\u00f6s espanjaa. Edell\u00e4 mainituissa suurissa teologisissa teoksissaan Hedberg viittaa tarvittaessa UT:n kohtiin kreikaksi. Dogmaattisissa kysymyksiss\u00e4 h\u00e4n viljelee oppihistorian klassisia termej\u00e4 latinaksi.<\/p>\n<p>2. LUTHER , REFORMAATIO JA LUTERILAINEN TUNNUSTUS \u2013\u201cKOKONAAN TOISENLAINEN TIE\u201d<\/p>\n<p>Reformaatio l\u00f6ysi uudestaan kirkkoisien tavoin pyh\u00e4n Raamatun ja ilmoitusteologian. Sola scriptura (yksin Raamattu) ja solus Christus (yksin Kristus) kuuluvat yhteen. T\u00e4st\u00e4 seuraa sola gratia (yksin armosta) ja sola fide (yksin uskosta).<\/p>\n<p>\u201dLuther on oppi-is\u00e4 ja pysyy oppi-is\u00e4n\u00e4 kaikkia muita suurempana.\u201d N\u00e4in kirjoitti 1879 Hedberg er\u00e4\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen. Suomessa tapahtui her\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 mielenkiintoa Lutherin teoksiin 1830-luvulla. Lutherin ruotsinnokset, joita mm. P.A. Sonden oli toimittanut, levisiv\u00e4t my\u00f6s Suomeen. Hedberg tutustui Lutherin Epistolapostillaan 1835, johon h\u00e4n viittasi my\u00f6hemmin usein. Joonas Lagus ilmeisesti kiinnitti Hedbergin huomion Lutherin Kirkkopostillaan ja eritoten Kolminaisuudenp\u00e4iv\u00e4n saarnaan. T\u00e4m\u00e4 tapahtui 1836 (Hedbergin kertoma Frans Wilhelm Sipil\u00e4lle). Sitten h\u00e4n l\u00f6ysi Kirkkopostillan Lohjan kirkonarkistosta. Kirkkopostillan ensimm\u00e4isen osan ruotsinnosta lukiessaan h\u00e4n sai \u201dv\u00e4h\u00e4isen aavistuksen kokonaan toisenlaisesta tiest\u00e4\u201d. Aion valottaa t\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 my\u00f6hemmin v\u00e4h\u00e4n, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 \u201dtoisella tiell\u00e4\u201d laajasti ottaen tarkoitetaan.<\/p>\n<p>Jo vuonna 1837 Hedberg luki Lutherin Galatalaiskirjeen selityst\u00e4. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n yritti Ouluun karkotettuna suomentaakin. Mutta painettuna tuli vain suomeksi 1841 Lutherin 51 psalmin selitys.<\/p>\n<p>Jos Hedbergin p\u00e4\u00e4teoksena halutaan pit\u00e4\u00e4 Raippaluodossa valmistunut Uskon oppi autuuteen (Turku 1843, toinen uusittu painos P\u00f6yty\u00e4n pappina 1844), se sit\u00e4 varmaan onkin Suomen hengellisten liikkeiden kannalta. Ja Uskon oppi on ihana sielunhoitokirja, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s her\u00e4tysn\u00e4yn, mutta se ei ole nimest\u00e4\u00e4n huolimatta ehyt dogmatiikan esitys. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa n\u00e4kyy, miten Lutherin kirjoitukset ovat keskeisesti vaikuttaneet Hedbergin muutokseen. Yhdyn esim. Lauri Koskenniemen m\u00e4\u00e4ritykseen t\u00e4st\u00e4 teoksesta t\u00e4lt\u00e4 osin: \u201dPainotetusti saa sijan avoin ja vapaa luottamus Kristuksessa kaikille lahjoitettuun armoon. T\u00e4m\u00e4 kytkeytyy nyt korostetusti Jumalan sanan ja sakramenttien armonv\u00e4lineluonteeseen. T\u00e4ll\u00f6in kysymys Pyh\u00e4n Hengen todistuksesta nousee hyvin keskeiseksi. Avoin ja vapaa luottamus Jumalan sanaan ja evankeliumiin, jossa Pyh\u00e4 Henki nimenomaan vaikuttaa, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n nyt pietistisen subjektivismin vastakohtana\u201d (Johdannosta 16. painokseen). T\u00e4m\u00e4 on alleviivaten todettava. Mutta jos Hedbergin kirjoituksista luetaan vain Uskonoppia sek\u00e4 h\u00e4nen laajaa sielunhoidollista kirjeenvaihtoaan ja laulujaan, on mahdollista, ett\u00e4 Hedbergi\u00e4 luonnehditaan ensisijaisesti tai jopa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uusevankelisuuden huomattavimmaksi edustajaksi. T\u00e4h\u00e4n joukkoon liittyy Carl Olof Rosenius, sitten my\u00f6s mm. room. kat. kirkosta irrottautuneet Martin Boos ja Johannes Gossner sek\u00e4 monet herrnhutilaiset lauluntekij\u00e4t. Oppihistorian teoksista tekee n\u00e4in mm. Aleksander Radler (Lund 1988) ja vanhemmista mm. 1931 julkaistu Ernst Newmanin Hedbergianismen i Sverige. Jos silm\u00e4ilemme my\u00f6s esim. Hedbergin kirjoituksia Ruotsissa ja ruotsalaisten toimesta (Toivo Niemimaan tekem\u00e4 hyv\u00e4 bibliografia), saadaan Hedberg asetettua roseniolaiseen uusevankelisuuden rintamaan. Mutta t\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4rite \u201cuusevankelinen\u201d ei tee lainkaan t\u00e4ytt\u00e4 oikeutta Hedbergille. Kirkkopoliittisistakin syist\u00e4 johtuen Hedbergist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tosin mielell\u00e4\u00e4n uusevankelinen ja painotuksiltaan yhden, er\u00e4iss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 pietistisist\u00e4 linjauksista poikkeavan, mutta kuitenkin suurissa perusratkaisuissaan pietismi\u00e4 edustavan her\u00e4tysliikkeen is\u00e4.<\/p>\n<p>Pid\u00e4n Hedbergin suuriin teologisiin kirjoituksiin kuuluvana edell\u00e4 mainittujen lis\u00e4ksi h\u00e4nen tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 Tunnustuskirjojen toisen, kielen puolesta korjatun laitoksen esipuhetta jopa sellaisena, josta tulee hahmottaa kaikkea h\u00e4nen kirjallista tuotantoaan. \u201dJohdanto Seurakuntamme Tunnustuskirjoihin\u201d oli Evankeliumiyhdistyksen pyyt\u00e4m\u00e4. Kirja ilmestyi johdantoineen 1878. Lyhyydest\u00e4\u00e4n huolimatta Hedberg osoittaa t\u00e4ss\u00e4 jumaluusopillisessa testamentissaan, miten luterilainen tunnustuksellisuus on Kristuksen kirkon tie. T\u00e4m\u00e4 vakaumus ei j\u00e4\u00e4nyt vain teoreettiseksi, vaan h\u00e4n joutui taistelemaan Kirkkolain ns. tunnustuspyk\u00e4l\u00e4n johdosta. F.L.Schaumanin laatima ja beckil\u00e4isen papiston ajama muutos, jossa kirkon ylin arvovalta ei en\u00e4\u00e4 olisi pyh\u00e4ll\u00e4 Raamatulla ja Tunnustuskirjoilla, kaatui \u201chedbergil\u00e4isen puolueen\u201d toimesta, mit\u00e4 nime\u00e4 k\u00e4ytti mm. K.E. Stenb\u00e4ck. On huomattava, ett\u00e4 tuolloin aito pietistinen papisto oli samassa rintamassa hedbergil\u00e4isten kanssa. N\u00e4in my\u00f6s kirkkomme oikeusperusta pysyi rikkomattomana.<\/p>\n<p>Viime vuonna vietettiin Hedbergin juhlavuotta. Kaikkein kirkkaimmin Hedbergin paikkaa kansainv\u00e4lisess\u00e4 uusluterilaisuudessa eli tunnustuksellisessa luterilaisuudessa on korostanut Anssi Simojoki. H\u00e4nen esitelm\u00e4ns\u00e4 Paavalin synodin kirkkop\u00e4ivill\u00e4 on vuosia kuljetun yhteisen tiemme hedelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>3. \u201cKOKONAAN TOISENLAISELLA TIELL\u00c4\u201d OPASTAVAT ORTODOKSIAN PAIMENET<\/p>\n<p>Takavuosina keskustelin Hedbergin teologiaan syventyneen Veikko Takalan kanssa, miten luterilaisen dogmatiikan kukoistuskauden suurmiehet kuten esim. Chemnitz, J. Gerhard, Calovius, Quenstedt, Hollazius jne. ovat vaikuttaneet Hedbergin opetukseen. Takala korosti erityisesti Wittenbergin Abraham Caloviuksen (1612-1686) osuutta. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Lauri Takala on keskittynyt enemm\u00e4n evankelisen liikkeen historiaan (Suomen evankelisen liikkeen historia I-III) kuin itse Hedbergiin ja niinp\u00e4 my\u00f6s sen tutkiminen, mik\u00e4 on ollut Hedbergin suhde ortodoksian isiin, on fragmentaarista. Werkl\u00e4rans wederl\u00e4ggning-teoksen esittelyss\u00e4 L. Takala kyll\u00e4 nostaa esiin enemp\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 J. Gerhardin (Loci Theologici). Baptismens wederl\u00e4ggning-teoksen kuvauksessa L.Takala osoittaa ilmeisesti Osmo Tiilil\u00e4\u00e4nkin tukeutuen, miten Hedberg k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apunaan ortodoksian isist\u00e4 eritoten Johann Gerhardia (1582-1637) ja Leonhard Hutteria (1563-1616).<\/p>\n<p>Uusinta Hedberg-tutkimusta silm\u00e4illess\u00e4 nousee ilman muuta kysymykseksi, miksi Hedbergin jatkuvaa ortodoksian paimenten osuutta ei juurikaan ole noteerattu. Olihan Saksassa uusluterilaisten pappien keskuudessa reformaation kirjojen lis\u00e4ksi n\u00e4m\u00e4 niin suosittuja, ett\u00e4 jopa esim. Gerhardin laaja Loci theologici julkaistiin uutena laitoksena 1863-1875. Onko t\u00e4ss\u00e4kin kirkkopoliittiset syyns\u00e4? Halutaanko n\u00e4in viestitt\u00e4\u00e4 koulukirjojen tapaan, ett\u00e4 kaikki \u201dpuhdasoppisuus\u201d on kovaa ja kylm\u00e4\u00e4 \u201dyl\u00e4puolelle asettumista\u201d ja siis negatiivinen suure?<\/p>\n<p>Schmidt sanoo my\u00f6s teoksensa lopussa mit\u00e4\u00e4n teologista analyysia tekem\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 kirjoituksissaan Hedberg viittaa J. Gerhardiin. ja A. Caloviukseen. Tosiasiassa esim. suuri luterilaisuuden taistelija Calovius on Veikko Takalankin mukaan vaikuttanut ratkaisevasti esim. Hedbergin kirkkaaseen vanhakirkolliseen inkarnaatioteologiaan. Schmidt toteaa edelleen Hedbergin tukeutuvan Johann Arndtiin (1555-1621), mutta ei kerro sen tarkemmin. On kyll\u00e4 erikoista, ettei Hedberg hy\u00f6dynt\u00e4nyt juurikaan pohjoismaalaista ortodoksian kirjallisuutta. Vaikka pyh\u00e4 Raamattu oli h\u00e4nelle kaikki kaikessa, h\u00e4n ei erityisesti viittaa edes t\u00e4ysortodoksian suureen Gezeliuksen kommentaariin. Sit\u00e4 tosin luettiin hedbergil\u00e4isiss\u00e4 pappiloissa. H\u00e4n kuitenkin taisteli mm. Olaus Svebiliuksen katekismuksen puolesta ns. Lindblomin katekismusta (1810) vastaan. Neologian s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4t uudet kirkolliset kirjat rikkoivat kirkkokansan rivej\u00e4 eritoten Ruotsissa.<\/p>\n<p>__________________<\/p>\n<p>Mutta miten Hedberg p\u00e4\u00e4tyi tunnustukselliseen luterilaisuuteen? T\u00e4ss\u00e4 on ment\u00e4v\u00e4 ensiksi tutkimaan luterikunnan em\u00e4maan tilannetta ja sitten, mit\u00e4 kirjoja ja lehti\u00e4 Hedberg tilasi mm. Saksasta.<\/p>\n<p>4. LUTERIKUNTA 1800-LUVUN TUULISSA<\/p>\n<p>Eri puolilla Eurooppaa hallinnut valistusajan optimistinen edistyshurmos oli romahtanut Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeisiin hirmutekoihin. Monien j\u00e4rkytt\u00e4vien tapahtumien vy\u00f6ry pani kristityt ja kirkkokunnat kyselem\u00e4\u00e4n tosissaan uskonsa ja toivonsa perusteita.<\/p>\n<p>Kuitenkaan luterikunnassa ja eritoten sen em\u00e4maassa Saksassa ei p\u00e4\u00e4sty kirkollisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 heti jaloilleen, koska opetus, julistus ja spiritualiteetti oli pahasti rappeutunut. Kun teologinen ty\u00f6skentely ja hengellinen el\u00e4m\u00e4 alkoi sitten nousta, syntyi paljon her\u00e4tyst\u00e4. T\u00e4st\u00e4 on mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n yhten\u00e4ist\u00e4 teologista linjaa. Uusimpiakaan tutkimuksia lukiessamme emme voi saada selke\u00e4\u00e4 teologista kokonaiskuvaa. Kuitenkin juuri Saksassa vaikuttaneiden hyvinkin erilaisten teologis-kirkollisten linjausten ja trendien vaikutus suomalaiseen kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja teologiaan on ollut kiistaton. Simo Kivirannan koulukunnan kasvattina olen taipuvainen seuraaviin kokonaisuuksiin, vaikka rajat eiv\u00e4t olleetkaan aina selvi\u00e4:<\/p>\n<p>A. Ilmeisesti 1800-luvun eniten vaikuttanut teologi on preussilainen Friedrich Daniel Ernst Schleiermacher (1768-1834).H\u00e4n on ns. idealismin suurmiehi\u00e4, joka halusi puolustaa kristillist\u00e4 kirkkoa valistuksen rationalismia vastaan, mutta teki itse asiassa karhunpalveluksen. Tultuaan Berliiniin h\u00e4n vaikutti vahvasti reformoitujen ja luterilaisten unionihankkeeseen. Friedrich Wilhelm III (1770-1840) halusi suoranaisin pakkokeinoin yhdist\u00e4\u00e4 luterilaiset ja kalvinistiset seurakunnat yhteen protestanttiseen Preussin kirkkoon. Jo t\u00e4t\u00e4 ennen olivat luterilaiset kokeneet suoranaista vainoa. T\u00e4st\u00e4h\u00e4n oli seurauksena mm. aitoluterilaisten joukkopako Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja etel\u00e4iseen Afrikkaan. Mm. Hedberg avusti vainottuja saksalaisia luterilaisia.<\/p>\n<p>Schleiermacher oli akateeminen aristokraatti, joka halusi vaikuttaa ensisijassa intellektuaaleihin ja pappiskoulutukseen. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4teoksensa Der christliche Glaube olikin eri puolilla teologisissa tiedekunnissa luetuimpia kirjoja. Mutta kirkkokansan keskuudessa Schleiermacheria ei luettu, eik\u00e4 h\u00e4n perustanut kirkollista ryhmittym\u00e4\u00e4. Aleksander Radler esitt\u00e4\u00e4 mielenkiintoisen v\u00e4itteen, ett\u00e4 teologisissa tiedekunnissamme edelleen harjoitettu ns. lundilainen metodi nousee oikeastaan schleirmacherilaisesta perinn\u00f6st\u00e4 (Kristendomens idehistoria, 1988)<\/p>\n<p>Aseekseen valistuksen rationalismia vastaan Schleiermacher ei ottanut pyh\u00e4\u00e4 Raamattua saati Tunnustusta, vaan h\u00e4n painotti tunteen ja itsetiedostuksen merkityst\u00e4 kristillisess\u00e4 teologiassa. H\u00e4nen mukaansa kristillinen usko ja teologia liittyv\u00e4t &#8221;absoluuttiseen riippuvuuden tarpeeseen&#8221; ja n\u00e4in tunne on p\u00e4\u00e4asia. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llainen ajattelu johti ilmoitusteologian sivuuttamiseen ja suoranaiseen nihiloimiseen.<\/p>\n<p>B. Saksan maakirkoissa vaikutti edelleen yleiskonservatiivinen, valistushenkinen papisto, joka nautti palkkansa enempi\u00e4 teologisia perusteita kyselem\u00e4tt\u00e4 ja \u2019rokkiaan ryvett\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u2019. T\u00e4ll\u00e4 joukolla oli l\u00e4hinn\u00e4 valistuksen moraalis-rationalistinen l\u00e4hestymistapa. Osa kulttuuriv\u00e4est\u00e4 seurasi t\u00e4t\u00e4 joukkoa. Pappien kouluttajina oli edelleen paljon valistushenkisi\u00e4 yleiskonservatiiveja.<\/p>\n<p>C. Ns. biblisistinen ryhm\u00e4, joka sai huomattavan suurta jalansijaa Suomessa. T\u00e4m\u00e4n joukon suurimpia nimi\u00e4 on Johan Tobias Beck. H\u00e4nen vaikutukseensa Suomen kirkossa 1850-luvulta alkaen olemme jo viitanneet. Saksassa ilmeni eri puolilla W\u00fcrttenbergin pietismin eri ryhmittymien aktiviteettia. Samaan rintamaan kuului jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s Johann Albrecht Bengel (jonka raamatunselitysteosta Hedbergkin k\u00e4ytti usein) ja Fredrik Christof Oetinger. He kaikki saivat vaikutteita Jacob B\u00f6hmen teoksista. T\u00e4h\u00e4n joukkoon liittyy, vaikkakaan ei juuri Suomessa apokalyptiikkaa korostava Samuel Collenbusch. T\u00e4ss\u00e4 her\u00e4tyskristillisess\u00e4 ryhmittym\u00e4ss\u00e4 oli oppia ja tunnustusta v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4 k\u00e4rki.<\/p>\n<p>D. Oman aikansa \u201del\u00e4myksellinen her\u00e4tyskristillisyys\u201d sai paljon kannatusta erityisesti Berliinin ja Hallen prof. August Tholuckin (1799-1877) ollessa johdossa.<\/p>\n<p>E. Uusluterilaisuus eli tunnustuksellinen luterilainen kristillisyys. T\u00e4lle joukolle oli koko ajan t\u00e4rkeit\u00e4 Lutherin katkismukset ja muukin Lutherin tuotanto pyh\u00e4n Raamatun opettajana. Samoin se viittaa yhten\u00e4\u00e4n luterilaisen puhdasoppisuuden suuriin paimeniin. Se l\u00f6ysi uudestaan luterilaiset Tunnustuskirjat. T\u00e4m\u00e4 joukko sai uutta tulta reformaation juhlavuosina 1817 ja 1830. Voi olla, ett\u00e4 suoranaiset vainot auttoivat syventym\u00e4\u00e4n luterilaiseen tunnustukseen ja reformaation perint\u00f6\u00f6n. Joka tapauksessa t\u00e4lle joukolle oli mahdotonta hyv\u00e4ksy\u00e4 kirkollinen unionismi. Arkkidiakonin ja sittemmin Kielin professorin Claus Harmsin (1778-1855) vaikutus on ollut kiistaton laajalla alueella: Schleesia, Breslau, Baijeri, Hannover, Pommeri ja Berliinin seutu. Claus Harmsin ruotsinkielisi\u00e4 postilloja luettiin Suomessakin.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 joukkoa on kutsuttu ensisijaisesti oppikirjoissa uusluterilaiseksi. Claus Harmsin lis\u00e4ksi on mainittava Ernst Wilhelm Hengstenberg (\u2019Berliinin lukko\u2019, Kirchliche Zeitung, johon my\u00f6s Hedberg kirjoitti), J.G. Scheibel, F.J. Delitzsch (kaltoin kohdeltu suuri eksegeetti, Hedbergill\u00e4 h\u00e4nen Jesaja-kommentaarinsa), Friedrich Julius Stahl, jumalanpalveluksen suuri tuntija Wilhelm L\u00f6he, joka oli (her\u00e4tysliikkeen keulahahmo, jota Hedberg siteeraa paljon, G. Thomasius, jota Hedberg k\u00e4ytti mm. Ingmannia vastaan, August Friedrich Christian Vilmar ja Theodor Kliefoth (konkreettinen virka Kristuksen asettama ja siin\u00e4 noudatettava apostolisia ohjeita Herran k\u00e4skyn\u00e4.). Tietysti t\u00e4h\u00e4n joukkoon voi viel\u00e4 lukea moniakin, esim. J. W. H\u00f6fling, Christian Ernst Luthardt (Hedbergill\u00e4 Ilmestyskirjan kommentaari), August Kahnis, Friedrich Adolf Filippi, Alexander von Oettingen (Tartossa professori), Theodosius Harnack (my\u00f6s Tarton professori) jne. Monilla on ollut alkul\u00e4ht\u00f6kohta toinen, mutta tie on vienyt uusluterilaisuuden rintamaan eli tunnustukselliseksi luterilaiseksi.<\/p>\n<p>Ketk\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 opettajista vaikuttivat erityisesti Hedbergin toimintaan ja opetukseen? Sit\u00e4 lienee vaikea sanoa, mutta n\u00e4ist\u00e4 useimpia h\u00e4n k\u00e4ytti p\u00e4\u00e4teoksissaan ja niihin viittasi. Otan joitakin muita viel\u00e4 esiin.<\/p>\n<p>5. ER\u00c4IT\u00c4 HEDBERGIN OPETTAJIA SAKSASTA<\/p>\n<p>Edell\u00e4 mainittu W.A. Schmidt julkaisi 1949 pienen vihkosen Hedbergin ja Lutherin suhteesta. H\u00e4n sanoo siin\u00e4: \u201dKun Hedberg sitten kehittyi jumaluusopissaan, h\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n omaksui puhdasopin k\u00e4sityksen Lutherista oppi-is\u00e4n\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 oli juuri 1800-luvun uusluterilaisen ryhmittym\u00e4n omaksuma k\u00e4sitys. Uusluterilaisuus oli puhdasoppisuuden jatkumossa.<\/p>\n<p>Hedbergin kirjeenvaihdosta ja kirjoitusten viittauksista on mielest\u00e4ni nostettava edell\u00e4 lueteltujen lis\u00e4ksi erityisesti Rudelbach, Besser ja my\u00f6s H. E.F. Guericke:<\/p>\n<p>Tanskalais-saksalaisen papin Andreas Gottlob Rudelbachin kirjaa Reformation, Lutherthum und Union (Leipzig 1839) Hedberg siteeraa usein, mutta k\u00e4ytti ilmeisen paljon juuri selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 Kirkolle merkitsee tunnustus. Rudelbach, Guericke ja Luthard toimittivat lehte\u00e4 Lutherische Theologie und Kirche, jota Hedberg seurasi aktiivisesti. Rudelbach joutui k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n tunnustuksellisen uskonvakaumuksensa vuoksi. H\u00e4n toimi aluksi Tanskassa, mutta meni Saksaan seurakuntapapiksi. H\u00e4n sai el\u00e4\u00e4 her\u00e4tysten keskell\u00e4 ja ehti samalla kirjoittaa paljon teologisia, kirkko-oppiin liittyvi\u00e4 ja unionia vastustavia teoksia. Valistushenkinen papisto hy\u00f6kk\u00e4si kiivaasti Rudelbachia vastaan ja h\u00e4nen oli pakko l\u00e4hte\u00e4 takaisin Tanskaan (Slagelse 1851). H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi mm. reformaation kirjallisuutta tanskaksi ja edisti monin tavoin tunnustuksellisen luterilaisuuden kasvua. Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyt\u00e4 h\u00e4n joutui my\u00f6s liberaalimpaan suuntaan kehittyneen, suuren vaikutusvallan omanneen N. Gruntvigin silm\u00e4tikuksi.<\/p>\n<p>Itse olen lukenut Hedbergin k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 kommentaareista erityisesti W.F. Besserin (1816\u20131884 ) teoksia, joita Hedberg lainaa yhten\u00e4\u00e4n. H\u00e4n sanookin Besseri\u00e4 \u201dyhdeksi uskollisimmista Kristuksen k\u00e4skyl\u00e4isist\u00e4.\u201d Besser oli my\u00f6s voimakas unionin vastustaja.<\/p>\n<p>Kun Hedbergin voimakasta sakramenttirealismia on arvosteltu, n\u00e4emme mm. Besserin teoksista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on vanhakirkollinen oppi, joka nousee loogisesti inkarnaatiosta ja kaksiluonto-opista. Siit\u00e4 on seurauksena my\u00f6s \u201ddas grosse Geheimnis der geistlich-leiblichen Vereinigung\u201d. Kyse ei ole mist\u00e4\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 mystiikasta, vaan Jumalan sanaan perustuvasta aidosta apostolisesta opista, johon uskotaan ja jota tunnustetaan. Mutta niin valistushenkisen rationalismin edustajat kuin pietistis-beckil\u00e4isen suunnat teologit haluavat sijoittaa Hedbergin kirkon sivulaivaan juuri raamatullisen sakramenttirealisminsa ja armonv\u00e4lineit\u00e4 korostavan seurakunnallisuuden ja kirkollisuuden vuoksi. Poltinmerkit ovat t\u00e4n\u00e4\u00e4n toiset, mutta tarkoitus on sama.<\/p>\n<p>6. OIKEAN KRISTILLISEN KIRKON S\u00c4ILYMINEN SUOMESSA<\/p>\n<p>Olin 1970-luvulla Simo Kivirannan kanssa \u00c5bo Akademissa teologitapahtumassa, jossa er\u00e4s esitelm\u00f6itsij\u00e4 luennoi, miten Jeesuksen edustama aito Jumala-usko muuntui ja kehittyi kreikkalaisen filosofian vuoksi meid\u00e4n tuntemaksi kolminaisuusopiksi ja kaksiluonto-opiksi. H\u00e4nen mukaansa koko kristillinen uskomme onkin jatkuvan kehityksen tulosta. Oppi muuttuu aikakausien my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 raamattukritiikin mukanaan tuoma k\u00e4sitys on jo vanha, mutta vasta nyt valloittanut l\u00e4hes kokonaan kirkkomme. Yksil\u00f6 ik\u00e4\u00e4n kuin saa poimia vapaasti kaikkea, mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 ei saa rajoittaa traditio, oppi eik\u00e4 \u201dmoralismi\u201d. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n valtion lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 ei saa olla pedagoginen. T\u00e4st\u00e4 on ollut seurauksena, ett\u00e4 jotkut ajattelijat ovat kuvitelleet evoluution tuottaneen my\u00f6s uuden ihmistyypin: jatkuvaan vaihteluun heitt\u00e4ytyneen yksil\u00f6n. On vain k\u00e4sityksi\u00e4 ja mielipiteit\u00e4, jotka kehittyv\u00e4t. Ei ole varsinaisesti sellaista pyh\u00e4\u00e4 Jumalaa, joka olisi ilmoittanut jotain normatiivista. Kirkon vanha opetus siit\u00e4, mit\u00e4 Raamattu itse selvitt\u00e4\u00e4 ehdonvallan asioina eli mitk\u00e4 saavat olla mielipiteit\u00e4 tai k\u00e4sityksi\u00e4 &#8211; ja sitten mitk\u00e4 kuuluvat ehdottomiin totuuksiin, on l\u00e4hes kokonaan syrj\u00e4ytetty. Kaikkein vaikein pala on monille teologeillekin juuri se, ett\u00e4 sanomme tosissamme Kirkon dogman olevan eksklusiivisen. Monioppisuudelle raivataan tilaa eri tavoin, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti, jopa h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Liberaaliteologit yritt\u00e4v\u00e4t aikaansaada kyll\u00e4kin yhteyden manifestaatioita (yhteisi\u00e4 julkilausumia ja jopa yhteist\u00e4 ehtoollista), mutta varsinaisesti ei pyrit\u00e4k\u00e4\u00e4n totuuteen tai yhteen oppiin.<\/p>\n<p>Aivan toista k\u00e4sityst\u00e4 ovat edustaneet kirkkois\u00e4t, reformaatio, luterilaisen puhdasoppisuuden paimenet sek\u00e4 uusluterilaiset is\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 joukko on korostanut pyh\u00e4n Raamatun perusteella, ett\u00e4 Kirkolla on ainutlaatuinen opetusteht\u00e4v\u00e4, johon kuuluu annetun apostolisen opin varjeleminen, tallentaminen ja esitt\u00e4minen kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. T\u00e4ss\u00e4 opetusvirassaan (magisterium) sill\u00e4 on apunaan ja johtajanaan itse Kristus ja Pyh\u00e4 Henki.<\/p>\n<p>Olin sis\u00e4ist\u00e4nyt \u00c5bo akademin professorin esitt\u00e4m\u00e4n \u201dkirkollisen evoluution\u201d jossain m\u00e4\u00e4rin. Seppo A. Teinonen opetti taidollisesti toista linjaa, joka muutti k\u00e4sitykseni. Kristillinen oppi on kertakaikkisesti annettu, ja se on sis\u00e4ll\u00f6llisesti muuttumaton. Tietysti sen muotoilussa on erilaisuutta ja ymm\u00e4rt\u00e4misen asteita. Ajatukselliseen selvyyteen p\u00e4\u00e4seminenkin on viime k\u00e4dess\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6. Kirkkois\u00e4 Augustinus perusteli oikean teologian harjoittamista apostolin sanoilla: \u201dNiinp\u00e4 saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta\u201d (1. Kor.12:8). Vulgatassa on viisaus sapientia ja tieto scientia. Tulee tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja\u00a0anoa sapientiaa ja scientiaa, sill\u00e4 Kristuksen kirkko ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 \u201dsuomalaista teologiaa\u201d, \u201dher\u00e4tysliikkeen oppia\u201d, ei edes mit\u00e4\u00e4n \u201dluterilaisia dogmeja\u201d. Voimme yhty\u00e4 vain pyh\u00e4\u00e4n Raamattuun perustuvaan Kirkon apostoliseen ja katoliseen uskoon ja oppiin, joka on ilmaistuna Tunnustuskirjoissamme ja kasvaa sen ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 ja sis\u00e4ist\u00e4misess\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6n\u00e4. N\u00e4in ollaan ja pysyt\u00e4\u00e4n Kristuksessa. Toinen mahdollisuus on et\u00e4\u00e4ntyminen kotikutoiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen (civil religion) arkkipiispa Kari M\u00e4kisen johdolla, jossa \u00e4\u00e4nestet\u00e4\u00e4n. mik\u00e4 oppi sopii nyt meid\u00e4n ajallemme ja minulle. Silloin ei tarvita mit\u00e4\u00e4n \u201draamattuargumentteja\u201d .<\/p>\n<p>Kun pyh\u00e4t apostolit oli johdatettu kaikkeen totuuteen (Joh 16:13), kristillinen oppi oli t\u00e4ysin valmis. Siksi my\u00f6s Martti Luther selvitti, miksi ensimm\u00e4iset kirkolliskokoukset laatiessaan kaksiluonto-opin formulaatiot (kr. asygkhytos, atreptos, adiairetos, akhoristos) eiv\u00e4t luoneet mit\u00e4\u00e4n uutuuksia, vaan yksinkertaisesti tunnustivat uudelleen kristikunnan uskon ja opin pyh\u00e4n Raamatun perusteella. Samoin Tunnustuskirjoissa painotetaan, ettemme opeta mit\u00e4\u00e4n uutuuksia. Toisin sanoen reformaatio ei halunnut tuoda kirkkoon mit\u00e4\u00e4n uusia oppeja, vaan pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, mik\u00e4 oli alkuper\u00e4ist\u00e4 ja aitoa ja painotti sitten sen uskomista ja rohkeata tunnustamista. T\u00e4m\u00e4 merkitsi erityisesti oppikontinuiteetin vaalimista ja valvomista (CA, 1. osan p\u00e4\u00e4t\u00f6s).<\/p>\n<p>T\u00e4st\u00e4 on ollut kysymys Fredrik Gabriel Hedbergin toiminnassa. Siksi h\u00e4n on kristikunnan opettaja.<\/p>\n<p>\u201dEurooppalainen Hedberg\u201d. Helsinki Koinonia 19.1. 2012<\/p>\n<p>Omistan tutkimukseni yst\u00e4v\u00e4lleni, TT Reijo Arkkilalle, h\u00e4nen juhliessaan 70-vuotista taivaltaan Pyh\u00e4n Syd\u00e4men kappelissa 15.1. 2012<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u201c\u2026ja he pysyiv\u00e4t apostolien opetuksessa\u201d, Ap. t 2:42 Sakari Korpinen, teol. lis., Perni\u00f6 Arkkitehti Erkki Pitk\u00e4ranta on perehtynyt arkkitehtuurin lis\u00e4ksi filosofiaan ja teologiaan. Kaikkiin n\u00e4ihin alueisiin h\u00e4n on tahtonut liitt\u00e4\u00e4 keskeisen\u00e4 kysymyksen\u00e4, mik\u00e4 on tulokulmamme? T\u00e4m\u00e4n tulokulman luonnetta pohdimme tarkasti yhteisell\u00e4 Berliinin matkallamme kes\u00e4ll\u00e4 2010. Niinp\u00e4 mielest\u00e4ni olennaista on selvitt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 tulokulmasta l\u00e4hestymme rovasti Fredrik [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[236,17],"tags":[76,5,155],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1266"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1266"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1266\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1454,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1266\/revisions\/1454"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1266"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1266"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1266"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}