KRISTUS LUOMISESSA

1. Moos. 1

Juha Muukkonen, pastori, Tornio

 

Jeesus on VT:n Herra eli Jahve

 

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Olemme tänään koolla riemun päivänä. Kristus on voittanut kuoleman vallan nousemalla ylös haudasta. Pahan valta on voitettu, Perkeleen omaisuus on ryöstetty. Jeesus on nyt näkyvällä tavalla Herra ja Kuningas, jota edes kuolema ei pidättele. Mutta mitä kaikkea se tarkoittaakaan, että Jeesus on Herra?

 

”Kukaan ei voi sanoa: ’Jeesus on Herra’, muuten kuin Pyhässä Hengessä.” Näin kirjoittaa apostoli Paavali Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 12:3). Ymmärtääksemme oikein sen valtavan, koko maailmankaikkeutta ja ikuisuutta syleilevän sisällön, joka noihin kolmeen sanaan ”Jeesus on Herra” sisältyy, meidän täytyy tutkia Herra‑sanaa VT:ssa.

 

Paavali kirjoitti kirjeensä kreikankielellä, ja kreikaksi Herra on Kyrios. Kyrios‑sana on puolestaan maailman ensimmäisen raamatunkäännöksen, kreikankielisen VT:n eli Septuagintan (LXX), käyttämä vastine heprean Jahve‑nimelle. Tämä käännös on tehty noin 200 eKr. kreikankieltä puhuvia diasporajuutalaisia varten, jotka eivät enää osanneet hepreaa.

 

Alkuperäisessä heprean tekstissä on tuon Jahve‑nimen kohdalla tarkkaan ottaen vain neljä konsonanttikirjainta: JHWH, joista viimeinen h‑kirjain on apukirjaimena merkitsemässä pitkää vokaalia. Tällaisia apukirjaimia tarvittiin, koska hepreankieltä kirjoitetaan pelkillä konsonanttimerkeillä. Keskiajalla tuota hepreankielistä Jumalan nimeä on virheellisesti alettu lukea myös muodossa Jehova. Sataprosenttisen varma ei myöskään lausumistapa ’Jahwää’ eli ’Jahve’ toki ole, mutta kielitieteellisesti ja historiallisesti se on kuitenkin kaikkein

vahvimmin perusteltu tapa lausua tuo ns. tetragrammi eli ’nelikirjaiminen’.

 

Jahve‑nimi on VT:n tärkein jumalannimi, se esiintyy noin 6800 kertaa. Esimerkiksi varsinainen jumala‑sana elohiim/elooah esiintyy noin 2600 kertaa ja nimenomainen herra‑sana adoonaaj vain muutamia satoja kertoja. Ei ole väärin sanoa, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan. Tämä Jahve‑sana on kielellisesti verbi eli teonsana. Kantasanana siinä on olla‑verbi, hepr. haajaa, ja muoto on imperfekti (yks. 3. mask.). Yksinkertainen käännös Jahve‑nimestä olisi: Hän on. Hepreankielessä olla‑verbin merkitys on paljon dynaamisempi eli voimakkaampi ja aktiivisempi kuin esimerkiksi suomenkielen verrattain passiivinen olla‑sana. Kovin kaukana eivät olisi myöskään käännökset ”Hän elää” tai ”Hän saattaa olemaan” tai ”Hän kutsuu olemaan”.

 

Hepreassa imperfekti tarkoittaa sellaista tekemistä, joka on alkanut menneisyydessä ja joka vielä jatkuu. (Ei ole päättynyt, ei ole tullut täydelliseksi = imperfektum. Länsimaisissa kielissä imperfektillä on aivan erilainen, lähes päinvastainen merkitys.) Ilmestyskirjassa (Ilm. 4:8) on selitetty tämän Jahve‑nimen imperfektinen eli menneisyydessä alkanut ja vielä jatkuva merkitys: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on.” Sanat ”joka oli ja joka on ja joka tuleva on” voidaan ilmaista hepreankielellä siis yhdellä sanalla: Jahve. Samoin tuttu kohta Ilmestyskirjan alusta (Ilm. 1:8): ”’Minä olen A ja O’, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.”

 

Kun UT käyttää Jeesuksesta nimitystä ’Kyrios’, niin kyseessä on yksiselitteisesti Jeesuksen yhdistäminen ja identifioiminen eli samaistaminen VT:n Jahveksi. Tämä asia on niin valtava ja ihmisjärjelle käsittämätön – Jeesus on samanaikaisesti ihminen ja VT:n Jumala – että sen voi uskoa vain Pyhässä Hengessä eli Pyhän Hengen valtaamana ja vaikuttamana. Ja kun äsken sanoimme, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan, niin voimme nyt samalla myös todeta: VT on kirja Jeesuksesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan. Kun luemme VT:n Herrasta eli Jahvesta, luemme samalla myös Jeesuksesta. Kun opimme tuntemaan VT:n Herra Jumalaa, opimme silloin tuntemaan Häntä, jota UT:ssa puhuttelemme Herrana Jeesuksena.

 

Joka lausuu sanat ”Jeesus on Herra” Pyhässä Hengessä, sanoo nuo sanat nimenomaan siinä merkityksessä, että tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen Israelin Jumalaksi, Vanhan liiton Herra Jahveksi. Meillä ei ole kahta eri Herraa: yksi VT:n Herra ja toinen UT:n Herra. On vain yksi Herra – Herra Jeesus Kristus, joka on läsnä niin Vanhan kuin Uuden liiton historiassa ja kirjoituksissa. Tällä emme toki halua kieltää kolmiyhteistä Jumalaa. Tunnustamme yksimielisesti: siellä missä on Herra Jeesus, siellä on myös Herra Isä ja Herra Pyhä Henki. Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Ja kuitenkin on vain yksi Herra ja on vain yksi Jumala.

 

Myös itse Jeesus‑nimi tarkoittaa Jahvea. Jeesuksen nimen alkuperäinen hepreankielinen muoto on Jehošuua, josta se oli myöhemmin lyhentynyt muotoihin Joošuua tai Jeešuua. Aivan kuten meillä esimerkiksi Johannes‑nimi on muokkautunut muotoihin Johan, Juho tai Juha. Jeesus‑nimessä on kaksi osaa: ensiksi teoforinen eli jumalannimeä kantava osa Je‑, joka on lyhennys Jahvesta, ja toiseksi pelastaa‑verbi, hepr. jaaša. Jeesuksen nimi tarkoittaa joko: Jahve pelastaa tai Jahvessa on pelastus. Eli kun tunnustamme Jeesuksen nimeä, tunnustamme samalla Jahven nimeä. Yksin Vanhan liiton Jahvessa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalassa, meillä on pelastus. Tämä tiiviisti ja tarkasti yhdellä sanalla: Jeesus!

 

Jeesus on mukana myös luomisessa

 

Otan vielä esiin toisen – opetuksissa aivan liian harvoin esillä olevan – näkökulman VT:n Kristukseen. Raamatun ensimmäinen sana ’alussa’, hepr. bereešiit (kreik. en arkheei) voidaan kääntää myös ’alun’, ’pään’, ’ensimmäisen’ tai ’esikoisen’ kautta. Varhaiskristillinen syyrialainen raamatunkäännös kääntääkin jakeen ilmaisulla: ”Esikoisessaan Jumala loi taivaan ja maan.” Raamatun ensimmäinen sana viittaa syvimmiltään Poikaan Jeesukseen, joka toimi Isän Jumalan rakennusmestarina, arkkitehtina ja viisautena luomisessa. Tähän liittyen en malta olla kysymättä: Tiedättehän, miksi Jeesus toimi aikanaan rakennusmiehen ammatissa? Rakensi taloja puuseppänä ja muurarina? No tietenkin siksi, että tämä rakentajan tehtävä oli Hänelle tuttu jo maailman luomisesta!

 

Tästä samasta asiasta puhuu myös Sananlaskujen kirjan luku 8, jossa persoonallinen Viisaus eli Herra Jeesus Kristus puhuu itsestään. Luen joitakin jakeita karkeimmat käännösvirheet korjaten: ”Minut Herra synnytti tekojensa aluksi, ennen taivasta ja maata. 23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. 24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. 25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, 26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. 27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle. 30 Jo silloin minä, rakennusmestari, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. 31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.”

 

Jae 22 on käännetty uusimmissa Kirkkoraamatuissa (KR 1933, KR 1992) virheellisesti: ”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta.” Heprean sana qaanaa, joka tässä on käännetty luoda‑verbillä, tarkoittaa kuitenkin ’ostamista, hankkimista, itselleen erottamista ja synnyttämistä’ (1. Moos. 4:1). Oikea ja tarkka käännös olisikin: ”Minut Herra synnytti tiensä aluksi.” Poika on siis syntynyt, ei luotu. Jakeessa 30 on myös käännösvirhe. ”Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään.” Edellinen Kirkkoraamattu puhui esikoisen sijasta hoidokista. Oikea käännös kuitenkin heprean sanalle aamoon on: rakennus‑ tai käsityömestari. Kreikankielinen Septuaginta on käyttänyt tässä sanaa ’harmodzousa’, joka tarkoittaa ’kokoajaa, yhteen tai järjestykseen asettajaa eli harmonisoijaa, rakentajaa, arkkitehtiä’.

 

Raamatun ensimmäinen sana ’alussa’ tarkoittaa siis Jeesusta. Hepreankielisessä sanassa bereešiit on kysymyksessä pää, jossa ja jonka kautta Jumala luo. Pää viittaa niin päässä asuvaan viisauteen, ymmärrykseen ja järkeen kuin myös alkupäähän eli ensimmäiseen. Jeesus on Jumalan viisaus ja järki, joka oli tarpeen maailmaa rakennettaessa. Nykykielellä voitaisiin Jeesusta tästä näkökulmasta kuvata vaikkapa tietokoneohjelmaksi, softaksi, jossa on varsinainen tietokoneen informaatio ja tieto ja joka osaa laittaa asiat oikeaan järjestykseen.

 

Jeesuksesta puhuu myös seuraava tuttu kohta Raamatun alussa. ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Moos. 1:26) Kohta on ikävä kyllä käännetty kaikissa Kirkkoraamatuissamme epätarkasti ja suorastaan väärin. Tarkkaan hepreasta kääntäen kohta kuuluu: ”Tehkäämme ihminen kuvamme kautta (sananmukaisesti: kuvapatsaassamme), kaltaiseksemme.” Alkutekstissä ei siis sanota ’kuvaksemme, kaltaiseksemme’, vaan ’kuvassamme, kaltaiseksemme’. Tämä ’kuvapatsaassa’ tai ’kuvan kautta’ tekeminen tarkoittaa näkymättömän Jumalan näkyvää kuvaa Jeesusta, jonka kautta niin maailma on luotu kuin myös ihminen on tehty.

 

Seuraava Paavalin Kolossalaiskirjeen kohta onkin vain Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun eksegeesiä eli raamatunselitystä. Tässä Paavali Pyhän Hengen johtamana selittää sen, mitä Raamatun

ensimmäinen luku syvimmiltään tarkoittaa ja mitä se kertoo Jeesuksesta: ”Hän (Poika) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17. ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. 18. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:15‑18)

 

Huomaamme, että Paavali käyttää juuri niitä sanoja, jotka meillä on Raamatun ensimmäisessä luvussa ja Sananlaskujen kirjan luvussa kahdeksan: Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa, Hänen

kauttaan tai Hänessä luotu, pää, alku ja ensimmäinen.

 

Samoin Heprealaiskirjeen alku viittaa edellä käsiteltyihin luomiskertomuksen jakeisiin: ”(Pojan) kautta hän on myös maailman luonut, ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla...” (Hepr. 1:2‑3) Myös Johanneksen evankeliumin alkupuhe eli prologi (Joh. 1:1‑18) on sekin toisinto Genesiksen alusta. Raamatun alku ja Johanneksen evankeliumin alku puhuvat täsmälleen samasta asiasta: siitä, kuinka Jumala loi Jeesuksessa maailman.

 

Voisimme jatkaa seuraavaksi siitä, miten Jeesus on juuri se Jumalan sana, jonka vaikutuksesta ennen olemattomat tulevat oleviksi luomispäivien aikana. Voisimme tutkia kuutta luomispäivää ja huomata, että jokainen niistäkin puhuu syvimmiltään Jeesuksesta ja Hänen ainutlaatuisuudestaan. Lopuksi kuitenkin luomisviikon viimeisiin hetkiin. Kuudentena luomispäivänä eli perjantaina Jumala saa työnsä päätökseen. Tämäkin kertoo Jeesuksesta – siitä, kuinka Jeesus saa kuudentena päivänä eli pitkäperjantaina työnsä päätökseen. Jeesus huutaa kuudennen päivän iltana: ”Se on täytetty.” (Joh. 17:4, 19:30)

 

Ja kun Jumala lepää luomistyönsä jälkeen seitsemännen päivän, niin tuo sapatin lepokin saarnaa meille Kristusta. Jeesus lepää viikon seitsemäntenä päivänä kalliohaudassa raskaan, hikisen ja verisen työnsä jälkeen. Minun ja sinun sekä koko maailman syntikuorma oli niin raskas kantaa, että itse Jumalakin lepäsi tuon työn jälkeen. Mutta sapatin lepo saarnaa meille myös jo uutta luomista, ylösnousemuksen pääsiäistä, uuden luomisviikon alkua, viikon kahdeksatta päivää, aurinkopäivää eli sunnuntaita (engl. Sunday). Herra avaa sovitusverensä ja ylösnousemuksensa voimalla jokaiselle Hänen ristiinsä katsovalle ja uskovalle iankaikkisen sapatin levon. Aamen.

 

Saarna Tervolassa pääsiäisyön jumalanpalveluksessa 26.3.2005