PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

 

”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea‑arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu” (Luuk. 1:1-4).

 

Luukas korostaa evankeliuminsa alkujakeissa sitä, että ne asiat, jotka hän kertoo, ovat varmoja. Luukkaan jouluevankeliumi (Luuk. 2) alkaa latinankielisessä käännöksessä sanoilla factum est (tapahtui). Kyseessä ovat tosiasiat, faktat.

 

Joulun tapahtumat eivät ole kaunista legendaa, vaan todellisuutta. Ne sijoittuvat tiettyyn paikkaan ja aikaan. Erityisesti Luukas kytkee evankeliumissaan nämä tapahtumat aikahistorialliseen yhteyteen. Hän mainitsee keisari Augustuksen, hän mainitsee tietyn Syyrian maaherran jne. Kaikki tämä kertoo siitä, että puhutaan maailmassamme tapahtuneista todellisista asioista.

 

On syytä muistaa, että joulun tapahtumat tapahtuivat keskellä karua arkea. Marialle ja Joosefille ei ollut sijaa majatalossa. He joutuivat menemään eläinten talliin, ja siellä Jeesus syntyi. Paimenet olivat kylmässä yössä tekemässä työtään, kun taivaan enkeli ilmestyi heille. Ja kuitenkin, kuinka lohdullisen sanoman tämä meille viestittääkään. Jumalan rakkaus on totta juuri arjessamme.

 

Kun Jeesus oli syntynyt jouluyönä, hänet kapaloitiin. Enkeli ilmoitti paimenille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa” (Luuk. 2:10-12).

 

Mistä me löydämme tänä päivänä Jeesuksen, joulun lapsen, Vapahtajamme? Tähän tärkeään kysymykseen vastataan eräässä laulussa: ”Taivaaseen jos tahdot, katso Raamattuun, Jeesus kätkeytyypi sanaan siunattuun.” Jeesus löytyy Raamatusta. Raamattu ja Kristus kuuluvat yhteen. Luther sanoo: ”Kapalovaatteet ovat tietystikin Pyhä Raamattu, johon kristillinen totuus on käärittynä; siinä on usko esitettynä. Vanhassa Testamentissa ei ole muuta sisältöä kuin Kristus sellaisena kuin evankeliumi häntä julistaa. Siksipä huomaammekin apostolien esittävän Vanhasta Testamentista todistuksia, osoittaen niillä todeksi kaiken mitä Kristuksesta on saarnattava ja uskottava. Paavalikin sanoo Roomalaiskirjeen 3. luvussa (Room. 3:21) että Kristuksen usko, jolla meidät vanhurskautetaan, on ’lain ja profeettojen todistama’. Ja Kristus itse ylösnousemisensa jälkeen avasi opetuslasten silmät ymmärtämään kirjoituksia, ja hän osoitti, että ne puhuvat hänestä. Samoin hänen kirkastuessaan Taaborilla (Matt. 17:3) nuo kaksi, Mooses ja Elias – laki ja profeetat – seisoivat hänen luonaan kahtena häneen viittaavana todistajana ja merkkinä. Enkeli siis täydellä syyllä sanoo kapalovaatteita siksi merkiksi josta Kristus tunnetaan. Ei ole koko maailmassa muuta todistusta kristillisestä totuudesta kuin Pyhä Raamattu.”