LUTERILAISESSA KIRKOSSA EHTOOLLISELLA ON AINA KYNNYKSENSÄ

 

Mediassa on tavan takaa toisteltu väit­tämää, että luterilaisessa kirkossa on niin kutsuttu avoin ehtoollispöytä, johon kaikki ovat tervetulleita. Tämä ei missään tapauksessa ole kirkkojärjestyksen, eikä varsinkaan luterilaisen tunnustuksen mukainen linja. Ehtoollisella on aina kynnyksensä. Tosiasiassa keskustelua voidaan käydä vain siitä, millä kohden tämän rajan tulisi Raamatun ja tunnustuksen perusteella kulkea.

 

Kirkon sopimusvaltuuskunnan johtaja Risto Voipio on julkisuudessa todennut, ettei ehtoollista jaeta (1) kirkkoon kuulumattomille eikä myöskään (2) toisiin kirkkokuntiin kuuluville. Suomen evankelisluterilaisella kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä esimerkiksi roomalaiskatolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa, eikä myöskään useimpien niin kutsuttuihin vapaisiin suuntiin kuuluvien ryhmien kanssa. Kun näiden kanssa ei ole opillista yhteyttä, ei myöskään ehtoollisyhteydelle ole edellytyksiä.

 

Kirkkojärjestys puolestaan säätelee, ettei (3) konfirmoimattomille tule antaa ehtoollista. Myös (4) lapset tai rippikoululaiset, joille ei ole opetettu ehtoollisen merkitystä, tai (5) alttarille yksin tulevat lapset jätetään ilman sakramenttia. Ilman muuta on selvää myös se, ettei (6) kastamattomille tule jakaa ehtoollista.

 

Suurempiin vaikeuksiin joudutaan sen sijaan tunnustuskirjojen kanssa, jotka yhtä lailla ovat kirkkoa ja pappeja velvoittavia. Augsburgin tunnustuksen puolustuksen mukaan ”(7) rikolliset ja (8) sakramenttien halveksijat” tulee sulkea pois ehtoolliselta. Tähän lisätään vielä, että ”näin tehtäessä noudatetaan sekä evankeliumia että vanhoja kirkollisia määräyksiä” (XI, 4).

 

Tunnustuskirjoihin kuuluva Iso katekismus puolestaan opettaa, ettei sakramenttia­ tule ojentaa (9) ”niille, jotka eivät ymmärrä, mitä he siitä etsivät ja mitä varten tulevat”. Siksi sellaista, joka ei osaa katekismusta, ei ”voida pitää kristittynä eikä päästää osalliseksi sakramentista”.

 

”Kelvottomia” ehtoollisvieraita ovat myös ne, (10) ”jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä” (IK 5:74). He tulevat ”katumatta vilpittömästi, tuntematta todellista tuskaa synneistään, todella uskomatta ja aikomatta parantaa elämäänsä” (Yksimielisyyden ohje 7:68).

 

Tunnustuskirjat summaa nämä esteet sanomalla, että ”on olemassa vain yhdenlaisia kelvottomia ehtoollisvieraita, nimittäin (11) epäuskoisia (Yksimielisyyden ohje 7:8). Tämä voi ilmetä esimerkiksi vääräuskoisuutena, kypsymättömänä uskona, uskontiedon puutteena tai oikean uskon vastaisena elämänä. ”Oikeita, ehtoollisen arvon mukaisia vieraita ovat sitä vastoin uskossa heikot, arkamieliset ja murheelliset kristityt” (Yksimielisyyden ohje 7:69).

 

Luterilainen kirkko voi siis omaksua niin kutsutun avoimen ehtoollispöydän vain luopumalla kirkkojärjestyksestään ja omien tunnustuskirjojensa opetuksesta.

 

Petri Hiltunen

Khra, Valkeala

Kotimaa 8.10.2004