Tornin
rakentaminen
11:1: "Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi." Sekä
suuri osa edellisen luvun selittävästä aineksesta että
maininta eri kielistä kuuluvat myöhempään historian aikakauteen.
Se ilmaistaan siellä vain täydellisen kuvan antamiseksi. Tämän
luvun kertomus kuuluu aikakauteen, joka oli ainoastaan noin sata vuotta vedenpaisumuksen
jälkeen, jos voimme olettaa, että se tapahtui siihen aikaan, kun
Peleg syntyi. Tuohon aikaan kaikilla maailman ihmisillä oli vain yksi
kieli ja yksi puheenparsi.
11:2:
"Kun he lähtivät liikkeelle itään päin,
löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne."
Araratin vuorijonon ylängöiltä vedenpaisumuksesta selvinneet
sekä heidän perheensä muuttivat vähitellen alaspäin
itää kohti, kunnes he saavuttivat suuren tasangon, jossa Eufrat-
ja Tigris-joet virtaavat. Se on rikas ja hedelmällinen tasanko – tai
se oli sellainen noina aikoina – ja ihmisten oli pakko luopua paimentolaiselämästään
ja asettua pysyvästi asumaan sinne.
11:3:
"Ja he sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä
ja polttakaamme ne koviksi’. Ja tiiltä he käyttivät kivenä,
ja maapihkaa he käyttivät laastina." Haamin ja Kanaanin lisäksi
muutkin Nooan perheen jäsenet olivat tällä välin hylänneet
hänen uskonsa. He olivat edellä mainittujen tavoin kääntyneet
pois elävästä Jumalasta oman mielensä turhuuteen ja ylpeyteen.
Tämä näkyy heidän puhetavassaan, kun he ehdottivat kaupungin
ja tornin rakentamista.
11:4:
"Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni,
jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi,
ettemme hajaantuisi yli kaiken maan’." He laativat suunnitelmansa
huolellisesti. Tavallisten auringossa kuivattujen
tiilien sijasta he ehdottivat poltettujen tiilien käyttämistä,
jotka kykenisivät kestämään sään tuhoja paljon
paremmin. Ja sen sijaan, että he laittaisivat tiilet irrallaan toisistaan,
he suunnittelivat liittävänsä ne toisiinsa käyttämällä
asfalttia, jota löytyy suurina määrinä Babylonian raunioiden
läheltä. Se, mikä vaikutin täsmälleen ottaen sai
heidät ryhtymään sellaisen suuren kaupungin ja tornin rakentamiseen,
jonka huippu ulottuisi taivaaseen, osoitetaan heidän sanoissaan: "ja
tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".
Pöyhkeä, rienaava ylpeys yhdistyi tässä matelevaan pelkoon
Herran kostavaa vanhurskautta kohtaan. He olivat täynnä
vihaa Jumalaa kohtaan. Heidän tarkoituksenaan
oli uhmata hänen kaikkivaltiasta voimaansa ja tehdä tästä
kaupungista ja sen tornista maailman keskus, johon he voisivat palata, vaikka
kävisi niin, että Herra hajottaisi heidät joka suuntaan.
Eri kielten alku
11:5: "Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka
ihmislapset olivat rakentaneet." Jumala ei voinut antaa tämän
kaikkivaltiaan maailmanhallintansa uhmaamisen jäädä vastausta
vaille. Hän teki järjestelyjä puuttuakseen asioihin. Sillä
vaikkakin tämä kaupunki, jota ihmisten lapset olivat rakentamassa,
oli mahtava – sen mittasuhteet hämmästyttävät tutkijaa
yhä tänä päivänä ja sen tornin perustukset
ja muut arkkitehtuuriin liittyvät koristeet ovat jatkuvan ihmettelyn
aihe – se oli silti ainoastaan pölyhiukkanen kaikkivaltiaan Jumalan
käsissä.
11:6–7:
"Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla
on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä.
Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä,
niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’" Herra ilmaisee
ensin tilanteen sellaisena kuin hän sen havaitsi olevan: Katso, he ovat
yksi kansa, heillä kaikilla on yksi yhteys, yksi yhteenliittymä,
yksi yhteisö ja yksi kieli. Nämä kaksi seikkaa (yksi kansa,
yksi kieli) tekivät kansasta vahvan yhteisen edun ajamista varten. He
työskentelisivät kaikin mahdollisin voimin sen hyväksi, mitä
he olivat aloittaneet tehdä. Mikään ei olisi
heille mahdotonta. Seurauksena olisi lopulta se, että
todellinen vapaus, yksilöiden elämä ja Messiasta koskevat
Jumalan suunnitelmat tuhoutuisivat. Sen vuoksi Jumala sekoitti heidän
kielensä ja sotki heidän puheensa. Tämä ihme oli sisäinen
prosessi, jossa se, miten ajatukset aiemmin yhdistyivät sanoihin, otettiin
pois, ja niiden tilalle juurrutettiin välittömästi uusia,
täysin erilaisia ilmaisumuotoja. Sekaannus oli niin täydellinen,
että ihmiset eivät enää kyenneet ymmärtämään
toinen toistaan ja kaikki yhteistyö oli mahdotonta.
11:8: "Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken
maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta." Tämä
oli ihmeen seuraus. Alkoi perheiden ja heimojen suuri muutto yli kaiken maan,
joka hajotti ihmiset kaikkialle. Suunniteltu suuri projekti täytyi luonnollisesti
hylätä. Vaikka kaupunkiin, jonka Nimrod myöhemmin valloitti,
jäi joitakin ihmisiä, joita me voimme kutsua nyt termillä
babylonialaiset, ihmissuvun aikomus sen Jumalaa pilkkaavassa ylpeydessä
ei toteutunut.
11:9: "Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä
sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli
kaiken maan." Baabel merkitsee sekoittamista, ja kielten sekoittamisen
seuraus on nähtävissämme tänäkin päivänä.
Ihmissuku on jakautunut – yhtä kansaa erottaa toisesta kielen erilaisuus.
Mutta tänäkin päivänä ihmiskunnan Jumalaa pilkkaava
pöyhkeys on ilmeinen. Monien suurten rakennusten pystyttämisessä
ja monien uusien taitojen keksimisessä ihminen ei etsi lähimmäisensä
parasta ja Jumalan kunniaa, vaan omaa kunniaansa. Herran täytyy aina
uudelleen puuttua asioihin väkevällä kädellään.
"Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää
ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu."
(Jes. 2:12).
Seemin suku
11:10:
"Tämä on kertomus Seemin suvusta. Kun Seem oli sadan vuoden
vanha, syntyi hänelle Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen."
Seemin sukutaulu toistetaan nyt yksityiskohtaisesti, koska vähitellen
käännytään kohti kertomusta Jumalan kansasta, jonka kantaisä
oli Aabraham, Seemin jälkeläinen Eeberin kautta.
11:11–25:
"Ja Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta,
ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 12. Kun Arpaksad oli
kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Selah. 13. Ja Arpaksad
eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle
syntyi poikia ja tyttäriä. 14. Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden
vanha, syntyi hänelle Eeber. 15. Ja Selah eli Eeberin syntymän
jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia
ja tyttäriä. Tähän pisteeseen saakka Joktanin ja
Aabrahamin suvun esi-isät seuraavat samaa linjaa. 16. Kun Eeber oli
kolmenkymmenen neljän vuoden vanha, syntyi hänelle Peleg. 17. Ja
Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataa kolmekymmentä
vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 18. Kun Peleg
oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Regu. 19. Ja Peleg eli
Regun syntymän jälkeen kaksisataa yhdeksän vuotta, ja hänelle
syntyi poikia ja tyttäriä. 20. Kun Regu oli kolmenkymmenen kahden
vuoden vanha, syntyi hänelle Serug. 21. Ja Regu eli Serugin syntymän
jälkeen kaksisataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia
ja tyttäriä. 22. Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi
hänelle Naahor. 23. Ja Serug eli Naahorin syntymän jälkeen
kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 24.
Kun Naahor oli kahdenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, syntyi hänelle
Terah. 25. Ja Naahor eli Terahin syntymän jälkeen sata yhdeksäntoista
vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä." Tämän
luettelon huolellinen vertaaminen viidennen luvun sukutauluun osoittaa, että
ihmisen keskimääräinen elinikä lyheni hyvin selvästi
vedenpaisumuksen jälkeen. Kun Nooa vielä saavutti 950 vuoden iän,
ihmisen ikä laski Arpaksadin myötä alle 500 vuoden; Pelegin
myötä se vuorostaan laski 239 vuoteen ja Naahorin myötä
148 vuoteen. Lyhyessä ajassa, kahdeksan sukupolven aikana, ihmisen keskimääräinen
elinikä väheni lähes sille tasolle, jossa se on sittemmin
pysynyt. Tämä oli toisaalta seuraus ilmaston muutoksesta maan päällä,
toisaalta erilaisesta elintavasta.
11:26:
"Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät
hänelle Abram, Naahor ja Haaran." Se on: Kun Terah oli seitsemänkymmenen
vuoden ikäinen, syntyi hänen vanhin poikansa. Tässä yhteydessä
mainitaan kolme poikaa: Aabram, sittemmin Aabraham, juutalaisen suvun isä;
Naahor, Rebekan isoisä; ja Haaran, Lootin isä.
Terahin suku
11:27:
"Ja tämä on kertomus Terahin suvusta. Terahille syntyivät
Abram, Naahor ja Haaran. Ja Haaranille syntyi Loot." Haaran
oli ehkä vanhin poika, ja hänen poikansa, Loot, saattoi olla lähes
Aabrahamin ikäinen.
11:28:
"Ja Haaran kuoli ennen", ts. tämä eläessä,
"isäänsä Terahia synnyinmaassansa, Kaldean Uurissa."
Täältä siis tämä Seemin jälkeläisten perhe oli
lähtöisin.
11:29: "Ja Abram ja Naahor ottivat itsellensä vaimot; Abramin
vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimon nimi oli Milka, Haaranin tytär;
Haaran oli Milkan ja Jiskan isä." Avioliitot suhteellisen läheisten
sukulaisten välillä olivat tuohon aikaan vielä sääntönä,
sillä Naahor meni naimisiin veljentyttärensä ja Aabraham sisarpuolensa
kanssa (1. Moos. 20:12).
11:30: "Mutta Saarai oli hedelmätön, hänellä
ei ollut lasta." Lapsettomuutta pidettiin juutalaisten keskuudessa suurena
onnettomuutena, lähes kirouksena, samoin kuin äidin hedelmällisyyttä
pidettiin suurena siunauksena.
11:31: "Ja Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin,
Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja
he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäksensä
Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä."
Nämä kaikki menivät yhdessä
Terahin ja Abramin johdolla. Mitä Abramiin tulee,
hän oli myös nyt saanut Jumalan käskyn matkata eteenpäin
(Ap. t. 7:3), kun taas, mitä Terahiin tulee, muutto oli osa Jumalan
kaitselmusta, ensimmäinen askel matkasta, joka toisi Abramin siihen
maahan, jonka hän sai periä.
11:32: "Ja Terahin ikä oli kaksisataa viisi vuotta; sitten
Terah kuoli Harranissa." Tämä ilmoitus päättää
kertomuksen Terahista, sillä hän ilmeisesti kuoli sen jälkeen,
kun Abram oli lähtenyt Kanaanin maahan. Siten vähemmän merkittävä
henkilö häviää kuvasta, ennen kuin varsinainen kertomus
jatkuu. Nyt seuraa kertomus Abrahamista, sillä Herra valitsi hänen
sukunsa ja kansansa omakseen ja Aabrahamin siemenestä, ajan täyttyessä,
oli määrä tulla koko maailmalle pelastus, joka oli luvattu
kantaisille ennen vedenpaisumusta.
Suomennos: Hannu Lehtonen
|