KATSE IKUISUUTEEN

Juha Muukkonen, pastori, Tornio

 

1. TAIVASNÄKÖALA KADOKSISSA

Sain kolme vuotta sitten olla puhumassa seuroissa rovasti Martti Huhtisen sekä hänen vaimonsa Marjan kodissa Nurmijärven Klaukkalassa. Martti puhui silloin omassa seurapuheessaan siitä, miten taivasnäköalat ovat kirkon julistuksessa ja seurakuntalaisten uskonelämässä huolestuttavasti kaventuneet. Kirkko ja sen jäsenet elävät suurelta osin aivan kuin taivasta ei olisikaan. Tämän kolmannen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain aihe, Jumalan kansan koti-ikävä, vie meidät tämän saman kysymyksen äärelle. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Koko kristillisen kirkon ja uskon tähtäyspiste ja tarkoitus on tämän näkyvän maailman ulkopuolella, taivaassa. Yksi 1900-luvun tunnetuimmista suomalaisista jumaluusoppineista, professori Osmo Tiililä, onkin sanonut, että kirkko on olemassa sitä varten, että siellä kuollaan. Eli kuollaan uskossa Jeesukseen Kristukseen ja päästään ikuiseen riemuun ja juhlaan taivaassa.

 

Pääsiäisen riemullinen viesti, Jeesus on noussut kuolleista, avaa meidän eteemme uuden näkökulman. Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus antaa varman ja vastaansanomattoman todisteen siitä, että ihmisen elämä ei pääty kuolemaan. Ihminen, Jumalan kaltaiseksi luotu, on ikuisuusolento. Tämä maanpäällinen elämä on vain mitättömän lyhyt hetki, pieni rahtunen, jonka aikana kuitenkin selviää se, missä ihminen ikuisuutensa elää.

 

Vaihtoehtoja on täsmälleen ja ainoastaan kaksi: taivas tai helvetti. Toisessa paikassa on yhteys, ilo, elämä, nautinto, juhla ja ylistys – toisessa yksin oleminen, toivottomuus, kuolema, tuska, ahdistus ja valitus. Millään muulla asialla ihmisen elämässä ei ole mitään väliä, ei pienintäkään merkitystä, verrattuna siihen, kummassa paikassa hän ikuisuutensa viettää. Siksi sellainen ihminen, joka elää tätä elämää ilman ikuisuusnäkökulmaa, ottamatta huomioon ruumiin ylösnousemusta, on kaikkein surkuteltavin. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä (1. Kor. 15:19). Tämä on totta täysin riippumatta siitä, miten hyvän ja täyden tai jopa hurskaan näköistä meidän elämämme ulospäin näyttäisi olevan. Jos meiltä puuttuu silmiemme edestä taivas ja helvetti, ja sydämestämme usko ikuisen helvetin meidän puolestamme kärsineeseen Jeesukseen, niin turhaa ja tyhjää on elämämme.

 

Kumpaan suuntaan sinä olet matkalla – taivaaseen vai kadotukseen? Oletko sinä kohdannut kuolleista ylösnousseen Jeesuksen? Uskotko Häneen, joka haluaa ohjata sinut omassa seurassaan ikuisen elämän tielle? Oletko sinä tunnustanut syntisi Jumalan edessä, hylännyt ne ristin juurelle ja saanut ne anteeksi?

 

2. LAITTOMUUDEN TEKIJÄT

Tarkkana on suunnan suhteen oltava jokaisen, myös niiden, jotka kuvittelevat olevansa oikealla tiellä. ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’” (Matt. 7:22-23, KR 38).

 

Nuo ulkoisesti kristillistä uskoa tunnustaneet, jopa sitä voimallisesti eteenpäin ajaneet, jäävät taivaan ulkopuolelle siksi, että he ovat laittomuuden tekijöitä. Laittomuuden tekijä on sellainen, joka ei tunnusta Raamatun kieltämiä ja vääriksi ilmoittamia asioita synneiksi, joista on tehtävä parannusta. Laittomuuden tekijä alkaa viilata Herran käskyjä helpommin noudatettaviksi ja ihmisluonnolle hyväksyttävimmiksi. Tähän laittomuuden sudenkuoppaan vajotaan erityisesti siellä, missä kirkolle pyritään saamaan kääntymättömien maailman ihmisten hyväksyntä. Tämä on erityisesti meidän aikamme kansankirkon todellisuutta. Mitä julkisimmin ja törkeimmin rikotaan kirkossamme tänä päivänä ainakin seuraavia kolmea käskyä: Muista pyhittää lepopäivä, älä tapa ja älä tee huorin. Kuitenkaan kirkkomme saarnatuoleista ei näiden käskyjen julkisia rikkojia juurikaan vaadita parannukseen.

 

3. MUISTA PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄ

 

Aloitan kolmannesta käskystä, joka on kymmenen käskyn avain ja portti kaikkien muidenkin käskyjen noudattamiseen. Tärkein kolmannen käskyn opetus on se, että lepopäivä on tarkoitettu käytettäväksi Jumalan sanan harjoittamiseen. Luther: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.” Siis mielellämme, ei väkipakosta pitkin hampain sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen, vaan iloiten siitä, että saamme syödäksemme ja juodaksemme hengellistä ruokaa ja juomaa.

 

Kristityille – erityisesti työelämässä mukana oleville – lepopäivä antaa mahdollisuuden arkisesta aherruksesta vapautumiseen, jotta heillä olisi aikaa lukea ja kuulla Jumalan sanaa, rukoilla ja käydä jumalanpalveluksessa. Kiireisen ja hikisen työviikon aikana siihen ei saata aina jäädä riittävästi aikaa. Työstä vapautumisen tarkoitus on se, että aikaa käytetään Jumalan sanan oppimiseen. Laiskottelu tai vapaa ei ole itseisarvo, Jumalan sanan oppiminen ja mieleen painaminen sen sijaan on. Jumalan sana on pyhittävä aarre.

 

Kuulemme vielä Lutherin vakavan varoituksen: ”Koska Jumalan sana siis on niin tärkeä, ettei lepopäivää ilman sitä lainkaan pyhitetä, meidän on tiedettävä, että Jumala vaatii vakavasti tämän käskyn noudattamista ja rankaisee jokaista, joka väheksyy Hänen sanaansa eikä halua sitä kuulla eikä oppia edes sitä varten määrättynä aikana.”

 

Kolmannen käskyn painavuutta lisää vielä se, että se on ainoa ensimmäisen taulun käskyistä, joka kehottaa aktiiviseen toimintaan. Ensimmäisen taulun käskyt olivat siis niitä, jotka koskevat jumalasuhdetta. Ensimmäinen ja toinen käsky ovat kieltoja: ”Älä pidä itselläsi muita jumalia” ja ”Älä turhaa lausu Herra, sinun Jumalasi nimeä”.

 

Ainoa asia, mitä meitä aktiivisesti käsketään tekemään jumalasuhteemme hyväksi, on sanottu kolmannessa käskyssä: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Se tarkoittaa etsiytymistä Jumalan säätämien armonvälineiden pariin. Armonvälineitä ovat ensinnäkin Jumala sana eli Raamattu sekä kirjoitettuna että julistettuna, toiseksi kaste ja ehtoollinen. Myös rippi eli synnintunnustus ja siihen liittyvät päästösanat kuuluvat tähän. Kukaan ei voi itselleen pelastavaa uskoa Jeesukseen antaa eikä sitä itsestään puristaa. Yksin ihmisen ulkopuolelta Raamatusta tuleva Jumalan sana – niin seurakunnan keskellä julistetussa kuin sakramenteissakin toimiva – voi uskon synnyttää ja tuon lahjaksi annetun uskon kristityssä säilyttää ja kasvattaa.

 

Älä sinäkään jää sunnuntaina kotiin, kun Jumalan sanaa esimerkiksi tässä kirkossa julistetaan ja Herran omat kokoontuvat apostolisen järjestyksen mukaan ehtoollispöytään. Tietenkin liikkumisen estävä sairaus tai pakottava työeste voi joskus tehdä mahdottomaksi jumalanpalvelukseen osallistumisen. Mutta jos pidät joitain muita oman elämäsi asioita tärkeämpinä kuin jumalanpalvelusta, olet vaarassa kuihtua ja kuolla hengellisesti. Kolmannen käskyn noudattamattomuus on laittomuutta, jonka seurauksena ihmiset joutuvat kadotustuomion alle. Näin on käynyt todella suurelle joukolle myös omassa maassamme Jeesuksen omiksi kastetuille; mitä ilmeisimmin sellaisia on myös tässä seurakunnassa.

 

Kutsu sinä näitä kuivettuneita ja kuivettumisen vaarassa olevia lähimmäisiäsi elävän sanan ääreen. Ja ennen kaikkea, tule itse ruokapöytään; tule ja omista ehtoollispöydässä itsellesi syntien täysi anteeksiantamus: pelastus ja ikuinen elämä Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta. Katso ristillä kärsivään Jeesukseen. Hän, Jumalan pyhä ja puhdas Poika, suostui kantamaan päällään kaiken maailman synnin, myös kaikki sinun saastaiset ajatuksesi, pahat ja loukkaavat sanasi ja syntiset tekosi. Jeesus kärsi sinun puolestasi helvetin tuomion.

 

Eli tiivistettynä: Se, joka ei halua tulla sunnuntaisin kirkkoon Jumalan sanan kuuloon ja ehtoollispöytään, joutuu väkisinkin lopulta eroon Jumalasta ja pelastuksesta. Taivaan ja helvetin näköalat kaventuvat ja kastetusta seurakunnan jäsenestä tulee sellainen, joka on kaikkia muita ihmisiä säälittävämpi.

4. ÄLÄ TAPA

 

Älä tapa -käsky koskee myös vielä äitinsä kohdussa kasvavia lapsia. Omassa maassamme julmasti teurastetaan itsekkyyden ja oman aseman turvaamisen tähden kolmekymmentä lasta joka päivä. Kun puolustuskyvytön ihmisen taimi tapetaan harkitusti äitinsä kohtuun, on Jumalan edessä kysymyksessä murha, veriteko. Hedelmöittynyt munasolu on jo ihminen; hänessä on kaikki se, mitä ihmiseen kuuluu. Tarvitaan vain ravintoa ja
oikeanlaista kasvamispaikkaa, jotta hänestä tulee meidänkin silmillemme nähtävä ihminen. Jumala tuntee ja tietää jokaisen ihmisen jo idussaan. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä. Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta Sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps. 139: 13-16).

 

Äidin kohdussa oleva syntymätön lapsi on aivan ensimmäisistä päivistä alkaen ainutlaatuinen persoona. Sen voimme lukea myös Raamatusta kertomuksesta Marian ja Elisabetin välisestä kohtaamisesta. Siinähän tapahtui vielä äitiensä kohdussa olevien ihmisten kohtaaminen: Marian kohdussa vain muutaman päivän ikäinen Jeesus-vauva kohtasi kuudetta kuukautta äitinsä kohdussa kasvaneen serkkunsa Johanneksen. Elisabet todistaa lapsen hypähtäneen riemusta hänen kohdussaan sillä hetkellä, kun Marian tervehdys tuli hänen korviinsa. Ja kuten tiedämme uskonpuhdistajamme Martti Lutherin opetuksesta, se on itse Jeesus, joka tässä tervehtii Elisabetia ja hänen syntymätöntä lastaan Marian suulla. Tämä lasten murhaaminen on laittomuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Millaisen tuomion arvelet meidän, suomalaisten, saavan Herralta viimeisellä tuomiolla? Aborteista vain mitätön murto-osa tehdään lääketieteellisin perustein äidin hengen turvaamiseksi. Lähes aina kysymyksessä on sosiaalinen syy; lapsen syntymä muuttaisi omaa taloudellista ja sosiaalista tilannetta.

 

Sanon myös sen, että aborteista on ensisijaisesti syytettävä meitä miehiä, isiä. Jumala on asettanut meidät miehet perheittemme suojelijoiksi ja varjelijoiksi. Juuri meidän miesten tehtävä on kantaa vastuu siittämistämme lapsista ja varjella heidän elämäänsä. Suomessa on satoja tuhansia isiä ja äitejä, jotka ovat murhauttaneet lapsensa. Mikä avuksi? Lääke on sama kuin kaikkeen syntiin: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Ne, jotka ovat tällaiseen henkirikokseen syyllistyneet, saavat tuoda tämänkin syntinsä monen muun lankeemuksen ja rikkomuksen kanssa Jeesuksen ristin juurella ja rukoilla anteeksiantoa.

 

Jokainen meistä on rikkonut myös viidennen käskyn, vaikka emme olisi verta vuodattaneetkaan: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen” (Matt 5:22). Jeesus on kuollut jokaisen – myös lapsenmurhaajan ja veljeänsä vihaavan – puolesta. Yhtään sellaista rikkomusta, syntiä ja veritekoa ei ole olemassakaan, jota Jeesus ei olisi ristillään kantanut ja sovittanut. Yhdenkään ihmisen ei tarvitse joutua kadotetuksi sen tähden, etteikö hänen synneistään olisi jo rangaistus kärsitty. Pyydän siis nyt Herran Jeesuksen Kristuksen lähettämänä: Anna syntisi sovitettaviksi, luovu pahasta elämästäsi ja tule Jeesuksen luo. Hän kutsuu sinua pian ehtoollispöytään syömään omaa ruumistaan ja juomaan omaa vertaan, jotta sinä saisit veriruskeatkin synnit anteeksi.

5. ÄLÄ TEE HUORIN

 

Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että Jumalan miehen ja naisen välille tarkoitettu sukupuolielämä kuuluu vain ja ainoastaan elinikäisesti solmittuun avioliittoon. Kaikki seksielämä, mikä ohittaa, ylittää tai rikkoo avioliiton rajan, on kiellettyä ja syntiä. Suuri osa seurakuntiemme jäsenistä ei halua kuitenkaan tämän kuudennen käskyn mukaan elää. Valtaosa nuorista haaskaa ja turmelee neitsyytensä epämääräisissä seksisuhteissa tai avoliitossa. Haureus tai siveettömyys eli avioliiton ohittava seksielämä on kuitenkin yksiselitteisesti Raamatussa tuomittu. ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta” (1. Kor 6:9-11).

 

Esimerkiksi siis avoliitossa elävä on väärintekijä, laittomuuden ja siveettömyyden harjoittaja, jonka on tehtävä parannusta synnistään, jos aikoo taivaaseen päästä. Itse en voi ajatella, että hyväksyisin pappina sellaisen, joka elää avoliitossa, kastettavan lapsen kummiksi. Avoliitossa tai muissa epämääräisissä seksisuhteissa elävä kristillisen kirkon jäsen häpäisee julkisesti Jeesuksen seurakuntaa ja sen Herraa omalla Jumalan lakia halveksivalla ja rikkovalla elämäntavallaan.

 

No, silläkö sitten taivaaseen pääsee, että menee naimisiin? Minun ei varmaankaan tarvitse tuohon kysymykseen vastata; jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että ei se aviossa eläminen aina mitään taivasta ole. Ja sitä paitsi avioliiton solmineistakin seurakuntiemme jäsenistä melkoinen joukko rikkoo avion joko syrjähypyillä tai suorastaan puolisonsa hylkäämällä ja toisen naimalla. Puhumattakaan siitä, miten monet – erityisesti meistä miehistä – haluavat ja sallivat huoruuden tulla silmiinsä ja sydämeensä pornografian kautta. Mies, joka katselee vierasta naista himoiten, on jo Jumalan edessä rikkonut kuudennen käskyn ja ansaitsee laittomuuden tekijänä helvetin ikuisen, sammumattoman tulen.

 

Jos ja kun kirkko ei opeta pappiensa suulla Jumalan lain ehdottomuutta, ei kansa ymmärrä tehdä synneistään parannusta. Lopputuloksena on, että ihmiset jäävät synneissään laittomuuden tekijöinä Jumalan hylkäystuomion alle. Itse en voi Jumalaan sanaan sitoutuneena pappina huorintekoa siunata, eli vihkiä uuteen avioliittoon sellaista, jolla on vielä Jumalan edessä olemassa puoliso. Kuitenkin silloin, jos tuo edellinen puoliso on tehnyt huorin ja avioitunut, ja siten liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun kolmannen kanssa, voi yksin jäänyt avioitua uudelleen. Silloin yksin jääneellä ei enää ole Jumalan edessä puolisoa, jota vastaan hän tekisi huorin uudelleen avioituessaan.

6. SAAT SYNTISI ANTEEKSI

Herra Jeesus ei halua jättää ketään syntielämään. Hän kutsuu sinuakin tänään tekemään parannusta synneistäsi. Kun tunnustat sydämesi ja elämäsi pohjattoman kurjuuden ja pahuuden, ei Herra enää Sinua tuomitsekaan kadotukseen. Päinvastoin, Hän vakuuttaa ylösnousseena ja taivaasta hallitsevana Herrana: ”Sinä saat syntisi anteeksi minun ristinkuolemani tähden. Saat armosta lahjaksi ikuisen elämän taivaassa. Mene, äläkä enää syntiä tee.”

 

Saatat kuitenkin elää syntien riepottelemana. Kiusauksen hetkellä et jaksa katsoa Jeesukseen ja Hänen voittoonsa pahan vallasta, vaan annat lihallesi myöten ja teet lisää pahaa. Sinulle sanon: Jeesus näkee sinut, elämäsi ja sydämesi, ja Hänen edessään sinä saat kaiken anteeksi ilman ainuttakaan onnistunutta kilvoittelun ja hurskauden hetkeä. Tunnusta tilasi ja syntisi ja tule seurakunnan keskelle. Herran seurakunta on syntisten sairaala, sinne sinäkin kuulut. Ehtoollispöydässä saat ikuisen elämän ruokaa, sanasta ja uskovien yhteydestä saat itsesi ulkopuolelta tulevaa vahvistusta uuteen elämään. Herra tulee tekemään sinunkin kuoleman vallassa olevan ruumiisi uudeksi. Hän aloittaa tuon työnsä seurakunnan keskellä sanansa ja sakramenttiensa kautta ja vie työnsä kerran päätökseen taivaassa. Et sinä omalla tahdollasi voi itseäsi parantaa, uudistaa tai eläväksi tehdä. Jeesus sinut pelastaa oman, ihmiselle käsittämättömän rakkautensa tähden.

Saarna 2.5.2004 Tervolassa