MUUT LEHDET:

 

WALTER OBARE: ”ON AIKA SANOA ASIA NIIN KUIN SE ON!”

 

- Vaikutusvaltainen, liberalisoitunut ja vallantahtoinen kirkollinen eliitti ajaa omaa ideologiaansa koko kirkon ideologiaksi. Älyllisen ja teologisen epärehellisyyden on loputtava, lataa Kenian arkkipiispa Walter Obare

 

Kenian luterilaisen kirkon (ELCK) arkkipiispa Walter Obare osallistui huhtikuun 22. ja 23. päivä ruotsalaisen Missionsprovinsin (suom. lähetyshiippakunta) piispanvihkimykseen, jossa piispoiksi vihittiin Lars Artman ja Göran Beijer. Obare vieraili myös Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa. Teologian tohtori Reijo Arkkilan isännöimässä keskustelutilaisuudessa 2.5. hän tapasi suomalaisia teologeja ja teologian opiskelijoita.

 

Kirkollisen johdon valtapeliä

 

Walter Obare johti helmikuussa 2005 lähetyshiippakunnan piispanvihkimyksen, jossa Arne Olssonista tehtiin sen ensimmäinen piispa. Monen mielestä kyse oli sopimattomasta puuttumisesta Ruotsin kirkon sisäisiin asioihin ja tarkoituksellisesta kirkollisen ykseyden hajottamisesta. Syyskuussa 2005 Walter Obare puolustautui Luterilaisen maailmanliiton kokouksessa Jerusalemissa.

          - Ruotsin kirkko itse edistää ja vaalii jakautumista ja skismaa sisällään. Pappisvihkimyksen kieltäminen niiltä, jotka eivät hyväksy naisten vihkimistä pappisvirkaan, on esimerkki tästä.

          - Pohjoisen kristillisyydessä liberaalit teologiset suuntaukset valtaavat jatkuvasti alaa kirkkojen johdossa. Tavallisille kristityille nämä vallantahdon sisään päästämät virtaukset tarjoillaan kauniisiin kääreisiin verhottuina ja kirkollisen vallankäytön avulla. Lempeän kuuloisista ilmauksista tulee aseita liberaalien kirkkojen harrastaman eristämispolitiikan palvelukseen, Obare moittii.

 

Lahjontaa ja kiristystä kirkkojen suhteissa?

 

- Luterilainen maailmanliitto on organisaatio, jota johtavat pääasiassa pohjoisen rikkaat ja liberaalit kirkot. Se, että nämä hallitsevassa asemassa olevat vahvat eturyhmät nyt syyttävät afrikkalaista piispaa sopimattomasta puuttumisesta sisarkirkon elämään, on ulkokultaisuutta.

          Haastattelussamme 2.5. Walter Obare kertoi samaa kuin syyskuisessa puheessaankin [Walter Obaren puhe suomennettuna: www.luthersaatio.com/Obaren_puhe.pdf]. Hän väittää, että liberaalit ja varakkaat länsimaiset kirkot lupasivat huomattavaa taloudellista tukea Kenian luterilaiselle kirkolle, mikäli hän olisi perunut osallistumisensa Arne Olssonin vihkimykseen. Obaren mukaan myös jotkin suomalaiset tahot olivat valmiita huomattaviin rahallisiin lahjoituksiin, mikäli hän taipuisi.

- Afrikassa ei ole harvinaista, että raha-avustukset liitetään liberaalin toimintaohjelman toteuttamiseen, Obare kertoo.

          Länsimaissa etenevä kristinuskon liberalisoituminen asettaa Afrikan kirkot hankalaan asemaan omalla maaperällään. Moni uskossaan nuori afrikkalainen kristitty järkyttyy ja epäilee kuullessaan uutisia esimerkiksi homoseksuaalien siunaamisesta. Vanhojen kirkkojen rappio on myös oiva lyömäase muslimien käsissä.

 

”Ruotsin kirkko ei ole enää kirkko”

 

Ennen osallistumistaan ensimmäiseen lähetyshiippakunnan piispanvihkimykseen Walter Obare joutui pitkään harkitsemaan hänelle esitettyjä pyyntöjä ja Ruotsin kirkon tilannetta.

- Minulle tuli yhä selvemmäksi, että Ruotsin kirkko ajautuu ja on jo ajautunut pois kristillisestä uskosta. Se ei ole enää kirkko, vaan ihmisoikeusjärjestö – tosin sitäkään tehtävää se ei hoida oikein. Homoseksuaalisuuden siunaaminen ei edistä ihmisoikeuksia, päinvastoin!

          Pitkään jatkunut kiista naispappeudesta ei hämmennä arkkipiispaa.

- Uuden testamentin kirjeissä on aivan selvästi luettavissa sulhanen – morsian -asetelma. Kristuksen palvelijana seurakunnan pastorin tehtävä on toimia sulhasena kirkolleen. Naisten vihkiminen papeiksi tuhoaa sukupuolille annettujen erilaisten vastuiden rikkauden.

 

Kristittyjä kutsutaan rukoilemaan

Walter Obare kertoi vierailleensa Uppsalan maaseudulla.

          - Minulle esiteltiin vanha katedraali, johon mahtui 2000 ihmistä. Järkytyin kuullessani, minkä verran kirkkovieraita normaalisti käy. Vajaat 50 ihmistä osallistuu messuun kirkossa, joka aikoinaan on rakennettu kahdelle tuhannelle! Mitä tälle voi tehdä?

          - Kristittyjen täytyy rukoilla Kristuksen kirkon puolesta. Paholainen ei pelkää teologeja, dogmatiikkaa tai kirkon johtajia. Mutta hän pelkää Kristusta, ja hän pelkää sellaista rukousta, jossa huudetaan Kristusta avuksi. Kaikkein vaikeimpienkin tilanteiden läpi Jumala valmistaa tien. Tie on usein tuskallinen, mutta se vie elämään.

 

Esko Murto

Uusi tie 11.5.2006