VERIKYLVÖ – IÄISYYSSATO

Jukka Teininen, Forssa

 

”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien” (Siionin Kannel 54:1).

 

Mitä lähemmäksi uskovan elämässä tulee ” majan muutto” sitä kiitollisemmin muistelee niitä tapahtumia, joissa on saanut olla verikylvön siunauksista osallisena. Kiitollisena muistelen yllä olevaa tuttua Siionin kanteleen laulua. Laulua jota sain monien lapsuusvuosien aikana kuulla äitini laulavan kauniilla alttoäänellään. Tämän verikylvön suuri siunaus toteutui aikanaan ollessani kirkkokuorossa. Sain sydämessäni yhtyä toisen pääsiäisajan hengellisen laulun sanomaan: ”Mä polvistun, oi Jeesus, ristis juureen. Ja silmät kyyneleiset sinuun luon. Ja, luottaen sun rakkautees suureen, Mä ahdinkoni raskaan ilmi tuon.”

 

Pyhä Henki kirkasti Raamatun sanoman, Jeesuksen, Vapahtajamme verikylvön. Tätä verikylvöä tehdään aina, kun kuulemme, luemme tai laulamme Pyhän Raamatun kertomuksia, kuvauksia Kristuksen kärsimystiestä, tuskien miehen tiestä. Mikä ihaninta ja onnellisinta – verikylvö tuottaa iäisyyssatoa.

 

Getsemanessa ja Golgatalla Jeesus taisteli ja kärsi. Vaivoja täynnä oli tie, jota Jeesus kulki. Risti oli raskas, jota hän kantoi. Painava oli syntien taakka, joka oli hänen päällensä laskettu. ”Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Hän kantoi monien synnit.”

 

Jeesus oli viaton, pyhä ja puhdas, mutta maailman synti toi hänelle tuskan. Siksi hän Getsemanessa sanoi: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti.”

 

Verinen oli tämän sankarimme taistelu. Hän hikoili verta. Hänet ruoskittiin. Hänen päähänsä painettiin orjantappurakruunu. ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahain tekojemme tähden.” Veriset olivat jäljet hänen raa’asta kohtelustaan.

 

Katso vielä, millainen oli hänen verikylvönsä Golgatalla. Hänen kätensä ja jalkansa nauloilla lävistettiin, kun hän ristiin, kirouksen puuhun naulittiin. ”Naulanjäljet peittyy vereen. Katso, katso Golgataa.” Kun taistelu oli päättynyt niin vielä ”yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä”.

Me uskomme: Voittoon päättyi verinen taistelu. ”Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. – Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

 

Veri avasi taivaan syntisille. Vereen hukkui maailman synti. Velkakirja naulittiin ristiin. Syntinen sukukunta autuaaksi tehtiin Jumalan edessä. Kirous poistettiin ja kaikki sukukunnat maan päällä tulivat siunatuiksi Jeesuksen veren armokylvöllä. Siksi saamme yhtyä Kanteleen laulun sanoihin: ”Ja armostahan aittoihin/ myös sato saadaan kerran,/ se joka varttuu vihreimmin/ nyt vainioilla Herran./ Kun kastaa veri Karitsan/ sen sydänpellon multaa,/ niin kerran kesän kauneimman/ ikuinen loiste kultaa.”