LUKIJOILTA:

 

YKSI TÄRKEÄ AJANKOHTAINEN ASIA

OSOITA TUKESI RAAMATULLISELLE JA LUTERILAISELLE OPETUKSELLE

 

Tervehdys ystävät!

 

Lähetän tämän niille kristityille, joiden sähköpostiosoite oli osoitteistossani. Tämä ei ole minulle miltään muulta taholta tullut posti, ei kiertokirje eikä nimienkeräämislista. Sitä vastoin on kyse tuen antamisesta raamatulliselle opetukselle ja luterilaiselle tunnustukselle käytännön tasolla.

 

Olette kuulleet tai seuranneet Luther-säätiön ja virallisen kirkkomme/piispojen välistä kädenvääntöä. Kysehän on naispappeuskannasta ja siinä ohessa ehtoollisesta (ehtoollisopista ja -käytännöstä). Olen nolona seurannut keskustelua. Suurta häpeää olen tuntenut erityisesti aina, kun joku vastuullisessa asemassa oleva tunnustava kristitty on kiirehtinyt sanomaan, ettei menettele kuten Luther-säätiön miehet eikä kuulu siihen joukkoon.

 

Minäkään en ole menetellyt samalla tavalla kuin Luther-säätiö ko. tapauksessa. Mutta se ei olekaan pääkysymys! Kyse on siitä, että vastapuolen perustelut ovat joko olemattomia tai Raamatun vastaisia. Minä ainakin haluan antaa ja osoittaa tukeni niille, joille Raamatun kanta asioihin ratkaisee – vaikka käytännöissä olisikin pientä kirjavuutta. Monen mielestä nyt mentiin liian pitkälle. Tunnet varmasti Raamatun,  Tunnustuskirjojemme ja Lutherin opetuksen kirkon virasta sekä myös ehtoollisesta. Siispä tiedät, etteivät Luther-säätiön kanta ja perustelut ole kirkkomme opin vastaisia – vaan päinvastoin. Kysymystä ei voi kuitata viittaamalla käytäntöömme ”avoimesta” ehtoollispöydästä.

 

Suosittelen, että aktiivisesti kirjoitusten, opetusten, jutustelun ja esim. tämänkaltaisten viestien kautta tartut asiaan ja osoitat selvästi tukesi Luther-säätiön papeille ev.lut. kirkkomme tavallisena jäsenenä, pappina tai muuna työntekijänä – tai tutkijana – konkreettisesti ja kuuluvasti,  vaikka oma käytännön kantasi olisikin eri.

 

Piispa Huovinen kirjoitti: …tietoinen ja oma-aloitteinen askel kohti oman kirkon perustamista. Ei voida pysyä kirkon sisällä ja hyötyä sen eduista, mutta samaan aikaan toimia sen periaatteita vastaan. Koska kirkolla ei ole ns. omaa oppia tai mainostettuja itsenäisiä pelisääntöjä, vaan Raamatun sana yksin ja siihen pohjaava luterilainen tunnustus, niin huomaatko, kenelle tuo piispan sana oikeasti osoittaa ovea?! Minä rukoilen kuitenkin parannuksen armoa niille, joilla on enää yksin tai ylitse muiden ”inhimillisiä pelisääntöjä”. En haluakaan sanoa tämän valmiimpaa. Mutta pohja ja suunta on selvä: haluan pysyä sillä pohjalla, millä kristillinen ja luterilainen kirkko on aina ollut. Muu olisi absurdia. Kirkko ei voi lähteä ulos kirkosta.

 

Huomisen sunnuntain (29.8.) Helsingin sanomissa on lause Iso osa naispappeutta vastustavasta papistosta hyväksyy kirkon tahdon, vaikka pitääkin kiinni henkilökohtaisesta vakaumuksestaan. Voisiko joku viisaampi opastaa tyhmää, miten tuo sisäinen mahdottomuus muuttuisi mahdolliseksi?

 

Kyse ei ole minusta eikä minun kannastani, vaan siitä, millä pohjalla kirkkomme seisoo – ja näin ollen liioittelematta – ihmisen pelastuksesta.

 

Kiitos lukemisesta.

Kalannissa 28.8.2004

Vesa Kiertokari, nuorisopastori

 

Toimitus: Kiertokarin ilmaisema asenne ajankohtaiseen kiistaan kirkossa ansaitsee tunnustuksen. Asia ei ole todellakaan kuitattu viittaamalla siihen, ”että meillähän on avoin ehtoollispöytä”.