SANDELLIN JA AF HÄLLSTRÖMIN VÄLINEN EHTOOLLISKIISTA

Hannu Lehtonen
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 5/2007


Varsinkin ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä on kuluneen syksyn aikana käyty vilkasta keskustelua ehtoolliseen ja ehtoollisen jakamiseen liittyen. Aiheen tälle keskustelulle antoi tapahtuma Markuksen seurakunnassa syyskuun alussa.

Markuksen seurakunnassa oli 2.9. messu, jota oli edeltänyt rippikoululaisten konfirmaatio edellisenä päivänä. Seurakunnan kappalainen, pastori Halvar Sandell, oli tällöin käynyt keskustelun erään rippikoululaisen kummisedän kanssa. Kyseinen kummisetä oli pastori Karl af Hällström, joka mm. julkisesti puolustaa homoseksuaalien siunaamista ja jonka kanssa pastori Sandell on käynyt julkista debattia. Sandell totesi keskustelussa: ”Ehtoollinen edellyttää uskon ja näkemyksen yhteyttä. Minun ja af Hällströmin välillä on uskon ja näkemyksen ero niin suuri, ettei ole asiallista, että me vietämme yhteyden sakramenttia yhdessä.” (Kyrkpressen 6.9.2007, suom. HL).

Pastori Sandell oli näiden syiden tähden kehottanut pastori af Hällströmiä olemaan tulematta ehtoollispöytään. Mutta af Hällström päätti tästä kehotuksesta huolimatta tulla, ja nimenomaan siten, että Sandellin täytyisi jakaa ehtoollinen hänelle. Pastori af Hällström asetti virkatoverinsa täten mitä ikävimpään tilanteeseen. Sandellin vilpittömästi ja täydessä vakavuudessa annettu kehotus pastorin virkavastuulla ei kaikesta päättäen merkinnyt hänelle yhtään mitään. Sandell toteaa Kyrkpressenin haastattelussa, että jos joku pappi vastaavassa tilanteessa kehottaisi häntä olemaan menemättä ehtoolliselle, hän pysyisi poissa (Kyrkpressen 6.9.2007). Sandell ratkaisi tilanteen jakamalla siunatun leivän af Hällströmille, mutta hän jatkoi lausuen: ”Vänd om!” (tee parannus, käänny!)

Pastori af Hällström valitti henkilökohtaisesti välittömästi asiasta Porvoon piispalle. Hänen mielestään on varsin karkeaa yrittää sulkea hänet pyhältä aterialta ja lisäksi kehottaa häntä kääntymykseen. Pastori Sandellin mukaan ehtoollispöytää ei ole koskaan käsitetty avoimeksi. Edellytyksenä on yhteys uskossa. Tästä syystä eri kristilliset uskonyhteisöt eivät vietä yhteistä ehtoollista. Viimeksi mainittuun kommenttiin liittyy tuore esimerkki Tampereen tuomiokirkon ehtoollistilaisuudesta 4.11. Ehtoollista toimittava pappi oli tietäen, että kirkossa oli runsaasti myös mm. helluntailaisia, sanonut: ”Jos kuulut johonkin muuhun kirkkokuntaan, haluamme antaa sinulle alttarilla siunauksen. Toivon, että ilmaiset tämän tavalla tai toisella ehtoollisen jakajalle.” (Kotimaan nettisivut)

Tämä Sandellin ja af Hällströmin tapaus on herättänyt paljon kannanottoja puolesta ja vastaan. Toisten mielestä Sandellin menettelyä ei voi hyväksyä, koska hän heidän mielestään otti pyhän ehtoollisen omavaltaisesti haltuunsa. Mutta monissa puheenvuoroissa on myös viitattu Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen opetuksiin, joiden pohjalta Sandellin menettelyä voidaan hyvin puolustaa.

Porvoon piispa, Gustav Björkstrand, on keskustellut kummankin pastorin kanssa. Kyrkpresseniin kirjoittamassaan kolumnissa hän kosketteli tätä asiaa nimiä mainitsematta. Kolumnissaan hän viittaa siihen, että jokaisella evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulla jäsenellä on oikeus tulla ehtoolliselle. Edelleen hän sanoo, ettei kenelläkään ole oikeutta subjektiivisin perustein evätä ehtoollista siltä, joka tuntee tarvetta saada ehtoollisen lahja (Kyrkpressen 11.10.2007)

Pastori Sandell kommentoi piispa Björkstrandin kolumnia Kyrkpressenissä 25.10 (Nattvarden är Herrens Nattvard, suom. Ehtoollinen on Herran ehtoollinen). Sandell huomauttaa siitä, että piispalla olisi ollut paljon syytä viitata luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin, kuten monet kirjoittajat ovat tehneet aiheen tiimoilta. Näin piispa ei kuitenkaan kolumnissaan tee ja tämän perusteita Sandell kysyy. Sandell viittaa siihen, että piispa Björkstrand on itse vain vähän aikaa sitten luvannut piispanvihkimyksen yhteydessä pysyä Jumalan pyhässä ja puhtaassa sanassa sekä evankelisluterilaisen kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa. Kirkkojärjestys määrää, että piispan tulee valvoa, että Jumalan sana saarnataan kirkon tunnustuksen mukaisesti (KJ 18 § 1).

Sandell kirjoittaa, että piispa Björkstrand evää hyvin merkillisesti sen oikeuden, joka tunnustuksen mukaan kuuluu jokaiselle vihitylle sananpalvelijalle. Ainoa tunnustuskirja, johon piispa viittaa, on Vähä katekismus. Mutta onko piispa unohtanut, mitä sen johdannossa sanotaan: ”Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle...” (TK 1990, s. 300).

Sandell huomauttaa siitä, että yhteinen oppi ja ehtoollisyhteys kuuluvat yhteen. Tämä on ollut luterilaisen kirkon kanta alusta alkaen. Zwingli ja hänen kannattajansa tahtoivat lähes vaatimalla vaatien saada aikaan ehtoollisyhteyden luterilaisten kanssa, mutta Luther ei antanut heille veljen kättä.

Kirjoituksensa lopussa Sandell valittaa sitä, että vaikka pastori af Hällström toisaalta syrjäyttää radikaalisti tunnustuksen ja toisaalta toimii ehtoollisen jakajana kirkossa, jonka kanssa luterilaisella kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä, niin se ei selvästikään kuohuta piispaa. Mutta viittaukset oman kirkkomme tunnustukseen tuntuvat kuohuttavan häntä suuresti.

Tämän tapauksen seurauksena pastori Sandell sai hiljattain piispa Björkstrandilta kirjallisen huomautuksen toiminnastaan. Tässä yhteydessä piispa sekä ankarasti kritisoi Sandellin saarnoja konfirmaatiopyhän yhteydessä (ovat luettavissa http://markus.kirkkohelsinki.net/?deptid=3260) että hänen kummeiksi pyydetyille avopareille antamaansa kehotusta avioitua.


Hannu Lehtonen


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus