LUKIJOILTA:

 

USKOVAT DEMONISIA OLENTOJA?

Petri Hiltunen, kirkkoherra, Valkeala

 

Kaikkiin luterilaisiin seurakuntiin on tänä syksynä jaettu kirjanen ”Kirkot sanovat EI! naisiin kohdistuvalle väkivallalle”. Se on Luterilaisen maailmanliiton Lähetyksen ja kehityksen osaston toimintaohjelma kirkoille. Vihko on siis ilmeisesti jaettu 60-miljoonaisen maailmanliiton kaik­kiin jäsenkirkkoihin ja seurakuntiin. Suomessa sen on painanut Kirkkohallitus ja se ilmestyi kir­kon naistyön neuvottelukunnan aloitteesta pastori Riitta Virkkusen suomentamana. Teos tulee siis varsin arvovaltaiselta taholta.

 

Monien aiheellisten ja asiallisten ohjeiden lisäksi vihkosesta löytyy varsin pöyristyttävää luetta­vaa. Siinä vaaditaan mm. Raamatun lukemista feministisestä näkökulmasta siten, että karsitaan pois kaikki tätä vastaan sotivat kohdat. Jumalasta ei siksi pitäisi enää käyttää nimityksiä Isä, Kuningas tai Herra vaan sukupuolineutraaleja nimiä, kuten Jahve tai Jeesuksen ”Minä olen” -ilmaisut.

 

Jeesuksesta ei enää saisi puhua niinkään uhrina vaan ennemmin kuoleman ja väkivallan voittaja­na: ”Uhrin käsite on ollut naisille taakka. Taakan tekee vielä raskaammaksi perinteinen käsitys opetuslapseudesta. Sen ytimenä on itsensä uhraaminen, itsensä kieltäminen, halu kärsiä, nöy­ryys ja palveleminen... Naisten mitään kyselemätön opetusten seuraaminen johtaa siihen, että he kieltävät itsensä, palvelevat ja alistuvat”. Joku siis saattaa uhrautua, jos Jeesuksenkin kerro­taan uhrautuneen. Siirrytään siksi ristin teologiasta kunnian teologiaan!

 

Vihkosessa toistetaan myös useaan kertaan sitä, miten Raamattua pitää tulkita siten, että naiset voivat päästä mukaan kirkon päätöksentekoon ja johtajuuteen. Ei siis ole välttämättä lainkaan kyse väkivallan ehkäisemisestä vaan vallan lisäämisestä. Raamattu on saatava palvelemaan itse valittuja päämääriä.

 

Keinoina tilanteen muuttamiseksi vihkonen ehdottaa mm., että ”varataan määrärahoja, joilla kaikille kirkossa toimiville varmistetaan mahdollisuus osallistua feministisen teologian kursseille ja sisällyttää se heidän täydennyskoulutukseensa”.

 

Myös jumalanpalvelukset pitäisi muuttaa. Vihkosen mukaan ”eri puolilla maailmaa tehdään työtä jumalanpalveluksen muodon ja kielen uudistamiseksi niin, että se voisi palvella tasa-ar­voa. Jumalanpalveluksiin tulisi sisällyttää yhä enemmän erilaisia kokemuksia  myös väkivallas­ta ja väkivaltaa ehkäisevästä työstä”.

 

Vihkon loppuun sisältyy roomalaiskatolisten asiakirjojen tapaan myös anateema eli toisinajatte­levien kiroaminen. Muun muassa ”fundamentalisteista”, ”fanaatikoista” ja ”karismaatikoista” todetaan ykskantaan näin: ”Pitäisikö uskonnollisten ääriryhmien kannattajat nähdä palavina uskovaisina ja ajattelijoina vai demonisina olentoina?”

 

Tästä ei ole enää kuin pieni askel Raamattuun pitäytyvien uskovien vainoamiseen. Kaikkihan näet tietävät, mitä demoneille pitää tehdä. Heidäthän pitää vaientaa, kahlita, ajaa ulos, tuhota tai syöstä kalliolta järveen. Että se siitä väkivallan ehkäisystä!