PÄÄKIRJOITUS  Concordia 2/2009

Laurentius Petri oli Ruotsi-Suomen evankelisluterilaisen kirkon ensimmäinen arkkipiispa vuosina 1531-1573. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu meidän aikanamme ainakin ruotsiksi. Arkkipiispa kirjoittaa seurakunnan oikeudesta tekstiä, jota kannattaa kuunnella tarkkaan eläessämme aikaa, jolloin kirkkomme toiminta alkaa muistuttaa paavilaisuutta.

Petri kirjoittaa: "Kirkko ei ole velvollinen vastoin tahtoaan ottamaan vastaan sitä, jonka piispa vihkii (pastoriksi), vaan päinvastoin piispa on velvollinen vihkimään sen, jonka kirkko kutsuu. Mutta jos myös kirkko uskoo piispalle ja tämän virkailijoille oikeuden valita sananpalvelijat, kuten nykyään tavallisesti tapahtuu, niin on voimassa, että jos piispa käyttää väärin tätä kirkolta saamaansa oikeutta ja vihkii suden ts. väärän opettajan, nylkyrin, viran ostajan, irstailijan jne. (jollaisia paavin piispat nykyään pääasiallisesti vihkivät) sopivan ja nuhteettoman henkilön sijasta, niin kirkko voi ottaa itselleen takaisin laillisen oikeutensa ja panna viralta sellaisen konnan onnettomuutena ja turmiona. Niinpä kirkko on velvollinen tekemään näin ja asettamaan sijaan toisen, jonka se on havainnut sopivaksi valita poispannun tilalle. Kristushan sanoo: "Kavahtakaa vääriä profeettoja" (Matt. 7:15). Paavali kehottaa seurakuntaa vastaavasti varomaan sellaisia susia (Fil. 3:2) ja hän epäilyksettä antaa kirkolle vallan panna heidät pois virasta, jos heillä on sellainen, ja asettaa heidän sijaansa toisia, parempia henkilöitä. Tämä kirkon oikeus on näet välttämätön seuraus Jumalan sille antamasta valtuudesta arvostella oppikysymyksissä."

"Mutta jos sananpalvelija maallisen vallan tukemana väkivalloin ja vastoin seurakunnan tahtoa pysyttelee virassaan – kuten paavi nykyään kaikkien lohikäärmeen suomujensa tuella menettelee – silloin seurakunnan pitää tehdä se ainut, mikä on jäljellä, nimittäin välttää ja paeta sellaista sutta eikä koskaan käyttää hänen turmiollista palvelustaan. Sillä hurskaille ja uskollisille on parempi, ettei heillä ole lainkaan sananpalvelijaa kuin että heillä on susi. Sellaisessa tilanteessa auttaa Kristus itse, hän, joka on kaikkien paimenten ruhtinas, yksinäistä kirkkoaan, kuten hän myös on luvannut: ’sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä itse olen heidän keskellänsä’" (Matt. 18:20) (Laurentius Petri, Om sakrament och ämbete 1993,110-111).