KRISTUKSEN SYNTYMÄN HYÖTY


Martti Luther
 Edellinen kirjoitus Seuraava kirjoitus

 Concordia 6/2007


”Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luuk. 2:10-11).

Katso, näin Kristus ottaa itsellensä meidän syntymämme ja lahjoittaa meille omansa ikään kuin se olisi meidän, jotta me siinä puhdistuisimme ja uudistuisimme. Jokaisen kristityn tulisi siis iloita ja riemuita tästä Kristuksen syntymästä ikään kuin hän olisi, niin kuin Kristuskin, ruumiillisesti syntynyt Mariasta. Ken ei usko tai epäilee sitä, ei ole kristitty. Minkä suuren ilon enkeli ilmoittaakaan! Mikä lohdutus ja ylenpalttinen Jumalan hyvyys, että ihminen saa sellaisen aarteen nojalla – jos hän sen uskoo – kerskaten mainita Mariaa oikeaksi äidiksensä, Kristusta veljeksensä ja Jumalaa Isäksensä! Tämä kaikki on totta ja tapahtunutta, kunhan vain uskomme. Se on kaikissa evankeliumeissa ytimenä ja pääasiana, ennen kuin niistä opitaan hyviä tekoja. Kristuksen täytyy ennen kaikkea olla meidän, ja meidän hänen, ennen kuin tartumme tekoihin. Se taas ei tapahdu muuten kuin evankeliumia oikein ymmärtämään opettavan uskon kautta. Se on Kristuksen oikeaa tuntemista, siitä tulee omatunto iloiseksi, vapaaksi ja tyytyväiseksi, siitä kasvaa rakkaus ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan, joka on antanut sellaiset arvaamattomat aarteet meille Kristuksessa, ilman omaa ansiotamme. Siitä seuraa altis mieli tekemään, tekemättä jättämään ja kärsimään kaikkea, mitä Jumala hyväksi näkee. Tätä tarkoittaa Jesajankin sana: ”Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu” (9:6). Meille, meille syntynyt ja meille annettu. Varo siis, ettet evankeliumissa ihastu ainoastaan kertomukseen tapahtumista, se ei sinussa kauan pysy, etkä pelkkään esimerkkiin, sillä ei se sinuun juurru ilman uskoa. Tee Kristuksen syntymä omaksesi ja vaihda se niin, että irtaudut omasta syntymästäsi ja tulet osalliseksi Kristuksen syntymästä. Näin tapahtuu, jos uskot, ja näin istut varmasti neitsyt Marian sylissä ja olet hänen rakas lapsensa. Uskoa sinun on harjoitettava ja rukoiltava, koska eläissäsi et voi siinä milloinkaan kyllin vahvaksi päästä. Se on perustuksemme ja perintömme, ja sen pohjalle on hyvät teot rakennettava.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 50-51. Helsinki 1952. SLEY.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus