KIITTÄKÄÄ HERRAA!

"Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." (Ps. 118:1)

Meidän ei tulisi katsoa kaikkea onnettomuuttamme eikä ottaa sitä vastaan muulla tavoin kuin käsittämällä se Jumalan sytyttämäksi valoksi, jotta näkisimme ja tunnustaisimme hänen armonsa ja hyvät tekonsa lukemattomissa muissa asioissa. Silloin tuollainen vähäinen paha näyttäisi meistä tuskin vesipisaralta, joka putoaa suureen tuleen, tai kipinältä, joka putoaa suuriin vesiin, ja jotta tämä jae kävisi meille tutuksi ja suloiseksi: "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." Näillä sanoilla ei näet ole sanottu muuta kuin: Voi, mikä uskollinen, sydämellinen, hurskas Jumala sinä oletkaan, joka ainaisesti teet minulle ja kaikelle maailmalle niin suurta ja runsasta hyvää. Sinulle olkoon kiitos.

Tätä jaetta käytetään usein Raamatussa ja varsinkin Psalmien kirjassa. Se opettaa meille oikean, Jumalalle mieluisimman uhrin. Emme voi tehdä Jumalalle suurempaa ja parempaa työtä ja jalompaa jumalanpalvelusta kuin että kiitämme häntä.

Luther, Mannaa Jumalan lapsille, s. 45. Mannaa Jumalan lapsille. 16. painos Juva 1994 (SLEY-kirjat).