PROTESTI PIISPOILLE

–Yli 800 kristittyä osoitti tukensa Pohjolalle ja Korpiselle

 

Evankelis‑luterilaisen yhteyden tuki ry on kerännyt yli 800 kristityn allekirjoituksen protestiin, jossa osoitetaan tuki Luther‑säätiön pastoreille Juhana Pohjolalle ja Sakari Korpiselle. Pastorithan oli pidätetty määräajaksi virastaan, koska he olivat yhtäältä keväällä 2004 pyytäneet piispa Huovista olemaan tulematta ehtoolliselle ja toisaalta järjestäneet Rengon seurakunnan alueella apostolisen opin ja järjestyksen mukaisia jumalanpalveluksia ilman lupaa. Oulun ja Turun tuomiokapitulien päätöksissä ei viitata mitenkään Raamattuun eikä Tunnustuskirjoihin.

 

Tällaiset Raamatun vastaiset ja kovat päätökset tuovat ilmi sen, minkä henki johtaa kansankirkkoamme. Erityisen selväksi asian tekee se, että samalla kaikenlaiset räikeät harhaopettajat ovat saaneet toimia aivan rauhassa. Näistä esimerkkeinä ovat Kylliäinen, Riekkinen ja Spong, jotka eivät yhdy vakavissaan edes Nikaian uskontunnustukseen ja ovat siis kokonaan kristikunnan ulkopuolella. ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt. 7:15‑16).

 

Kun väki kaikkoaa jumalanpalveluksista ja ylipäätään kirkosta, kirkko yrittää ratkaista ongelmaa tekemällä sitä, mitä monet seurakuntalaiset haluaisivat, sen sijaan, että se kääntyisi kirkon Herran ja Hänen Sanansa puoleen.  ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4).

 

Luther‑säätiö on joutunut pohdiskelemaan suhdettaan kirkkoon ja oppiin. On ollut ilahduttavaa nähdä, että kuuliaisuus Raamatulle ja tunnustukselle on Luther‑säätiössä ollut suhteellisesti tärkeämpää kuin herätysliikkeissä. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room.8:28).  ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi” (Matt.5:10‑13).

 

Sekä itse tapaus että tukilistan kerääminen ovat käynnistäneet hyödyllistä liikehdintää ja pohdiskelua Luther‑säätiön ulkopuolella. Tukensa ovat antaneet myös monet kristityt, jotka eivät ole käyneet säätiön tilaisuuksissa. Tällainen veljellinen tuki oikeassa asiassa on oikeaa kristittyjen välistä yhteyttä. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa” (1. Joh.3:18). ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17). Myös ulkomailta on tullut tukea vainotuille veljille (168 nimeä): mm. Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Nimensä ovat antaneet käytettäväksi: ehtoollisopin asiantuntijat Jürgen Diestelmann ja professori John R. Stephensson sekä professorit Peter Beyerhaus, Charles Evanson, Korey Maas, John T. Pless ja Erling T. Teigen, piispat Jobst Schöne, Alvin Maleske ja Arne Olsson, superintendentti Wolfgang Schillhahn sekä johtaja, pastori Daniel Preus, joka on toiminut Missouri‑synodin (LCMS) varapresidenttinä.

 

”Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he  kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää. Sen todistaa apostoli Paavalikin Efesolaiskirjeessä: "Hän nousi korkeuteen, hän antoi lahjoja ihmisille", ja sitten apostoli luettelee erityisesti kirkolle annettuina lahjoina paimenet ja opettajat (pastores et doctores) ja lisää, että nämä annetaan hoitamaan virkaa, rakentamaan Kristuksen ruumista. (Ef. 4:8,11-) Missä siis on tosi seurakunta, siellä täytyy olla oikeus valita ja vihkiä viran hoitajia. Julistaahan maallikkokin hätätilanteessa synninpäästön ja toimii siten virassa, toisen paimenena…

 

Kaiken tämän perusteella on päivänselvää, että seurakunnalla on yhä oikeus valita ja vihkiä palvelusviran hoitajia. Kun siis piispoista tulee kerettiläisiä tai kun he kieltäytyvät vihkimästä virkaan, silloin seurakuntien on jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa välityksellä vihkiä uusi paimenia ja viran hoitajia. Tämän väitetyn hajaannuksen ja erimielisyyden syynä on yksinomaan piispojen jumalattomuus ja tyrannius. Paavali määrää, että niitä piispoja, jotka saarnaavat ja puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, on pidettävä kirouksen alaisina.” (Paavin valta ja johtoasema 66‑67, 72, Tunnustuskirjat 1990, s. 293, 294)

 

”Koska siis paavin orjiksi antautuneet piispat puolustavat jumalatonta oppia ja kultteja, eivät vihi hurskaita saarnaajia virkaan, harjoittavat paavin apureina julmuutta ja ovat lisäksi riistäneet kirkkoherroilta tuomiovallan, jota he käyttävät yksinomaan tyrannien tavoin, ja koska he lopuksi seuraavat avioasioissa monia epävanhurskaita lakeja, on seurakunnilla kyllin monta pakottavaa syytä olla tunnustamatta heitä piispoiksi”. (Paavin valta ja johtoasema 79, Tunnustuskirjat 1990, s. 295)

 

Ihailtavaa oli oppi‑isämme Lutherin rohkeus, kun hän poltti paavin pannauhkausbullan ja kanonisia lakikirjoja 10.12.1520 Wittenbergissä Elster‑portin edessä Pyhän Ristin kirkon luona. Se oli täysin asiallinen ja välttämätön toimenpide.

 

Isto Vuorio, Vantaa