SIIONIN TÄHDEN EN MINÄ VAIKENE

 

Nämä ovat Herran omat sanat Jes. 62:1. Ja mitä Herra on sanonut, se on totta. Sillä mitä ikinä hän lupaa, sen hän vahvana pitää. Täällä Suomessakin on Herran Siion, se on pyhä Kristuksen seurakunta, pyhäin ihmisten yhteys. Meille suomalaisillekin huutaa Herra: ”Siionin tähden en minä vaikene.” Tämä on veljet ja sisaret ihana lupaus Herralta meille, jotka asumme täällä maailman korvessa outoina ja muukalaisina.

 

Herra ei ole vielä Siionin tähden vaiennut evankeliumia ilmoittamasta. Vielä nytkin Hän antaa suurella todistajain joukolla kuuluttaa: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.” ”Sillä nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä.” ”Minä olen iankaikkisella rakkaudella sinua rakastanut, ja olen sinua vetänyt puoleeni sulasta armosta.” Herra sanoo: ”Ei yhdenkään Siionin asuvaisen pidä sanoman, minä olen heikko, sillä kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö.” Näin kaunis ja ihana on Herran seurakunta uskossa Herraan Jeesukseen. Sillä me uskomme yhden pyhän seurakunnan. Apostoli Paavali sanoo: (Ef. 5:25,26.) ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, ja on sen puhdistanut veden pesossa sanan kautta, että Hän saattaisi itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei yhtään saastaisuutta eikä ryppyä ole, vaan että se pyhä ja laittamaton olisi.”

 

Tällaisen Siionin tähden ei Herra vaikene. Kyllä Herra Siionistaan murheen pitää. ”Vaikka vielä meri pauhaisi, ja lainehtisi, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, niin kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa kaikkein korkeimmat pyhät asumiset ovat.” Herran Siion ylenee ja kasvaa vain tämän maailman myrskyissä. Ei Herran seurakunta huku eikä kukistu maailman viimeisten aikain myrskyjenkään raivotessa, vaikka näyttää siltä, että tämä pyhä seurakunta häviäisi maan päältä. Kyllä Herran pyhä seurakunta seisoo niin kauan kuin tämä maailmakin.

 

Kerran tämä pyhä seurakunta kootaan yhteen kaikista sukukunnista, kansoista ja kielistä. Siellä me vasta näemme ja tunnemme toisemme. Täällä on vielä vanhan Aatamin karvavaippa peittona, joten se on täällä uskossa eikä näkemisessä, ja silloin oudotkin tuttuja ovat. Kyllä Herra pitää murheen sotivasta seurakunnastaan jo täällä ja sitten iankaikkisesti. Halleluja!

 

Kalle Rantala

Teoksesta: Kristus ja hänen uskova seurakuntansa, Ev. lut. Todistajaseura, 2005.