JUUTALAIS-KRISTILLINEN
ETIIKKA VASTAAN ABORTTIFILOSOFIA
Marcus Braun,
USA
Marcus Braunin
esitelmä 26. 2.1977 Missouri Kansas City -yliopistossa abortin syitä tutkineen
viiden seminaarin sarjassa. Aihe: ”Kriittisen valinnan tekeminen”.
”Olkaa
hedelmälliset ja lisääntykää” (1. Moos.
1:28; 9:1; 9:7; 35:11).
Tässä
esityksessä aion selvitellä kolmea aluetta:
I Mitä
aborttifilosofia pohjimmiltaan itse asiassa on?
II Miksi tämä
filosofia on niin hirvittävä ja vaarallinen koko ihmiskunnalle?
III Millä
tavalla tämä tuhoava filosofia on ristiriidassa historiallisen
juutalais-kristillisen arvomaailman kanssa?
I
Abortin
kannattajat ovat käyttäneet monenlaisia perusteluita puolustaessaan asiaansa.
Esimerkiksi:
1. Jokaisella
naisella on oikeus tehdä ruumiilleen mitä haluaa.
Kumoamus: Hän
ei voi laillisesti silpoa itseään leikkaamalla irti kätensä, jalkansa, nenänsä
tai korvansa, vaikka hän haluaisi tehdä niin ja vaikka ne ovat hänen oman
ruumiinsa kiinteitä osia. Jopa itsemurhan tekeminen on laitonta. Syntymätön
lapsi on erillinen, riippumaton ihminen, jolla on omat geenit, oma
persoonallisuus ja oma erillinen yksilöllisyys. Se on äidin kehossa ravinnon ja
suojan saamista varten vain niin kauan, että se kykenee elämään ilman tällaista
ravitsemusta ja suojaa.
2. USA:n
Korkein Oikeus on julistanut, että syntymätön ei ole ”henkilö” eikä sillä sen
vuoksi ole perustuslaillista oikeutta elämään.
Kumoamus: Tätä
samaa perustelua USA:n Korkein Oikeus käytti mustia orjia vastaan vuoden 1857
Dred Scott -päätöksessä. Amerikkalaiset kävivät historiansa verisimmän sodan
kumotakseen tämän päätöksen. Täytyykö meidän kärsiä samanlainen murhenäytelmä
ennen kuin syntymättömistä tulee jälleen ”henkilöitä”?
3. Abortit ovat
välttämättömiä ylikansoituksen estämiseksi.
Kumoamus: Tämä
vanhentunut Malthusin teoria on yhä uudelleen osoitettu vääräksi ja nytkin sitä
ollaan jälleen osoittamassa vääräksi. Nykyinen syntyvyytemme 1,8 lasta/perhe
johtaa väestön nopeaan vähenemiseen, koska meitä kuolee enemmän kuin syntyy.
Koululaisten nopeasti vähenevä määrä on osoituksena tästä.
4. Naiselle
saattaa olla henkisesti tai psykologisesti epäsuotavaa synnyttää ei-toivottu
lapsi.
Kumoamus:
Normaalisti raskaus herättää naisessa syvän äidinvaiston. Jos hän tukahduttaa
sen tappamalla lapsensa, hänelle saattaa syntyä syvä syyllisyyskompleksi, jota
hän voi kantaa koko loppuelämänsä ajan. Monet sellaiset naiset osallistuvat
aktiivisesti syntymisoikeutta puolustaviin tai hyväksikäytettyjen naisten
yhdistyksiin neuvoakseen olemaan tekemättä aborttia.
5.
Ei-toivotulle lapselle on parempi tulla abortoiduksi kuin syntyä.
Kumoamus:
Nykyisin adoptoitavista lapsista on niin pohjaton kysyntä, että monet
lapsettomat parit matkustavat itään etsimään heitä. Erääseen aikaan oli ylijäämä
mustia adoptoitavia lapsia, mutta tätäkään ylijäämää ei enää
ole.
Yllä olevat
perustelut ovat kuitenkin vain pilailua tai peite abortin kannattajien
perusfilosofialle. Kun kaikki nämä perustelut riisutaan pois ja tullaan heidän
perimmäiseen hirvittävään filosofiaansa, se on yksinomaan tämä: EI-TOIVOTTUJEN
TUHOAMINEN ON OIKEUTETTUA.
II
Miksi tämä
abortin puolustajien filosofia on niin kammottava ja vaarallinen koko
ihmiskunnalle? Ehkä hyvä, moderni laboratorio tämän filosofian tutkimiseksi on
Saksa 1920-1945.
Varhain
1920-luvulla joukko saksalaisia avant-garde-intellektuelleja ja lääkäreitä,
joista jotkut olivat juutalaisia, kirjoitti sarjan kirjoja, artikkeleita ja
esseitä ja piti luentoja siitä, että olisi toivottavaa abortoida sellaiset
syntymättömät, jotka olisivat taakka saksalaiselle yhteiskunnalle, erityisesti
mongoloidit ja ne, jotka ovat ilmeisen epämuodostuneita. Näin Saksalle avattiin
ovi sen filosofian kehittämiseksi, että ei-toivottujen tuhoaminen on
oikeutettua.
Sen jälkeen kun
tämä filosofia oli vakiintunut syntymättömien suhteen, seuraava luonnollinen
askel oli hankalahoitoisten lasten eutanasia syntymän jälkeen – ei-toivottujen
pikkulasten tappaminen. Tällaisista onnettomista otettuja kuvia levitettiin
heidän tuhoamisensa perustelemiseksi.
Saksalaisissa
sairaaloissa otettiin käyttöön kaasukammiot, jotta tällaisissa tapauksissa
saataisiin aikaan kivuton kuolema – jälleen siitä vaarallisesta perustelusta
käsin, että näiden ei-toivottujen tuhoaminen on oikeutettua. Seuraava
luonnollinen askel oli hyödyttömien mielisairaiden, vajaamielisten ja
vanhuudenheikkojen aikuisten eutanasia – onhan ei-toivottujen tuhoaminen
oikeutettua, eikö totta? Tätä jatkui kunnes vanhusten keskuudessa alkoi kiertää
sana siitä, mitä oli tapahtumassa, niin että monet vanhukset alkoivat kieltäytyä
menemästä sairaaloihin.
Kaasukammiot
siirrettiin sitten vankiloihin. On pidettävä mielessä, että tämä kaikki tapahtui
ennen kuin Hitler nousi valtaan. Sen jälkeen kun Hitler ja natsit
olivat tulleet Saksassa valtaan, heidän oli helppoa ottaa tämän vaarallisen
filosofian seuraava looginen askel julistamalla, että niiden tuhoaminen, jotka
ovat ei-toivottuja rodullisista tai poliittisista syistä, on myös
oikeutettua.
Näin askel
askeleelta päädymme lopulta viimeiseen hirvittävään holokaustiin, jossa
tuhottiin miljoonia juutalaisia kuten myös aivan puhtaita arjalaisia, koska he
olivat ei-toivottuja, juutalaisten tapauksessa rodullisista syistä ja arjaanien
tapauksessa poliittisista syistä.
Roomalaiset
tuhosivat varhaisia kristittyjä, koska heidän filosofianaan oli se, että
ei-toivottujen tuhoaminen on oikeutettua. Muslimit samoin tuhosivat
eurooppalaisia, kun he tulivat idästä ja Espanjan kautta. Espanjan inkvisition
aikana ns. kristityt silpoivat ja tuhosivat ei-kristittyjä, monet heistä
juutalaisia, koska vallanpitäjät julistivat, että ei-kristittyjen tuhoaminen on
oikeutettua. Ranskan vallankumouksessa suoritetut terroristien joukkoteloitukset
olivat tulosta samasta kammottavasta filosofiasta, siitä nimittäin, että
ei-toivotun opposition tuhoaminen on oikeutettua. – –
Kun muistamme,
että natsien holokausti alkoi ”viattomasti” ei-toivottujen aborteilla, mitä
voimmekaan odottaa tapahtuvaksi USA:ssa, kun kansamme ja sen johtajat ovat
täysin omaksuneet tämän saman hirvittävän filosofian?
III
Tuhansia vuosia
juutalais-kristillinen moraalinormi on yksiselitteisesti tuominnut abortin, niin
Raamatun Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Tämä on pysynyt Raamattuun
uskovien juutalaisten ja kristittyjen ehdottomana kantana
vuosisatoja.
Nykyisin on
olemassa sellaisia, jotka kutsuvat itseään juutalaisiksi ja kristityiksi mutta
eivät pidä Pyhää Raamattua Jumalan totisena sanana, mutta en toimi heidän
äänitorvenaan. Osalle heistä Raamattu on epäluotettava myyttien ja tarinoiden
kokoelma, osa valikoi, mitä he uskovat Raamatusta, altistaen siten itsensä
nykyisin niin yleisen sekulaarin humanismin
tilanne-etiikalle.
Vaikka on
olemassa muitakin relevantteja raamatunkohtia, jotka koskettelevat suoraan tai
epäsuorasti aborttia eri kannoilta, kommentoin vain neljää, kahta Vanhasta ja
kahta Uudesta testamentista.
Tämä
ensimmäinen (2. Moos. 21:22–25) on klassikko, joka mainitaan usein: ”Jos
miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän
synnyttää kesken (Braun: ”so that her fruit [hedelmä] depart from her”;
Biblia: ”niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää”; ks. alla),
mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen
vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu,
niin annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä,
jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma
mustelmasta.”
Tämä kohta
pitää selvästi sikiön elämää ja hyvinvointia samanarvoisena äidin elämän ja
hyvinvoinnin kanssa; sana ”hedelmähän” viittaa selvästi syntymättömään lapseen.
Jos lapsi ja äiti selviävät näin aiheutuneesta ennenaikaisesta synnytyksestä
tyydyttävästi, aviomies voi oikeudessa vaatia ja saada vahingonkorvausta. Jos
äiti tai lapsi vahingoittuu tai menettää henkensä näin aiheutuneen ennenaikaisen
synnytyksen seurauksena, sitä, joka on aiheuttanut sen, tulee rangaista samalla
tavalla kuin mitä äiti tai lapsi joutui kärsimään.
Päinvastoin
kuin USA:n Korkein Oikeus Roe vastaan Wade -päätöksessään häpeällisenä päivänä
22.1.1973 Herra asettaa tässä syntymättömän lapsen ihmisyyden samanvertaiseksi
äidin ihmisyyden kanssa.
Jer. 1:4,5:
”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin
kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut
pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.’”
Raamattuun
uskovalle juutalaiselle tai kristitylle tämä kohta vahvistaa syntymättömän
lapsen ihmisyyden vielä varmemmin kuin edellinen kohta, koska se selvästi
ilmoittaa ihmisenä olemisen alkavan hedelmöityksestä. Kaikki saivartelu
siitä, määräävätkö ihmisyyden sydämenlyönnit, aivoaallot vai itsenäiset
liikkeet, on turhaa. Noin 2500 vuotta sitten Herra vakuutti asian olevan yllä
mainitulla tavalla, ja geneetikot ovat vahvistaneet tämän aivan viime
vuosina.
Matt. 1:18-25:
”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli
kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana
Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei
tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun
hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka
sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä
se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja
sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän
synneistänsä.’ Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on
puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja
synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on:
Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli
oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennen
kuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen
Jeesus.”
Tämä Uuden
testamentin kohta sopii tähän, koska se osoittaa muinaisten aikojen ja tämän
päivän tilanne-eettisen ajanhengen välisen kuilun. Jos Joosef olisi kysynyt
neuvoa nykyisiltä avioliitto- tai perhesuunnitteluneuvojilta, kuinka moni heistä
olisi suositellut Jeesuksen abortoimista ennen kuin Joosef ottaa Marian
vaimokseen? Nykyisen sekulaarin humanismin tapojen vallitessa Jeesus olisi
abortoitu – käsittämätön ajatus jokaiselle Raamattuun uskovalle
kristitylle.
Lisäksi Joosef
kunnioitti tätä raskautta niin täydellisesti, että hän pidättyi kaikesta
seksuaalisesta kanssakäymisestä Marian kanssa ennen Jeesuksen syntymää. Miten
tämä sopii yhteen tämän päivän seksuaali-intoilijoiden käsitysten
kanssa?
Luuk. 1:39-41:
”Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan
kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet
kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet
täytettiin Pyhällä Hengellä.”
Lapsi, joka
hypähti Elisabetin kohdussa, oli Johannes Kastaja. Tämä kohta on kolmas
vahvistus syntymättömän lapsen ihmisyydelle; tässä lapsi selvästi tiesi, että
Vapahtaja, jonka tuloa Johannes oli julistava, oli läsnä Marian
kohdussa.
Kammottava
aborttifilosofia voi nykyään johtaa meidät samaan lopulliseen kansanmurhaan kuin
mihin natsit, pakanalliset roomalaiset, muslimivitsaus, Espanjan inkvisitio,
Ranskan vallankumous ja monet marxistiset hirveydet syyllistyivät. – –
Säälimättömillä
abortin kannattajilla ei ole mitään syytä suuresti kammoten kavahtaa sellaista
pirullista sadismia, kun heidän hirveä filosofiansa on ollut vastuussa
miljoonille viattomille syntymättömille aiheutetusta tuskallisesta kuolemasta ja
julmasta paloittelusta.
Missä ovat
sosiaalisen evankeliumin ihmiset, jotka käyttävät rakkausteologiaa
vastustaakseen murhaan syyllistyneiden kuolemanrangaistusta mutta sitten puhuvat
syntymättömien kiduttamisen ja tuhoamisen puolesta? Noin 1900 vuotta sitten
pakanallisen Rooman lain mukaan äidit saivat laillisesti murhata lapsen. Tämä
tehtiin tavallisesti hylkäämällä lapset kaupunkien ulkopuolelle, niin että
petolinnut ja -eläimet söivät ne. Varhaisinta kristillistä sosiaalityötä tekivät
Efeson ensimmäiset kristityt, jotka tutkivat päivittäin tätä kaupunkia
ympäröivät kukkulat ja sijoittivat tällaiset hylätyt lapset kristillisiin
orpokoteihin.
Mitä hyvänsä
humanitaarisia ominaisuuksia läntinen sivilisaatio onkin saanut verrattuna
pakanoiden vastaavaan, ne ovat tulleet seurauksena juutalais-kristillisestä
etiikasta, joka on aina pitänyt kiinni siitä, että jokaisen ihmisen Jumala on
luonut kuvakseen ja että sen vuoksi oikeutta elämään tulee kunnioittaa. Kun me
menetämme tämän humanitaarisen elementin, me palaamme roomalaisten, natsien,
Ranskan vallankumouksellisten, marxistien ja kaikkien muiden sellaisten
pakanajärjestelmien pakanuuteen, jotka eivät kunnioita
ihmiselämää.
Eräs tunnettu
teologi mainitsi yksityisessä tapaamisessa hiljattain, että historiassa Jumala
sietää karkeaa vääryyttä vain tiettyyn pisteeseen asti, ja sen jälkeen hän tekee
jotain voimallista sen suhteen. Esimerkkeinä hän mainitsi 1. Mooseksen kirjassa
kuvatun vedenpaisumuksen, Sodoman ja Gomorran tuhoutumisen ja lähempänä meidän
aikaamme natsivitsauksen. Niinivenkin oli määrä joutua tuhon omaksi, kunnes se
katui, niin kuin Joonan kirjassa kerrotaan. Hänellä on tunne, että me olemme
kehittymässä samanlaiseksi vitsaukseksi, ellei kansamme lopeta ja kadu
massa-abortteja.
Raamattuun
uskovien juutalaisten ja kristittyjen tehtävänä on paljastaa hirvittävä
aborttifilosofia saatanalliseksi, pirulliseksi kansanmurhaksi, jota se
todellisuudessa ajaa. Ellemme tee sitä, kuka sitten?
Christian News
Encyclopedia I, s. 17. Lyhennelmä. Suomennos: Vesa Laurio