PALJOA ENNEMMIN

Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.          (Room. 5:10)

Herra Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Syntiemme tähden me emme voineet itse hankkia Jumalalta mitään hyvää. Mutta nyt ne ovat poissa Kristuksen kuoleman kautta. Sen tähden tiedämme, ettei Jumala enää ole meille vihainen. Hän on nyt meidän ystävämme, jopa rakas Isämme. Mitä tällaisesta sovituksesta on seurauksena? Se että me iloitsemme armollisesta, ystävällisestä Jumalasta, joka on itse rakkaus, ylistämme häntä sekä luotamme häneen kaikkinaisessa hädässä ja kiusauksessa. Kun meillä nyt on Jumala ystävänä, mikä voisi meitä vahingoittaa? Mikä murehduttaa tai huolestuttaa? Synti on pyyhitty pois, Jumala on meihin leppynyt, Kristus Isänsä oikealla puolella pitää meistä huolen. Vaikka kuolema tuleekin ja surmaa meidät ajallisesti, me tiedämme kuitenkin Kristuksen herättävän meidät iankaikkiseen elämään. Käyköön siis kristityille, jotka totisesti uskovat Kristukseen, täällä maan päällä kuinka hyvänsä, heidän tulee kuitenkin olla iloiset hengessä, ylistää taivaallista Isäänsä, luottaa hänen rakkauteensa ja armoonsa ja uskoa itsensä hänen suojaansa. Tämä tulee meidän osaksemme sen sovituksen tähden, joka on tapahtunut Kristuksen kuoleman kautta.

Tähän luottaen pyhä Paavali nyt sanoo yllä olevat sanansa. On kuin hän tahtoisi sanoa: Jos Jumala on niin rakastanut sinua, että hän on tehnyt sinut vanhurskaaksi Kristuksen veren kautta, ja sinä sydämestäsi uskot, että syntisi on hänen tähtensä sinulle annettu anteeksi, ja kun myös hänen tähtensä olet vanhurskas ja Jumalalle otollinen, niin sinun tulee nyt rohkeasti toivoa, että hän vastedeskin on varjeleva sinut iankaikkisesta vihasta ja kuolemasta ja tekevä sinut autuaaksi. Kristus ei näet ole ainoastaan antautunut kuolemaan sinun edestäsi, hän on myös käyttänyt elämänsä ja voittonsa sinun hyväksesi.

Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 384. Helsinki 1952. SLEY.