Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne

”Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne.” (2. Moos. 12:13)
Kristuksen veri pelastaa niin heikoimmankin kuin vahvimmankin. Kun murhanenkeli pääsiäisyönä tuli kostamaan Egyptille, se meni faaraon ja suurien ja voimallisten huoneisiin, ja heidän oli kaikkien sen edessä taivuttava, sillä sinä yönä kaikki Egyptin esikoiset kuolivat. Ainoa, joka kuoleman piti loitolla oli kuolema itse. Ja ainoa keino kestää kuoleman kohdatessa on kuoleminen. Olen tehnyt syntiä ja sen tähden minun on kuoltava, tai sitten minun on saatava joku toinen edestäni kuolemaan. Suuri kysymys on nyt, olemmeko verellä merkittyjä. Jos kuolema tänään saavuttaa jonkun meistä, olemmeko silloin varjeltuja Jeesuksen veren kautta? Siitä se riippuu. Juuri tämä kallis veri sovittaa. Eivät mitkään hyvät päätökset tai rukoukset, ei myöskään mikään yhteiskunnallinen asema, vaan ainoastaan se kelpaa tässä, mitä toinen on tehnyt. Jumala hakee veren merkkiä.
D. L. Moody (1837–1899), ARMOA ARMOSTA, s. 189, Sley, 1966.