RUKOILEMME VELJELLISTÄ RAKKAUTTA

 

Rakas taivaallinen Isä! Saatuani sen suuren armon, että nyt kasteen ja uskon kautta olen Sinun lapsesi ja jäsen pyhäin ihmisten yhteydessä, rukoilen Sinulta armoa, voidakseni lapsenasi rakastaa veljiäni ja sisariani Kristuksessa. Onhan meillä kaikilla sama Isä, sama Vapahtaja, sama kaste, ja kaikki olemme me armosi kautta tulleet osallisiksi samasta ”kalliista uskosta”, ja olemme myöskin kaikki toivossa iankaikkisen autuuden perillisiä; auta meitä siis sisaruksien tavoin toisiamme rakastamaan. Mitäpä siitä, jos emme olekaan yhtä lahjakkaita tahi jos meillä ei olekaan samoja ominaisuuksia: Sinähän olet, oi Herra, itse mielesi mukaan jakanut meille lahjojasi. Ja vaikka toinen jäsen näyttää olevan halvempi ja huonompi kuin toinen, niin olemme kuitenkin kaikki jäseniä yhdessä ruumiissa, joka, oi Herra Jeesus Kristus, on Sinun uskova seurakuntasi. Itsehän Sinä, suuresti ylistetty Vapahtaja, olet meidän päänämme antanut meille käskyn rakastaa toinen toistamme, vieläpä olet osoittanutkin veljellisen rakkauden olevan omiesi parhaan tuntomerkin; mutta kun tiedät, kuinka rakastamattomia ja itsekkäitä me luonnostamme olemme, niin rukoilemme Sinua vuodattamaan rakkautesi sydämiimme ja siten vaikuttamaan meissä rakkautta uskonveljiämme ja -sisariamme kohtaan. Oi, ylläpidä joka päivä tätä rakkauden liekkiä, sillä se niin pian sammuu. Herra, Sinä kyllä itse tiedät, kuinka juuri tässä suhteessa useinkin on kurjasti keskuudessamme. Niin paljon epäluuloa, kateutta ja katkeruutta on, ja ne pyrkivät saamaan valtaa omiesi kesken. Leppymätön vihollisemme, perkele, hautoo alinomaa tuumia meidän häviöksemme. Se yrittää kuolettaa uskon ja sammuttaa rakkauden, eikä siinä kammo minkäänlaisia keinoja. Mutta, Herra Jeesus, hävitä sen vehkeet! Suo meidän aina olla varuillamme, kun perkele tekee kavalia ja rajuja hyökkäyksiä kristillisen veljesrakkauden muuria vastaan, koettaen sitä kukistaa, siten hajottaakseen kurjat kristittysi ja saadakseen ne sitä helpommin saaliiksensa. Mutta suo meidän myöskin varoa itseämme, niin ettemme vaadi liikaa uskonveljiltämme ja -sisariltamme, vaan pikemmin asetamme suuremmat vaatimukset itsellemme kuin heille. Varjele armollisesti meitä tarjona olevasta vaarasta alinomaa tutkistella kanssakristittyjemme vikoja ja virheitä ja sitä vastoin unhottaa omamme. Suo meille armo löytää ”malka omasta silmästämme”, niin meille ei varmaankaan jää enää aikaa etsiäksemme ”raiskaa lähimmäisemme silmästä”. Auta meitä, Herra Jeesus, ”panemaan pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu”, sillä ne eivät sovi Sinun pyhillesi. Paina erityisesti sydämiimme se kehotus, jonka Sinun palvelijasi ja apostolisi antoi kaikille omillesi sanoessaan: ”Älkää toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee, ja veljeänsä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain.” Lopeta myös kaikki sopimaton tuomitseminen ja kaikki epäluulo kristittyjesi keskuudesta. Yhdistä meitä yhä enemmän, että olisimme yhtä rakkaudessa, yhtä sinussa ja yhtä sinun totuudessasi. Sillä, Herra Jeesus, Sinun sanasi totuus on ainoa luja perustus, jolle kristillistä yksimielisyyttä ja veljellistä rakkautta voidaan rakentaa. Kallis Vapahtaja, aseta meidät kaikki sille hyvälle perustalle, ja, sillä seisoessamme, anna meille rakkautesi tähden ja sen kautta sellainen veljellinen rakkaus, joka on kärsivällinen ja laupias, joka kaikki peittää, kaikki uskoo, kaikki toivoo, kaikki kärsii, joka ei kadehdi, ei ole tyly eikä paisu, ei käytä itseänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei vihaan syty eikä pahaa ajattele, eikä vääryydestä iloitse, mutta iloitsee totuudesta. Kuule tämä rukous, rakas Jumala ja Vapahtaja, Pyhän Hengen kautta! Amen.

Johannes Bäck, Muukalaisen kotielämä, ss. 206-209. SLEY. 1940.