LÄHETYSKÄSKY JA KRISTUKSEN KIRKKO

Ken Takaki, teol. yo., Helsinki

 

”Mutta Ruut vastasi: ’Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani’” (Ruut 1:16).

 

Ruutin uskonelämän ratkaisu

 

Ruutin kirja kertoo siitä, miten moabilainen nainen kääntyi elävän Jumalan kansan jäseneksi. Kolme naista tuli leskeksi Moabin maassa. Noomi menetti sekä miehensä että kaikki lapsensa. Noomin miniät, Ruut ja Orpa, menettivät kumpikin oman miehensä. Noomi halusi jättää Ruutin ja Orpan Moabin maahan ajatellen miniöittensä parasta. Kuitenkin Ruut halusi lähteä anoppinsa kanssa Beetlehemiin. Hän oli valmis eroamaan omasta maastaan, kansastaan ja uskonnostaan.

 

Ruutin kirjassa tulee esille hengellinen erotus. Noomin miniöistä toinen eli Ruut jatkoi oikean ja ainoan Jumalan seuraamista kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta, mutta toinen eli Orpa vieraantui oikeasta Jumalasta ja palasi takaisin entiseen elämäänsä ja uskontoonsa, jossa ei ole elävää Jumalaa. Monen paineen alla jokainen kristitty joutuu jatkuvasti valitsemaan jommankumman näistä kahdesta vaihtoehdosta.

 

Uskonelämäni vaiheista

 

Haluan kertoa lyhyesti uskonelämäni vaiheista. Olen syntynyt ja kasvanut pienessä japanilaisessa kaupungissa, perheessä, jossa uskonto merkitsi lähinnä traditiota. Lapsesta saakka minulla oli kosketuksia traditionaalisiin uskontoihin eli buddhalaisuuteen, shintolaisuuteen ja konfutselaisuuteen. Isovanhempieni kodissa oli buddhalainen kotialttari. Uudenvuoden päivänä kävin shintolaisessa temppelissä pyytämässä onnea tulevalle vuodelle. Koulussani korostettiin Samurai-kauden konfutselaisuuden ihanteita elämänohjeena. Yliopistoaikana tutustuin kristinuskoon filosofian kautta ja aloin käydä kirkossa. Kasteen jälkeen vieraannuin joksikin aikaa seurakunnan yhteydestä. Silloin jouduin henkivaltojen vangiksi. Monien ihmeiden kautta Jumala palautti minut kirkkoon. Opin, että Raamattu on täyttä totta ja että Jumala ei valehtele. 

 

Japanilaiset kristityt vainon alla

 

Vuoden 1600 alussa kristittyjen määrä kasvoi nopeasti Japanissa roomalais-katolisten lähetystyön kautta. Pian tuli kuitenkin vastuksia. Alkoi ensimmäinen vaino. Kristittyjä kidutettiin pitkittäen tahallaan heidän kuolemistaan. Sen tarkoitus oli sekä käännyttää kristittyjä että herättää pelkoa muissa ihmisissä. Tuli kristinuskon kielto, kirkot tuhottiin ja lähetystyöntekijät karkotettiin pois Japanista. Edo-aikakauden vaino kesti yli 250 vuotta. Sen aikana kristityt joutuivat maan alle.

 

Osa heistä omaksui Japanin kansallisia uskontoja ja uskomuksia ja menetti lopulta yhteyden elävään Jumalaan. Vainon päätyttyä tuli uskonnonvapaus, mutta he eivät palanneet enää kirkkoon. Osa taas säilytti uskon, kunnes lähetystyö alkoi uudelleen Japanissa. Heillä oli ”konchirisan”-niminen lähetystyöntekijöiden laatima uskontunnustus. Vainon alla heiltä puuttui monia asioita: kirkkorakennukset, papit, sakramentit, ehkä myös Raamattukin. Oletetaan, että maallikot suorittivat kastetoimituksen ”hätäkasteena”. Äärimmäisen vaikea tilanne pakotti heitä pohtimaan, mikä on todella olennainen asia Kristukseen uskoville.

 

Heidän uskontunnustuksensa voidaan tiivistää seuraavasti: Jumala on armollinen Isämme. Siksi Hän tahtoo jokaisen syntisen ihmisen katuvan rikkomuksiaan, tekevän parannuksen ja pelastuvan palaamalla Hyvyyteen. Ihmiset vihaavat suunnattomasti Jumalaa, vaikka Jumala rakastaa ihmisiä suunnattomasti. Uskontunnustus johdattaa ihmisiä suremaan tätä perisyntisyyttä. Kristus maksoi kaikkien ihmisten syntivelat omalla verellänsä eli rakkaudellansa (se on japaniksi ”kirisuto no ontaisetsu”). Siksi syntisen ihmisen tulee pyytää Jumalalta synnit anteeksi (Kirjasta ”konchirisan no riyaku (1603))”. Vuonna 1865 Japanissa lähetystyöntekijä Bernard Thadée Petitjean (1829-84) kohtasi japanilaisia, jotka uskoivat Kristukseen. Vuonna 1869 Petitjean julkaisi heidän uskontunnustuksensa, jonka he olivat säilyttäneet muuttumattomana 250 vuoden ajan. On arvioitu, että vainon alla uskontunnukseensa pitäytyneitä kristittyjä oli yli 10000 silloin, kun Japani avasi ovensa ulkomaille.

 

On ihmeellistä, että ankaran vainon alla, marttyyrikuoleman uhatessa, ilman kirkkoa ja ilman ehtoollista osa japanilaisista kristityistä säilytti kristinuskon ytimen eli ihmisen täydellisen perisyntisyyden tunnustamisen ja uskon Kristukseen, joka sovitti koko maailman synnit, siis myös kaikkien japanilaisten synnit. 

 

Lähetyskäsky ja Kristuksen kirkko

 

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:18-20).

 

Luther opettaa lähetyskäskystä seuraavasti: ”Koko maailma ei tarvitse eikä voi saada valoa mistään muusta kuin yksin Kristukselta. Tämä usko ja tunnustus on oikea perusta, jolle kristillinen kirkko on rakennettu.”

 

Kristus voitti synnin, perkeleen ja helvetin. Kuten synti on edelleen tämän maailman ihmisten todellisuus, niin myös perkele ja helvettikin. Sen minäkin olen saanut kokea todeksi elämässäni. Ihmiset pelastuvat synnistä, perkeleestä ja helvetistä ainoastaan Kristukseen turvautuen. Ei ole muuta tietä taivaaseen. Aina kun Raamatun kautta kohtaan Kolmiyhteisen Jumalan eli Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, turhanpäiväiset huoleni ja murheeni haihtuvat. Tilalle tulee hiljainen levollisuus siitä, että saan elää Kristuksen ristillä ja ylösnousemuksella hankkimassa rauhassa. Tämän virvoittavan levon jakamiseksi Jumala on käskenyt tehdä lähetystyötä, sellaista, joka on hänen sanansa ja tahtonsa mukaista.  

 

Puheenvuoro Oulun kirkkopäivillä 28.5.2005.