KRISTUS – OMA DAAVIDIMME

”Mutta he iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.” (Jes. 9:2)

Ennen Kristuksen tulemista, profeettojen ollessa taistelun tuoksinassa aseenaan Jumalan sana, voittoa ei vielä oltu saatu; he olivat hellittämättä asemissaan, odottaen varsinaisen sotapäällikön tuloa, hänen joka meidän puolestamme käy synnin, kuoleman ja perkeleen kimppuun ja suoriutuu voittajana taistelutantereelta. Vailla sotapäällikköä oltaessa käy samoin kuin kävi Israelin kansan sen käydessä sotaa filistealaisia vastaan: he kaikki peloissaan pakenivat nähdessään Goliatin, jättiläisen, kunnes oikea taistelija, Daavid, saapui, perien voiton – 1. Samuelin Kirjan 17. luku (1. Sam. 17:24). Yhtä vähän kestämme mekin, jos meidän pitää ilman Kristusta taistella syntiä ja kuolemaa vastaan.

 Mutta kun nyt oma Daavidimme on voittanut kuoleman ja synnit, joita meidän alati täytyi pelätä ja paeta, me olemme iloisia ja turvallisia, me laulamme ja olemme hyvillä mielin, me jaamme ystävien kesken saalista, toisin sanoen, me julistamme evankeliumia, ylistämme ja kiitämme Jumalaa, rohkaisemme ja vahvistamme keskenämme toisiamme ja sanomme: Olehan iloinen, kukaan ei enää voi sinua vahingoittaa; synti on pois otettu, kuolema on voitettu, kaikki viha ja armottomuus on lakannut, täällä on pelkkää armoa ja rauhaa, perkele on voimaton, hänen valtakuntansa maan tasalla! Näin tekee pyhä Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa (1. Kor. 15:55,57): ”Kuolema, missä on sinun otasi? Helvetti missä on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka on antanut meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” Ja apostoli sanoo: ”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”

Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 218-219. Turku 1941. SLEY.