TATU VANHANEN AJATTELEE VAIN LOOGISESTI

 

Professori Tatu Vanhasen ajattelu on ollut tunnettua jo vuosia, eikä se poikkea oleellisesti monien tämän hetken johtavien evoluutiobiologien ja filosofien mielipiteistä.

 

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kirjoituk­sen jälkeen julkisuus on laajalla rintamalla kiirehtinyt tuomitsemaan professori Tatu Vanhasen ajattelun. Johtihan sama ajattelu sekä rotuoppeihin että siihen, että alkuperäiskansojen edustajia näyteltiin eläintarhoissa ja täytettiin näyttelyesineeksi kuoleman jälkeen.

 

Natsien hirmuteot toisen maailmansodan aikana ja tiettyjen ihmisryhmien sterilointi olivat suoraa seurausta naturalistisesta ajattelusta. Saksalainen evoluutiobiologi Ernst Haeckel kuvasi ”neekerinai­sen” puuhun apinoiden joukkoon ja Louis Agassiz totesi, että ”alempia” ihmisrotuja edustavien aikuisten aivot vastasivat seitsemän kuukautta vanhan valkoihoisen poikasikiön aivojen kehitysvaihetta.

 

Darwinin mukaan alemmat ihmisrodut ovat jo asentonsa puolesta etukumaraisia apinoiden tapaan. Oman maamme tieteellinen eliitti ajatteli samalla tavoin, ja jotkut olivat myös kirjeenvaihdossa tieteellisistä vilpeistään tunnetun Ernst Haeckelin kanssa. Yksi heistä oli suomalaisen genetiikan isäksi kutsuttu Harry Federley (1869-1951), joka luennoi Upsalan vuonna 1921 perustetussa rotuhygienian instituutissa.

 

Evoluutioteoria voi johtaa kyseenalaisiin päätelmiin

 

Professori Vanhasen ajattelu on ollut tunnettua jo vuosia eikä se poikkea oleellisesti monien tämän hetken johtavien evoluutiobiologien ja filosofien mielipiteistä. Oxfordin yliopiston evoluutiobiologi Richard Dawkins väittää, että ”olemme eloonjäämiskoneita – robottiajoneuvoja, sokeasti ohjelmoituja säilyttämään geeneiksi kutsutut itsekkäät molekyylit”.

 

Filosofi Peter Singerin mielestä terve sika on korkeammalla tasolla kuin vastasyntynyt henkisesti vammainen lapsi, joka pitäisi voida tappaa syntymän jälkeen. Äskettäin edesmennyt DNA:n rakenteen selvittämisestä Nobel-palkinnon saanut Sir Francis Crick oli samaa mieltä vastasyntyneen tappamisesta. Filosofi Peter Slotterdijk Saksassa edustaa samaa kantaa. Pentti Linkolan mukaan siat ovat jopa kaikkia ihmisiä arvokkaampia.

 

Vuonna 2000 julkaistu Thornhillin ja Palmerin kohukirja piti raiskausta luonnollisena evoluution tuottamana tapahtumana. Vanhasen ja edellä mainittujen biologien ja filosofien logiikka on paljon johdonmukaisempaa kuin hänet tuomitsemaan kiirehtivien. He uskaltavat tehdä darwinistisista lähtökohdista seuraavan loogisen johtopäätöksen.

 

Jumala ja moraali roskakorissa

 

Moderni tiede on luonteeltaan naturalistista ja materialistista. Tällaisen tiedekäsityksen mukaan absoluuttiset mittarit ovat jo periaatteessa kiellettyjä.

 

Sosiobiologi Edward Wilsonin kirjoittaa, että ”etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat”. Filosofi Richard Rortyn mukaan ”ajatus siitä, että yksi eliölaji on – päinvastoin kuin muut – suuntautunut oman lisääntyvän hyvinvointinsa lisäksi kohti Totuutta, on yhtä epädarwinistinen kuin se, että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu moraalinen kompassi – omatunto, joka on vapaa sekä yhteiskunnan historiasta että yksilöllisestä onnesta.”

 

Sain joitakin vuosia sitten eräältä lukion opettajalta 16-vuotiaan lukiolaisen aineen, jossa hän toteaa: ”Luin tiedekirjoja ja -lehtiä ja muodostin itselleni absoluuttisen maailmankuvan. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää, ei Jumalaa ja henkeä. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä – on aivan sama kuolenko nyt vai 50 vuoden kuluttua.” Tämä nuori oli monien muiden yhteiskuntamme nuorten tavoin tehnyt loogiset johtopäätökset siitä, mitä hänelle oli tieteen nimissä opetettu.

 

Etiikalla on huojuva pohja

 

Moderni ratkaisu tähän eettiseen ongelmaan on erottaa todellisuus ja arvot omiin lokeroihinsa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

 

Tämän ajattelutavan mukaan todellisuus kertoo meille, että ihminen on kehittynyt apinan kaltaisesta kantamuodosta ja siten isovanhempanikin olivat lähempänä apinaa kuin minä. Tästä ”tosiasiasta” ei voi kuitenkaan tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, miten meidän tulisi eettisesti toimia. Kiintopiste oikean ja väärän ratkaisemiksi katoaa kokonaan ja yhteiskunnan etiikasta tulee enemmistöpäätöksellä valittava hetkellinen suhteellinen totuus.

 

Totuus isolla T:llä on kadonnut yhteiskunnas­tamme kristillisen konsensuksen katoamisen myötä. Perustan puuttuminen näkyy selkeästi kaikessa nykyisessä eettisessä keskustelussa.

 

Looginen kiusaus

 

Kuuluisa sveitsiläinen kirjailija Dürrenmatt hyökkää kirjassaan Epäilys porvarillista suhteellista etiikkaa vastaan käyttämällä Mengelen kaltaista lää­käriä romaaninsa eräänä päähenkilönä. Dürrenmattin kirjassa poliisi pääsee entisen keskitysleirilääkärin jäljille. Porvarillisen oikeuslaitoksen edustaja joutuu kuitenkin itse lääkärin valtaan. Eräässä kirjan kohtauksessa poliisi makaa sidot­tuna leikkauspöydällä odottaen ilman nukutusta tapahtuvaa leikkausta. Lääkäri lupaa hänelle vapau­den, jos poliisi pystyy mainitsemaan ”paremman mittarin” oikeudenmukaisuudelle, ”paremman uskon” johonkin arvokkaaseen kuin mitä lääkärillä on. Poliisilla ei ole mitään vastausta. Hän ei pysty sanomaan, miksi lääkäri tekisi väärin, jos leikkaisi hänet ilman nukutusta. Epäilen, että hyvin harva pystyy perustellusti sanomaan, mitä vikaa Tatu Vanhasen logiikassa on, jos hänen premissinsä ovat oikeat.

 

Matti Leisola, professori, Espoo

Uusi tie 14.10.2004. Julkaistaan kirjoittajan luvalla.