USKO LUETAAN VANHURSKAUDEKSI

 

”Ja Aabraham uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1. Moos. 15:6).

 

Tässä ei mainita mitään valmistusta armoon, ei mitään uskoa, joka on saanut muodon teoissa eikä mitään edeltävää tilaa. Se vain mainitaan, että Aabraham on ollut keskellä syntejä, epäilyksiä ja pelossa, sydän kauheasti hämmentyneenä.

 

Millä tavoin hän on siis hankkinut itselleen vanhurskauden? Vain sillä tavoin, että Jumala puhuu ja Aabraham uskoo Jumalaa hänen puhuessaan. Lisäksi tulee Pyhä Henki, uskollinen todistaja, ja vahvistaa sen, että juuri tämä uskominen eli usko on vanhurskautta, eli että itse Jumala lukee sen vanhurskaudeksi ja pitää sitä vanhurskautena.

 

Mutta koska sanat, jotka Jumala lausuu, erityisesti tarkoittavat hengellistä siementä, Kristusta, Paavali selvittää tämän salaisuuden ja julistaa selvästi, että vanhurskaus saadaan uskon kautta Kristukseen (Gal. 2:16). Tähän lauseeseen me saamme siis rauhassa pysähtyä emmekä me saa Saatanan ja paavien raivon antaa itseämme siitä irrottaa.

 

Osoituksena siitä, kuinka suuresti Saatana tätä lausetta vihaa, on se, ettei hän vain nykyään paavin naamion takaa taistele kiivaasti sitä vastaan ja sitä hävyttömästi herjaa ja kiroa. Juutalaisten rabbitkin paljastavat tässä typerän vimmansa, jota he tuntevat Kristusta kohtaan.

 

Näinhän rabbit lukevat tämän kohdan: Aabraham uskoi Jumalaa ja ajatteli häntä vanhurskaudessa, toisin sanoen: Aabraham uskoi Herraa ja ajatteli, että Jumala on vanhurskas ja antaa hänelle siemenen, koska hän on vanhurskas ja ottaa huomioon isä Aabrahamin ansiot ja pyhyyden.

 

Onpa tämä ajatus todella rabbien ja Kristuksen vihollisten arvoinen. Tällähän tavalla koko lause käännetään päälaelleen, lupaus ja armo suljetaan ulkopuolelle ja pystytetään ihmisvanhurskaus.

 

Mutta juuri tästä kohdasta lähtien Paavali taistelee raskain asein tuota ajatusta vastaan, koska se on väärä ja jumalaton.

 

Sanasta hašab en kovasti kiistele, merkitseekö se ’arvioida’ vai ’ajatella’, asian puolesta tullaan samaan. Kun näet Jumala valtasuuruudessaan ajattelee minusta, että olen vanhurskas, synnit minulle anteeksiannetut, ja olen vapaa iankaikkisesta kuolemasta, ja minä kiitoksin uskossa tämän minua koskevan Jumalan ajatuksen omaksun, olen todella vanhurskas, en tekojeni ansiosta, vaan uskosta, jolla tämän Jumalan ajatuksen omaksun.

 

Sillä se, mitä Jumala ajattelee, on erehtymätön totuus. Kun siis sen omaksun vahvalla ajatuksella, en vain epävarmasti ja epäillen luule, olen vanhurskas.

 

Usko on näet luja ja varma ajatus tai luottamus Jumalasta, että hän on Kristuksen tähden suopea ja että hänellä Kristuksen tähden on meistä rauhan ajatukset, ei rangaistuksen tai vihan.

 

Nämä kuuluvat nimittäin toisiinsa, Jumalan ajatukset eli lupaus, ja usko, jolla me tartumme Jumalan lupaukseen. Paavali on siis oikeassa, kun hän hašab -sanan kääntää sanalla logizesthai (lukea), joka viittaa myös ajatteluun merkiten harkitsemista. Jos näet uskot Jumalaan, kun hän lupaa, hän lukee sinut vanhurskaaksi.

 

Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17, s. 301-303. Suomen Luther-säätiö, Hämeenlinna 2004. Suomennos: Heikki Koskenniemi.