PÄÄKIRJOITUS * HANNU
LEHTONEN
Piispa Eero Huoviselta julkaistiin elokuussa laaja
artikkeli Kotimaa-lehdessä. Tässä kirjoituksessaan hän käsittelee keväällä
sattunutta välikohtausta Mellunmäen seurakunnassa, jossa Luther-säätiön pastorit
pyysivät, ettei hän tulisi ehtoolliselle. Kirjoituksessaan piispa tulee siihen
johtopäätökseen, että kyseisten pastoreiden olisi syytä harkita kirkosta
lähtemistä.
Piispan kannanotto on poikkeuksellisen voimakas. On
syytä huomata, että samassa hiippakunnassa ei ole kehotettu kaikkein
radikaaleimpiakaan pappeja eroamaan kirkosta. Nyt sitä vastoin tämä kehotus
esitetään pastoreille, joiden toimittamasta jumalanpalveluksesta Huovinen
itsekin myönsi, että se oli hengellisesti rakentava.
Ev. lut. kirkon ei mitenkään
voi sanoa olevan sisäisesti yksimielinen. Kirkon piirissä esiintyy laaja kirjo
erilaisia käsityksiä opin kysymyksistä. Ulkonaista ykseyttä pyritään kuitenkin
ylläpitämään. Ilmeisesti osaltaan tästä syystä Mellunmäen tapahtuma on
herättänyt poikkeuksellisen suuren mylläkän. Piispa Huovisen kirjoituksessa tämä
lausutaan sanoilla: ”uhkaa sisäistä yhteyttä”.
Sekä Huovinen että monet muut ovat kannanotoissaan
sanoneet ehtoollisen epäämistä oma-aloitteiseksi teoksi, jopa henkiseksi
väkivallaksi. On selvää, että ehtoollisen epääminen kirkon jäseneltä,
puhumattakaan piispalta, on nykykirkossa äärimmäisen harvinainen tapaus. Suuri
muutos on tapahtunut tässä suhteessa vain muutaman vuosikymmenen aikana, sillä
aiempana aikana Suomenkin ev. lut. kirkossa oli
käytössä ns. rippikirjoitus, ts. ehtoolliselle aikovat kävivät etukäteen
ilmoittamassa aikomuksensa papille ja tällä oli mahdollisuus keskustella heidän
kanssaan. Tunnustuskirjoissa taas on lausuma varhaiskirkon ajalta: ”Khrysostomos sanoo, että pappi seisoo joka päivä alttarin
ääressä ja kehottaa toisia osallistumaan ehtoolliseen, mutta torjuu toiset” (TK
1991, s. 66).
Luther-säätiön pastorien toiminta on tällä hetkellä
Oulun ja Turun tuomiokapituleissa käsiteltävänä. Millaiseen ratkaisuun kapitulit
päätyvät? Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa pastorit ovat joutuneet
kirkollisen hierarkian silmätikuksi ja tarvitsevat kaiken tuen, mitä voivat
saada.