OLKAA LUJAT

Arne Olsson, piispa, Ruotsi

 

Puhe, jonka piispa Arne Olsson piti Niko Vannasmaan, Jan-Ulrik Smetanan ja Gunnar Anderssonin pappisvihkimyksessä Göteborgissa 5.2.2005.

 

Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa (1. Kor. 15:58).

 

Apostoli Paavalin vetoomus 1. Kor. 15:58:ssa on Jumalan sana teille, Jan-Ulrik, Gunnar ja Niko, kun teidät tänä päivänä vihitään pyhään pappisvirkaan. Se on myös Jumalan sana meille kaikille, jotka olemme kokoontuneet. Me kaikki, jotka olemme kastetut, kuulumme yleiseen pappeuteen. Siksi kaikkien meidän, maallikoiden ja pappien, tulee olla lujat Jumalan sanan opissa, järkähtämättömät uskossa ja innokkaat tunnustuksessa, mihin ikinä meidät on asetettu.

 

Yleisestä pappeudesta Herra kutsuu muutamia Jumalan seurakunnan paimeniksi. Te kolme olette vastanneet myöntävästi Herran kutsuun. Te olette kouluttautuneet voidaksenne toteuttaa kutsumuksenne. Kristuksen kirkon edustajat ovat koetelleet sydämissänne kokemaanne kutsua, ja te olette saaneet julkisen kutsun. Tänä päivänä te seisotte Herran alttarin edessä ottaaksenne vastaan vihkimyksen.

 

Herra sanoo teille nyt: ”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” On olemassa ”siksi”, siis jotain, joka saa aikaan, että te voitte seisoa lujina ja järkähtämättöminä ja innokkaasti tehdä työtä Herralle. Tämä ”siksi” viittaa Kristuksen ylösnousemukseen kuolleista. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 15. lukuhan käsittelee ylösnousemusta.

 

Apostoli alkaa siitä, mistä hän itse piti innokkaasti ja järkähtämättömästi kiinni: ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan...” (1. Kor. 15:3-4). Tuolloin oli muutamia, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen; nykyään heitä on monia.

 

Mutta jos Kristus ei olisi noussut kuolleista, miksi meillä sitten olisi pappisvihkimys tänä päivänä? Siinä tapauksessa kaikki on tarkoituksetonta ilveilyä. ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista” (1. Kor. 15:20).

Näin ollen pappisvihkimyksemme on täynnä jumalallista voimaa. Herra on noussut ruumiillisesti kuolleista. Hän kutsuu myös meidän aikanamme miehiä erityiseen saarnavirkaan julistamaan hänen pyhää sanaansa ja hoitamaan pyhiä sakramentteja. Näissä armonvälineissä ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus tulee seurakuntansa ja Kirkkonsa luokse. Siksi hän tahtoo yhä tänä päivänä antaa sanansaattajiensa sanoa nykyisille opetuslapsilleen: ”...minä elän, niin tekin saatte elää” (Joh. 14:19). 

 

Tämän me voimme lujasti ja järkähtämättömästi tunnustaa ja uskoa. Se on totta, sillä se on Kirjoitusten eli Raamatun mukaista. Ihmiset ovat vuosisadasta toiseen saaneet kokea, että Jumalan sana on totuus. Monet ovat joutuneet kärsimään ja jopa kokemaan marttyyrikuoleman sen tähden, että he ovat lujasti ja järkähtämättömästi pitäneet kiinni Jumalan sanan totuudesta – totuudesta, joka lopullisesti vahvistettiin, kun Kristus nousi kuolleista.

 

Olkaa siis lujat ja järkähtämättömät

 

Olkaa lujat ja järkähtämättömät opissa ja tunnustuksessa! Olkaa lujat opissa, jolla on vahva perustus Jumalan sanassa. Olkaa lujat tunnustuksessa Jumalaan, Luojaan ja rakkaaseen taivaalliseen Isäämme. Olkaa lujat tunnustuksessa Jeesukseen Kristukseen, tosi Jumalaan ja tosi ihmiseen, ainoaan Herraan ja Vapahtajaan. Olkaa lujat tunnustuksessa Pyhään Henkeen, Kolmiykseyden kolmanteen persoonaan, häneen, joka on Auttaja elämän ja uskon tiellä.

 

Olkaa lujat ja järkähtämättömät taistelussa sen opin ja uskon puolesta, joka on kerta kaikkiaan annettu Kristuksen kirkolle. Monet ivaavat ja halveksivat oppia ja oikeaa uskoa. Ajatellaan, että ihmisen on itse, ilman Jumalan sanan opettamaa apua, tultava uskoon, omaan uskoonsa. Mutta millaista uskoa se on, jos me esimerkiksi emme välitä siitä Jumalan sanan opista, että ”Kristus on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1. Joh. 2:2). Opissa on kyse kaikkein tärkeimmästä, elämästä. Mitä evankeliumi merkitsee meille? Mitä merkitsee se, että ihminen ei pelastu olemalla kiltti, siis lain teoista ilman uskoa Kristukseen? Mitä meille merkitsee se, että Kristus kuoli ja nousi kuolleista? Se merkitsee kaikkea. Se merkitsee meidän iankaikkisuuttamme. Jos me otamme lujassa luottamuksessa vastaan sen opin ja uskon, joka on kerta kaikkiaan annettu meille, niin silloin me elämme Kristuksen ylösnousemuksen voimassa ja olemme autuaita.

 

Tiedän, että te tänä päivänä auliilla sydämellä lupaatte olla uskolliset evankelis-luterilaiselle opillemme siksi, että se pitää yhtä Pyhän Raamatun kanssa.

 

Olkaa aina innokkaat Herran työssä

 

Teidän työnne koskee ihmisten pelastumista. Jumalan sanaa tulee julistaa ja elää sen mukaan. Kaste ja ehtoollinen on hoidettava Kristuksen asetuksen mukaisesti. Te tulette olemaan seurakunnan paimenia. Siinä tarvitaan rakkautta, huolenpitoa, keskustelua, sielunhoitoa, kärsivällisyyttä – ja kestävyyttä. Paimenen vastuu on vastuuta yksityisestä ihmisestä ja samanaikaisesti vastuuta koko seurakunnasta. Tämän työn tulee olla innokasta. Paimenen ei tule tehdä työtä saadakseen kiitosta itselleen tai tullakseen suosituksi. Hänen tulee tehdä työtä innokkaana Herralle.

 

Jos näin tapahtuu, tulee siitä innokas työ ihmisten pelastukseksi. Ne ihmiset, jotka ottavat Jumalan sanan vastaan, tulevat kääntymykseen ja uskoon ja saavat iloita Kristuksen ylösnousemuksesta ja elää Kristuksen ylösnousemuksen voimassa.

 

Tulee aikoja, jolloin teidän työnne Herralle tuntuu turhalta. Miksi ei tapahdu ihmettä, joka herättää suuret joukot? Tai ainakin muutamia? Te joudutte kokemaan väsymyksen aikoja. Toisinaan te tulette tuntemaan itsenne kelvottomiksi. Ei vähiten silloin, kun kiusaaja hyökkää ja te ette kykene vastustamaan häntä. Silloin te kyselette: Minunhan tulisi työskennellä innokkaasti Herralle, mutta missä on nyt innokkuus? Ja millaista on minun oman elämäni kristillisyys?

 

Silloin teidän tulee ajatella vihkimystänne. Herra on kutsunut teidät. Hän on Jumalan sanan, rukouksen ja kätten päälle panemisen välityksellä vihkinyt teidät papeiksi Kristuksen kirkkoon. Se, mitä Herra teiltä odottaa, on uskollisuus. Uskollisuus Jumalan sanaa, sen oppia ja tunnustusta kohtaan. Silloin Pyhä Henki säilyttää teidät opissa, uskossa ja tunnustuksessa. Herran asia on sitten antaa tulos. Me papit emme aina saa nähdä, mitä Herra tekee sen seurakunnan, niiden ihmisten kanssa, joiden paimenia me olemme. Hedelmä on aina Herran vastaus. Meidän asianamme on uskollisuus.

 

”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” Jumalan sana ei palaa Jumalan tykö tyhjänä, vaan tekee sen, mikä hänelle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten hän sen lähetti (Jes. 55:11). Levätkää usein tässä lupauksessa.

 

On kaksi sanaa, joiden ylitse emme saa hypätä: ”Rakkaat veljeni.” ”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä.” Apostoli kirjoittaa rakastamilleen veljille. Me tänne kokoontuneet rakastamme teitä. Apostoli Paavali rakastaa teitä. Ennen kaikkea Kristus rakastaa teitä. Te olette suljetut Kristuksen sovitustyöhön. Te saatte kaikista puutteistanne huolimatta olla pappeina Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. Teillä on Ylipaimen, joka pitää teistä huolta. Hän tahtoo johtaa teitä, innoittaa teitä, antaa teille innokkuuden työhönne. Teillä on Vapahtaja, joka antaa anteeksi ja jonka huomassa te saatte levätä.

 

Rakkaat veljeni. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen!

Aamen.

 

Otsikointi ja suomennos Hannu Lehtonen.