LUTHERIA SUOMEKSI

Hannu Lehtonen

 

Viime vuoden aikana ilmestyi suomeksi kaksi osaa Martti Lutherin laajasta Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksestä (1. Moos. 1-7 ja 8-17). Nämä kaksi osaa on julkaissut Suomen Luther-säätiö. Suomentajana on toiminut professori Heikki Koskenniemi. Johdannon on kirjoittanut pastori Johan Helkkula.

 

Meillä on suomeksi monia keskeisiä Lutherin kirjoja. Olemme tässä suhteessa hyvässä asemassa. Silti uusien Luther-tekstien ilmestyminen kielellemme on aina merkkitapaus. Näiden teosten ilmestyminen on sitä erityisesti. Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksen eli Genesis-kommentaarin painoarvosta kertoo jotakin se, että se on yksi niistä Lutherin teoksista, joihin luterilaiset tunnustuskirjat viittaavat nimeltä mainiten (TK 1990, s. 482).

 

Lutherin Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitystä ei ole aiemmin julkaistu suomeksi. Sen sijaan on kyllä olemassa Lutherin varhaisemmista selityksistä koottu teos nimeltä Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta (näköispainos 1989 vuoden 1910 painoksesta).

 

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys sisältää yli kymmenen vuoden luennot tähän Raamatun ensimmäiseen kirjaan. Luther päätti nämä luentonsa 17. marraskuuta 1545 eli kolme kuukautta ennen kuolemaansa.

 

Luther selitti hyvin monia VT:n kirjoista elämänsä aikana. Häntä voisi hyvinkin kutsua Vanhan testamentin professoriksi. Suomalaiselle lukijakunnalle tämä asia ei täysin välity hänen suomeksi julkaistujen kirjojensa kautta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys tuo myös tässä suhteessa hyvän täydennyksen suomenkieliseen Luther-materiaaliin.

 

Lutherin Raamattu-oppi tulee esille monissa eri kohdissa tässä teoksessa. Hän lähtee konkreettisesta tekstistä eikä missään kohden aseta sitä kyseenalaiseksi. Raamatun inspiraatio lausutaan monta kertaa julki: ”Pyhä Henki tässä on kirjoittanut Aabrahamin olleen rikas”. Koska Raamattu on Jumalan sanaa kokonaisuudessaan, se on ”luotettava ja varma”. ”Jumala ei voi valehdella”. Raamattua tulisi lukea ”äärettömän monta kertaa”, koska se on täynnä jumalallista viisautta. ”Jumalan sanassa on Pyhä Henki.”

 

Luther korostaa sitä, että meidän tulee pitää kiinni Raamatun kirjaimellisesta ja historiallisesta merkityksestä: ”On pyrittävä kaikkialla tavoittamaan yksi ainoa varma ja yksinkertainen historiallinen ajatus. Jos tätä muutat tai siirryt siitä sivuun, tietäös poikenneesi Raamatusta ja sikäli seuraavasi epävarmaa ja epäilyksenalaista käsitystä.” Uskonpuhdistaja näkee tekstin selityksessä paljon vaivaa käyttäen apunaan varsinkin oman aikansa parasta kielitieteellistä osaamista. Myös tässä teoksessa Luther teroittaa samaa asiaa kuin Sidottu ratkaisuvalta -teoksessaan: meidän tulee pitäytyä saarnatussa ja julistetussa Jumalassa, ts. Jumalan ilmoituksessa eikä kurkotella salatun Jumalan puoleen.

 

Genesis-kommentaaria sävyttää voimakkaasti kirkko-opillinen kysymyksenasettelu, kuten pastori Helkkula toteaa johdannossaan. Luther puhuu toistuvasti oikean ja väärän kirkon välisestä taistelusta, joka alkoi syntiinlankeemuksen jälkeen ja jatkuu Kristuksen paluuseen asti. Oikea kirkko on ollut monta kertaa maahan poljettu vähemmistö. Kirkon tavallinen kohtalo on Lutherin mukaan myös se, että ”mitä runsaammin Jumalan sanaa ilmoitetaan, sitä suurempi on ihmisten kiittämättömyys”. Samanaikaisesti on totta, että oikean kirkon eli pyhien rukoukset suojaavat maailmaa Jumalan vihalta: ”Varmaa onkin, että koko maailma romahtaisi yhdessä ainoassa hetkessä, jos eivät muutamat pyhät asettuisi Jumalan vihaa vastaan ja lepyttäisi Jumalaa rukouksillansa.”

 

Luther pitää kiinni siitä, että maailma on luotu kuudessa kirjaimellisessa päivässä. Tänä päivänä Luther leimattaisiin taatusti kreationistiksi. Luther osoittaa, että eräät varhaiskirkon isistä lähtivät tässä suhteessa vaarallisille vesille tulkitessaan luomiskertomuksen asioita vertauskuvallisesti.

 

Luther käsittelee tässä teoksessa valtavan monia asioita. Mainittakoon tässä vielä pari kohtaa. Lutherin selitys 1. Moos. 12:3:een on selventävä. Aabrahamin saama lupaus on täyttynyt Jeesuksessa Kristuksessa. Uskovat juutalaiset ja uskovat pakanat ovat kirkko, joka on osallisena Jeesuksessa tulleesta siunauksesta. Luther terottaa 1. Moos. 15:6:n suurta merkitystä. Hän sanoo, että Paavali on käsitellyt tätä kohtaa Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta aina kahdenteentoista asti. Luther korostaa tämän kohdan perusteella sitä, että vanhurskauttaminen merkitsee sitä, että Kristuksen vanhurskaus luetaan meidän hyväksemme: ”Usko on näet luja ja varma ajatus tai luottamus Jumalasta, että hän on Kristuksen tähden suopea ja että hänellä Kristuksen tähden on meistä rauhan ajatukset, ei rangaistuksen tai vihan. Nämä kuuluvat nimittäin toisiinsa, Jumalan ajatukset eli lupaus, ja usko, jolla me tartumme Jumalan lupaukseen. Paavali on siis oikeassa, kun hän hasab -sanan kääntää sanalla logizesthai (lukea), joka viittaa myös ajatteluun merkiten harkitsemista. Jos näet uskot Jumalaan, kun hän lupaa, hän lukee sinut vanhurskaaksi.”

 

Näiden selitysteosten suomennos- ja toimitustyö on laadukasta. Yhdyn pastori Markku Särelän esittämään toivomukseen: ”Kirjasarjan julkaisijalle voisi esittää toivomuksen hakemiston laatimisesta teossarjan viimeiseen osaan” (Luterilainen 3-4/2005).