LUKIJOILTA:

 

UNIVAJEESTA ”LUTERILAISEEN TYÖETIIKKAAN”

 

Maaseudun Tulevaisuudessa oli 13.8.2004 artikkeli Työterveyslaitoksen univajepohdinnoista. Erikoistutkija Mikael Sallinen totesi, että ajatus nokosista työaikana sopii huonosti luterilaiseen työetiikkaamme. Hän ei ole yksin väärässä johtopäätöksensä kanssa, sillä koko suomalainen humanismi on yleisine luterilaisuusväitteineen harhassa.

 

Väitän ja esitän, että syyllinen ko. työetiikkaamme on Leo Tolstoi eikä Martti Luther. Väite perustuu Armo Nokkalan tutkimukseen ”Tolstoilaisuus Suomessa” (1958) sekä Martti Lutherin teoksiin ”Kristuksen Vuorisaarna” (1901) ja ”Sidottu ratkaisuvalta” (1982). Mikko Melan artikkeli ”Maan mullan runoilija” (Maaseudun tulevaisuus 3.5.2002) antaa lisävalaistusta.

 

Leo Tolstoin tarkoitus oli perustaa paratiisi jo tänne maan päälle väittämällä Kristuksen ihanteen olleen Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle. Hän keräsi Jeesuksen Vuorisaarnasta viisikohtaisen ohjelman eli käskyt, joita toteutettiin eläen maaseudulla ruumiillista työtä tehden, eläen niukkaa elämää eli askeesissa muita auttaen. Huonoa omaatuntoa tyynnytettiin rakkaudella ja rakkauden teoilla sekä paljastuksenomaisilla synnintunnustuksilla. Valaa ei saanut vannoa, tuli noudattaa pasifismia ja kaiken kruunasi tiukka seksuaalikielteisyys.

 

Näitä Tolstoin laatimia käskynkohtia ja ohjelmaa on pidetty ja pidetään vieläkin sivistyneistömme keskuudessa ja suomalaisessa humanismissa yleensä luterilaisuuteen kuuluvana synkeytenä, ihmisvihamielisyytenä ja vanhoillisuutena. Kuitenkaan Lutherin selitys Kristuksen Vuorisaarnasta (1901) ei anna Tolstoin tulkinnoille pienintäkään tukea. Se osoittaa Tolstoin olleen täysin evankeliumin vastaisessa opissa ja jyrkässä ristiriidassa Raamatun sanan kanssa.

 

Nokkalan mukaan Tolstoin työmoraalin esimerkkinä olivat herraskartanoitten joutilaan kesänvieton vastakohtana talonpojan ylen raskaat päivätyöt. Hän päätteli, että ihmisen pitää niin vähän kuin mahdollista käyttää hyväkseen toisten työtä ja niin paljon kuin mahdollista tehdä itse työtä. Eli ihmisen tinkimätön velvollisuus on elättää itsensä kättensä töillä, ruokkia ja vaatettaa itsensä, rakentaa itselleen asunto ja tässä mielessä palvella muita. Päivä oli jaettava ihmisen kaikkien toimintakykyjen harjoittamiseen: raskaaseen työhön, henkiseen työhön, käsityöhön ja seurusteluun ihmisten kanssa. Hänen velvollisuuksistaan kaikkein ensimmäinen ja epäämättömin on ottaa osaa taisteluun luonnon kanssa oman ja toisten ihmisten elämän ylläpitämiseksi, jotta työ havaitaan iloksi eikä kiroukseksi. Hänen tulee enemmän antaa työn tuloksista kuin ottaa muilta vastaan. Ei tule valita miellyttäviä vaan välttämättömiä ja epämiellyttäviä, kaikkien karttamia töitä.

 

Tolstoi arvosti ruumiillisen työn henkistä korkeammalle. Hän ihaili ja palvoi työtätekevää kansaa. Tolstoin elämänihanne oli maanviljelijän vapaa, idyllinen ja primitiivinen maalaiselämä. Paluu takaisin maalle ja maalaiselämään sopii kaikille tai ainakin ihmisten enemmistölle. Siinä sitä on luterilaista työetiikkaa ja Väinö Linnan kuvitteellista Koskelan Jussia ja yleensä ottaen alkiolaisuutta, jota eivät edes alkiolaisuuden ja maalaisliittolaisuuden tutkijatkaan ole tajunneet.

 

Tätä väärää oppia alkoi noudattaa ja levittää kirjallisuuteemme ehkä onnettomimpana tapauksena Arvid Järnefelt tehden elämästään epätoivoisen helvetin (kuten Pentti Linkola tämän päivän harhansa kanssa). Järnefeltin opetuksen eli tolstoilaisuuden omaksuivat Minna Canth, Juhani Aho, Ilmari Kianto ja Santeri Alkiokin.

 

Nämä kansalliskirjailijamme levittivät tätä harhaoppia muka suomalaisuuden syvinä tuntoina harhauttaen koko Suomen kansaa. He tekivät monen elämästä saman helvetin, jota Suomen Työterveyslaitos nyt tutkii tajuamatta, että syy on meidän omissa kansalliskirjailijoissamme eli Tolstoin oppien levittäjissä.

 

Vaikka Armo Nokkala toteaa tutkimuksessaan, että tolstoilaisuus jäi vaikutuksiltaan Suomessa vähäiseksi, niin tuskin hänkään tajusi asian syvyyttä.

 

Surullista on todeta, että jos kansalliskirjailijamme olisivat ottaneet Lutherin Vuorisaarnan selityksen antaman opin Tolstoin sijasta ohjeeksi kirjoihinsa, joista Suomen kansa olisi sen 1900-luvun vuosikymmeninä itseensä imenyt, niin minkälainen Suomi olisikaan nyt?

 

Eino Wiitalähdet

Isojoki