LAUPIAS
SAMARIALAINEN
Halvar Sandell, pastori, Helsinki
Saarna Malmin kirkossa, Helsingissä, 5.9.2004 pidetyssä messussa, jossa vietettiin rippikoululaisten ensimmäinen ehtoollinen.
Teksti:
Luuk. 10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä:
”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”
Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän
vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja
kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se,
niin sinä saat elää.” Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi
Jeesukselle: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs
mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka
riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet
puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja
meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet,
meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli
hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen
luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet
juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna
hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida
häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.’ Kuka
näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli
joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.”
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Päivän pyhä evankeliumi, jonka
kuulimme ennen rippikoululaisten laulua, vie meidät tuttuun Raamatun
kertomukseen. Useimmat, joiden mieleen on jäänyt jotain Raamatusta
pyhäkouluajoilta, kerhoista tai koulun uskonnonopetuksesta, muistavat mm.
kertomuksen pahoinpidellystä miehestä ja laupiaasta samarialaisesta. Mikä on
tapahtumien yhteys ja mitä Jeesus haluaa sanoa?
Päivän evankeliumin
johdanto
Tilanne alkaa sillä, että eräs
mies esittää Jeesukselle todella olennaisen kysymyksen. Miehen kysymys kuuluu:
”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän
perisin?” Tämä on tärkein kysymys, mitä ihminen voi kysyä – ja sitä tuleekin
kysellä.
Elinympäristömme ja
peruskysymykset
Elämme suhteellisen vapaassa ja
avoimessa yhteiskunnassa, jossa kulttuurillinen ilmapiiri on melko vapaa.
Tiettyjä luonnollisia ja perustavaa laatua olevia kysymyksiä ei kuitenkaan saa
esittää, koska silloin saatetaan helposti epäillä oudoksi tai liian
hengellisesti suuntautuneeksi. Näihin kysymyksiin kuuluu: miksi minä olen
olemassa ja ihmiskunta yleensä, mikä on kaiken tarkoitus, mitä häämöttää
kuoleman rajan takana. Kyllähän näitä asioita voi hieman miettiä, mutta joka
hiukankin selvemmin ja suorin sanoin käsittelee näitä kysymyksiä, saattaa
helposti syrjäytyä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Näiden asioiden vakava
kysely ja miettiminen ei vain yksinkertaisesti kuulu
asiaan.
Tilanne on sama, kuin jos sinut
olisi nukutettu ja viety istumaan liikkuvaan junaan. Herätessäsi katsot
ympärillesi ja näet, mitä ympärillä tapahtuu. Näet ohikiitävän maiseman. Voit
kysyä melkein mitä vain ja kysymykseen vastataan. Mikä on veturin teho, miten
vaunut on rakennettu, mitä materiaalia kalusteisiin on käytetty, mitä paperia
kertakäyttömukeihin on käytetty – kaikista näistä voi keskustella ja kysymyksiin
löytyy vastauksia. Mutta yhtä asiaa ei missään nimessä saa kysyä: mistä juna on
tulossa ja minne se on menossa.
Asennetta olemassaolon
peruskysymyksiin ja jumalauskoon täällä maapallon pohjoiseurooppalaisessa
nurkassa voisi tavallaan kuvata edellä esitetyn tarinan
sanoin.
Yhteys Kirkkoon ja Uskoon on
kuitenkin olemassa
Päällisin puolin ja ihmisten
puheista päätellen nykyajan asenteita voisi kuvata juuri näin. Kuitenkin meillä
kaikilla on enemmän tai vähemmän vahva suhde ulkoiseen kirkkoon, joka on ollut
maassamme kutakuinkin niin kauan kuin maamme historiaa on kirjoitettu.
Tietoisuus lymyää syvällä kansansielussa sen alla, mitä pinnalle näkyy: Kirkko
hoitaa Sanalle uskollisena Jumalan itsensä ilmoittamia salaisuuksia, jotka
nimenomaan käsittelevät olemassaolomme kysymyksiä: mitä, miksi, mitä varten ja
mihin.
Kristinuskon rantauduttua
maahamme loppuivat pakanoiden pelot ja taikausko pikkuhiljaa, ihmiselämä sai
loukkaamattomuuden ja oikeustakuun, vanhoja, heikkoja ja sairaita lakattiin
heittämästä kuolemaan eikä ei-toivottuja lapsia enää saanut jättää metsään
heitteille. Kaiken tämän sai aikaan Kristuksen tunteminen. Laupiaan
samarialaisen vertauksessa esiintyvät arvot nousivat kunniaan. Keskiajan
maakuntalakeihin kirjoitettiin: ”Kristus on laissamme
ensimmäisenä.”
Päivän evankeliumin
ydin
Voisimme hetkeksi pysähtyä
miettimään, mitä tämä Raamatun vertaus meille opettaa. Näemme, kuinka Jeesus
ottaa vastaan miehen, joka kysyy, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen
iankaikkisen elämän. Jeesus käy miehen kanssa rippikoulukuulustelun. Mestari
Jeesus aloittaa kuulustelemalla käskyt niin kuin mekin rippikoulussa.
Jeesus kysyy: ”Mitä
laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Mies antaa vastaukseksi
rakkauden kaksoiskäskyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta
sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta
mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus hyväksyy vastauksen
ja sanoo: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat
elää.”
Mies on edelleen epävarma ja
kysyy: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Hän haluaa osoittautua
hyväksi ja vanhurskaaksi, ja hän miettii, mahtaako hänellä olla tarpeeksi
varusteita voidakseen kohdata kuoleman ja iankaikkisuuden.
Tekstin lainopettaja haluaa
ilmaista olevansa epävarma siitä, onko hän todella täyttänyt Jumalan
vaatimuksen
Silloin Jeesus kertoo vertauksen
laupiaasta samarialaisesta. Tämä on kertomus miehestä, joka lähti Jerusalemista
vaarallista tietä asumattoman vuoristoalueen läpi kohti Jerikoa, Jordanin
liepeille. Rosvojoukko, joka todennäköisesti hyökkäsi takaapäin, kävi miehen
kimppuun, pahoinpiteli hänet ja jätti hänet makaamaan tiensivuun puolikuolleena.
Pappi ja leeviläinen kulkivat ohi ja vasta sitten tuli eräs, joka auttoi lyötyä
miestä. Yllättävää kyllä tämä mies oli samarialainen – muukalainen, joita
yleensä halveksittiin. Kerrottuaan tarinan loppuun Jeesus kysyy: ”Kuka näistä
kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut
ryövärien käsiin?” Vastaus kuuluu: ”Se, joka osoitti hänelle
laupeutta.”
Mietitäänpä vielä Jeesuksen
kysymystä. Eikö meistä tunnukin siltä, että kysymyksenasettelu on jotenkin
väärä? Eikö ennemmin olisi pitänyt kysyä, kuka tässä tarinassa oli apua
tarvitseva lähimmäinen? Silloinhan vastaus olisi ollut pahoinpidelty mies. Mutta
Jeesus ei kysy tätä – siihen hän ei tarvitse vastausta. Hän kysyy päinvastoin:
”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka
oli joutunut ryövärien käsiin?” Vastaus on ”Se, joka osoitti hänelle
laupeutta.”
JEESUS on varsinainen laupias
samarialainen, joka tulee luoksemme
Jeesus osoittaa ihmeellisellä
tavalla itseensä, samalla kun hän haluaa opettaa, että meidän tulee osoittaa
myötätuntoa ja avuliaisuutta niille, joilla on vaikeaa. Kuka sitten
varsinaisesti on se, joka osoittaa laupeutta?
Se on Jeesus itse. Hän on
ikiaikojen Jumala, joka tuli maailmaamme, koska hän oli nähnyt, että me olimme
synnin runtelemia ja kuinka me kaikki olimme matkalla kadotukseen. Hän tulee ja
osoittaa meille laupeutta. Hän täyttää koko Jumalan pyhän ja tiukan lain meidän
puolestamme. Olennaista kuitenkin on se, että me annamme hänen auttaa meitä, kun
hän tulee luoksemme apua tarjoten. Monet tienreunassa makaavat pahoinpidellyt
eivät käsitä tilannettaan eivätkä ymmärrä ottaa vastaan heille tarjottua
apua.
Jeesuksen tarjotessa apua meillä
täytyy olla tieto sairaudestamme
Jeesus kuvaa tätä tilannetta
sanoessaan, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä, ei
terveitä vaan sairaita (Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:31). Kaikki ovat
rikkoneet käskyt, mutta monet eivät ota asiaa kovinkaan vakavasti. He
ajattelevat: ”Entä sitten, onko se jokin ongelma?” Monet eivät tajua olevansa
sairaita ja se on kohtalokasta. Silloin ei halua Jeesuksen apua ja pelastusta ja
silloin käy todella huonosti.
Käskyjen tehtävä: – ulkoinen
järjestys ja kohtuulliset olosuhteet
Olemme oppineet rippikoulussa,
että tarvitsemme Jumalan pyhiä käskyjä ulkoisen järjestyksen vuoksi. Jos ihmiset
lakkaisivat tekemisissäänkin erottamasta oikeaa väärästä, koko yhteiskuntaelämä
hajoaisi. Tuloksena olisi sekasorto.
Jumalan käskyt, jotka ihmiset
tuntevat jo omantuntonsa ja luonnollisen todistuksen kautta, ovat tärkeitä,
jotta ihmisten yhteiselo toimisi. Ilman Jumalan käskyjä myötätunto katoaa ja
tilalle tulee häikäilemättömyys.
- paljastava
peili
Tarvitsemme Jumalan käskyjä myös
peiliksi, josta voimme peilata omaa elämäämme. Jumalan pyhät käskyt ovat
paljastavia ja ne antavat meille diagnoosin, jonka mukaan olemme syntisiä,
tuomion ansainneita, jonka mukaan tarvitsemme välitöntä apua ja lääkettä
sairauteemme. Tähän tilanteeseen Jeesus puhuu. Hän puhuu meille lyödyille ja
tarjoaa apuaan. Annammeko hänen hoitaa meitä ja huolehtia
meistä?
Kun olemme rikkoneet Jumalan
pyhiä käskyjä, meidän tulee hylätä vääryys ja anoa Jeesukselta anteeksiantamusta
ja apua uuteen elämään. On uhmakasta ajatella, että Jeesus kuitenkin auttaa,
vaikkei ihminen halua katkaista siteitään syntiin.
Oikea seurakunta on se majatalo,
joissa lyötyjä hoivataan
Jeesuksen kirkko on se paikka,
jossa laupias Jeesus hoitaa ihmisiä ja huolehtii meistä. Siellä hän synnyttää
meidät uuteen elämään voimallisen Sanansa ja pyhien sakramenttiensa kautta.
Peilaa itseäsi käskyjen valossa ja mieti, millaista apua tarvitset, niin tulet
varmasti saamaan kaipaamasi avun.
Joka sisimmässään ei edes tiedä,
haluaako kutsua Jeesusta Jumalan Pojaksi, hänen kannattaa olla varuillaan. Joka
sisimmässään ei halua katkaista siteitään niihin asioihin, jotka ovat
ristiriidassa Jumalan Raamatussa ilmoitetun pyhän tahdon kanssa, hänen ei pidä
luulla voivansa suojautua joka suuntaan ottamalla Ehtoollisen vastaan ja
antamalla kuitenkin asioiden pysyä entisellään. Jeesus kutsuu meitä
seuraajikseen ja katkaisemaan siteemme syntiin päivittäin. Uuden Testamentin
mukaan meidän tulee koetella itseämme valmistautuessamme ehtoolliselle.
Jeesuksen Kristuksen apostoli sanoo, että on vaarallista olla koettelematta
itseään. Silloin saattaa syödä ja juoda tuomiokseen ottaessaan ehtoollisen
vastaan.
Ei pidä käydä ehtoollisella, jos
pitää Raamattua satukirjana tai jos edelleen haluaa elää avioliiton
ulkopuolisessa seksuaalisuhteessa. Jos pitää veroviranomaisten ja
vakuutusyhtiöiden pettämistä oikeana, tulee muuttaa mielensä ennen kuin astuu
ehtoolliselle.
Mutta kaikille, jotka haluavat
taipua Jumalan pyhän tahdon edessä ja vastaanottaa Jeesuksen anteeksiannon ja
hänen suuren ja vapauttavan apunsa syntiä, kuolemaa ja tuomiota vastaan, kuuluu
kutsu: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä
annan teille levon” (Matt. 11:28). Todellinen laupias Samarialainen,
maailman suuri ja mahtava Vapahtaja, on täällä parantaakseen meidät synnin
haavoista ja lahjoittaakseen kaikkien syntien armollisen anteeksiantamuksen.
Jeesus nostaa meidät jaloillemme, vapauttaa meidät ja johtaa meidät varmaa tietä
taivaaseen, autuuteen ja kunniaan.
Rakkaat ystävät! Meidän Herramme
Jeesus Kristus on laupias samarialainen, joka on tullut maailmaan vapauttamaan
meidät synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta. Hän on täällä tänään Sanassaan ja
Sakramentissaan. Jokaiselle katuvalle syntiselle hän lupaa armonsa ja
pelastuksensa.
Mutta se, joka ei tahdo
katkaista siteitään syntiin, varokoon. On väärin kohdata Vapahtaja Ehtoollisen
Sakramentissa, jos ei todella tahdo hänen apuaan; siinä tapauksessa on syytä
odottaa. On varottava sitä, ettei vastaanota Sakramenttia
tuomiokseen
Mutta jokainen, joka haluaa
Kristuksen voimallisen ja ylitsevuotavan avun, tulkoon; eikä hänen pidä miettiä
onko hän liian pahoin joskus rikkonut Jumalan käskyjä vastaan. Jeesuksen voima
ja apu on suurempi.
Suomennos: FM Pia Pietilä,
tulkki, kääntäjä.
Saarna aiheutti keskustelua tiedotusvälineissä. Porvoon piispa Erik Vikström tuomitsi Sandellin puheen epäsopivaksi ja lupasi radion uutislähetyksessä ryhtyä toimiin tätä vastaan, mitä ei kuitenkaan ole tapahtunut.