”Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren” (1. Kor. 15:37 s).

Tämä tarkoittaa siis, ettei se ihmisen ruumis, joka on kuollut ja tullut haudatuksi, ole sama ruumis, joka hänellä tulee olemaan ylösnousemuksessa. Tämä on näet kokonaan toisenlainen, monta vertaa kauniimpi ja ihanampi kuin meidän nykyinen olemuksemme samoin kuin nisunjyväkin kuoltuaan nousee esiin entistä ehompana uudessa muodossa, vaikka se säilyttääkin entisen olemuksensa ja luonteensa; sillä kuivan kovakuorisen jyvän sijasta versoo esiin tuore, viheriöivä ja elävä taimi. Samoin tulee myös ihmisruumis, joka on maatunut maaksi, nousemaan ylös paljon kirkkaammassa ja ihanammassa muodossa. Vaikka se pysyykin samana ruumiina, joka kerran on luotu, niin se on kuitenkin muodoltaan toisenlainen eivätkä sen tarpeet ole enää entiset. Se ei näet tarvitse ravintoa tai juomaa eikä se tuota jälkeläisiä tai huolehdi taloudenhoidosta ja muusta vastaavasta, koska se ei tarvitse mitään siitä, mikä kuuluu ajallisen elämän ja ruumiin tarpeisiin. Sama ruumis ja sielu, joka kuuluu luonnostaan itsekullekin, tulee kyllä säilymään kaikkine jäsenineen, mutta se muoto, joka kuuluu nykyiseen olemukseemme, ei tule pysymään, niin etteivät ruumiin tarpeet tule myöskään olemaan silloin samat kuin nyt.

Kuitenkin on yhä voimassa miehen ja naisen välinen ero Jumalan luomistahdon mukaisesti. Säilyttäähän jokainen jyväkin perusluonteensa ja laatunsa. Vehnänjyvästä ei voi syntyä muuta kuin vehnää eikä ohranjyvästä muuta kuin ohraa, koska jokainen viljalaji tuottaa omaa lajiaan luontoaan ja olemustaan vastaavasti: ohranjyvä ei voi tuottaa vehnänkortta eikä vehnänjyvä puolestaan versoa kauranolkea. Luonnon täytyy näet luomisen perusteella noudattaa sitä sanaa, jonka mukaan jokaisen tulee kantaa laatunsa mukaista hedelmää ja synnyttää omasta siemenestään, lajinsa mukaan (1. Moos. 1:12). Samoin tulee myös ylösnousemuksessa Jumala antamaan jokaiselle oman ruumiinsa. Ihminen tulee pysymään sellaisena kuin hänet on luotu, miehenä ja naisena, eikä Jumala tule muuttamaan luomistarkoitustaan ja työtään. Jokainen tulee siis nousemaan ylös samanlaisena luonnoltaan ja laadultaan kuin hänet on kylvetty maahan, vaikkakin paljon kauniimmassa ja kirkkaammassa muodossa. Sillä silloin meille annetaan niin tarkasti näkevät silmät, että voimme nähdä vuorenkin läpi ja niin herkästi kuulevat korvat, että voimme kuulla maailman äärestä toiseen.

Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 329, Antologia. Helsinki 1967. SLEY.