ÄLKÄÄMME UNOHTAKO JUMALAA!

 

Vesa Viisteensaari, poliisikonstaapeli, Veteli

 

Kunnioitetut veteraanit, hyvät kuulijat

 

Tämän päivän Suomi on aineellisesti vauraampi kuin koskaan lähes 90-vuotisen itsenäisen historiansa aikana. Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna maailman kärkimaiden joukossa.

 

Kaiken siis pitäisi olla hyvin. Kuitenkin samalla kun kansakunta vaurastuu, kansa eriarvoistuu. Rikkailla menee entistä paremmin. Samanaikaisesti osa kansasta elää aivan minimaalisen toimeentulon varassa, näkee jopa nälkää, vaikka meillä on maailmallakin arvostusta saanut sosiaaliturva.

 

Miksi näin? Eikö meillä kansakuntana kuitenkaan ole varaa parantaa, helpottaa heikossa asemassa olevien elämistä ja elämänlaatua?

 

Vastaus on kyllä, puuttuu vain tahto. Samalla kun Suomen elintaso on noussut, on kansalaisten itsekkyys lisääntynyt. Johtavilla päättäjän paikoilla olevat eivät ole kiinnostuneet siitä, miten vähäosaiset selviävät päivästä toiseen. Veteraanien periaate ”veljeä ei jätetä” on unohdettu. Vain oma hyvinvointi kiinnostaa, se asetetaan etusijalle.

 

Esimerkkejä tällaisesta on runsaasti. Lähes vuosittain eduskunta kiistelee veteraanien ja kansaneläkkeen varassa elävien eläkkeistä ja korotukset ovat usein jopa 10 euroa kuukaudessa! Samanaikaisesti omaa palkkaa nostetaan satoja euroja kuukaudessa, puhumattakaan niin sanotuista optioista ja muista vastaavista järjestelmistä.

 

Kolme keskeistä arvoa – koti, uskonto ja isänmaa – ovat niitä pysyviä arvoja, jotka kumpuavat Pyhästä Raamatusta. Näistä arvoista on kerran annettu kallis uhri. Nyt suuri osa suomalaisista on ne unohtanut tai hylännyt.

 

Näistä arvoista isänmaa on parhaiten säilyttänyt arvostuksensa huolimatta siitä, että Euroopan Unioniin liittyminen vei suuren osan päätäntävaltaa itsenäiseltä Suomelta. Meillä on monesti vain nimellisiä oikeuksia päättää asioistamme. Näin itsenäisyyspäivänä me kuitenkin usein miellämme itsenäisyyden vapaudeksi tehdä asioita kukin oman mieltymyksemme mukaisesti. Itsenäisyyden luonne on muuttunut.

 

Koti ja uskonto ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Koti, joka on vakaalle kristitylle yhtä kuin perhe, johon kuuluvat mies ja nainen, isä ja äiti ja, jos Jumala suo, lapsia, on edellä sanomastani itsekkyydestä johtuen menettänyt sen aseman, jonka meidän Luojamme on Pyhässä Raamatussa meille ilmoittanut ja hyväksi nähnyt.

 

Valtakuntamme korkein johto ilmoitti eräässä televisiohaastattelussa kannattavansa hedelmöityshoitoa parisuhteessa eläville, samaa sukupuolta oleville pareille. Hänen mukaansa pitää seurata aikaa, käsitys perheestä on hänen mukaansa muuttunut. Suomen luterilainen kirkko myötäilee ja harkitsee piispojensa johdolla tällaisten perheitten siunaamista ja asettamista samanlaiseen asemaan kuin se perhemalli, joka on Jumalan sanaan pohjautuva. Eduskunta on jo lainsäädännöllisesti saman asian päättänyt.

 

Kansakuntamme moraali on rappeutumassa. Syynä on se, että kun meillä menee aineellisesti niin hyvin, emme enää tunne tarvitsevamme Korkeimman johdatusta. Jumala, joka loi meidät omaksi kuvakseen, ei enää kelpaa. Tämän ajan ihminen luo Jumalan omaksi kuvakseen. Koreilla sanoilla kuten tasa-arvo, moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus, joka on nykytulkinnan mukaan yhtä kuin rakkaus, peitetään se, minkä Jumala sanassaan ilmoittaa synniksi.

 

Nämä takanani maan povessa ylösnousemusta odottavat urheat sotilaat eivät taistelleet niiden arvojen puolesta, jotka nyt on nostettu valtakunnassamme keskeisiksi arvoiksi. Näille henkensä isänmaan puolesta antaneille ja niille, jotka antoivat parhaat nuoruusvuotensa isänmaan puolesta, oli isänmaan vapaus tärkein asia. Vapaassa isänmaassa oli oikeus Jumalan sanan mukaiseen kotiin ja perheeseen, oikeus turvautua Raamatussa itsensä ilmoittavaan kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, oikeus rehelliseen työhön ja kohtuulliseen toimeentuloon.

 

Tämän ajan Suomi käyttää väärin sitä vapautta, joka on hankittu kalliilla uhrilla. Uskon, että raskaat sotavuodet opettivat sen ajan ihmisille uhrautuvaisuutta, uskollisuutta ja epäitsekkyyttä. Ne sopisivat ihanteiksi meillekin.

 

En toivo sotaa, mutta haluan siteerata kenraali Adolf Ehrnroothia: ”Kansakunnalla, joka ei tunne menneisyyttään, ei ole tulevaisuutta.”

 

Puhe Vetelin sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 6.12.2005