KÄRSIMYKSEN
VÄLTTÄMINEN – SAATANALLINEN ANSA?
Niko Vannasmaa, pastori,
Helsinki
”Siitä lähtien Jeesus alkoi
ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän
paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja
kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi
nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle
tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni,
saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on
Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’” (Matt. 16: 21-23).
Johdanto
Kirkkoisä Khrystostomos piti
tärkeänä sitä, että seurakunta saa opetusta myös sielunvihollisesta.
Khrystostomos kertoo, että saatanasta puhuminen ei ole mitenkään erityisen
hauskaa, mutta opetus hänestä tuottaa kristityille turvallisuuden. Ja
turvallisuussyistä mekin puhumme tänään muutaman sanan
saatanasta.
Tiedätkö, missä sielunvihollinen
viettää kaikkein mieluiten aikaansa? Minne persoonallinen paha suorastaan
hakeutuu? Eikö hän hakeudu juuri sinne, missä vallitsee totuus ja rakkaus,
oikeus ja vanhurskaus? Juuri siellä saatana tekee kaikkein innokkaimmin
lähetystyötä! Silloin kun Jeesus vielä vaelsi täällä maan päällä, saatana pyrki
jatkuvaan uskontodialogiin Jeesuksen kanssa. Hän viritteli ahkerasti ansojaan
saadakseen Jeesuksen luopumaan messiaan virasta. Sano oletkos sinä Jumalan
Poika? No, mikä se on se totuus? Tiesitkö, että kaiken tämän kunnian, vallan, ja
rikkauden minä voin antaa sinulle, jos sinä vain lankeat maahan ja kumarrat
minua?
Jumalallinen
pakko
Evankeliumiteksti kuvaa yhden
näistä monista Saatanan ja Jeesuksen välisistä keskusteluista. Sen aiheena on
Jeesuksen viimeinen matka Jerusalemiin. Profeetta Jesaja oli ennustanut noin
seitsemänsataa vuotta aiemmin messiaan kohtalosta: ”Häntä piinattiin, ja hän
alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin hän ei suutansa
avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen
polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun
kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä” (Jes. 53:7-8). Messias
tulee siis saamaan osakseen piinan, ahdistuksen, ja lopulta
kuolemanrangaistuksen. Kaiken tämän hän joutuu kestämään kansan rikkomusten
tähden.
”Siitä lähtien Jeesus alkoi
ilmoittaa opetuslapsilleen.” Huomaatko, Matteus puhuu tässä
aivan tietystä hetkestä. ”Siitä lähtien” viittaa aiemmin tapahtuneeseen.
No, mistä hetkestä on kysymys? Muistat varmaan, että Jeesuksesta oli liikkeellä
monenlaisia huhuja. Toiset sanoivat häntä Johannes Kastajaksi, toiset Eliaaksi,
ja kolmannet taas arvelivat hänen olevan yksi profeetoista. Mutta vain Pietarin
suusta kuului tämä tunnustus: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
Hän kutsuu Jeesusta nimellä Kristus, joka on kreikankielinen vastine heprean
kielen sanalle maasiiah, eli voideltu. Toisin sanoen Pietari tunnustaa,
että koko maailman Vapahtaja seisoo aivan hänen silmiensä edessä. Hän julistaa,
että Jeesus on se profeetta Jesajan ennustama Jumalan uhrikaritsa, joka ottaa
kantaakseen synneistä määrätyn rangaistuksen. Ja välittömästi tämän
Kristus-tunnustuksen jälkeen Jeesus alkaa opettaa messiaanisesta tehtävästään.
Jeesus kertoi opetuslapsilleen,
”että hänen piti menemän Jerusalemiin”. Kreikan kielessä käytetään
sanaa, jolla ilmaistaan pakkoa ja välttämättömyyttä. Toisin sanoen Jeesus tuntee
jumalallista pakkoa, hän haluaa ehdottomasti kantaa sijaisuhrina synneistäsi
määrätyn rangaistuksen. Mutta kuinka kukaan haluaisi vapaaehtoisesti juoda
katkeran Jumalan vihan maljan?
Kun eräältä yhdeksänvuotiaalta
pojalta kysyttiin kerran, miten ravintolassa istuvasta parista huomaa, että he
ovat rakastuneet, niin tiedätkö mikä oli hänen vastauksensa? ”Katso, maksaako
mies laskun. Siitä näkee, onko hän rakastunut vai ei.” Jeesus – hän oli valmis
maksamaan kaiken sinun puolestasi. Hän tiesi että hinta oli korkein mahdollinen.
”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me
vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8). Katso siis
ristillä riippuvaan Jeesukseen, siellä sinä näet Jumalan, joka on syvästi
rakastunut sinuun.
”Ja kärsimän paljon vanhimmilta
ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta.” Miksi juuri nämä miehet tulevat
aiheuttamaan Jeesukselle kärsimystä? Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijat,
pyhän vartijat? Mutta Jeesus ilmoittaa, että näin tulee todella tapahtumaan.
Vanhimpien, ylipappien ja kirjanoppineiden tulisi kumartaa messiasta, mutta sen
sijaan he tulevat lyömään. Heidän tulisi palvoen ottaa vastaan vapahtajansa,
mutta sen sijaan he tulevat pilkkaamaan ja sylkemään. Minkä tähden? Vastaus on
oikeastaan aika yksinkertainen. He eivät usko.
Sinä tiedät, miten suuri
painoarvo on yleisellä mielipiteellä. On aina helpompaa vähän mukautua, kuin
olla yksin väärässä suuren joukon keskellä. Ehkä juuri tästä syystä
uskonnollinen eliitti kuunteli hyvin herkällä korvalla, mitä ihmiset ajattelivat
Jeesuksesta. Eräässä käsikirjoituksessa puhutaankin kansan
kirjanoppineista. Oliko ehkä niin, että moni näistä kirjanoppineista oli
mukautunut jo niin pitkälle yleiseen mielipiteeseen, että heistä alettiin puhua
kansan kirjanoppineina? Ehkä he saarnasivat kansalle juuri sitä, mitä se
halusikin kuulla? Lakihenkisille itsekeksittyjä sääntöjä ja käskyjä, ja vapautta
janoaville lievennyksiä Jumalan pyhistä käskyistä ja säädöksistä? Entä sitten
itse messiaskysymys, millaista opetusta kansa tahtoi kuulla siitä asiasta?
On sanottu, että sellainen on
kansa kuin sen johtajansakin. Tätä kuvaa myös evankelista Markus kertoessaan,
että ylipapit kiihottivat kansaa anomaan, että Pilatus vapauttaisi Jeesuksen
asemesta Barabbaan. Kansa halusi toisin sanoen vapauttaa mieluummin murhamiehen
kuin Jumalan Pojan. Kuinka vastenmielisenä he pitivätkään Jeesusta:
”Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!” Sellainen oli siis
yleinen mielipide Jeesuksesta noin kaksituhatta vuotta sitten. Messiaan kuolemaa
halusi niin kansa kuin sen johtajatkin.
”Ja tuleman tapetuksi ja
kolmantena päivänä nouseman ylös.” Luterilaisuudessa on aina
korostettu Jeesuksen ristinkuolemaa. Mutta oletko sinä koskaan ajatellut, mihin
sinä tarvitset Jeesuksen ylösnousemusta? Mikä merkitys sillä on, että hän nousi
kolmantena päivänä ylös kuolleista? Amerikkalaisen systemaattisen teologian
professorin, David Scaerin, mukaan ylösnousemus todisti Jeesuksesta kolme asiaa.
Ensinnäkin ylösnousemus todisti sen, että hänen opetuksensa piti todella
paikkansa. Kirjanoppineet, fariseukset ja saddukeukset olivat kaikki pyytäneet
merkkiä, joka todistaisi Jeesuksen messiaanisuudesta. Ja Jeesus antoi heille
merkin, Joonan merkin. Niin kuin Joona tuli kolmantena päivänä ulos suuren kalan
vatsasta, samoin Jeesus nousisi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Toiseksi:
Isä hyväksyy hänen uhrinsa. Hän ei hyväksy sinun hyviä tekojasi, hän torjuu
kaiken kilvoittelusi, hän hylkää ja pitää jopa inhottavana palvontaasi (uhrina
synneistä). Ainoa uhri, jonka hän hyväksyy sinun syntiesi sovitukseksi on Jeesus
Golgatan keskimmäiselle puulle ristiinnaulittuna. Vain hänessä on pelastus ja
iankaikkinen elämä, mutta hänen ulkopuolella on vain pimeys ja iankaikkinen
kadotus. Vanhassa testamentissa puhutaan usein siitä, miten uhrieläimen tulee
olla virheetön, siinä ei saa olla mitään sairauksia tai puutteita. Samasta
syystä syntiemme sovitukseksi luetaan taivaan foorumilla ainoastaan sellainen
uhri, joka on itsessään synnitön. Vain Jeesus voi toimia sijaisuhrina sinun ja
minun puolestani, vain hän voi kantaa synneistämme määrätyn rangaistuksen.
Kolmanneksi: ylösnousemus on todistus siitä, että Jeesus on Jumala. Hän on tosi
ihminen, mutta hän on myös tosi Jumala. Jumala, joka kärsii ihmislihassa.
Ristillä Jumala itse kantaa ihmisille langettamansa kadotustuomion. Jeesuksen
ylösnousemus on väkevä saarna siitä, että Jumala on sovittanut maailman itsensä
kanssa.
Pietarin
vastalause
Eräs amerikkalainen
sairaanhoitaja kuvailee kokemuksiaan, miltä tuntuu hoitaa sotatantereella
taistelussa kiinni jääneitä sotavankeja. Camp Libertyn amerikkalaistukikohdan
sairaalaan tuodusta irakilaisjoukosta yksi kuolee aivan heti, toisen olkapää ja
kylki ovat aivan tohjona luotien jäljiltä, ja joka puolella on verta ja
ihokudosta. Hän kertoo, ettei ajattele hoitaessaan ihmisiä, että tämä on roisto
tai sankari, vaan että tämä on ihminen ja että tällaista jälkeä aseet tekevät.
Entä Jeesus, mitä hän ajatteli
sinusta ja minusta ennen Jerusalemin matkaansa? Eikö hän tiennyt, millaisia
ihmisiä me olemme. Sellaisia, joista sankaruus on kaukana. Mikä syy hänellä on
hukata elämänsä meidän puolestamme? Miten hänen rakkautensa voi kohdistua
pahoihin ihmisiin? Oikeastaan Jeesus ajattelee hoitaessaan syntisiä ihmisiä vain
sitä, että nämä ovat minun luomiani ihmisiä, joissa synti on tehnyt ja tekee
pahaa jälkeä. Minä vihaan kaikkea syntiä ja jumalattomuutta, mutta en näitä
luomiani ihmisiä. Sen tähden minun on pakko mennä
Jerusalemiin.
Silloin Pietari otti hänet
erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön
se sinulle tapahtuko’.” Saatana ei voi kestää kovin
pitkään opetusta messiaan virasta. Se alkaa toimia, ja tällä kertaa Pietarin
kautta. Kun toisaalla hän suosii suuria väkijoukkoja saatanallisten
suunnitelmiensa toteuttamisessa, niin tässä hän aivan selvästi suosii ryhmästä
erottamista. Miksi? Sen tähden, että se ei halua, että Jeesus saa mitään tukea
opetuslasten joukosta. Ja sitten alkaakin hirveä parku ja valitus. ”Jumala
varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko!” Tässä ei ole nyt
kysymys mistään viattomasta huolehtimisesta, ikään kuin saatanalla olisi hyvä
tahto Jeesusta kohtaan. Ei. Teksti sanoo selvästi, että kyseessä on nuhtelu.
Saatana suorastaan raivoaa Jeesukselle: ”Sinä et saa tehdä tyhjäksi minun
tekojani, sinä et saa tuhota minun valtakuntaani.”
Jeesus torjuu
kiusauksen
”Mutta hän kääntyi ja sanoi
Pietarille: Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle
pahennukseksi.”
Diabolinen (perkeleellinen) oppi kärsimyksen välttämisestä. Tällaiseen
salajuoneen Pietari oli siis sotkeutunut. Mutta huomaa kenet Jeesus ajaa luotaan
pois: ”Mene pois minun edestäni, saatana”, ts. saatanalla ei ole
mitään sijaa kaikkivaltiaan Jumalan kirkkauden ja kunnian edessä, hänen on
väistyttävä takaisin pimeyteen. Kun Jeesus sanoo, että saatana on hänelle
pahennukseksi, hän käyttää sellaista sanaa, joka tarkoittaa oikeastaan
ansaloukkua. Jeesus ei tartu siihen herkkupalaan, jota saatana yrittää hänelle
syöttää. Saatana tarjoilee hänelle suloista ajatusta elämästä ilman kärsimystä.
Mutta Jeesus näkee jo etukäteen mihin tämä ajatus tulisi johtamaan, hän tulisi
itse jäämään saatanallisen itsekkyyden vangiksi. Kuka silloin olisi ihmisten
Vapahtaja, ja kenen luokse syntiset voisivat paeta nyt ja kerran viimeisellä
tuomiolla?
”Sillä sinä et ajattele sitä,
mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” Jeesus sanoo, että saatanan ja
ihmisten ajatuksilla on tietty yhtäläisyys. Niin paholainen kuin ihmisetkin
ajattelevat luonnostaan sitä, mikä sotii Jumalan tahtoa vastaan. Kummallekin on
ominaista itsekkyys ja ylpeys. Jesaja kertoo, mitä saatana ajattelee itsestään:
”Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi”
(Jes. 14:14). Ja paratiisissa sama toistuu ihmisen kohdalla, ihminen astuu
vapaaehtoisesti saatanallisen ylpeyden ansaloukkuun. Hän kuuntelee Jumalan sanan
sijaan käärmettä, joka sanoo: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että
sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette
niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4-5). Sama ylpeys
vaikuttaa lihassamme tänäkin päivänä. Mekin tahdomme olla niin kuin Jumala, jota
muut ihmiset kunnioittavat tai mieluummin palvovat. Mekin haluamme olla
kaikkivaltiaita, joilla on rajaton itsemääräämisoikeus, ja joiden ei tarvitse
noudattaa Jumalan tai kenenkään ihmisen käskyjä. Mekin haluaisimme olla
kaikkitietäviä, joita Jumala ei saa sanallaan opettaa, vaan jotka tahtovat itse
opettaa ja neuvoa Jumalaa. Juuri tästä ansasta Jeesus tuli vapauttamaan meidät.
Hän alensi itsensä meidän tähtemme, jotka olimme tehneet itsestämme jumalia. Hän
vastaanotti pilkan ja häpeän, joka olisi itse asiassa kuulunut meille. ”Sitä
varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1.
Joh. 3:8).
Mutta älä kuvittele, että
saatana jättäisi vielä asian tähän. Se tietää, että Kristuksen sovitustyötä on
mahdotonta tehdä tyhjäksi. Vaikka sinä lankeaisit sata tai tuhat kertaa, niin
sovitus pysyy aina voimassa. Mutta saatanalla on yksi ässäkortti hihassa.
Haluatko katsoa sen? Siinä lukee: ”Kristus on kyllä kuollut sinun puolestasi,
mutta epäuskosi on heittänyt sinut erilleen Kristuksesta. Miten hän voisi olla
sinulle avuksi, kun elämälläsi osoitat, ettet todella usko häneen?” Muistatko
sinä, millä Jeesus torjui saatanan erämaassa? Jumalan sanalla. Tästä syystä
meillä kristityilläkään ei ole mitään muuta apukeinoa saatanan hyökkäyksiä
vastaan, kuin Jumalan sana. Sen tähden kiusauksien ja lankeemuksen hetkellä sinä
saat vedota tähän Roomalaiskirjeen jakeeseen: ”Vai ettekö tiedä, että
me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen
kuolemaansa kastetut?” (Room. 6:3). Siinä sanotaan aivan selvästi, että
sinut on kerran kasteessa liitetty Kristuksen uhrikuolemaan. On totta, että
paljossa olemme olleet uskottomat Jumalan sanaa kohtaan, mutta yhtä totta on,
että meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, jossa on syntiemme anteeksianto.
Kasteen armoliiton tähden sinä saat tänäänkin palata Vapahtajasi tykö. Näinä
viimeisinä aikoina hän sanoo: ”Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä
luotani pois.” (Joh. 6:37).