Matti Väisäsen vihkiminen piispanvirkaan 20.3.2010 Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa on epäilemättä kirkkohistoriallinen tapaus maassamme. Väisänen vihittiin ruotsalaisen Missionsprovinsenin (Lähetyshiippakunta ) piispaksi Suomeen. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan: ”Kaiken tämän perusteella on päivänselvää, että seurakunnalla on yhä oikeus valita ja vihkiä palvelusviran hoitajia. Kun siis piispoista tulee kerettiläisiä tai kun he kieltäytyvät vihkimästä virkaan, silloin seurakuntien on jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa välityksellä vihkiä uusia paimenia ja viran hoitajia.” (TK 1990, s. 293, 294)

Lutherin (ei suomennettu) kirjoitus Esimerkki oikean kristillisen piispan vihkimisestä (Exempel, einen rechten christlichen Bischof zu weihen, 1542) tuntuu ihmeen ajankohtaiselta tekstiltä. Luther kirjoittaa tilanteessa, jossa uskonpuhdistuksen kannattajat olivat valinneet ja vihkineet Nikolaus von Amsdorfin Naumburgin piispaksi ohitse sikäläisen tuomiokapitulin. Lutherin kirjoitus on voimakas puolustus heidän toimintansa oikeutuksesta.

Eriteltyään ne kysymykset, joihin hän ottaa kirjoituksessaan kantaa, Luther huomauttaa siitä, että hän puhuu teologina. ”Tahdon jättää tässä hengellisen oikeuden oikeusoppineille heidän väittelynsä, koska minä en siitä mitään tiedä, enkä myöskään tahdo tietää; minä tahdon puhua siitä teologina… tai (jos he niin haluavat) kerettiläisenä ja luopiopaavilaisena.”

Oma kirkollinen tilanteemme ei tietenkään mene yksi yhteen Lutherin ajan tilanteen kanssa, mutta kyllä samankaltaisuutta on monessa kohdassa. Yksi olennainen yhtäläisyys on, että meilläkin painopiste on kirkollisen vallan käytössä siirtynyt yhä enemmän ”pelisääntöihin”, tämän ajan hengelliseen oikeuteen.

Lutherin kirjoitus palauttaa asiat oikeaan lähtöruutuun. Hän puhuu teologina, ts. hän tuo esille Raamatun sanan ja vaatii kirkolta kuuliaisuutta sitä kohtaan. Tältä pohjalta hän arvioi, kuka on oikea piispa, kuka ei. Oikea piispa seisoo Jumalan sanan pohjalla ja opettaa sitä. Väärä piispa ei tee niin. Oikea piispa saa valtuutuksensa ja arvovaltansa Jumalan sanasta.

Jeesus opettaa Hyvästä Paimenesta: ”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh. 10:4–5) Kristuksen lampaat kuuntelevat lampaan korvalla, missä kuuluu Hyvän Paimenen ääni. Sitä ne seuraavat. Vierasta ne pakenevat. Tätä ei millään mahtikäskyillä voida toiseksi muuttaa.

Jeesus sanoo myös: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut.” (Joh. 10:11–14)